Laita se lapsi jo hyvin nuorena teatterikouluun tai vastaavaan jossa oppii esiintymään ja puhumaan sujuvasti missä tahansa tilanteessa. Näin teet sen tulevasta elämästä huomattavasti helpompaa kuin mitä se muuten olisi.
Minun elämästäni ensimmäiset kaksikymmentä vuotta olivat yhtä helvettiä, elämäni parani huomattavasti yli kaksikymmentävuotiaana kun opettelin esiintymään ja tulemaan toimeen muiden seurassa. Nämä asiat olisi minulle pitänyt opettaa jo hyvin nuorena, samalla kun kävin koulua minulle olisi pitänyt näitä taitoja opettaa iltaisin, ja olisin voinut seuraavana päivänä heti niitä hyödyntää. Näin se ei vaan minun kohdallani mennyt, vaan ne taidot piti itse opetella vasta aikuisena.
m - "Kameleontti"
Minun elämästäni ensimmäiset kaksikymmentä vuotta olivat yhtä helvettiä, elämäni parani huomattavasti yli kaksikymmentävuotiaana kun opettelin esiintymään ja tulemaan toimeen muiden seurassa. Nämä asiat olisi minulle pitänyt opettaa jo hyvin nuorena, samalla kun kävin koulua minulle olisi pitänyt näitä taitoja opettaa iltaisin, ja olisin voinut seuraavana päivänä heti niitä hyödyntää. Näin se ei vaan minun kohdallani mennyt, vaan ne taidot piti itse opetella vasta aikuisena.
m - "Kameleontti"
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei elämä ole mitään teatterikoulua.
Jos autismikirjoisesta ihmisestä yritetään tehdä
jotain ihan muuta kuin autismikirjoista, esim.
neurotyypillistä, niin silloin syyllistytään
tekemään autismikirjoisesta teeskentelijää,
maskaajaa, apinoivaa reppanaa, joka ei kykene
olemaan aito itsensä.
Se on sitä "nenttiyttämishölynpölyä" pahimmillaan.
Meitä autismikirjoisia pitää auttaa ja tukea
elämään mahdollisimman aidosti synnynnäisten
autismikirjoisten aivojemme mukaista elämää.
Vain sillä tavalla me säästymme tunneraivareilta
ja vakavilta masennuksilta - ja voimme saavuttaa
todellisen omannäköisen onnellisen elämän.
Aivan nappiin! Tuossa on asian ydin!
Riippuu kyl vähän et minkä tyyppine autismi on kyseessä mut paras tietenki ois että vanhemmat tietäs jo ennen lapsen tekoo et kuinka iso riski on saada autistinen lapsi ni pääsee jo vaikuttamaan esim. lisäravinteiden ottamisella siihen kohdun kehitysvaiheeseen, jossa autismi muodostuu.
Sit lapsen synnyttyä kannattaa heti jo mennä jonottamaan nepsy palveluihin jos vähänkin epäilyttää esim. jos vauva on tosi veltto tai ei ota katse kontaktii. Koska niihin on sosiaali ja terveys alan leikkausten jälkeen pitkä jono.
Sitte alotatte kuntoutuksen jo taaperoikäselle jos mahdollista koska tos ikävaihees saadaan viel merkittävii muutoksii aikaseks. Saahaan rajattua oireita ja jätettyä trauma pois.
Jos lapsi on jo vanhempi niin mitä nopeammin ammattineuvontaa, sen parempi. Tietysti en suosittele yleislääkärii ku niil ei oo mitää hatsii autismista et riippuu vähä mis asutte. Yleensä ne ei tiiä tarpeeks et se vaan tuo lisää vaikeuksii matkaan. Mut jos löytyy joku vähänkin erikoistuneempi nepsy yksikkö omasta kunnasta niin suoraan sinne.
No nyt jos ei oo jostain syystä mahollista mennä ammatti auttajille ni mitä kotona voi tehä ni rajottaa oireita. Et esim. jos lapsi piereskelee tai ripuloi usein ni sit gluteeni hetkeks pois. Sillon sil lapsel on todennäkösesti SIBO-oireyhtymä myös. Mul oli tää itellä. Sit kuulosuojaimet lapselle jos se liikehtii oudosti ja toistaa samoi asioit. Voi olla et se kuormittuu siit härdellistä mikä siel kotona on. Ja ne äänet oikeesti sattuu.
Sitte jos tiiäks siirtymien kans on vaikeeta ni tekee semmosii kuvasarjoja missä kerrotaan päivän tapahtumat järjestyksessä ja lapsi ottaa kuvan sarjasta pois sit kun on tehny sen homman. Toistuva käskemine ei toimi autistiselle lapselle ainakaa jos haluut säilyttää mielen terveytes. Meiän autistien toiminnan ohjaus ei pelaa eli me halutaan ja tiietään et nyt pitää pukee päälle mutta me ei saaha sitä halua muutettua tekemiseks vaikka kuinka yrittäs. Koska meiän pään sisäl on vaa sahanpuruu.
Tärkein vinkki minkä mä voin antaa vanhemmalle jolla on autisti lapsi ni hanki kavereita / vertaistukee. Mun omat vanhemmat kärsi aika paljon ni niille ois muu sosiaalinen elämä tehny kyl hyvää. Toisaalta mä ymmärrän myös et kukaan muu ei tunne sitä rituaaliviidakkoo nii hyvin ku omat vanhemmat mut neki on ihmisii ei nekää voi kaikkee antaa.
Just ton takii ammattiapu on tärkeetä jos sitä vaan saa. Pahin skenaario on että erityislapsiperhe jää yksin.
Ja väsyneet ja lapsiinsa tyytymättömät vanhemmat on viimene asia jota nepsy lapsi haluaa. Vaikkei se sitä koskaa ääneen sano
Tuossapa käskeviä ohjeita autismiperheille!
Käskyjä satelee kuin ilotulitusraketteja.
Vähemmästäkin menisi sekaisin.
Asiaakin tuossa kommentissa kyllä on.
Mutta se tuppaa hukkumaan
käskevien salamoiden ja jyrinöiden
alle.
Assina uskon, että tuon kirjoittajan kyllä
kannattaa kirjoitella täällä, koska hän on
selvästi sisällä autismikirjon todellisuudessa.
Tuo puhetulva tulee suoraan autismikirjon
sisäavaruudesta.
On siinä monelle nentille tulkitsemishaastetta.
"paras tietenki ois että vanhemmat tietäs jo ennen lapsen tekoo et kuinka iso riski on saada autistinen lapsi"
Riski ei mielestäni ole oikea sana. Autisminkirjoon liittyy kuitenkin myös hyviä puolia.
"No nyt jos ei oo jostain syystä mahollista mennä ammatti auttajille ni mitä kotona voi tehä ni rajottaa oireita."
Myöskään oire ei ole oikea sana tässä yhteydessä. Parempi sana olisi piirre. Oireita on sairauksilla. Autisminkirjo ei ole sairaus.
"Koska meiän pään sisäl on vaa sahanpuruu."
En allekirjoita tuota. Jos sanotaan, että autisminkirjoisilla on päässä vain sahanpurua, niin sehän viittaa siihen, että kyse olisi tyhmistä ihmisistä (esimerkiksi A. A. Milnen Nalle Puh -teoksissa Puhin tyhmyyttä selitetään nimenomaan sillä, että hänellä on aivojen sijaan päässä pelkkiä sahanpuruja). Kuitenkin totuus on, että autisminkirjoiset ovat usein älykkyydeltään normaaleja tai jopa normaalia älykkäämpiä. Toki on olemassa myös älyllisesti kehitysvammaisia autisteja, mutta en kuitenkaan pidä tuota sahanpuru-vertausta onnistuneena.
Oli tuossa viestissä anonyymi 2026-01-27 23:02:15 hyviäkin neuvoja. Terminologiaan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota.