Galatian seurakuntalaiset olivat langenneet toisenlaiseen evankeliumiin (Gal. 1:6).
Paavalilla oli suuri hätä heidän puolestaan.
Uskosta on kovin helppo luopua.
Siksipä Paavali toisessa paikassa varoittaa kristittyjä. ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu” (1. Kor. 10:12).
Galatalaisten lankeeminen pois armosta on varoittava esimerkki meillekin.
Luther sanoo omasta kokemuksestaan galatalaiskirjeen selityksessään:
”Myös me joudumme joka päivä kokemaan, kuinka vaivalloista on sielun saada luja usko ja säilyttää se ja kuinka vaikeaa on valmistaa Herraa varten täydellinen kansa.
Kymmenen vuotta saa tehdä työtä, ennen kuin edes pienoisseurakunta alkaa kuta kuinkin olla kunnossa.
Kun se vihdoinkin on valmis, sen keskeen pujahtaa joku kiihkoilija, joka ei muuta osaa kuin häväistä vilpittömiä opettajia. Yhdessä hetkessä hän tekee kaikesta selvää. Kehen ei moinen häpeäteko koskisi.
Me olemme jumalan armosta panneet Wittenbergissä kristillisen seurakunnan asiat paikalleen.
Mutta vaikka evankeliumi edistyy hyvin, sen tielle voisi yksikin kiihkoilija äkisti panna esteen.
Niin kävi Paavalille. Hän oli pannut Galatian seurakunnan elämän paljolla huolella ja vaivannäöllä kuntoon.
Mutta hänen lähdettyään valeapostolit turmelivat kaiken lyhyessä ajassa.
Meidän on siis pysyteltävä valppaina ja valveilla kiihkohenkien varalta. Kokematon väkijoukko hinkuu uuden perään ja liittyy oitis heihin.
Jos nukahdamme, se tulee ja kylvää rikkaviljaa vehnäpeltoon. Kristuksen lauma on aina vaarassa”. (Lutehr).
Löytyneekö tämän päivän seurakunnista sellaisia paimenia, jotka pitävät laumastaan huolen?
Meidän jokaisen on nyt pysyttävä hereillä. Jokainen valvokoon itseään.
Opettajien tulee sen lisäksi valvoa myös koko seurakuntaa.
Paavalilla oli suuri hätä heidän puolestaan.
Uskosta on kovin helppo luopua.
Siksipä Paavali toisessa paikassa varoittaa kristittyjä. ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu” (1. Kor. 10:12).
Galatalaisten lankeeminen pois armosta on varoittava esimerkki meillekin.
Luther sanoo omasta kokemuksestaan galatalaiskirjeen selityksessään:
”Myös me joudumme joka päivä kokemaan, kuinka vaivalloista on sielun saada luja usko ja säilyttää se ja kuinka vaikeaa on valmistaa Herraa varten täydellinen kansa.
Kymmenen vuotta saa tehdä työtä, ennen kuin edes pienoisseurakunta alkaa kuta kuinkin olla kunnossa.
Kun se vihdoinkin on valmis, sen keskeen pujahtaa joku kiihkoilija, joka ei muuta osaa kuin häväistä vilpittömiä opettajia. Yhdessä hetkessä hän tekee kaikesta selvää. Kehen ei moinen häpeäteko koskisi.
Me olemme jumalan armosta panneet Wittenbergissä kristillisen seurakunnan asiat paikalleen.
Mutta vaikka evankeliumi edistyy hyvin, sen tielle voisi yksikin kiihkoilija äkisti panna esteen.
Niin kävi Paavalille. Hän oli pannut Galatian seurakunnan elämän paljolla huolella ja vaivannäöllä kuntoon.
Mutta hänen lähdettyään valeapostolit turmelivat kaiken lyhyessä ajassa.
Meidän on siis pysyteltävä valppaina ja valveilla kiihkohenkien varalta. Kokematon väkijoukko hinkuu uuden perään ja liittyy oitis heihin.
Jos nukahdamme, se tulee ja kylvää rikkaviljaa vehnäpeltoon. Kristuksen lauma on aina vaarassa”. (Lutehr).
Löytyneekö tämän päivän seurakunnista sellaisia paimenia, jotka pitävät laumastaan huolen?
Meidän jokaisen on nyt pysyttävä hereillä. Jokainen valvokoon itseään.
Opettajien tulee sen lisäksi valvoa myös koko seurakuntaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.