En ole koskaan ollut työtön, mutta olen ajoittain kärsinyt huonosta itseluottamuksesta. Sen takia pystyn hyvin kuvittelemaan, miten työttömyyden pitkittyminen voi alkaa vaikuttaa ihmisen käsitykseen omasta osaamisesta ja arvosta.
Itseluottamuksen menetys voi haitata työnsaantia monella tavalla. Työhaastattelussa pitäisi pystyä kertomaan omista vahvuuksistaan ja osaamisestaan uskottavasti. Jos ihminen itse epäilee jatkuvasti kykyjään, se voi näkyä puheessa, olemuksessa ja siinä, miten hän vastaa kysymyksiin. Hakija voi vähätellä osaamistaan, puhua liian varovaisesti tai jättää kokonaan hakematta paikkoja, joihin hän todellisuudessa voisi hyvin sopia.
Huono itseluottamus voi myös saada ajattelemaan etukäteen, ettei kuitenkaan tule valituksi. Silloin hakemusten tekeminen vähenee ja jokainen kielteinen vastaus tuntuu vahvistavan ajatusta siitä, ettei kelpaa mihinkään. Siitä voi syntyä ikävä kierre: mitä kauemmin työnhaku jatkuu, sitä enemmän itseluottamus laskee, ja mitä enemmän itseluottamus laskee, sitä vaikeammaksi työnhaku muuttuu.
Työnantaja ei tietenkään odota täydellistä itsevarmuutta, mutta haastattelussa auttaa paljon, jos hakija pystyy rauhallisesti kertomaan, mitä osaa ja mitä voisi tuoda työpaikalle. Omaa osaamista ei tarvitse liioitella, mutta sitä ei myöskään kannata vähätellä.
Mielestäni paras tapa välttää itseluottamuksen romahtaminen on pitää työnhaun lisäksi elämässä muitakin asioita, joista saa onnistumisen kokemuksia. Liikunta, harrastukset, opiskelu, vapaaehtoistyö tai vaikka jonkin uuden taidon harjoittelu voivat muistuttaa siitä, ettei ihmisen arvo riipu siitä, onko juuri sillä hetkellä töissä. Kannattaa myös kirjoittaa itselleen ylös omat taidot, onnistumiset ja asiat, joista on saanut hyvää palautetta. Niihin voi palata silloin, kun oma usko alkaa horjua.
Itseluottamuksen menetys voi haitata työnsaantia monella tavalla. Työhaastattelussa pitäisi pystyä kertomaan omista vahvuuksistaan ja osaamisestaan uskottavasti. Jos ihminen itse epäilee jatkuvasti kykyjään, se voi näkyä puheessa, olemuksessa ja siinä, miten hän vastaa kysymyksiin. Hakija voi vähätellä osaamistaan, puhua liian varovaisesti tai jättää kokonaan hakematta paikkoja, joihin hän todellisuudessa voisi hyvin sopia.
Huono itseluottamus voi myös saada ajattelemaan etukäteen, ettei kuitenkaan tule valituksi. Silloin hakemusten tekeminen vähenee ja jokainen kielteinen vastaus tuntuu vahvistavan ajatusta siitä, ettei kelpaa mihinkään. Siitä voi syntyä ikävä kierre: mitä kauemmin työnhaku jatkuu, sitä enemmän itseluottamus laskee, ja mitä enemmän itseluottamus laskee, sitä vaikeammaksi työnhaku muuttuu.
Työnantaja ei tietenkään odota täydellistä itsevarmuutta, mutta haastattelussa auttaa paljon, jos hakija pystyy rauhallisesti kertomaan, mitä osaa ja mitä voisi tuoda työpaikalle. Omaa osaamista ei tarvitse liioitella, mutta sitä ei myöskään kannata vähätellä.
Mielestäni paras tapa välttää itseluottamuksen romahtaminen on pitää työnhaun lisäksi elämässä muitakin asioita, joista saa onnistumisen kokemuksia. Liikunta, harrastukset, opiskelu, vapaaehtoistyö tai vaikka jonkin uuden taidon harjoittelu voivat muistuttaa siitä, ettei ihmisen arvo riipu siitä, onko juuri sillä hetkellä töissä. Kannattaa myös kirjoittaa itselleen ylös omat taidot, onnistumiset ja asiat, joista on saanut hyvää palautetta. Niihin voi palata silloin, kun oma usko alkaa horjua.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Pälä Pälä.
Huono itseluottamus ei estä kenenkään työllistymistä. Itseluottamus paranee heti kun pääsee tekemään töitä ja osaaminen karttuu. Kukaan ei ole seppä syntyessään eikä kukaan ole päässyt töihin siksi koska osaa heti kaiken koska on niin helvetin hyvä itseluottamus.
Jos heikko itseluottamus tai muu työttömässä oleva ominaisuus estäisi rekrytoijia työllistämästä häntä miten orjuus ja lapsityövoiman käyttö on selitettävissä? Ei ne piiperöt intialaisissa tehtaissa ole osanneet huippuosaajien itseluottamuksella yhtään mitään siinä vaiheessa kun heidätkin pakotettu raatamaan. Onko kaikki maailman orjat pistetty töihin siksi koska heillä on niin helkutin hyvä itseluottamus?
Suomessakaan pitkäaikaistyöttömien oletettu huono itsetunto ei ole esteenä siinä kohtaa kun pitkäaikaistyöttömien työpanos kelpaa palkattomiin töihin.
Oleppa siis hyvä ja lopeta tuo rasittava työttömien kustannuksella sosiaalipornoilu. Työttömyys ei johdu työttömistä ihmisistä ja heidän ominaisuuksistaan. Työttömyys johtuu työllistämishalittomista työnantajista joille palkan maksaminen on ylivoimaisen vaikeaa ja työpaikkojen ongelmien korjaaminen ei näytä onnistuvan koska suomalaisetkin työnantajat ovat niin helvetin laiskoja ja vastuuntunnottomia ahneita paskiaisia oma napa kaiken keskiössä.
Sirpa Laamanenkin ilmeisesti pääsi töihin huipouosaajan rautaisen itseluottamuksensa ansiosta. 😂
Pälä pälä , kukaan työnantaja ei palkkaa henkisesti keskenkasvuisten tasolle jääneitä yksilöitä joilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja
Työelämäkokemukseni perusteella suomen työnantajat eivät muita palkkaakaan kuin juuri tuollaisia kehareita.
Työelämäkokemuksiesi määrästä ja pituudesta johtuen et voi yleistää että näin olisi
Kristallipallostako sinä toisten työkokemushistorian tiedät?
Tiedätkö itse?
Mistä päättelit ettei toinen henkilö tiedä omaa työhistoriaansa?
On sulla erikoinen mielenmaisema.
Kyllä palkkaa. Voi voi, olet päässyt helpolla jos muuta luulet.
Monissa hmisissä pedon luonne tulee heti esiin jos jollakin näyttää menevän huonosti. Ihmisillä on tosi heikko ymmärrys mutta tosi kova halu puhua ja arvostella muita.
"Työnantaja ei tietenkään odota täydellistä itsevarmuutta,"
Huutavan työvoimapulan aikana ei mennä työn ostajan tarpeet edellä. Työnhakijoilla on odotuksia ja vaatimuksia työn ostajille koska työn myyjä kuluttaa leijonan osan henkilökohtaisista resursseistaan työn tekoon.
Työn myyjä riippumatta koulutus- ja työhistoriastaan luonnollisesti vaatii että työn ostajalla on oltava tarvittavat houkuttimet jotta työntekijä vaivautuu aamu viideltä tarpomaan räntäsateessa johonkin paikkaan x raatamaan.
Suomessa rekrytoijat harvoin edes osaavat vastata työnhakijan kysymyksiin perusasioista. Ei osata kertoa edes työnkuvaa, ei palkkausta, usein ei edes työpaikan sijaintia. Ongelma korostuu vuokrafirmoilla koska suurin osa työpaikkailmoituksista on valeilmoituksia. Mitään työpaikkaa ei ole olemassakaan vaan työnhakija yritetään saada vuorkafirman listoille pyörimään. Siksi niiden on vähän vaikea vastata kysymyksiin palkkauksesta tai muista olematonta työpaikkaa koskevista kysymyksistä.
Työvoiman vuokrausfirmat ovat yhteiskunnan syöpä!
huono itseluottamus voi myös olla valttikortti joka mahdollistaa työllistymisen. Jos työnantaja vasiten hakee firmaansa työntekijää ellaiseen simppeliin hikipaja työhön, jossa ei ole tarvetta kommunikointiin asiakkaiden tai muiden työntekijöiden kanssa, silloin huonon itsetunnon omaava voi olla työnantajalle se haluttu kultakimpale.Ei sano koskaan vastaan eikä kritisoi työnantajaa.Hyväksyy huonon palkan kiitollisena. Eikä liity ammattiliitoon. On kaikinpuolin nöyrä alistuja ja sopeutuja. Ei edes uskalla ottaa lopputilejä päästäksensä vapaaksi orjuudesta. Liian itsevarma ja hyvällä itseluottamuksella varustettu kun tunnetusti ei alistu vaan laittaa työantajallensa kampoihin.Ottaa loparit ja lähtee toiseen firmaa jossa on paremmat edut.
Aina kannattaa litttyä liittoon, erityisesti nyt kun hallitus on todella paljon heikentänyt työntekijän turvaa, oikeuksia
Itsevarmimmat minäminä tyypit eivät osaa edes kelloa ja viisveivaavat mistään.
Totta. Vanhat kliseet pitävät usein paikkansa. Yksi niistä on että mitä tyhmempi ihminen sitä suuremmat luulot itsestään.
eihän itsevarmuus ole synonyymi tyhmyydelle.
Itsevarmimmat eivät halua siihen ammattiin mihin joku ”muu” on heille kaavaillut. Se johtuu ihan itsetuntemuksesta. Tietävät mitä haluavat ja mitä eivät halua ja se nyt vaan sattuu olemaan niin, että kaikki ihmiset eivät tykkää samoista asioista ja samoista ammateista eivätkä halua samoja asioita. Se nyt kannattais vaan hyväksyä, että minä tykkään asiasta A, mutta tuo toinen ihminen ei tykkää vaan hän tykkää asiasta B. Sinä olet sinä ja minä olen minä. Me emme ole tismalleen samanlaisia. Sinä et omista minua etkä käskytä minua enkä minä omista sinua enkä käskytä sinua.
totta. itsevarmempi ei ihan helposti ajaudu johonkin lokeroon ja katiskaan jonka joku on virittänyt saalista odottamaan. Mitä vahvempi on ihmisen tahto sitä varmemmin on oman laivansa kapteeni.
Liian hyväkin itseluottamus voi vaikeuttaa työllistymistä. Jos oma osaaminen arvioidaan jatkuvasti yläkanttiin, voi hakea vääriä paikkoja, torjua realistiset vaihtoehdot ja sivuuttaa saamansa palautteen. Paras lähtökohta on realistinen itseluottamus: tuntee vahvuutensa, mutta myös omat kehityskohteensa.
Olotiloja tulee ja menee, eikä niihin voi useinkaan itse vaikuttaa kuin ennaltaehkäisevästi. Harjoittelu ja asian osaaminen lisäävät suoraan itseluottamusta kyseiseen asiaan.
Mutta olen huomannut että ujo ihminen ei ole ujo, jos kokee olevansa oikealla, eli hyvällä asialla. Häpeää voi kuitenkin ihmisille tulla mitä oudoimmista syistä, esim. Voimakkaasti uskonnollisten vanhempien kielteinen suhtautuminen seksuaalisuuteen, voi olla jättänyt pysyvät jäljet. Tai koulukiusaaminen. Onko se oma syy, jos joutuu kiusatuksi tai ryöstetyksi?
Ei pidä syyllistää itseään siitä jos joutuu huonosti kohdelluksi, jos ei ole tarkoittanut pahaa kenellekään. Mutta pitää myös tiedostaa, että tekeekö jotain joka kuitenkin aiheuttaa joillekin mieliharmia. Toisaalta se ei ole sinun syysi, jos joku on vaikka kateellinen.
Psykopaatti puolestaan on aina itsevarma ja usein, jos ei ole vankilassa, niin on erittäin hyvät sosiaaliset taidot (manipulointitaidot).
Minä syyllistän kyllä työnantajia, jos tulee jatkuvasti huonoa palautetta työntekijälle, kyllä se murentaa itseluottamusta!
Niin,kun ei satojen hakemusten aikana oo ku kerran päässy haastatteluun,ni kyllä se surkeeta on.
Hakijoita on paljon,työpaikkoja vähän.
Nyt on työnantajan markkinat,saavat päättää kenet ottavat.
Työhaastatteluun ei usein pääse jos ikää yli 45 ja/tai viimeisestä duunista yli vuosi.