Hyvä ystäväni sairastui skitrofeniaan, vaikka oli hyvä ja ystävällinen ihminen ja uskollinenJehovan todistaja.
Mutta perhe ja "ystävät" hylkäsi hänet sairauden takia. Lopulta hän teki itsemurhan.
En unohda sitä koskaan.
Mutta perhe ja "ystävät" hylkäsi hänet sairauden takia. Lopulta hän teki itsemurhan.
En unohda sitä koskaan.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Siinä porukassa skitsoiluun sairastuminen on yleistä
No ei. Vanhat tutkimukset jotka hivelevät vihaista ihmistä, eivät ole peruste globaalille yleistämiselle. Ei vaikka te niitä postaisitte 100 kertaa päivässä tänne.
Lämmin osanotto ystäväsi puolesta! Tuo on hyvin yleistä: silloin kun elämä satuttaa, "ystävät" kaikkoavat. Näin asia on siitä huolimatta, että JW propaganda-videot toisin esittävät.
Aikamoisen julistajapaineen alaisena voi sairastua ja tottahan se hyödyllisyyteen rahamielessä vaikuttaa. Onko Jehovan todistajissa edes diakoniatoimintaa tai rahastoja, joista voidaan maksaa sairauden aiheuttamia kuluja? Kirkossa varautuminen tarkoittaa turvallisuutta myös terveenä pitkään säilyneille jäsenille. Kun ei tarvitse pelätä koko ajan sairauden aiheuttamia valtavia kustannuksia, henkinen kuormitus on paljon pienempää kuin ameriikkalaisissa markkinaehtoisissa uskonnoissa.
Ei ole mitään rahastoja. Lisäksi ohjeistetaan "yksinkertaistamaan elämää", eli tekemään vähemmän palkkatyötä jotta jää enemmän aikaa järjestölle. Näin ei ainakaan jää säästöön rahaa, jolla voisi maksaa sairaskulunsa.
Syväkurkku » 12.09.2020 17:54
Valtakunnan palvelus kirjoitti vuonna 2002:
"Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova!” (Ps. 144:15.) Tässä raamatunjakeessa Jehovan todistajia kuvaillaan maailman onnellisimmaksi kansaksi.
Mutta miten onnellisia me oikeasti olimme?
Jo vuosia kiinnitin useammassa seurakunnassa huomiota siihen, että monet tuntemamme sisaret napsivat mielialalääkkeitä ja veljillä rankempikin ryyppääminen oli yleistä. Nämä tavat eivät kerro kovinkaan onnellisista ihmisistä. Ajattelin usein, että nämä henkilöt olivat poikkeustapauksia ja ainoastaan sattuneet tuttavapiiriin. Ristiriitainen olo syntyi siitä, että "maailmallisten" työ- ja harrastustuttavien keskuudessa tällaista ilmiötä ei juurikaan ollut.
Ovatko mielenterveysongelmat yleisempiä Jehovan todistajilla? Selvittelin asiaa ja osoittautui, että kysymystä on tutkittu myös tieteellisesti.
Ruotsalainen psykiatri Rylander tutki vuonna 1946 126 kutsuntaikäistä Jehovan todistajaa. Näistä 51 oli neuroottisia, 42 psykoottisia, 32 henkisesti jälkeen jääneitä ja viidellä oli aivovamma. Rylander päätyi arvioimaan Jehovan todistajuuden olleen vahingollista mielenterveydelle, usein huomattavassa määrin. Rylander kuvasi tutkimiensa Jehovan todistajien olevan puutteellisia koulutukseltaan, tunne-elämältään epävakaita ja heiltä puuttuivat syvemmät sosiaaliset suhteet. (Gosta Rylander. "Jehovah's Vittnan-En Psykologisk- Sociologisk Studie," (A Psychological and Sociological Study of Jehovah's Witnesses). Nordisk Medicin (Scandinavian Medicine), Vol. 29, 1946, 526–533).
Lisätietoja https://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?t=9376
Kuten jo useita kertoja ennenkin mainittu, niin tämän perusteella ei voi yleistää koskemaan kaikkia Jehovan todistajia. Siitä huolimatta postaat noita jatkuvasti tänne ja nyt tarkoituksella teette aloituksia, joissa tuotte tuota samaa esiin.
Hyvä. Näin me teemme.
Ei kai näitä globaaleina yleistyksinä tarvitse ajatellakaan, mutta tuollaista on joskus tutkittu ja tuollaisia tuloksia saatu. Kyllä ne sopivat kuvaan siitä, että seurakunnissa on paljon masennusta ja muita mielenterveysongelmia, joita pyritään kätkemään, koska ne eivät sovi "maailman onnellisimman kansan" imagoon. Todistajissa julkisivu on tärkeä.
Sopivat ja eivät sovi. Sinun mielestäsi niin ja toisen mielestä toisin.
Nuo ovat suppeita ja vanhoja ns tutkimuksia. TE esitätte niitä tarkoitushakuisesti mustamaalaus mielessä.
Kokonaiskuva koostuu osista, ja nuo ovat osa kokonaiskuvaa. Kaipaisin itsekin laajempia ja uudempia tutkimuksia, mutta ei noitakaan tarvitse silti kokonaan ohittaa.
Kyllä ne ovat myös vanhoja ja kriteerit muuttuvat. Psykiatria ei ole muuttumatonta.
Gemini:
tässä on selvitys Spencerin ja Rylanderin tutkimusten nykyisestä merkityksestä suomeksi:
Lyhyesti sanottuna: Spencerin (1975) ja Rylanderin (1946) tutkimukset ovat nykytieteen valossa menetelmällisesti vanhentuneita, mutta niillä on edelleen merkitystä historiallisina dokumentteina ja niissä esitettyjen kysymyksenasettelujen vuoksi.
Nykyajan psykiatrit ja psykologit suhtautuvat näiden tutkimusten tilastoihin erittäin varovaisesti niiden vakavien metodologisten puutteiden vuoksi. Niiden havainnot tiukan uskonnollisen ympäristön aiheuttamista paineista näkyvät kuitenkin edelleen modernissa tutkimuksessa.
Miksi tutkimukset eivät ole tieteellisesti päteviä enää nykyään?
Nykyaikaisen epidemiologisen tutkimuksen näkökulmasta nämä tutkimukset eivät täytä nykyisiä tiedekriteerejä seuraavista syistä:
• Vanhentuneet diagnoosikriteerit: Psyykkisten sairauksien, kuten skitsofrenian ja neuroosien, diagnoosikriteerit ovat muuttuneet perustavanlaatuisesti vuosina 1946 ja 1975. Rylanderin ja Spencerin käyttämät työkalut eivät vastaa nykyisiä tautiluokituksia (kuten DSM-5-TR tai ICD-11).
• Vakava valintavirhe (otosharha): Kumpikaan tutkimus ei tutkinut edustavaa tai satunnaista otosta tavallisista, terveistä arjessa mukana olevista Jehovan todistajista.
• Rylander (1946) tutki erittäin spesifiä ja stressaantunutta ryhmää: vankilaan tuomittuja aseistakieltäytyjiä sota-aikana.
• Spencer (1975) tutki puolestaan ainoastaan potilaita, jotka oli jo otettu sisään psykiatriseen sairaalaan.
• Pienet otoskoot: Spencerin paljon huomiota herättänyt tilasto siitä, että Jehovan todistajilla olisi 3–4-kertainen riski sairastua skitsofreniaan, perustui Länsi-Australiassa vain 50 yksittäisen potilaan otokseen. Tilastollisesti näin pientä otosta ei voida yleistää koskemaan miljoonia jäseniä maailmanlaajuisesti.
• Muna vai kana -ongelma: Kumpikaan tutkimus ei kyennyt osoittamaan syy-seuraussuhdetta. Ne eivät pystyneet määrittelemään, aiheuttiko uskonnon tiukka kontrolli mielenterveysongelmia, vai hakeutuivatko valmiiksi psyykkisesti haavoittuvassa tilassa olevat ihmiset uskontoon sen tarjoaman ehdottoman suoraviivaisen maailmankuvan ja tiukan rakenteen vuoksi.
Millä tavoin tutkimukset ovat yhä ajankohtaisia?
Vaikka tutkimusten tilastot ovat vanhentuneita, ne ovat edelleen merkittäviä kahdesta syystä:
1. Ympäristötekijöiden tunnistaminen: Molemmat tutkijat tunnistivat oikein, että tietyt Jehovan todistajien alakulttuurin piirteet – kuten voimakas maailmanlopun odotus (Harmageddonin pelko), tiukat käytössäännöt, sosiaalinen eristäytyminen ulkopuolisesta maailmasta ja suuret aikavaatimukset – luovat erittäin stressaavan ympäristön. Tämä ympäristö voi pahentaa tai laukaista piileviä mielenterveysongelmia.
2. Pohjan luominen "uskonnollisen trauman" tutkimukselle: Nämä varhaiset paperit avasivat tien nykytutkimukselle. Sen sijaan, että nykytutkijat yrittäisivät todistaa aktiivijäsenillä olevan enemmän perinnöllisiä psykoosisairauksia, he käyttävät tarkkoja verrokkiryhmiä tutkiakseen yhteisön rakenteellisia käytäntöjä. Erityisesti karttamista (yhteisöstä erottamista) tutkitaan nykyään siitä näkökulmasta, miten se aiheuttaa mitattavaa psyykkistä traumaa, PTSD-oireita ja vakavaa ahdistusta uskonnosta lähteville.
No näinhän te olette vuosikausia tehneet. Kysyä voikin miksi. Ja miksi ette ole kiinnostuneita siitä millainen vaikutus uskonnon jättämisellä on ihmisen mielenterveyteen. Ai koska se voisi antaa ikävän vaikutelmaan entisistä todistajista?
Entisten todistajien henkistä vointia koskevia tai aihetta sivuavia tutkimuksia muistaakseni on jotain. Ihan anekdoottisen aineiston perusteella voi kuitenkin sanoa, että entiset todistajat tavallisesti kokevat suuren vapauden tunteen, kun ovat vapautuneet uskonnollisesta taakasta ja harhakäsityksistä. Tämä mm. vapauttaa turhista peloista. Toisaalta karttaminen voi tuotaa surua, varsinkin jos on paljon sukulaisia järjestössä mukana.
Siis yksittäisten, ei tutkimuksellisten tulosten perusteella esität näkemyksesi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Anekdoottinen_todiste
Tutkimuksia tosiaan on, ja ne kertovat siitä ettei esittämäsi ole koko totuus, ja mielestäni mitätöit ja työnnät syrjään näiden kokemuksen.
Siksi liitinkin sanan "tavallisesti", ettei liikaa yleisty. En nyt jouda jankkaamaan.
;)) ajatella, vai että oikein jankkaamaan.
Kyllä keskustelupalstoilla ja vertaistukiverkostoissa toistuvat tietyt näkemykset ja asioita voidaan jossain määrin yleistää, vaikka tieteellisen seulan läpäisseitä tutkimuksia ei olisikaan.
AI yhteenveto:
Järjestöstä lähteminen herättää entisissä Jehovan todistajissa hyvin voimakkaita, ristiriitaisia ja pitkäkestoisia tunteita, jotka vaihtelevat syvästä kriisistä ja turvattomuudesta suureen helpotukseen ja vapauden tunteeseen. Kokemukset ovat yksilöllisiä, mutta useissa tutkimuksissa ja haastatteluissa toistuvat tietyt ydinteemat:
1. Suru, hylkäämisen kokemus ja yksinäisyys
Raskain tunteita herättävä tekijä on Jehovan todistajien harjoittama karttamissääntö. Kun ihminen eroaa tai hänet erotetaan, hänen perheenjäsenensä ja kaikki entiset ystävänsä katkaisevat yhteydenpidon lähes täysin.
• Hylätyksi tuleminen: Oman perheen ja sosiaalisen verkoston äkillinen menettäminen aiheuttaa syvää hylkäämisen tunnetta, surua ja traumaattista yksinäisyyttä.
• Ulkopuolisuus: Koska suhteet maailmaan (järjestön ulkopuolisiin) on usein pidetty minimissään, lähtijä voi tuntea olevansa täysin yksin vailla tukiverkkoa.
2. Syyllisyys, häpeä ja pelko
Järjestön opetus rakentuu vahvasti ajatukselle, että maailma on paha ja järjestöstä lähtevät ovat epäonnistuneita tai tuomittuja. Tämä jättää pitkiä jälkiä psyykeeseen:
• Sisäistetty häpeä ja syyllisyys: Monet kokevat pitkään syyllisyyttä siitä, että he tuottavat surua läheisilleen tai "pettävät" Jumalan.
• Harmagedonin ja demonien pelko: Vaikka järjen tasolla ei enää uskoisi järjestön oppeihin, syvälle juurrutettu pelko maailmanlopusta (Harmagedonista) tai demonien hyökkäyksistä voi herättää ahdistusta ja pelkotiloja vuosienkin jälkeen.
3. Eksymisen tunne ja identiteettikriisi
Jehovan todistajuus määrittää ihmisen koko elämän: aikataulut, pukeutumisen, moraalin, ystävät ja tulevaisuudennäkymät.
• Kuka minä olen? Järjestöstä lähteminen romuttaa vanhan identiteetin. Ihminen joutuu rakentamaan tyhjästä käsityksensä siitä, mikä on oikein ja väärin, mihin hän uskoo ja mitä hän haluaa elämältään.
• Valinnanvaikeus: Arjen pienetkin valinnat ja suuri vapaus saattavat aluksi tuntua lamauttavilta tai jopa pelottavilta, kun valmista mallia ei enää ole.
4. Helpotus, vapaus ja ylpeys itseydestä
Kriisin rinnalla elää usein erittäin voimakas positiivisten tunteiden kirjo, joka vahvistuu ajan myötä:
• Vapautuminen jatkuvasta kontrollista: Monet kuvaavat uskomatonta helpotusta, kun jatkuva syyllisyyden tunne, suorituspaineet (kuten ovelta ovelle -saarnaaminen) ja tarkka seuranta päättyvät.
• Oma ajattelu: Kyky ja lupa ajatella itsenäisesti, kyseenalaistaa ja oppia uutta herättää ylpeyttä ja älyllistä tyydytystä.
• Aito elämä: Maailman ja ihmisten kohtaaminen ilman järjestön asettamia ennakkoluuloja tuntuu usein siltä kuin elämä alkaisi vasta kunnolla alusta.
Monille prosessi on niin vaativa, että siitä selviäminen vaatii terapiaa, ammattilaisten tukea tai vertaistukea muilta entisiltä jäseniltä. Tunteet voivat myös aaltoilla pitkään helpotuksen ja surun välillä.
Tutkimuksia on, ja ne kertovat että entisten todistajien kohdalla erilaiset mielenterveyteen liittyvät murheet ovat ihan yleisiä. Ei tietenkään kaikilla.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18592531/entisten-jehovan-todistajien--mielenterveys
Myös AI yhteenvedossa mielestäni hyvin tulee esille asian kaksijakoisuus, eli kielteisiä tunteita tosiaan on, mutta myös myönteisiä. Jos kielteinen puoli ei tullut aiemmin tarpeeksi hyvin esille, niin kyllä se tuosta nyt pitäisi tulla.
En silti muista tavanneeni ketään, joka olisi harmitellut sitä, että on löytänyt totuuden "totuudesta".
Ei siitä olekaan kyse onko joku harmitellut löytäneensä totuuden ns. totuudesta. Vaan siitä kuinka paljon ja raskaita seuraamuksia siitä seuraa. Ja paljonko ne vaikuttavat esim. mielenterveyteen.
Miksi et hoitanut häntä???
Miksi ystäväsi sairastui?
Ystäväsi vanhempi on ollut ehkä se joka sairastutti ystäväsi.
Skitsofreniaa ei voi hoitaa toivomalla sairaan hoitavan sairasta!
Ymmärrät tämän. Siksi valtiossa on sairaalat!!
Voit auttaa ystävääsi vaatimalla sairaaloihin kunnon terapiaa.
Sekin puuttuu.
Suomessa on lainsäädäntö joka suojelee sktsofreenikkoakin. Häntä ei saa väkisin pakottaa mihinkään. Olet hetken hänen seurassaan niin olet kipeä itse.
Hänelle ei saa laittaa rajoja joten olet palvelijana ja huomasitkin toivovasi JONKUN toisen tekevän sen.
Uskonto ei välttämättä sairastua ihmistä jos vanhemmat ovat huolehtivaisia.
Hyvä, hyvä tajusit.
Skitsofreenikkoa ei voi hoitaa perheen voimin koska perhedynamiikka on sairastumisen syy.
No huomasin, että luin huonosti, hän tappoikin itsensä.
Itsemurha voi olla itselle ainut järkevä teko jos ei ole mitään asioita jotka tuovat elämään mitään elämisen kipinää.
Minulla ei ole minkäänlaista jaksamista ruveta auttamaan yhtäkään minulle lähes tuntematonta ihmistä, koska menetin itselleni todella mieluisan työpaikan! Minä autan vain omia lapsiani, muuta en jaksa! Projekti on vienyt todella paljon voimia, koska se aloitettiin kierolla tavalla, eikä reilusti niin kuin olisi pitänyt! Minulla ei ole mitään velvollisuutta auttaa sellaista ihmistä, joka on häirinnyt elämääni vuosien ajan! Enkä koe siitä minkäänlaista huonoa oloa! Projekti on ollut paskamaisin teko ikinä!
Hä oli siis Jeesuksen seuraaja.
Anonyymi00007 8.10.2026 klo 13.08
"tämän perusteella ei voi yleistää koskemaan kaikkia Jehovan todistajia"
-Eihän siinä kirjoituksessa yleistetäkään eikä väitetäkään.
Psykiatrin lausunto siinä koskee vain jt:ia joita psykiatri tutki.
Ketjun aloitus koski skitsofreniaan sairastunutta jt:aa, aloittajan ystävää.
Pahoittelen sairastumista.
Sitten on tuo kirjoitus jossa käsitellään jt:ien vointia ja jossa siteerataan psykiatria. Sain siitä raskaan tiedon. Sen tiedon kanssa on kuitenkin elettävä ja kiitos tiedosta.
Ex vaimoni JT oli tai on skitso.
En kestänyt enää häntä ja otin hatkat.
Jeesus voi auttaa.
...muttei viiti.