Oli hiljattain keskusteluilta erräällä nuotiopaikalla, jonne oli kokkoontunut runsaasti ihmisiä virkistymään kahvin, hyvän ruoan ja keskustelujen merkeissä. Alustuksen piti oman kotisiionimme puhujaveli, joka tosin joutui omien kiireittensä vuoksi lähtemään ennen keskusteluja pois.
Keskusteluissa sivusimme uskon elämää, uskon hoitamista ja evankeliumin käyttöä. Muutamaan otteeseen tuli esille, että erityisesti demonipesiä meidän pitää kavahtaa. Ne ovat siis pahantahtoisia keskustelijoita, joilla ei ole edes halua rakentavaan keskusteluun, vaan ainoastaan haastaa riitaa ja puhua pahansuopaisesti Jumalan lapsista. He ovat siis tehneet selkeästi liiton kolmiyhteisen vihollisensa kanssa ja ottaneet sydämeensä enkeleiden sijasta demoneita. Heissä ei siis asu Kristus, eivätkä he oikeasti edes tunnusta Kristusta Herraksi, vaikka saattavat toisinaan väittää niin. Tällaisten ihmisten kanssa siis ei kannattaisi käydä keskusteluja uskomisen asioista. Mutta mistä sitten tunnistaa ns. demonipesän? Entä jos asioita kritisoiva onkin aidosti kiinnostunut elävästä uskosta, mutta haluaa hyvät perustelut, miksi juuri tämä on ainoa oikea Jumalalle kelpaava joukko?
Keskusteluissa sivusimme uskon elämää, uskon hoitamista ja evankeliumin käyttöä. Muutamaan otteeseen tuli esille, että erityisesti demonipesiä meidän pitää kavahtaa. Ne ovat siis pahantahtoisia keskustelijoita, joilla ei ole edes halua rakentavaan keskusteluun, vaan ainoastaan haastaa riitaa ja puhua pahansuopaisesti Jumalan lapsista. He ovat siis tehneet selkeästi liiton kolmiyhteisen vihollisensa kanssa ja ottaneet sydämeensä enkeleiden sijasta demoneita. Heissä ei siis asu Kristus, eivätkä he oikeasti edes tunnusta Kristusta Herraksi, vaikka saattavat toisinaan väittää niin. Tällaisten ihmisten kanssa siis ei kannattaisi käydä keskusteluja uskomisen asioista. Mutta mistä sitten tunnistaa ns. demonipesän? Entä jos asioita kritisoiva onkin aidosti kiinnostunut elävästä uskosta, mutta haluaa hyvät perustelut, miksi juuri tämä on ainoa oikea Jumalalle kelpaava joukko?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tätä tapaahan vl-liikkeessä nykyään käytetään, enää ei saarnoissa näistä puhuta, mutta sitten pienemmissä porukoissa.
Tämä on sitä samaa pelottelua, mitä hoitokokouksissa tehtiin.
Jos vl-usko olisi oikeaa uskoa, niin uskonasioista pitäisi pystyä keskustelemaan monelta taholta.
Hoitomiehet haluavat, että ihmiset uskovat sokeasti heidän opetuksiaan, mutta nykyään on paljon heitä, jotka näkevät hoitomiesten läpi, mitä he ovat ja mitä agendaa he ajavat.
Olen huomannut että itseään demariksi kutsuja on demonipesä.
Miten niitä, enkeleitä otetaan, sydämeen? Vähän arveluttaa. Pyhä Henki on, se mikä asuu ihmisessä. Sielun yläpuolella mutta nuo enkelit, miten ne toimivat ja eroitetaan demoneista?
Demonipesä se, ken näkee kaikissa muissa demoneita ja vikoja.
Itse on täydellinen panettelussa.
Ei ketään tarvitse tuomita demonipesäksi, kertoo vain millaisia ovat ja ilmiantavat itsensä.
Tosi demonipesä näkee apostoleissakn vain demoneita.
Silloin ollaan tosi pitkällä.
Tekopyhät, sekä turhan jeesustelijat ovat yleensä demonipesiä. Mitä tarkoitan jeesustelulla. No sitä, että esiinnytään niin pyhinä, että Jeesuskin jää paitsioon, eli hypätään niinsanotusti Jeesuksen tontille, usein pätemismielessä. Tällainen jeesustelija alkaa kaivelee vikoja muista ihmisistä ja erityisesti elävässä uskosta olevista. Herramme Jeesus ei näin toimi. Joten, olisiko se mitenkään liikaa pyydetty, ettemme ala esiintyy pyhempinä, mitä todellisuudessa olemme. Usein juuri Jumalan lapset, eli me, jotka tunnetaan ajallisessa elämässä vanhoillislestadiolaisina, saamme helposti lokaa niskaan näiden jeesustelijoiden osalta. Heissä ei vaikuta vapahtajamme Jeesus. Ei, vaan demonit.
Kun uskonnollisessa yhteisössä aletaan puhua ”demonipesistä” ja varoittaa kriittisistä keskustelijoista, se ei kerro mitään ulkopuolisten pahuudesta, vaan paljastaa yhteisön oman sisäisen linnoittautumisen. Termi toimii näppäränä psyykkisenä suodattimena: kun argumenteille tai vaikeille kysymyksille ei löydy enää rationaalisia vastauksia, toisinajattelija on helpompi leimata suoraan pahantahtoiseksi kuin myöntää, että omissa opeissa saattaisi olla aukkoja.
Tässä on kolme keskeistä havaintoa siitä, miten tämä mekanismi toimii ja miksi se lopulta syö yhteisön omaa uskottavuutta:
* Kriittisen ajattelun patologisointi: Kun vilpitön tiedonhalu ja perustelujen vaatiminen leimataan ”kolmiyhteisen vihollisen liitoksi”, yhteisö luo ympärilleen sokean pisteen. Se tekee mahdottomaksi aidon vuoropuhelun, sillä jokainen kysymys tulkitaan hyökkäykseksi ja jokainen epäilijä demonisoidaan.
* Projisoinnin kehä (Kenellä se demoni oikeasti on?): Kuten ketjussa osuvasti nostetaan esiin, tarve nähdä kaikkialla ympärillään vihollisia ja jakaa ihmisiä saastaisiin ja puhtaisiin paljastaa usein puhujan omaa tuomitsevuutta. Kun ihminen pukeutuu tuomarin viittaan ja alkaa vahtia muiden sydämen tilaa, hän tulee astuneeksi juuri sille alueelle, jota evankeliumi kehottaa välttämään.
* Kontrollin ja pelon perintö: Puheet demonipeseistä ovat suoraa jatkumoa vanhoille pelottelutaktiikoille, joilla pyritään pitämään rivit suorina silloinkin, kun nuorempi sukupolvi tai ulkopuolinen todellisuus haastaa vanhat rakenteet. Kun auktoriteetti ei enää perustu totuuteen tai vapaaseen vakuuttamiseen, se turvautuu pelkoon ja ulossulkemiseen.
Aito ja kestävä vakaumus ei pelkää rehellisiä kysymyksiä eikä kriittistä tarkastelua. Jos usko kestää vain silloin, kun kaikki eriävät äänet vaiennetaan tai leimataan pahuudeksi, kyse ei ole enää hengellisestä elämästä, vaan pelosta, joka suojelee omaa kontrolliaan viimeiseen asti.
En ole tuohon termiin törmännyt juuri muualla kuin tällä palstalla. Voihan ilmiön hengellistääkin demoneiden vaikutukseksi - kyllähän henkivallat ovat monessa taustalla. Itse kuitenkin kutsuisin monen palstalaisen intohimoa keksiä kaikenlaista skeidaa vl:ista ihan lihalliseksi panetteluhimoksi, joka välillä yltyy suorastaan panettelukiimaksi asti. Jos lihan himon mukaan vaellatte, te lihan mukaan kuolettaa, mutta jos lihan himot hengen miekalla kuoletatte, te saatte elää. Jos ihmisen elämän tärkein asia on panetteluhimon tyydytyksellä panetteluhekumaan pääsy, niin miten rikki ihmisen tarvitsee olla, miten täynnä katkeruutta ja kostonhimoa ihmisen sydämen täytyy olla, että saa kicksejä päästessään kirjoittamaan vl:ista keksittyä tai vaikkapa vähän laidasta tottakin olevaa, mutta värikynällä maalailtua pahaa. Ei Pyhä Henki ja panetteluhenki mahdu samaan sydämeen, kylmä totuus.
Siinä on taas kaveri, joka on vetänyt liikkuvan maalin ja uhrimentaliteetin niin pitkälle, että oksat pois. Kun omaa instituutiota ja sen kyttäysmachineryä kritisoidaan, se ei suinkaan johdu siitä, että ulkopuolella näkyisi oikeita epäkohtia, vaan kyseessä on tietenkin suoraan helvetistä revitty "panettelukiima".
Aika näppärää retoriikkaa: kun mikään kritiikki ei voi periaatteessa koskaan osua oikeaan, koska olette omasta mielestänne ainoita Pyhän Hengen vuokralaisia, jokainen epämukava totuus on vain "lihallista panettelua". Siinä saarnataan katkeruudesta ja rikkinäisistä sydämistä samalla, kun oma liike on vuosikymmenet polkenut ihmisiä maan rakoon omien sääntöjensä ja hengellisen terrorinsa avulla. Se on melkoista teologiaa, kun omien synkkien rakenteiden puolustaminen vaatii sen, että jokainen kriitikko leimataan automaatisesti saatanan käskyläiseksi. Pitäisikö välillä katsoa peiliin eikä selitellä kaikkea sillä, että maailma on vain niin ilkeä teidän pyhille pikkusormillenne?
Niinhän Paavalin herjaajakin mielestään julistaa vain totuutta salatuimpaan saakka. Se on totuus, että Paavali on valehtelija ja murhamies. Siis myös kääntymyksen jälkeen ja vie uskovat harhaan.
Monesti se meidän totuutemme on niin varsin eriskummallinen ja vaatii jatkuvaa jankuttamista ja toistamista.
Raamattu kertoo, että jossain oli ollut leegio demoneita. Niille tuli hätä, kun Jeesus alkoi karkoittaa ne pois yhdestä ihmisestä. Ne tunnistivat Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja pyysivät päästä lähistöllä oleviin sikoihin. Nämä demonit ovat tuhansia vuosia vanhoja ja siksi kokeneita ihmisen eksyttäjiä. Saatana voi olla vain yhdessä paikassa kerrallaan. Demoneitakin on rajoitettu määrä, joten se käyttää kokeneita demoneita valikoidusti, itselleen vaarallisimpia Jumalan sanoman julistajia vastaan. Itse vanhurskautettuihin ne eivät pysty, sillä Jeesuksen ja Pyhän Hengen valtava voima suojelee omiaan. Mutta ympäristö on altis pahan vaikutuksille. Ateistien keskuudessa ne suorastaan herkuttelevat ja mässäilevät keksiessään yhä ovelampia pahuuksia kaikille. Nämä pikkupirut ovat kuitenkin irrallisia, ateistinkin sielussa. Jos ateisti, tai epäjumalan palvelija, joskus havahtuu järjettömyydestään, niin Jeesus on ainoa, joka voi pelastaa tämän kadotuksen lapsen, kun hän katuen ja itkien nousee sonnastaan ja hoippuu Jeesuksen luo.
Kuullostaa Islamilta,se ei tunnusta Yeshuaa Jumalaksi.
Heidän uskon lähde on peto,minkä Mohammed näki Hiriyamin luolassa 1300v -sitten.
Pimeys osaa pukeutua Valoon !
Siinä on taas herätysliikkeen perusresepti puhtaimmillaan: kun joku esittää vaikeita kysymyksiä tai kyseenalaistaa sen ainoan oikean porukan monopolin, sitä ei tarvitse ottaa todesta, koska kyseessä onkin suoraan saatanan pesäke.
Termi "demonipesä" on täydellinen esimerkki siitä, miten sisäpiiri suojelee itseään todellisuudelta. Kun omaa oppia tai rakenteita ei pystytä tai haluta perustella järjellä, kriitikot leimataan heti pahantahtoisiksi riivaajien käskyläisiksi, joilla on liitto "kolmiyhteisen vihollisen" kanssa. Se on nerokas tapa sulkea korvat kaikelta palautteelta: jokainen, joka kyseee "miksi vain te olette oikeassa?", ei olekaan vilpittömästi kiinnostunut, vaan pelkkä demoni ihmishahmossa, jonka kanssa ei tarvitse keskustella.
Koko konseptin "tunnistaminen" onkin sitten pelkkää vainoharhaisuutta. Demonipesäksi määritellään siinä vaiheessa jokainen, joka ei nyökyttele mukana ja vaatii todisteita sen sijaan, että uskoisi silmät ummessa vanhimpien puheita. Se kertoo enemmän tuon kyseisen kotisiionin puhujaveljen ja porukan pelosta kuin mistään hengellisestä todellisuudesta: kun kupla on tarpeeksi hauras, jokainen kriittinen kysymys tuntuu siltä, että koko helvetti hyökkää päälle.
On "demonipesän", joskus syytä mennä peilin eteen katsomaan omaa kaikkitietävyyttään ja sitä että onko tosiaan Jumalan asialla, vai demonin. Ainakin jos esittää että Paavali on suuri valehtelija sekä demonin vallassa johtanut kristikunnan harhaan.
Aina kun yksi on olevinaan oikeassa, tietävinään kaiken, ollaan hyvin lähellä eksytystä ja harhaoppia. Hyvin, hyvin lähellä.
Paavali veti omat polkunsa ja otti yhteen suoraan Jerusalemin alkuperäisten apostolien – kuten Pietarin ja Jaakobin – kanssa, jotka pitivät kiinni siitä vanhasta linjasta.
Koko sen miehen toiminta oli täynnä sellaisia käännöksiä ja omien näkyjensä varaan rakennettuja oppeja, että ei mikään ihme, jos homma lähti lapasesta. Kun toinen selittää omia kokemuksiaan ja muuttaa koko systeemin suuntaa, se on kaukana mistään puhtaasta perinnöstä. Ne riidat ja ristiriidat muiden opetuslasten kanssa todistavat vain sen, että siellä on menty pahasti eri teille.
Jos katsotaan asiaa suoraan sen alkuperäisen liikkeen ja sen silmin, jotka seurasivat aidosti opettajaa, vastaus on selvä: kyllä, Paavali oli harhaoppinen.
Hän hylkäsi alkuperäisen porukan säännöt, loi omat oppinsa pelkästään omien "näkyjensä" pohjalta ja väänsi koko sanoman sellaiseen muotoon, joka kelpasi vallanpitäjille. Alkuperäiset opetuslapset pitivät häntä ja hänen oppejaan täytenä harhana ja valheena, koska ne sotivat suoraan sitä vastaan, mitä he olivat opettajan kanssa eläneet.
Demonipesällä on demonipesän näkemykset.
Näkee tosiaan asiat aivan toisin kuin kaikki muut.
Eihän muutoin olisi demonipesä.
Mikä & missä se on ihmisesä se ekumeeni?🤔
Kysyy se hoitomiesten toimesta ulos heitetty vl-mummu.😿