Todellisuus ei tue yrityksen markkinointiväitteitä "aina luonnollista" ja "aina rehellistä"
Brändi korostaa iskulauseissaan luonnollisuutta ja rehellisyyttä, mutta kun aletaan katsoa tarkemmin tuotteiden ainesosaluetteloa (INCI), sanat eivät enää vastaa todellisuutta. Väitteet "aina luonnollista" ja "aina rehellistä" kuulostavat hienoilta, mutta ovat käytännössä harhaanjohtavia uuden EU:n viherpesudirektiivin mukaan.
"Aina luonnollista" – ei pidä paikkaansa
Tosiasiassa tuotteissa on kyllä paljon luonnollista alkuperää olevia aineita, mutta mukana on myös selvästi muokattuja tai käsiteltyjä ainesosia, joita ei voi tiukassa mielessä kutsua luonnollisiksi.
Esimerkiksi:
Sodium hyaluronate – fermentoitu hyaluronihapon johdannainen
Sodium levulinate, sodium anisate, sodium phytate – kemiallisesti muokattuja säilöntäaineita
Lysolecithin, pullulan, sclerotium gum – bioteknologian avulla valmistettuja
Tocopherol – prosessoitu E-vitamiini
Nämä eivät täytä kriteerejä "aina luonnolliselle" aineelle, vaan ovat luonnollista alkuperää olevia, mutta laboratoriossa muokattuja, mikä on eri asia. Kun markkinoinnissa sanotaan "aina luonnollista", mutta mukana on muokattuja ainesosia, mennään harhaanjohtavan viestinnän puolelle.
EU-direktiivin mukaan tällaiset yleistykset eivät ole sallittuja, ellei niiden tueksi ole selkeää ja tarkasti dokumentoitua näyttöä. Ilman prosenttilukuja ja selityksiä, "aina luonnollista" ei yksinkertaisesti ole hyväksyttävä väite.
"Aina rehellistä" – mutta ei kerrota kaikkea?
Rehellisyyden korostaminen on erityisen ongelmallista silloin, kun viestinnässä ei avoimesti kerrota, että osa käytetyistä aineista on muokattuja tai valmistettu bioteknologisesti. Jos 70–90 % ainesosista on luonnollisia, mutta loput eivät, eikä tätä kerrota kuluttajalle, väite rehellisyydestä ontuu pahasti.
Kun brändi lupaa liikaa, se syö omaa uskottavuuttaan. "Aina luonnollista" ja "aina rehellistä" ovat niin ehdottomia väitteitä, ettei niitä voi pitää totena jokaisen tuotteen kohdalla, ei varsinkaan, jos edes yksi ainesosa ei täytä tiukkaa luonnollisuuden määritelmää.
Jos brändi haluaa profiloitua avoimuuden ja luonnollisuuden edelläkävijänä, se ei voi sivuuttaa näitä faktoja. Kuluttajat osaavat lukea INCI-listoja, ja ristiriidat markkinointipuheen ja todellisuuden välillä huomataan nopeasti. Kun se tapahtuu, rehellisyydestä ei jää paljon jäljelle.
Brändi korostaa iskulauseissaan luonnollisuutta ja rehellisyyttä, mutta kun aletaan katsoa tarkemmin tuotteiden ainesosaluetteloa (INCI), sanat eivät enää vastaa todellisuutta. Väitteet "aina luonnollista" ja "aina rehellistä" kuulostavat hienoilta, mutta ovat käytännössä harhaanjohtavia uuden EU:n viherpesudirektiivin mukaan.
"Aina luonnollista" – ei pidä paikkaansa
Tosiasiassa tuotteissa on kyllä paljon luonnollista alkuperää olevia aineita, mutta mukana on myös selvästi muokattuja tai käsiteltyjä ainesosia, joita ei voi tiukassa mielessä kutsua luonnollisiksi.
Esimerkiksi:
Sodium hyaluronate – fermentoitu hyaluronihapon johdannainen
Sodium levulinate, sodium anisate, sodium phytate – kemiallisesti muokattuja säilöntäaineita
Lysolecithin, pullulan, sclerotium gum – bioteknologian avulla valmistettuja
Tocopherol – prosessoitu E-vitamiini
Nämä eivät täytä kriteerejä "aina luonnolliselle" aineelle, vaan ovat luonnollista alkuperää olevia, mutta laboratoriossa muokattuja, mikä on eri asia. Kun markkinoinnissa sanotaan "aina luonnollista", mutta mukana on muokattuja ainesosia, mennään harhaanjohtavan viestinnän puolelle.
EU-direktiivin mukaan tällaiset yleistykset eivät ole sallittuja, ellei niiden tueksi ole selkeää ja tarkasti dokumentoitua näyttöä. Ilman prosenttilukuja ja selityksiä, "aina luonnollista" ei yksinkertaisesti ole hyväksyttävä väite.
"Aina rehellistä" – mutta ei kerrota kaikkea?
Rehellisyyden korostaminen on erityisen ongelmallista silloin, kun viestinnässä ei avoimesti kerrota, että osa käytetyistä aineista on muokattuja tai valmistettu bioteknologisesti. Jos 70–90 % ainesosista on luonnollisia, mutta loput eivät, eikä tätä kerrota kuluttajalle, väite rehellisyydestä ontuu pahasti.
Kun brändi lupaa liikaa, se syö omaa uskottavuuttaan. "Aina luonnollista" ja "aina rehellistä" ovat niin ehdottomia väitteitä, ettei niitä voi pitää totena jokaisen tuotteen kohdalla, ei varsinkaan, jos edes yksi ainesosa ei täytä tiukkaa luonnollisuuden määritelmää.
Jos brändi haluaa profiloitua avoimuuden ja luonnollisuuden edelläkävijänä, se ei voi sivuuttaa näitä faktoja. Kuluttajat osaavat lukea INCI-listoja, ja ristiriidat markkinointipuheen ja todellisuuden välillä huomataan nopeasti. Kun se tapahtuu, rehellisyydestä ei jää paljon jäljelle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.