Kaikki kuolevat lopulta. Siksi ihmisten tekemillä rikoksillakaan ei lopulta ole mitään merkitystä.
Joidenkin mielestä teot määrittelevät sen, että pääseekö ihminen taivaaseen. Tähän ei kuitenkaan suuri osa ihmisistä usko. Silläkään ei ole lopulta mitään merkitystä, että pääseekö ihminen taivaaseen vai ei, koska mitään objektiivista elämäntarkoitusta ei ole.
Joidenkin mielestä teot määrittelevät sen, että pääseekö ihminen taivaaseen. Tähän ei kuitenkaan suuri osa ihmisistä usko. Silläkään ei ole lopulta mitään merkitystä, että pääseekö ihminen taivaaseen vai ei, koska mitään objektiivista elämäntarkoitusta ei ole.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Elät todennälöisesti 60 - 90 vuotta. Jos elämälläsi ei ole merkitystä, mene pimeään perunakuoppaan ja elä elämäsi siellä.
Miksi ihmeessä elämän merkityksellisyys riippuisi siitä, onko kuoleman jälkeistä elämää? Ei riipu ainakaan minun kohdallani.
Joku viisas on sanonut, että juuri tieto kuolemasta on se, joka antaa elämälle tarkoituksen.
Yhteisöt ja yhteiskunnat toimivat vaikka osa jäsenistä ei noudata sääntöjä eli rötöstelee muiden kustannuksella. Kun se "tietty" raja ylitetään syntyy kaaos, jolloin kellään ei ole enää kivaa, ainakaan kovin pitkään. Että kyllä sillä merkitystä on.
Siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen ei ole varsinaista faktatietoa, mutta itse ainakin voin paremmin ja olen onnellisempi elämällä suht nuhteettomasti ja muita kunnioittaen ja kun ympärillä vastaavia, hyviä ihmisiä.
Miten se on mahdollistaa? Aloituksesta on vain muutama tuntia ja 1576 katselukertaaa?
Jos ajatuksenvoimalla voisi tappaa moni olisi kuollut. Tulisiko silloin tappaneeksi enemmän omia tuttujaan vai muita jos kumpikin olisi mahdollista. Kumman olisi parempi olla mahdollista sivistyneen yhteiselon takaamiseksi. Nykytodellisuudessa tapetaan suurimmaksi osaksi tuttuja. Mitä se tekisi luottamukselle vai tekisikö mitään. Kun ketään ei voi oikeastaan tuntea perinpohjin.
Joidenkin mielestä teot määrittelevät sen, että pääseekö ihminen taivaaseen.
Oletko nähnyt jonkun jäävän matkalle roikkumaan?
"Joidenkin mielestä teot määrittelevät sen, että pääseekö ihminen taivaaseen. "
Melkoinen motiivi "olla hyvä".
"Joidenkin mielestä teot määrittelevät sen, että pääseekö ihminen taivaaseen. "
Melkoinen motiivi "olla hyvä".
Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.
Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan hyväksikäyttöä.
Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.
Spinoza
Jumala = Luonto, ei persoona
Ei palkitse eikä rankaise
Hyvä = ymmärryksen lisääntyminen
Ajatus Jumalan kanssa käytävästä kaupasta on looginen virhe.
Uskonnollinen fanatismi = järjen puute.
Nietzsche
Kristillinen moraali = kaunan moraali
Paratiisi on kompensaatio heikkoudelle
Taivas lupauksena tekee elämästä halveksittavaa
Taivasretoriikka on elämän kieltämistä.
Marttyyri on tahdonvoiman vääristymä.
Kierkegaard (kriittinen, ei puolustava)
Todellinen usko ei hae palkintoa
Usko on ahdistava vastuu, ei varmuus
Kirkollinen kristillisyys on hänen mielestään korruptoitunut
Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.
Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.
Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.
Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.
Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.
Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria
Kun hyvä teko ymmärretään maksuksi (taivas, pelastus, palkinto), tapahtuu moraalinen siirtymä:
Etiikka → talous
Vastuu → hyöty
Lähimmäinen → väline
Hyvä ei ole enää hyvää toiselle, vaan hyödyllistä tekijälle.
Tämä on moraalifilosofisesti ratkaiseva muutos:
teon arvo ei enää perustu sen vaikutukseen kärsimykseen, vaan sen kirjanpidolliseen asemaan pelastustaseessa.
Luonto kostaa tai ihmisen mielestä varmaan kun ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos saa aikaan myskyjä tulvatuhoja, kuivuutta ja nälänhätää elollisille, ei ainoastaan ihmisille.
Yksi esimerkki ihmisen suorittamasta tuhotyöstä on Venäjällä sijaitsevan Araljärven tuhoutuminen ihmisen tekojen toimesta varmaan yhden sukupolven aikana.
Kaikki tapahtuu ja on tässä elämässä eli koettavissa kun se tuonpuoleinen kai tarkoittaa tulevien sukupolvien kärsimyksiä edellisten sukupolvien teoista jos ne ovat olleet pahoja tai hyvistä jos edellisen sukupolven teot ovat olleet hyviä, kuten vaikkapa, että voimme nauttia Beethovenin sävellyksistä ja Muumikirjoista vielä monien sukupolvien ajan tästäkin eteenpäin.
Jumala loi hmisen kuvakseen ja kaltaisekseen, lukee Raamatussa!
Jesse elää ikuisesti; kiitos herra. kumartakaamme "sitä". Sain jesseä siään.
Jotkut leonardot michelangelot, dostojevskit, beethowenit ja kaltaisensa esimerkiksi, ovat kuolemattomia
Ei ne teot vaan usko jumalaan ja sitä myötä aito yritys noudattaa raamatun oppeja.
Miksei Koraanin tai jonkun muun uskonno kirjaa?
"aito yritys noudattaa raamatun oppeja."
Mitä niistä?
Esimerkiksi tätä?
"Pitäkää sen vuoksi kunniassa sapatti; sen tulee olla teille pyhä. Sitä, joka sapatin pyhyyttä loukkaa, rangaistakoon kuolemalla. Jokainen, joka tekee sapattina työtä, poistettakoon kansansa keskuudesta."
Miksi Raamattu on parempi kuin muut uskonnolliset kirjat? Jokainen niistä väittää olevansa totuus.
Alkuperäinen kristinusko on jakautunut 2000 vuoden aikana noin 2000 eri haaraksi, joista eri haarat ovat haarautuneet edelleen eri haaroiksi jne.
Jokainen noista haaroista, väittävät, että juuri se haara (kultti) on ainoa ja oikea, missä julistajakin on.
Ja kaikki nämä eri lahkot taistelevat vihaisesti ja raivokkaasti keskenään oikeellisuudesta, vaikka ne kaikki edustavat jollain tavalla kristinuskoa.
"usko jumalaan"
Monet ateistit ovat paljon parempia kuin dogmaattiset uskovat, uskonto aina ei tee ihmisistä hyviä, joskus jopa päinvastoin.
Ammattifilosofi sanoo, että ensin on teko ja sitten sana, mutta sanominenkin on toisaalta myös teko.
Jaaha ne on sitten pappi ja suntio jotka karkoitetaan ensimmäisenä.
Tuskin sulla tietoa onko mitään objektiivista elämäntarkoitusta.
Elämä on laiffii ja elämä on paradta aikaa sanoi Matti Nykänen.
Jollain on "sitku ja mutku elämää" mutta kun sitä ei ole eikä tule eli pettää vain itseään ja sitten kuolinvuoteella itketään kun olin vain töissä yms. paskaa.
Moni lähtee ns. saappaat jalassa, oikein työnsankari ja vieläpä paskalla palkalla.
Luulisi hävettävän kun varmasti jo tajuaa asian oikean laidan.
Eivät rikokset ole merkityksettömiä vaikka niiden tekijä kuoleekin. Gazan pommituksien tilanteessakin ihmiset ottavat natsien ja Hitlerin hirmuteot esiin, joita käytetään joidenkin vinksahtaneissa mielissä ikään kuin käänteisenä syynä oikeuttamaan samanantapaisia hirmutekoja toista osapuolta vastaan.
Stressikokemukset kulkeutuvat tutkimusten mukaan epigeneettisinä perintöinä sukupolvelta toiselle.
Tutkimusten mukaan myös talousrikollisuus periytyy siten, että jos vanhemmat ovat tehneet talousrikoksia myös lapsilla suuri todennäköisyys tehdä talousrikoksia.
Kun keskusteluun on otettu Raamattukin mukaan, niin siellä on hyvin sanottu, että isien pahat teot kostetaan kolmanteen ja neljäntern polveen, joten kannattaa olla iisisti ja kiltisti jos meinaa menestyä ja kauan elää maan päällä... tai jotain mitä siinä kirjassa kai myös sanotaan.
Piti lukea otsikko useampaan kertaan: "Jos kaikki lopulta kuolevat"
Oman käsitykseni mukaan kaikki todellakin kuolevat ihan varmasti.
"Kun keskusteluun on otettu Raamattukin mukaan, niin siellä on hyvin sanottu, että isien pahat teot kostetaan kolmanteen ja neljäntern polveen,"
Todellisuudessa yksilöt ovat vastuussa omista teoistaan, eikä moraalista tai oikeudellista vastuuta voida kestävästi perustella periytyvänä syyllisyytenä. Ajatus kollektiivisesta tai sukupolvien yli ulottuvasta rangaistuksesta voidaan nähdä ihmisten käyttäytymistä ja käsityksiä ohjaavana – jopa manipuloivana – narratiivina, ei tosiasiallisena vastuun jakautumisen mekanismina.
Kyse on opituista tavoista, eli sukupolvesta toiseen saatetaan olla pahiksia kun yksi on sen tyylin aloittanut. Käsitän sen koston sellaisena, jota kuivaillaan esimerkisi sanonnalla, "ettei omena puusta kauas putoa" jne. tai jotkut puhuvat sukukirouksesta ja muuta sellaista. Sitä käsitän epigeneettisen siirtymän ja isältä pojalle -juttujen olevan. Opittuja tapoja siis, joka on se kosto ja nimenomaan pahoista teoista. Hyviäkin tekoja on ja varmaan nekin jatkuvat suvuissa kun on opittu toimimaan hyvin.
Ennen on oltu enemmän riippuvaisia suvuista ja perheistä, mitä nykyään kai pidetään oikeastaan korruptiona.
Hyvinvointivaltio on rakennettu varmaan senkin vuoksi, ettei kaikilla perheillä ole ollut mahdollisuuksia siirtää varallisuutta tuleville sukupolville esimerkiksi kouluttautumista varten.
Raamatullinen kosto kolmanteen sukupolveen asti – selvästi saatanallista, ei jumalallista, Jumala ei käyttäydy niin, vai onko kyseessä käännös- tai tulkintavirhe?
Kukaan ei taivaaseen pääse kyllä jokainen maakuoppaan joutuu ja sieltä ei enää lähdetä lentoon,mutta jokainen omassapäässään voi kuvitella mitä haluaa mutta onko sitä hölmöilyä muille jaettava
Joillekin pystytellään muistomerkkejä kuoleman jälkeen kun ovat olleet hyviksiä tai annetaan postuumisti grammyja ja oscareita vaikka saaja olisi ollut manan majoilla jo aikoja sitten.
Taivas on kehitetty kuvaus onnellisuudesta ja onnistumisesta. Joku ruokakin saattaa jonkun mielestä olla taivaallisen hyvää ja jonkun mielestä joku paikka on kuin paratiisi.
Cheek to cheek kappaleessa lauletaan näin:
Heaven, I'm in heaven
And my heart beats so that I can hardly speak
Miten fatalisti muka tietää miten elämä päättyy kun kukaan ei tiedä edes miten elämä on saanut alkunsa?
"Jos kaikki lopulta kuolevat, onko edes pahimmillakaan rikoksilla mitään väliä?
Anonyymi-ap
2026-01-13 17:23:53
Kaikki kuolevat lopulta. Siksi ihmisten tekemillä rikoksillakaan ei lopulta ole mitään merkitystä.
Joidenkin mielestä teot määrittelevät sen, että pääseekö ihminen taivaaseen. Tähän ei kuitenkaan suuri osa ihmisistä usko. Silläkään ei ole lopulta mitään merkitystä, että pääseekö ihminen taivaaseen vai ei, koska mitään objektiivista elämäntarkoitusta ei ole."
_________________________
Kaikki, mitä teemme, ei katoa kuoleman mukana. Sielu, joka on ikuinen, kantaa mukanaan kaiken, mitä olemme ajatelleet, tunteneet ja tehneet. Rikokset eivät katoa eivätkä hyvät teot mitätöidy. "Taivas" ei ole lopullinen päämäärä.Siksi mikään teko ei ole turha, mikään rikos merkityksetön – kaikki merkityksellisyys syntyy siitä, että sielu jatkaa matkaa ja että jokainen teko kantaa seurauksensa iankaikkisesti.
Siksi mikään teko ei ole turha, mikään rikos merkityksetön – kaikki merkityksellisyys syntyy siitä, että sielu jatkaa matkaa ja että jokainen teko kantaa seurauksensa iankaikkisesti.
Kaikki, mitä teemme, ei katoa kuoleman mukana.
Rikokset eivät katoa, hyvät teot eivät mitätöidy; jokainen teko kantaa seurauksensa ja muovaa sielun matkaa.
Siksi mikään teko ei ole turha, mikään rikos merkityksetön – kaikki merkityksellisyys syntyy siitä, että sielu jatkaa matkaa ja että jokainen teko vie ...
MUTTA, MUTTA:
JOKAINEN SAA JATKUVASTI UUSIA MAHDOLLISUUKSIA:
Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
Synti
Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.
MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.
Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.
Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.
Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…
Jokainen ihminen saa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Synti ei ole merkki pahuudesta, vaan osoitus heikkoudesta, karmojen ja menneiden taipumusten vaikutuksesta. Jokainen virhe paljastaa vain sen, että sielu on vielä oppimassa, että hän on sidottu tottumuksiinsa ja vääränlaisiin uskomuksiin. Tärkeintä eivät ole ulkoiset teot, eivät sääntöjen noudattaminen tai muiden arviointi, vaan ihanteet, motivaatio ja pyrkimykset.
Jokainen virhe on samalla portti Jumalan armoon – mahdollisuus oivaltaa, kasvaa ja saada puhdistavaa rakkautta. Ulkoinen noudattaminen ei takaa sydämen puhtautta, sillä ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä ja silti olla ylpeä, halveksia muita ja asettaa itsensä Jumalan asemaan. Todellinen puhtaus ja henkinen kasvu syntyvät sisäisestä voitosta paheiden yli, myötätunnosta ja armollisuudesta niitä kohtaan, jotka vielä kompastuvat.
Siksi emme voi tuomita muita; emme ole ylittäneet itsemme rajaa. Jos voimme voittaa oman ylpeytemme ja harhan, voimme katsoa langenneisiin lempeydellä ja auttaa heitä rakkaudessa.
Jokainen ihminen astuu elämän polulle yhä uudelleen, ja jokainen hetki tarjoaa uuden mahdollisuuden. Synti ei merkitse pahuuden loppua, vaan kertoo vain sielun hauraudesta, menneiden tekojen jäljistä ja karmojen kietoutuneista siteistä. Virheet eivät ole rangaistus, vaan opettajia – ne paljastavat, missä sielu vielä etsii valoa, missä se on sidottu vanhoihin tottumuksiin ja vääristyneisiin käsityksiin itsestään ja maailmasta.
Todellinen merkitys ei löydy ulkoisesta puhtaudesta, sääntöjen noudattamisesta tai muiden arvioinnista, sillä ne voivat olla pelkkiä harhoja, joilla ihminen peittää oman sydämensä heikkouden. Tärkeintä on, mitä sielu kantaa sisällään: sen ihanteet, sen vilpitön motivaatio, sen pyrkimys kohti puhtautta.
Jokainen askel, vaikka kompastuisikin, on silti osa matkaa – mahdollisuus ymmärtää, kasvaa.
Mikä tahansa vika, mikä tahansa heikkous ihmisessä, ei ole tuomio tai merkki pahuudesta. Se on vain merkki siitä, että sielu on vielä matkallaan oppimassa, sidottuna menneiden tekojen ja samskaroiden verkkoon.
Nämä karmalliset siteet ilmenevät huonoina taipumuksina, jotka voivat tuottaa kärsimystä itselle tai muille, ja vääristyneinä uskomuksina, jotka estävät sielua näkemästä totuutta.
Mutta heikkous ei ole tuomio, vaan kutsu: mahdollisuus oivaltaa, kasvaa ja astua kohti sisäistä puhtautta.
Mutta heikkous ei koskaan ole tuomio. Se on hiljainen kutsu, pehmeä kosketus, joka muistuttaa: tässä on paikka oppia, tässä on hetki oivaltaa.
Jokainen virhe ja kompastus paljastaa, missä sydän kaipaa valoa ja missä mieli tarvitsee ymmärrystä.
Heikkous avaa oven armolle, johon sielu voi tarttua ja josta se voi ammentaa voimaa kasvaa, puhdistua.
Se ei murskaa, vaan ohjaa – jokainen heikkous on mahdollisuus herätä, nähdä totuus ja astua jälleen askel lähemmäs sisäistä vapautta.
Se ei murskaa, ei riko eikä tuomitse.
Heikkous toimii opettajana, joka ohjaa sielua lempeästi kohti ymmärrystä. Jokainen heikkous, jokainen virhe, on kuin kutsu herätä, kääntää katse sisäänpäin ja nähdä totuus sellaisena kuin se on.
Se näyttää, missä sydän on vielä sidottu. Jokainen kompastus on askel, ei este; jokainen hauraus on mahdollisuus astua jälleen lähemmäs sisäistä vapautta.
"Jos kaikki lopulta kuolevat, onko edes pahimmillakaan rikoksilla mitään väliä?"
Ajatus, että kaikki kuolevat ja siksi mikään teko ei merkitse, on harhaanjohtava, koska se unohtaa sielun iankaikkisuuden. Gaudiya-vaiśnavismissa sielu ei kuole; vain keho katoaa. Kaikki teot – hyvät ja huonot – kantavat seurauksensa, eivät vain tässä elämässä, vaan myös sielun jatkumossa. Rikokset eivät katoa, eivätkä hyvät teot mitätöidy kuoleman myötä; ne muokkaavat sielun taipumuksia.
Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.
On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.
Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.
Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.
“Pahimmatkin rikokset” eivät ole merkityksettömiä – ne ovat kutsuja herätä. Niiden kautta sielu oppii tunnistamaan omat rajoituksensa, heikkoutensa ja sidonnaisuutensa.
Tässä näkökulmassa ei ole pelkoa tuomiosta, mutta on syvä moraalinen vastuu: teoilla on seurauksensa, ja jokaisella on mahdollisuus kääntyä kohti sisäistä totuutta.
Lyhyesti sanottuna: ei, mikään teko ei ole merkityksetön, koska sielu jatkaa matkaa ja jokainen teko kantaa opetusta, seurausta ja mahdollisuutta.
Kun puhumme ihmisestä, että hänellä on sielu, puhumme karkeistettuna alkeelliselle ymmärrykselle, jotta ihmiset voivat edes hieman hahmottaa sen olemassaolon. Todellisuudessa jokainen elävä olento on itse sielu, ja keho on vain väliaikainen vaippa, väline kokemiseen tässä maailmassa.
Sielu heijastuu kokonaisuudessaan, täydellisenä ja eheänä, ja tämä heijastus ilmenee sydämen alueella – ei kehon sydämessä, vaan metafyysisessä sydämessä. Se on läsnä, vailla syntymää ja kuolemaa, mutta silti kietoutuneena kehoon ja maailmaan oppiakseen, kasvaakseen.
Sielu (atma)
आत्मा
Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.
...
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.
Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.
Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin.
jne.
Tietoisuus (Chitta)
चित्त
Ajattelen, siis olen olemassa. Kyky tiedostaa itsensä ja ympärillä tapahtuva erottaa meidät elottomasta aineesta.
Äly (Buddhi)
बुद्धि
Tietoisuuden tasot (pancha kosha)
पञ्च कोश
Fyysinen keho (sthula-sharira)
स्थूलशरीर
Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)
सूक्ष्मशरीर