Minua ahdistaa kun ystäväni eivät ikään kuin välitä minusta enää ja syrjivät, kiusaavat minua .Olen 11v enkä voi puhua läheisteni kanssa asiasta.
Haluaisin puhua jollekkin ,mutta en voi edes hakea aikoja terapiaan koska olen vasta 11v ja äitini tai isäni saattaisi tietää. voisitteko antaa vinkkejä miten/mistä ja kenelle kannattaisi puhua
Haluaisin puhua jollekkin ,mutta en voi edes hakea aikoja terapiaan koska olen vasta 11v ja äitini tai isäni saattaisi tietää. voisitteko antaa vinkkejä miten/mistä ja kenelle kannattaisi puhua
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pystyisitkö menemään juttelemaan kouluterkkarin tai kuraattorin kanssa ?
Nyt vielä ehtisi, kun ei kesälomat ole ihan heti alkamassa.
Sille voit sanoa, ettet ole halunnut puhua vanhemmillesi. Eikä se välttämättä mene ensimmäiseksi vanhemmille puhumaan.
Jollekin on kuitenkin hyvä jutella, eikä jäädä asian kanssa yksin.
Eihän se kivaa ole, jos joku kiusaa.
Miten ne ystäväsi on alkanut sinua kiusaamaan, jos te olette aiemmin kuitenkin olleet yhdessä ? Eikö ne halua viettää aikaa sinun kanssa ? Vai onko teillä ollut jotain riitaa ?
Olen ollut heille mukavia mutta he vain haukkuvat ja alistavat keskusteluissa. Haluaisin puhua terveydenhoitajalle tai kuraattorille mutta terveydenhoitajan pitää(en ole aivan varma)laittaa viestiä vanhemmille .
Miksi pelkäät, että vanhempasi saisivat tietää ?
Vanhemmat eivät suutu sinulle tuollaisen takia. Varmasti haluavat sinun parastasi, ja olisivat vain tyytyväisiä, jos uskaltaisit kertoa ahdistuksestasi heille.
Enemmän ne vanhemmat varmaan ovat huolissaan, jos huomaavat, että sinua painaa joku asia, etkä kerro heille mitään.
Rohkeasti vaan puhumaan, et menetä siinä mitään, päinvastoin, saisit apua tilanteeseesi.
Oletko jutellut asiasta niiden sinun ystävien kanssa ? Heillekin voit kertoa, miltä sinusta tuntuu, miksi he haukkuvat ja alistavat ?
Jos ystävien kanssa ei pysty sopimaan asioista, niin eihän he silloin ole ystävyyden arvoisia.
Hyvien ystävien kanssa täytyy pystyä puhumaan myös vaikeammista asioista.
Muistan omasta lapsuudesta ja nuoruudesta, että ajoittain oli ystävienkin kanssa kaikenlaista riitaa, ym. Joku jätettiin joskus porukasta ulkopuolelle ( tänään olen tuon kanssa, en sinun kanssa, jne. ).
Sekin on elämää, ja siinä oppii esimerkiksi tietämään, miltä pettymyksen tunteet voi tuntua omassa mielessä.
Elämä on yhtä opettelua, myös kavereiden ja ystävien kanssa olemisessa ja tekemisessä.
Tuli vähän pitempi kirjoitus, mutta toivottavasti saat asiat järjestymään. asioilla on kuitenkin yleensä tapana järjestyä.
Antaa olla . ei sitten neuvota koska se on kielletty
Miten 11-vuotiaan sanavarastoon edes kuuluu sellainen sana, että "ahdistaa"?
Jos on huolia, vaikeuksia tai kiusaamista, siitä puhutaan vanhemmille ja opettajalle. Opettajalle ja rehtorille kuuluu koulurauhan ylläpito, niin että jokainen voi käydä koulua huoletta. Asia kuuluu myös vanhemmille. 11-vuotias ei voi hoitaa tällaista asiaa yksin eikä vanhempien tietämättä. Viime kädessä vanhemmat puuttuvat koulun toimintaan, jos koulun henkilökunta ei saa kiusaamista kuriin.