Kerrankin asiaa lasten kasvatuksesta. Ella Kanninen otti asian esille Eevan haastattelussa. Suomessa on menty pahasti pieleen myös mielestäni siinä, että lapselle ei tunteita voi näyttää, että lapsi menee siitä rikki. Pitäisi vain aina ohjailla, kuin enkeli ylhäältäpäin. Myös omasta mielestäni lapselle pitää laittaa rajat vaikka lempeästi, välillä vaativastikin. Lapsi tarvitsee rajat, kannustusta, ihan konkreettista porkkanaa, joka ohjaa oikeaan suuntaan. Liian lempeäksi kasvatuskulttuuri on mennyt. Vanhemmat pelkää lastensa reaktioita. Ja siihen nykyiset opit jopa pakottavat, koska vanhemmat eivät uskalla enää laittaa rajoja ei leikki-ikäisille, ei koululaisille, ei teineille. Rajojen asettaminen ja omien vanhemman tunteiden näyttäminen on rakkautta ja vastuunkantoa.
Nyt niitetään sitä satoa, joita nykynuorten vanhemmat ovat kylväneet. Nuorilla ei enää ole rajoja, ei auktoriteetteja, ei oikeita käyttäytymismalleja. Ei tietoa miten käyttäydytään eri tilanteissa, miten kunnioitetaan muiden tunteita, ystävien, vanhempien, kavereiden. On ajauduttu heittelee elämässä, ei tavoitteita ei normeja. Ei käsitystä mitä elämältä voisi edes odottaa. Kunhan on kuin lystää. Sitten elämä meneekin ihan sattumankauppaa. Jos ei tarvitse opiskella, ei ole tuloja, ei rahaa, tulee pieniä näpistyksiä, sitten velkoja, huumeita joillekin jne.
Vanhemmat pelkäävät kasvattaa lapsiaan elää varten, kaikille tulee pettymyksiä, huolia ja niihin pitäisi oppia ne kohtaamaan. Nyt yritetään vain varjella. Vanhemmat varjelee itseänsä, mutta lapset jäävät sijaiskärsijöiksi. Ilman elämän eväitä kohtaamaan elämän haasteita. Kaikkia vanhempiahan tämä ei koske, koska on toki vanhempia, jotka toimivat toisin. Uskaltavat ottaa vastuuta vanhemmuuden haasteista. Mutta liian monet lapset jäävät tuuliajolle "kuvittelevat suojelevansa lapsia", jos vähänkin korottavat ääntään tai vaativat lapsiltaan mitään. Jotenkin tämä kasvatus "normi" on mennyt ihan päälaelleen ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella. USKALTAKAA VANHEMMAT OLLA VANHEMPIA. Ei tarvitse olla tyranni, ainoastaan johdonmukainen ja vaativakin kasvattaja ja vastuunkantaja!
Nyt niitetään sitä satoa, joita nykynuorten vanhemmat ovat kylväneet. Nuorilla ei enää ole rajoja, ei auktoriteetteja, ei oikeita käyttäytymismalleja. Ei tietoa miten käyttäydytään eri tilanteissa, miten kunnioitetaan muiden tunteita, ystävien, vanhempien, kavereiden. On ajauduttu heittelee elämässä, ei tavoitteita ei normeja. Ei käsitystä mitä elämältä voisi edes odottaa. Kunhan on kuin lystää. Sitten elämä meneekin ihan sattumankauppaa. Jos ei tarvitse opiskella, ei ole tuloja, ei rahaa, tulee pieniä näpistyksiä, sitten velkoja, huumeita joillekin jne.
Vanhemmat pelkäävät kasvattaa lapsiaan elää varten, kaikille tulee pettymyksiä, huolia ja niihin pitäisi oppia ne kohtaamaan. Nyt yritetään vain varjella. Vanhemmat varjelee itseänsä, mutta lapset jäävät sijaiskärsijöiksi. Ilman elämän eväitä kohtaamaan elämän haasteita. Kaikkia vanhempiahan tämä ei koske, koska on toki vanhempia, jotka toimivat toisin. Uskaltavat ottaa vastuuta vanhemmuuden haasteista. Mutta liian monet lapset jäävät tuuliajolle "kuvittelevat suojelevansa lapsia", jos vähänkin korottavat ääntään tai vaativat lapsiltaan mitään. Jotenkin tämä kasvatus "normi" on mennyt ihan päälaelleen ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella. USKALTAKAA VANHEMMAT OLLA VANHEMPIA. Ei tarvitse olla tyranni, ainoastaan johdonmukainen ja vaativakin kasvattaja ja vastuunkantaja!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.