Monika Fagerholmin uusin, hiljakkoin palkittu Finlandialla, on nyt luettu loppuun. Harvinaisen kauan sitä luin, varmaan lähes kuukauden, muutama sivu kerrallaan iltalukemisina.
Lämpenin kirjalle hitaasti: Fagerholmin tapa kirjoittaa pyörteisesti, toistoin, täynnä kulttuurisidonnaisia viitteitä kirjallisuudesta, lauluista, politiikasta jne. maailmanmenosta 70-luvulta, palaten aina samoihint eemoihin, jotka taustaa tuntematta avautuvat vaikeasti: suomenruotsalaisen kulttuurieliitin pienet ja sisäänpäinlämpiävät piirit, joista nuori päähenkilö kynsii itsensä ulos kirjoittaakseen kirjan.
70-luku on vieläkin minulle osittain musta aukko mitä tulee Pohjoismaiden, Suomen, Euroopan tapahtumiin niinä vuosina, kun olin poissa rakentamassa omaa elämääni valtameren toisella puolella. Seurasimmehan mekin toki uutisia, Bader-Meinhof kaupunkiterrorismia jne. mutta ne olivat vain parin kolumnin uutisia päivälehden ulkomaaaosiossa, kolme minuuttia uutislähetyksessä televisiossa ja sitten päivän sää. Maailma näyttää erilaiselta eri vinkkeleistä katsottuna.
Joten ihan yleissivistyksen kannalta, kirjasta tuli minulle tärkeä osa siihen palapeliin, josta oli osia hukassa.
Kirja on ensimmäinen osa suunnitellusta trilogiasta. Toivottavasti ehdin lukea ne muutkin osat.
Pieni juonenpaljastus: Eristystila viittaa eristysselliin, jossa Ulrike Meinhofia pidettiin, kunnes hänen psyykensä murtui täysin.
Lämpenin kirjalle hitaasti: Fagerholmin tapa kirjoittaa pyörteisesti, toistoin, täynnä kulttuurisidonnaisia viitteitä kirjallisuudesta, lauluista, politiikasta jne. maailmanmenosta 70-luvulta, palaten aina samoihint eemoihin, jotka taustaa tuntematta avautuvat vaikeasti: suomenruotsalaisen kulttuurieliitin pienet ja sisäänpäinlämpiävät piirit, joista nuori päähenkilö kynsii itsensä ulos kirjoittaakseen kirjan.
70-luku on vieläkin minulle osittain musta aukko mitä tulee Pohjoismaiden, Suomen, Euroopan tapahtumiin niinä vuosina, kun olin poissa rakentamassa omaa elämääni valtameren toisella puolella. Seurasimmehan mekin toki uutisia, Bader-Meinhof kaupunkiterrorismia jne. mutta ne olivat vain parin kolumnin uutisia päivälehden ulkomaaaosiossa, kolme minuuttia uutislähetyksessä televisiossa ja sitten päivän sää. Maailma näyttää erilaiselta eri vinkkeleistä katsottuna.
Joten ihan yleissivistyksen kannalta, kirjasta tuli minulle tärkeä osa siihen palapeliin, josta oli osia hukassa.
Kirja on ensimmäinen osa suunnitellusta trilogiasta. Toivottavasti ehdin lukea ne muutkin osat.
Pieni juonenpaljastus: Eristystila viittaa eristysselliin, jossa Ulrike Meinhofia pidettiin, kunnes hänen psyykensä murtui täysin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirja on siis auto-, tai biofiktio? Kumpikin on mielenkiintoisempaa joka tapauksessa, kuin joku romaani jostain historiallisista kuninkaallisista tai muusta johon keksitään vaikka mitä juonenkäänteitä. Monika Fagerholm vaikuttaa haastattelujen perusteella huumorintajuiselta, mikä on ehkä välttämätön edellytys kirjailijalle.
Kirja ei ole autofiktio eikä biofiktio.
Kirjan henkilöhahmot ovat kieltämättä muotoutuneet jossain määrin Fagerholmin omasta elämästä tuttujen henkilöjen pohjalle, mutta tämä on lähes normi kirjailijoiden tuotannossa. Paitsi niiden jotka kirjoittavat sci fita
Tarina tarinan sisällä , Baader-Meinhof terroristeista sisältää paljon oikeaa tietoa .
Baader kaksi aata
Floridassa Gary Alvord sai kuolemantuomion 1974 (3murhaa) ja hänellä ei ollut yhtään sukulaista tuttavaa jne joten hän pääsi skitsofreniseen tilaan sellissä. Lääkärit kieltäytyivät hoitamasta koska jos hän olisi osoittanut paranemiselle elkeitä hänet olisi teloitettu. Hän istui teloitusjonossa kopissa noin 40 vuotta kuollen vanhuuden heikkouteen
Osaisiko tuollaille suru kertoa mihin osakkeeseen kandeisi sijoittaa että saisi köyhä sen ensi miljoonan jonka suru perii?
Vai periikö köyhän vain hukka ja suru nauraa piireissään ankkalammessa?
Rosa Liksomin kirja ja filmi Hytti numero 6 suositus!
Liikali hava ja vii namaistuu ei siis todella sen hytti nosta hor monitasoja