Laajenevat galaksit informaationvälittäjinä äärimmäisen massiivisista ja tiheistä lähteistä
1. Avaruudessa laajeneva näkyvä maailmankaikkeus työntyy pois päin omasta lähteestään erittäin nopealla vauhdilla: yhdessä hetkessä se on alueella A, seuraavassa hetkessä se on jo alueella B, jonne se oli juuri siirtymässä, ja hetken päästä se on jo alueella C, kun A ja B ovat jääneet taakse avaruudessa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolelle. Vaikka tämä kaiken laajenevan aineen ja laajenevan valon liike tietystä suunnasta tiettyyn suuntaan on kiihtyvää, sitä ei voi aistia omalla laajenevalla keholla eikä millään laajenevalla mittalaitteella koska jokaiseen laajenevaan kvarkkiin kohdistuu vauhtia kiihdyttävää työntävää voimaa erillisenä laajenevana systeeminä!
2. Seuraava vastaavan kokoluokan energialähde on niin kaukana, että vaikka sitä kohti työntyminen tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla, niin sinne asti pääsemiseen menee miljoonia miljardeja vuosia tai ehkäpä miljardeja miljardeja vuosia! Tämä tarkoittaa, että universumin sisäinen paine muuttuu jatkuvasti suoraviivaisemmaksi liikkeeksi kohti tuota äärimmäisen massiivista kohdetta. Koko avaruudessa laajeneva näkyvä maailmankaikkeus on ikäänkuin koko ajan räjähtävää polttoainetta!
3. Myös tämä kaukainen kohde säteilee energiaa, josta syntyy laajenevia galakseja. Tuo valtavan mittakaavan lähde säteilee avaruuteen hajaantuvaa energiaa; energia muodostuu ziljoonista laajenevista tihentymistä; niistä yhdistyy uusia laajenevia supermassiivisia kohteita, jotka toimivat informaatiokantajina; jokainen keskeltä ulospäin syntynyt laajeneva galaksi kantaa mukanaan “jäljen” siitä, millä tiheydellä ja energiasisällöllä alkuperäinen lähde työntää energiaansa ulospäin. Näkyvän universumin galaksit ovat siis viestejä äärimmäisen kaukaisesta suunnasta.
4. Kohtaaminen erittäin vanhojen galaksien kanssa tapahtuu, kun meissä nyt oleva avaruuteen hajaantuva energia jatkaa matkaansa ja työntyy yhä kauemmas: se alkaa lopulta kohtaamaan äärimmäisen vanhoja laajenevia galakseja, jotka ovat hajaantuneet jo lähes tasaiseksi energiaksi; nämä vanhat galaksit sisältävät edelleen avaruuteen hajaantuvaa energiaa, vaikka niiden rakenteet eivät enää ole tunnistettavia. Meissä nyt oleva avaruuteen hajaantuva energia kiihdyttää näiden vanhojen galaksien energian hajaantumista edelleen, koska törmäykset tapahtuvat valtavalla nopeudella laajenevien kvarkkien sisällä. Samaan aikaan omat galaksimme ovat siihen mennessä hajaantuneet niin tasaisesti, ettei niistä ole enää erotettavia rakenteita. Mutta kiihdytys ei lakkaa.
5. Vauhti alkaa hidastua vasta kaukaisessa tulevaisuudessa törmäyksissä vastaan työntyvään energiaan. Lopulta meissä nyt oleva energia kohtaa vastaan työntyviä laajenevia kvarkkeja ja niissä olevaa avaruuteen hajaantuvaa energiaa. Nämä törmäykset hidastavat liikkeen nopeutta, aiheuttavat sen että osa energiasta absorboituu vastaan tuleviin laajeneviin kvarkkeihin ja vain pieni osa pääsee jatkamaan matkaa tuota äärimmäisen tiheää kohdetta kohti. Tämä viimeinen pieni osa pääsee kohteen keskustaan, puristuu siellä jälleen äärimmäisen tiheäksi energiaksi ja muodostaa uuden kerroksen tuon massiivisen kohteen sisälle.
6. Energian kierto ja uuden matkan alku: Kun uusi energia työntyy keskustaan, se syrjäyttää sinne aikaisemmin työntyneen ja siellä äärimmäisen tiheäksi puristuneen energian; tuo syrjäytynyt energia aloittaa hitaan ja varman työntymisen pois päin tuon kohteen keskustasta; se alkaa laajentua eli se alkaa hajaantumaan isommalle ja isommalle avaruuden alueelle — ja näin se aloittaa uuden matkan kohti vähemmän tiheää aluetta. Tämä sykli on ikuinen, täysin mekaaninen, perustuu pelkkään työntävään voimaan ja ylläpitää universumin kokonaisrakennetta pienimmistä laajenevista tihentymistä suurimpiin supermassiivisiin kokonaisuuksiin.
7. Äärimmäisen nopea ja äärimmäisen tiheä energia kohtaavat: On tärkeää ymmärtää, että näistä valtavan massiivisista ja tiheistä kohteista työntyy ulos äärimmäisen tiheää energiaa, ja toisaalta niihin törmää äärimmäisen nopeaa energiaa, joka on peräisin vastaavista kohteista. Tästä seuraa ikuinen kierrätys äärettömässä kolmen tilaulottuvuuden avaruudessa siten, että tämä ääretön kolmen tilaulottuvuuden avaruus on pelkkä kolmen tilaulottuvuuden näyttämö joka ON ei yhtään mitään — se ei siis ole avaruus joka laajenee! Kun äärimmäisen nopea energia törmää äärimmäisen tiheään energiaan, se saa sen räjähtämään vähemmän tiheäksi ja laajenemaan ulospäin jo olemassa olevaan avaruuteen kiihtyvällä vauhdilla. Tämä on perusperiaate, joka luo uusia laajenevia supermassiivisia kohteita, luo uusia laajenevia galakseja keskeltä ulos päin, luo uusia laajenevia hiukkasia ja ylläpitää ikuista kierrätystä joka ei koskaan taukoa.
Savorinen Jukka
.
1. Avaruudessa laajeneva näkyvä maailmankaikkeus työntyy pois päin omasta lähteestään erittäin nopealla vauhdilla: yhdessä hetkessä se on alueella A, seuraavassa hetkessä se on jo alueella B, jonne se oli juuri siirtymässä, ja hetken päästä se on jo alueella C, kun A ja B ovat jääneet taakse avaruudessa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolelle. Vaikka tämä kaiken laajenevan aineen ja laajenevan valon liike tietystä suunnasta tiettyyn suuntaan on kiihtyvää, sitä ei voi aistia omalla laajenevalla keholla eikä millään laajenevalla mittalaitteella koska jokaiseen laajenevaan kvarkkiin kohdistuu vauhtia kiihdyttävää työntävää voimaa erillisenä laajenevana systeeminä!
2. Seuraava vastaavan kokoluokan energialähde on niin kaukana, että vaikka sitä kohti työntyminen tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla, niin sinne asti pääsemiseen menee miljoonia miljardeja vuosia tai ehkäpä miljardeja miljardeja vuosia! Tämä tarkoittaa, että universumin sisäinen paine muuttuu jatkuvasti suoraviivaisemmaksi liikkeeksi kohti tuota äärimmäisen massiivista kohdetta. Koko avaruudessa laajeneva näkyvä maailmankaikkeus on ikäänkuin koko ajan räjähtävää polttoainetta!
3. Myös tämä kaukainen kohde säteilee energiaa, josta syntyy laajenevia galakseja. Tuo valtavan mittakaavan lähde säteilee avaruuteen hajaantuvaa energiaa; energia muodostuu ziljoonista laajenevista tihentymistä; niistä yhdistyy uusia laajenevia supermassiivisia kohteita, jotka toimivat informaatiokantajina; jokainen keskeltä ulospäin syntynyt laajeneva galaksi kantaa mukanaan “jäljen” siitä, millä tiheydellä ja energiasisällöllä alkuperäinen lähde työntää energiaansa ulospäin. Näkyvän universumin galaksit ovat siis viestejä äärimmäisen kaukaisesta suunnasta.
4. Kohtaaminen erittäin vanhojen galaksien kanssa tapahtuu, kun meissä nyt oleva avaruuteen hajaantuva energia jatkaa matkaansa ja työntyy yhä kauemmas: se alkaa lopulta kohtaamaan äärimmäisen vanhoja laajenevia galakseja, jotka ovat hajaantuneet jo lähes tasaiseksi energiaksi; nämä vanhat galaksit sisältävät edelleen avaruuteen hajaantuvaa energiaa, vaikka niiden rakenteet eivät enää ole tunnistettavia. Meissä nyt oleva avaruuteen hajaantuva energia kiihdyttää näiden vanhojen galaksien energian hajaantumista edelleen, koska törmäykset tapahtuvat valtavalla nopeudella laajenevien kvarkkien sisällä. Samaan aikaan omat galaksimme ovat siihen mennessä hajaantuneet niin tasaisesti, ettei niistä ole enää erotettavia rakenteita. Mutta kiihdytys ei lakkaa.
5. Vauhti alkaa hidastua vasta kaukaisessa tulevaisuudessa törmäyksissä vastaan työntyvään energiaan. Lopulta meissä nyt oleva energia kohtaa vastaan työntyviä laajenevia kvarkkeja ja niissä olevaa avaruuteen hajaantuvaa energiaa. Nämä törmäykset hidastavat liikkeen nopeutta, aiheuttavat sen että osa energiasta absorboituu vastaan tuleviin laajeneviin kvarkkeihin ja vain pieni osa pääsee jatkamaan matkaa tuota äärimmäisen tiheää kohdetta kohti. Tämä viimeinen pieni osa pääsee kohteen keskustaan, puristuu siellä jälleen äärimmäisen tiheäksi energiaksi ja muodostaa uuden kerroksen tuon massiivisen kohteen sisälle.
6. Energian kierto ja uuden matkan alku: Kun uusi energia työntyy keskustaan, se syrjäyttää sinne aikaisemmin työntyneen ja siellä äärimmäisen tiheäksi puristuneen energian; tuo syrjäytynyt energia aloittaa hitaan ja varman työntymisen pois päin tuon kohteen keskustasta; se alkaa laajentua eli se alkaa hajaantumaan isommalle ja isommalle avaruuden alueelle — ja näin se aloittaa uuden matkan kohti vähemmän tiheää aluetta. Tämä sykli on ikuinen, täysin mekaaninen, perustuu pelkkään työntävään voimaan ja ylläpitää universumin kokonaisrakennetta pienimmistä laajenevista tihentymistä suurimpiin supermassiivisiin kokonaisuuksiin.
7. Äärimmäisen nopea ja äärimmäisen tiheä energia kohtaavat: On tärkeää ymmärtää, että näistä valtavan massiivisista ja tiheistä kohteista työntyy ulos äärimmäisen tiheää energiaa, ja toisaalta niihin törmää äärimmäisen nopeaa energiaa, joka on peräisin vastaavista kohteista. Tästä seuraa ikuinen kierrätys äärettömässä kolmen tilaulottuvuuden avaruudessa siten, että tämä ääretön kolmen tilaulottuvuuden avaruus on pelkkä kolmen tilaulottuvuuden näyttämö joka ON ei yhtään mitään — se ei siis ole avaruus joka laajenee! Kun äärimmäisen nopea energia törmää äärimmäisen tiheään energiaan, se saa sen räjähtämään vähemmän tiheäksi ja laajenemaan ulospäin jo olemassa olevaan avaruuteen kiihtyvällä vauhdilla. Tämä on perusperiaate, joka luo uusia laajenevia supermassiivisia kohteita, luo uusia laajenevia galakseja keskeltä ulos päin, luo uusia laajenevia hiukkasia ja ylläpitää ikuista kierrätystä joka ei koskaan taukoa.
Savorinen Jukka
.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lopettaisit jo ja keksisit jotain muuta.
Jo on taas äärimmäisen typerää tekstiä.