Katselin tuossa taannoin pitkästä aikaa Simpauttajan. Jokin leffassa kiehtoo, mutta en oikein tiedä mikä, enkä saa päätettyä, onko se mielestäni upea vai keskinkertainen.
Kertokaa te, mikä Simpauttajassa ihastuttaa tai vihastuttaa!
Kertokaa te, mikä Simpauttajassa ihastuttaa tai vihastuttaa!
Vastaukset 18
Vanhimmat
...hyvä elokuva. Sitä on turha väittää upeaksi tai mestariteokseksi, mutta hyvä se on. Turusen romaani oli aikansa kohuteos, joten, joten jo se herätti kiinnostusta filmatisointia kohtaan. Kirja on mestariteos eikä Turunen tule enää koskaan yltämään samaan.
Toisaalta tv-elokuva on myös muokannut kuvaa romaanista. Kaikki ajattelevat roolihahmo Simpauttajaa juuri Ahti Kuoppalana, vaikka kirjassa henkilö oli pitkä, laiha ja kierosilmäinen. Samoin Kuuno mielletään Esko Hukkaseksi ja kirjan hahmo oli isokokoinen.
Simpauttaja-elokuvan maineeseen on vaikuttanut suuresti myös se, että siihen valitiin oikeanlaiset näyttelijät eri rooleihin ja rooleissa ei käytetty kuluneimpia kasvoja, vaikka monet olivat esiintyneet aiemminkin tv:ssä ja elokuvissa.
Simpauttajan ansiosta moni hyvä näyttelijä nousi koko kansan tietoisuuteen: Ahti Kuoppala, Pekka Räty, Ahti Jokinen, Esko Hukkanen, Veikko Tiitinen, Risto Salmi, Aapo Vilhunen ja Leni Katajakoski teki Juulina jonkinlaisen come backin.
Simpauttaja on klassikko, jonka odotan saavan myös dvd-julkaisun.
Mutta mikä Sinun mielestäsi tekee siitä hyvän, mitä klassikon aineita siinä on?
Tuo mitä vastauksessasi kirjoitit, on kirjatietoa. Entä "perstuntuma", oma analyysisi?
Huomasin muuten, että olit nostanut Simpauttajan top-10 -listallesi, mutta arvioit sen "vain" hyväksi. Eikö kotimaisesta tuotannosta löydy kymmentä mestariteosta? Mikä tekee elokuvasta mestariteoksen?
(Huomasin muuten katsovani Leni Katajakoskea Simpauttajassa täysin hänen vanhojen rooliensa läpi ja tahattomasti hänen Juulinsa tuli tätä kautta eräänlaiseksi comeback-vehicleksi...)
Poleemisesti,
Sini (myöskin maisteri)
Simpauttaja on sekä kirjana että elokuvana valmistunut oikeaan aikaan. Maaltamuutto oli suurimmillaan, mutta suuri osa ihmisistä oli maalta lähtöisin.
Simpauttaja nosti esille asioita, joita on pidetty hyvin suomalaisina. Samanlaisia maalaiskyliä oli vielä parikymmnetä vuotta sitten useita joka pitäjässä, henkilögalleria oli samantapainen joka kylässä: paikalle jääneet luuserit tai poislähdöstä haaveilevat, kotikylälle loma-ajaksi palanneet leventelijät, maaseutuun uskovat kovat yrittäjät jne.
Tämä yhdistettynä oikeisiin näyttelijöihin oikeissa rooleissa sai aikaan, että suomalaiset tunsivät elokuvan heti omakseen. Yksi syy Simpauttajan asemaan on se, ettei käytetty kuluneita tv- ja elokuvakasvoja. Ei ajateltu vaikkapa Tauno Paloa, vaan juuri Pirtamon isäntää, vaikka Reino Kalliolahti esiintyikin televisiossa jonkin verran. Tai Imppa oli Imppa eikä esimerkiksi Pertti Melasniemi. Tietenkin näyttelijöille on voinut olla harmiakin siitä, että leimautuvat yhden roolin vuoksi
Mestariteos-käsitettä on syytä käyttää säästeliäästi. Eihän Simpauttajakaan täydellinen ole, mutta ehdoton klassikko ja hyvänä elokuvana kuuluu mielestäni ehdottomasti Suomi top 10:een, vaikka televisioelokuva onkin.
Mitä Sini oikein ajoi takaa?
Niin, hain omaa mielipidettäsi.
Perustelet Simpauttajan klassikkoutta mm. sillä, että aikalaiset tunsivat sen omakseen - eli kontekstoit sitä yhteiskunnallisesti. Mutta mikä itse elokuvassa on Sinun mielestäsi hyvää? Eli ei objektiivista elokuvan "kontekstuaalista sosiologiaa" (vai miten sitä voisi kutsua...), vaan hyvin subjektiivista "musta tää on hyvä, koska" -analyysiä, joka katsoo elokuvaan itseensä, ei sen vastaanottoon tai alkuperäisteokseen.
En tiedä, teenkö itseni selväksi. Otetaan esimerkki (varoitus poleemisuudesta ja kaanonien kaatamisesta).
Vanha Tuntematon on erittäin merkittävä elokuva - se nosti tärkeän yhteiskunnallisen aiheen esille (tai siis antoi sille elokuvamuodon), kuvasi suurta suomalaista tarinaa, oli suositumpi kuin mikään muu elokuva, aloitti genren - vastasi siis yhteiskunnalliseen tarpeeseen, jne. Näitä perusteluita voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon.
Minun mielestäni se ei kuitenkaan ole upea elokuva, kaukana siitä (vaikka olen katsonut sen niin monta kertaa, että muistan aika lailla replat ulkoa alusta loppuun). Onhan Tuntematon hyvä, mutta samalla tahattoman herttainen omassa juonen ja kerronnan yksinkertaisuudessaan - miehet tetsaa metsässä, valittaa kylmää ja nälkää, napisevat kapiaisille, vitsilevat keskenään ja sitten taas tetsataan. Sankareina ovat Kansallisen keski-ikäiset (ja vielä kuin partioleirillä) - vaikka näyttelijäntyö on SF:n tuotokseksi todella erinomaisen luonnollista, eivät näyttelijät uskottavasti vaikuta kesän 1941 varusmiehiltä - ja sitten tulee Tauno Suuri komeana, korskeana ja oikeamielisenä upseerina. Eli vaikka Tuntematon on ehdottomasti merkittävimpiä suomalaisia taiteellisia teoksia, ei se omalle suosikkilistalleni yllä.
Siinä mestariteos-kohdassa puhuin epätarkasti. En minäkään luultavasti löytäisi kymmentä kotimaista mestariteosta, mutta "upeilla" tuettuna tulee varmasti tusina täyteen, kyllä sen verran laadukasta kotimainen tuotanto on ja ennen kaikkea on ollut.
Henkilöasetelmat olivat minulle itselleni tuttuja lapsuuden kesien ajalta, vaikken ole kotoisin Lieksasta päinkään. Samanlaisia tyyppejä löytyi ympäri Suomea joka kylästä. Tyyppejä esittämään oli valittu oikeanlaiset näyttelijät.
Juonenhan osaan jo ulkoa, siinä ei ole mitään uutta, mutta näyttelijäsuoritusten vuoksi katson Simpauttajan aina uudelleen. Ahti Kuoppalan lisäksi mieleenpainuvimpia suorituksia olivat Esko Hukkasen Kuuno, Veikko Tiitisen Hilppa, Reino Kalliolahden Pirtamon vanhaisäntä, Rauha Valkosen äiti ja Aapo Vilhusen Sysmänahon hulttiopoika. Sivuroolit ohittavat monessa suhteessa pääroolit (Simpauttajan ja Impan).
Klassikkouttahan minä en päätä. Voin pitää jostakin elokuvasta, vaikkei se olisi klassikko ja siitä ei tule klassikkoa, vaikka minä pidän siitä. Syyt ovat aivan muualla. Simpauttaja on klassikko mainitsemistani syistä, pidin minä siitä tai en.
Vasta katsoin pitkästä aikaa simpauttajan, oli yhtä hyvä kuin ennen. Mutta parhaana pidän edelleen kivenpyörittäjän kylää, jossa on paljon samaa kuin simpauttajassa...
Saman suuntaista pohdin minäkin, kummassakin on jäyhää suomalaista maaseutukuvausta, suoraselkäistä ja teeskentelemätöntä "metsäläisyyttä", voisiko sanoa "suomalaista kansanluonnetta ja mielenmaisemaa"...
Olen usein miettinyt, miltä Simpauttaja tuntuisi nähtynä isolta kankaalta ja epäilen että sen tv-elokuvamaisuus saattaisi joissakin kohdin hypätä silmille, en tiedä...
Simpauttajan vahvuus on Kerttulan erinomaisessa henkilöohjauksessa ja ihmisten luontevassa sulautumisessa osaksi luontoa. Se on tehty senaikaiseen tyyliin viipyilevästi mikä antaa tilaa tapahtumille ja ihmisille. Elokuvan ensiesityksen jälkeisessä arvostelussaan Katso-lehden Anna-Kerttu Wiik totesi että "aivan omaa elämäänsä lähti elämään Simpauttaja, Veikko Kerttulan ohjaama tv-elokuva".
Varmastikin elokuva ansaitsee klassikon arvonimen ja nyt kun 30 vuotta tuli täyteen, olisi DVD oiva tapa juhlistaa tätä.
Televisiolle tehdyt elokuvat karsinoidaan yleensä omaksi alalajikseen eikä niitä juuri mainita esim. elokuvakirjoissa (Kahdeksan Surmanluotia on harvoja poikkeuksia). Jos suomen elokuvan historiaan otettaisiin otettaisiin mukaan myös näitä tv:lle tehtyjä töitä karttuisi kotimainen elokuva monella mestariteoksella (juuri Simpauttajan aikoihin kotimainen teatterielokuva eli historiansa säälittävintä aikaa).
simpauttaja on aivan upea elokuva!!!kuvaus pohjoiskarjalan maaseutuelämästä jolloin ihmiset muuttivat kaupunkeihin ja maaltapako oli tosiasia!!
mistä saisin simpauttaja elokuvan??ja onkohan niitä kukaan tehnyt dvd:lle?
Simpauttaja on semmoinen elokuva että jokaisen aikuisen ihmisen tulisi katsoa se....siinä ohjelmassa ei jää mitään epäselvää...Seon ehdottomasti saatava DVD:lle!
Itekkin katoin pitkästä aikaa Simpauttajan, muutaman kerran katottua huomasin että sehän on itseasiassa yksi suomalaisten elokuvien parhaimpia! Hyvä tarina ja todellisesta elämästä mitä siihen aikaan on oikeasti ollu. Loistavat näyttelijät ja roolisuoritukset:) Tää elokuva pitäs kyllä ehdottomasti saada Dvd:lle! Ei muutakun Hojo hojo!!!
Minkähänlainen kuvausaikataulu tällä elokuvalla on ollut, jos on julkaistu helmikuussa 1975 Wikipedian mukaan, niin sitä ennen elokuva on tietysti pitänyt käsikirjoittaa, valita näyttelijät, kuvata ja editoida se.
Tarkat tiedot elokuvista löytyvät Kansallisen audiovisuaalisen instituutin Elonet -sivustolta.
Mutta eipä löydy juuri tätä hakemaani tietoa!
https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_203223
Ennen aikaan elokuvst pitkälti "improvisoitiin". Käsikirjoitus lähinnä pääpiirteet, millaista elokuvaa tehdään ja tapahtumia. Hahmojen keskustelut ei niin tiukasti kirjoitettua.
Rennolla fiiliksellä kerrasta purkkiin. Ei niitä viikkokausia hierottu.
Simpauttajan tapauksessa hahmojen esittäjille kotiläksynä Turusen kirja ja sen pohjalta aika pitkälti pystyi jokainen oman hahmonsa jo mielessään harjoittelemaan.
Nykyisin tiukasti käsikirjoittua, yliohjattua jäykkää suorittamista.
Leni Katajakoski oli yksi kaikkien aikojen seksikkäimpiä naisia Suomessa.