Mikä kumma siinä on, että naapuri tai kaveri on mukava vain automme ulkopuolella. Osa kuluista puolittuu, kun menemme samalla autolla töihin tai harrastukseen. Vaikka vuoroviikoilla. Muutaman kilometrin kiertokaan ei tätä tosiasiaa kumoa. Ainoa este taitaa olla päämme sisällä. Vai onko esteenä saamatta jäävä korvaus työmatkakilometreistä?
Kimppakyydit kunniaan
Anonyymi-ap
1490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mä en ainakaan ketään ota kyytiin säästön vuoksi, hoh-hah!
Olet varmaan mulkku sen mielestä
Köyhät voi kävellä.
Niin mä kävelenkin. Tilanne koskee enemmänkin tapauksia, joissa toistensa lähellä asuvat menevät autolla toiselle puolelle kaupunkia kävelemään kuntosalin matolle tai polkemaan kuntopyörää yms.
Kättä voi heilauttaa
Samoin keskaria
Varmaan rasittava naapuri pummimassa kyytiä joka aamu
Vieraisiin persiisiin paneskelu vaan arveluttaa.
Siemenneste ei lähde penkistä
Ei ole yhteistä työ- tai harrastematkaa naapurien kanssa, saati samaan aikaan.
Niinpä. Naapurisi lähtee seitsemältä töihin, kun sinä jäät makoilemaan.
Toinen on vuorotöissä ja toisen kanssa mennään n. 100km eri suuntiin. Seuraavassa kämpässä ollaan eläkkeellä jne.
Kaikki ei vaan käy samalla tehtaalla duunissa samoissa vuoroissa.
Ei tietenkään kukaan työssäkäyvä voi suunnitella elämäänsä naapurin ehdoilla, mutta monia asioita voi aika helposti sovitella kumpaisenkin eduksi.
Minä en voi.