Miten käy vääränlaisia mielipiteitä julkaiseville medioille, podcasteille ja keskustelukanaville, kun niiden kimppuun päästetään EU:n sertifioimat ”luotetut ilmoittajat”?
Jo nimitys on orwellilaista komiikkaa. Kansalaisen sanaan ei luoteta, mutta järjestelmän hyväksymään ilmiantajaan luotetaan niin paljon, että hänen ilmoituksensa on käsiteltävä ennen tavallisten ihmisten ilmoituksia.
Keitä tähän luotettujen ilmiantajien rälssiin valitaan? Aktivistitutkijoita, järjestöammattilaisia ja oikeamielisiä journalisteja, joiden mielestä väärän podcastin kuunteleminen on jo altistumista vaaralliselle sisällölle? Vai virkkuslaisia näennäisoikeistolaisia eurokraatteja, jotka puhuvat sananvapaudesta juhlapuheissa ja rakentavat sen ympärille valvonta-aitaa käytännössä?
Henna Virkkunen on noussut EU:ssa tämän digitaalisen holhouskoneiston suomalaiseksi päällystakiksi. Kaikki tehdään tietenkin ”demokratian”, ”turvallisuuden” ja ”luottamuksen” nimissä. Niillä sanoilla valvontaa on aina myyty: kansalaista suojellaan niin tehokkaasti, ettei hän lopulta saa itse päättää, mitä lukee, kuuntelee tai uskaltaa sanoa.
Ja jossain Jyrki Kasvi kääntyy haudassaan, samalla kun henkitoreissaan sen reunalla horjuva Effi ry yrittää meedioiden välityksellä kysellä vainajalta, miten yksityisyyttä ja digitaalista vapautta olisi vielä tarkoitus puolustaa.
Kasvi kun ymmärsi, ettei digitaalinen yhteiskunta voi perustua siihen, että viranomaisille, poliitikoille ja heidän valtuuttamilleen järjestöille annetaan jatkuvasti uusia oikeuksia tarkkailla, luokitella ja seuloa kansalaisia. Yksityisyys, lähdesuoja ja vapaa tiedonvälitys eivät olleet hänelle järjestelmävirheitä, vaan oikeusvaltion perusta.
Nyt samaa digitaalista kehitystä käytetään rakentamaan järjestelmää, jossa virallisesti hyväksytyt mielipidevartijat ilmoittavat väärästä sisällöstä, alustat käsittelevät heidän vaatimuksensa etuoikeutetusti ja poliitikot vakuuttavat, ettei sananvapautta ole rajoitettu. Eihän mitään ole kielletty – sisältö vain katoaa, näkyvyys heikkenee, tili sulkeutuu ja keskustelija oppii vähitellen olemaan hiljaa.
Sensuuri ei enää saavu univormussa ja punakynän kanssa. Se saapuu EU-logolla, laatukriteereillä, asiantuntijalausunnolla ja Henna Virkkusen vakuutuksella siitä, että kaikki tapahtuu demokratian suojelemiseksi.
Vastustajat leimataan pedofiileiksi, kuten kunnon moraalipaniikissa kuuluu: kun perustelut loppuvat, jäljelle jää epäilyttäväksi julistaminen. Epäily osoittakoon syyttömyytensä ilmiantajien inkvisaatiolle.
Kimmo Metso X:ssä: ”Miten käy vääränlaisia mielipiteitä julkaiseville medioille, podcasteille ja keskustelukanaville, kun niiden kimppuun päästetään EU:n sertifioimat ”luotetut ilmoittajat”? Jo nimitys on orwellilaista komiikkaa. Kansalaisen sanaan ei luoteta, mutta järjestelmän hyväksymään”
https://x.com/i/status/2076640623013052533
https://digital-strategy.ec.europa.eu/en/policies/trusted-flaggers-under-dsa
Jo nimitys on orwellilaista komiikkaa. Kansalaisen sanaan ei luoteta, mutta järjestelmän hyväksymään ilmiantajaan luotetaan niin paljon, että hänen ilmoituksensa on käsiteltävä ennen tavallisten ihmisten ilmoituksia.
Keitä tähän luotettujen ilmiantajien rälssiin valitaan? Aktivistitutkijoita, järjestöammattilaisia ja oikeamielisiä journalisteja, joiden mielestä väärän podcastin kuunteleminen on jo altistumista vaaralliselle sisällölle? Vai virkkuslaisia näennäisoikeistolaisia eurokraatteja, jotka puhuvat sananvapaudesta juhlapuheissa ja rakentavat sen ympärille valvonta-aitaa käytännössä?
Henna Virkkunen on noussut EU:ssa tämän digitaalisen holhouskoneiston suomalaiseksi päällystakiksi. Kaikki tehdään tietenkin ”demokratian”, ”turvallisuuden” ja ”luottamuksen” nimissä. Niillä sanoilla valvontaa on aina myyty: kansalaista suojellaan niin tehokkaasti, ettei hän lopulta saa itse päättää, mitä lukee, kuuntelee tai uskaltaa sanoa.
Ja jossain Jyrki Kasvi kääntyy haudassaan, samalla kun henkitoreissaan sen reunalla horjuva Effi ry yrittää meedioiden välityksellä kysellä vainajalta, miten yksityisyyttä ja digitaalista vapautta olisi vielä tarkoitus puolustaa.
Kasvi kun ymmärsi, ettei digitaalinen yhteiskunta voi perustua siihen, että viranomaisille, poliitikoille ja heidän valtuuttamilleen järjestöille annetaan jatkuvasti uusia oikeuksia tarkkailla, luokitella ja seuloa kansalaisia. Yksityisyys, lähdesuoja ja vapaa tiedonvälitys eivät olleet hänelle järjestelmävirheitä, vaan oikeusvaltion perusta.
Nyt samaa digitaalista kehitystä käytetään rakentamaan järjestelmää, jossa virallisesti hyväksytyt mielipidevartijat ilmoittavat väärästä sisällöstä, alustat käsittelevät heidän vaatimuksensa etuoikeutetusti ja poliitikot vakuuttavat, ettei sananvapautta ole rajoitettu. Eihän mitään ole kielletty – sisältö vain katoaa, näkyvyys heikkenee, tili sulkeutuu ja keskustelija oppii vähitellen olemaan hiljaa.
Sensuuri ei enää saavu univormussa ja punakynän kanssa. Se saapuu EU-logolla, laatukriteereillä, asiantuntijalausunnolla ja Henna Virkkusen vakuutuksella siitä, että kaikki tapahtuu demokratian suojelemiseksi.
Vastustajat leimataan pedofiileiksi, kuten kunnon moraalipaniikissa kuuluu: kun perustelut loppuvat, jäljelle jää epäilyttäväksi julistaminen. Epäily osoittakoon syyttömyytensä ilmiantajien inkvisaatiolle.
Kimmo Metso X:ssä: ”Miten käy vääränlaisia mielipiteitä julkaiseville medioille, podcasteille ja keskustelukanaville, kun niiden kimppuun päästetään EU:n sertifioimat ”luotetut ilmoittajat”? Jo nimitys on orwellilaista komiikkaa. Kansalaisen sanaan ei luoteta, mutta järjestelmän hyväksymään”
https://x.com/i/status/2076640623013052533
https://digital-strategy.ec.europa.eu/en/policies/trusted-flaggers-under-dsa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Että jotta semmmoista.
Ovat Pietarin trollijen tekoälysovellukset oppineet kirjoittamaan suomenkieltä vaan sisältö on edelleen sitä samaa aivan selvää älämölysotkua. Ei mene tuollaiset jutut kenellekkään täydestä läpi ellei sitten ole Palloteoreetikko.
Mitä nämä väärät mielipiteet nyt on taikka salaseurat sekä EU -mafia.
taidat olla wefglobojentrolleja