Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.
Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.
Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.
Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.
Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.
Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.
---------------------
"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 + 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.
Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.
Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.
Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.
Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.
Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.
---------------------
"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 + 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.
Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Vastaukset 89
Vanhimmat
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
VÄÄRIÄ USKONTOJA EI OLE EDES OLEMASSA; JOKAISELLA ON OMA PAIKKANSA KEHITYSTASOSTA RIIPPUEN. MYÖS ISLAMILLA ON OMA PAIKKANSA, ELLEI SE OLE MUUTTUNUT ÄÄRILIIKKEISEKSI.
MYÖS ATEISMILLA ON OIKEUS OLLA OLEMASSA. MAAILMASSA ON SUURI MÄÄRÄ MORAALISESTI KORKEATASOISIA JA MYÖTÄTUNTOISIA ATEISTEJA, JOTKA OVAT JOPA KIVEMPIÄ IHMISIÄ KUIN MONET NIIN SANOTUT USKOVAISET. EI TARVITSE OLLA USKOVAINEN OLLAKSEEN HYVÄ IHMINEN.
JOS OLET ATEISTI, ET AINAKAAN KÄY SOTAA FANATISEN USKONNON NIMISSÄ. SUURI OSA HISTORIAN SODISTA ON KÄYTY USKONTOJEN NIMISSÄ. MIELUUMMIN ATEISTI KUIN FANATISEN USKONNONSA NIMISSÄ SOTIVA USKOVAINEN, JOKA ON VALMIS TUHOAMAAN IHMISKUNTAA OMAN USKONTONSA NIMISSÄ. TÄMÄKIN ON OSA HISTORIAA, JOTA EI PIDÄ UNOHTAA
VÄÄRIÄ USKONTOJA EI OLE OLEMASS; ON VAIN MAILMAN USKONTOJEN VÄÄRIÄ SEURAAJIA, MUTTA MUUTEN USKONNOT ITSESSÄÄN EIVÄT OLE VÄÄRIÄ – VÄÄRIÄ OVAT VAIN SEURAAJAT
Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.
Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?
Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.
Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.
Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.
Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.
Näytä vähemmän
Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.
...
----------
Katkelma V. K Prabhun tekstistä!
Kysymys:
Mikä on uskonnollisten ääriliikkeiden, radikalismin ja terrorismin syy?
V. K. Prabhu vastaa. Muutamia katkelmia hänen vastauksestaan, suomenkielisessä käännöksessä on paljon käänösvirheitä
Mutta kuten kaikki tässä maailmassa, myös usko voi olla eri gunoissa.
Toisin sanoen tietämättömyyden energia vaikuttaa ihmiseen. Tällaisessa tilassa olevat ihmiset eivät kykene ymmärtämään muita, he eivät kykene arvostamaan jumalallista monimuotoisuutta, he eivät kykene ymmärtämään, että Jumala on kuin kallisarvoinen timantti, Hänellä on monia eri puolia. Ja Hän paljastaa Itsensä eri ihmisille eri tavalla.
Se ei ole heitä varten. Eli nämä uskonnolliset fanaatikot, fundamentalistit, he päättelevät hyvin yksinkertaisesti: ”Joka ei ole meidän kanssamme, on meitä vastaan. Kaiken pitäisi olla näin, näin, näin. Eikä millään muulla tavalla.”
Kuten armeijassa. ...Samalla tavalla, oletetaan, että henkilö, joka on osoittanut jonkinlaista uskonnollista,...vapaa-ajattelua tai vapaata tahtoa, se siitä, hän on jo, sanotaanko, sirpale, hänet pitäisi tuhota jne.
Eli tällä ilmiöllä on yksi yhteinen alusta - tietämättömyys. Ja tietämättömyys liittyy aina tuhoamisen ajatukseen.
Siksi tämä suvaitsemattomuus, tämä hyvyyden puute, tämä kyvyttömyys sietää toisia, tämä kyvyttömyys ymmärtää toisia, että ihmiset kokevat saman Jumalan eri tavoin riippuen heidän tietoisuutensa asteesta, tämä on tämän radikalismin perusta.
Vedoissa annetaan esimerkki, että, sanotaan vaikka taivas, se on hyvin laaja, mutta jokainen lintu lentää eri korkeudella riippuen sen kyvystä lentää tähän tai tuohon korkeuteen. Sanotaan, että kana voi lentää viisi metriä, siellä jossain metrin tai kahden korkeudessa, se ei voi lentää enempää. Jotkut kyyhkyset, varpuset lentävät korkeammalla. Kotkat vielä korkeammalla. Vaikka taivas on sama. Ja vastaavasti niillä on täysin erilainen kuva, joka avautuu niille, riippuen niiden lentokorkeudesta.
Samalla tavoin henkinen elämä voi olla eritasoista. Kuten valo voi olla eri kirkkaustasoilla. Hehkulamppu on 20 watin, 40 watin, 60 watin, 150 watin jnw. Samoin on olemassa eriasteisia jumalallisia ilmestyksiä ja erilaisia ihmisiä. Jokaisella on jonkinlainen usko.
Mutta riippuen siitä, minkälainen guna on ehdollistanut heitä, heidän uskoonsa liittyy enemmän tai vähemmän tietoa.
Ja mitä enemmän tietoa, sitä enemmän suvaitsevaisuutta. Mitä vähemmän tietoa, sitä vähemmän suvaitsevaisuutta. Siksi kaikilla näillä kielteisillä ilmiöillä on vain yksi juuri - tietämättömyyden guna.
Ei ole väliä, mitä kauniita uskonnollisia postulaatteja, ei ole väliä, miten se on kätketty.
.... vitsaileva laulu: ”Lopeta puhuminen, valttikorttimme on terrori”. Se on tavallaan vitsi. Valitettavasti siitä on tullut todellisuutta. Monille ihmisille terrori on valttikortti. ...
Tämä on tietysti kauhea ilmiö, joka syntyy täysin tästä tietämättömyydestä. Ja tähän ei ole muuta keinoa kuin valaistuminen.
Eli vain tietoisuuden lisäämisen kautta on mahdollista auttaa ihmisiä olemaan joutumatta tällaisten taipumusten vaikutuksen alaisiksi.
...
No, ne, jotka ovat tällaisten ajatusten kantajia, he ovat varmasti niin sanotusti tuhon alaisia, koska nämä ihmiset, jotka ovat jo niin sanotusti imeneet kaikki nämä asiat, he eivät ole niin sanotusti enää täysin järjissään.
Eli tietämättömyyden guna, se on näin.
...
Nämä ihmiset, jotka ovat uskonnollisia fanaatikkoja, saattavat ajatella, että heille on taattu paratiisi, että he ovat tehneet kaiken tämän Jumalan vuoksi. Mutta onneksi asia ei ole näin. Ja ne ihmiset, jotka käyttäytyvät näin, Jumalan nimissä järjestävät tällaisia kauheita asioita, heidän määränpäänsä ei tietenkään ole huipulla vaan pohjalla.
ERI MAAILMAN USKONTOJA ON MUUTETTU JA SENSUROITU, MUTTA KAIKKEA EI OLE VOITU HÄVITTÄÄ; SUURI OSA YLEISMAAILMALLISESTA VIISAUDESTA ON SÄILYNYT KAIKISSA MAAILMAN PYHISSÄ KIRJOITUKSISSA – KAIKISSA NIISSÄ! KAIKISSA! KAIKISSA!
EI VAIN YHDESSÄ!
Jokaisessa Pyhässä Kirjoituksessa on valtava energialataus, joka pakottaa ihmisen muuttamaan elämäänsä. Ilman tätä energiaa kukaan ei kykenisi voittamaan karman hitautta ja irtautumaan aineen kahleista.
------------------
B. V. Goswamin tekstistä.
Ääntä ei voi tuhota, mutta se voi hiipua, menettää voimansa. Jopa ikuisesti elävä ääni voi tässä kuoleman maailmassa jäätyä ja kuolla, muuttua itsensä muumioksi, balsamoiduksi muumioksi.
Kaikki suuret acharyat ja pyhimykset ovat niitä, jotka kykenevät kuulemaan ikuisen henkisen äänen, vangitsemaan sen ja välittämään sen toisille, ja kun tuo ääni tulee heidän huuliltaan, se täyttyy jälleen kerran elämää antavalla voimalla.
Mutta miten tämä tehdään? Miten voimme tukahduttaa sisäisen tarpeen totella suuren pyhien suusta puhuttua totuutta?
--------------------
B. V. Goswamin tekstistä.
------------------
JOKAISESSA PYHÄSSÄ KIRJOITUKSESSA ON VALTAVA ENERGIALATAUS, JOKA PAKOTTAA IHMISEN MUUTTAMAAN ELÄMÄÄNSÄ.
ILMAN TÄTÄ ENERGIAA KUKAAN EI KYKENISI VOITTAMAAN KARMAN HIT AUTTA JA IRTAUTUMAAN AINEEN KAHLEISTA.
TÄMÄ IKUISUUDEN KAUNIS MUOTO ON VANGITTU KORAANIN SÄKEISIIN, EVANKELIUMIN SANOIHIN JA VEDOJEN HYMNEIHIN
Usko Jumalaan ja Jumalan omistaminen
Jumala ei kuulu millekään uskonnolliselle järjestölle, kirkkokunnalle tai ihmisryhmälle.
Ei yksikään uskonnollinen yhteisö voi omistaa Jumalaa tai yksinoikeudella määritellä kaikkien muiden ihmisten hengellistä suhdetta Häneen.
Yksi Jumala ei tarkoita yhtä uskonnollista organisaatiota.
KAIKKIEN MAAILMAN
Uskontojen yhteinen hengellinen viisaus
ERI USKONTOJEN perinteiden välillä on myös merkittäviä opillisia eroja.
Niitä ei tarvitse häivyttää, jotta niiden hengellisiä arvoja voidaan ARVOSTAA!
Eli mikään uskonto ei ole itsessään paha tai väärä, vaan ongelmat syntyvät ihmisten tulkinnoista, toiminnasta ja väärinkäytöksistä.
Jokaisella uskonnolla on oma paikkansa
Ajatuksena on, ettei kaikkien ihmisten tarvitse kulkea samaa hengellistä polkua tai ymmärtää Jumalaa samalla tavalla.
Myös islamilla, kristinuskolla, buddhalaisuudella ja muilla uskonnoilla on omat historiansa, opetuksensa ja hengelliset perinteensä.
Uskontojen välillä on todellisia opillisia eroja, mutta erilaisuus ei itsessään ole peruste vihalle.
Ihminen ei tarvitse uskontoa ollakseen hyvä ihminen, eikä uskonto automaattisesti tee ihmisestä hyvää.
Ateistilla on oikeus omaan vakaumukseensa aivan kuten kristityllä, muslimilla, buddhalaisella jne.
Ongelma ei ole uskonnollinen erilaisuus eikä uskonnottomuus.
Ongelma syntyy silloin, kun ihminen käyttää vakaumustaan ylemmyydentunnon, alistamisen, vainon tai väkivallan oikeuttamiseen.
Parempi olla myötätuntoinen ateisti kuin ihminen, joka käyttää Jumalan nimeä tuhoamisen oikeuttamiseen.
Tämä on moraalinen arvio ihmisen käyttäytymisestä, ei uskonnollisen tai uskonnottoman ihmisryhmän paremmuusjärjestys.
Parempi olla myötätuntoinen ateisti kuin ihminen, joka käyttää Jumalan nimeä tuhoamisen oikeuttamiseen.
Tämä on moraalinen arvio ihmisen käyttäytymisestä, ei uskonnollisen tai uskonnottoman ihmisryhmän paremmuusjärjestys.
Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.
Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.
Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.
Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.
Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.
Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.
Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.
Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.
Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.
Muutama katkelma V. K. Prabhun tekstistään, paljon käännösvirheitä suomen kielellä, vain muutama katkelma eri kohdista.
Hän on toiminut kääntäjänä ja tulkkina japanin ja englannin kielten välillä.
Nykyisin hän toimii edelleen aktiivisesti filosofin ja filologin tehtävissä sekä on asiantuntija ja tiedemies useilla muilla tieteellisillä ja kulttuurisilla aloilla. Hän on edelleen myös japanin kielen filologi.
-------------------
Vedisen kalenterin mukaan elämme parhaillaan Kali-yugaa – henkisen rappeutumisen aikakautta. Tänä aikana uskonto menettää pitkälti olemuksensa eikä enää toimi käytännöllisenä henkisenä teknologiana. Useimmiten se muuttuu sentimentaaliseksi uskoksi, kirkkokunnaksi, rituaaliksi tai kansalliseksi perinteeksi. Monet ihmiset eivät enää koe uskontoa hyödylliseksi, vaan sietävät sitä menneisyyden jäänteenä tai inhimillisenä tunteellisuutena. Joskus uskonto jopa aiheuttaa konflikteja. Miksi se, minkä pitäisi johdattaa ihmiset yhteisen Isän luo ja ratkaista monia ongelmia, on itse muuttunut ongelmaksi?
Tämä on tapahtunut siksi, että papisto on suurelta osin menettänyt henkisen tiedon, ja perinteisistä uskonnollisista instituutioista on tullut materialistisia, enemmän yhteiskunnallisia ja poliittisia organisaatioita muistuttavia. Tällaisessa ilmapiirissä erilaiset näennäishenkiset opit kukoistavat.
Lähes jokainen ajatteleva ihminen on esittänyt kysymyksen: ”Miksi Jumala on yksi, mutta uskontoja on monia?” Onko Jumalan näkökulmasta outoa sallia tällainen moninaisuus, joka usein synnyttää vihamielisyyttä ihmisten välille?
Elämme maailmassa, jossa vallitsevat yhtenäiset fyysiset lait. Olisi loogista olettaa, että myös henkimaailmassa on yhtenäiset lait. Miksi henkisissä perinteissä on kuitenkin niin paljon eroja ja ristiriitoja?
Tähän on sekä ulkoisia että sisäisiä syitä. Ulkoisia syitä ovat etniset, kulttuuriset, maantieteelliset ja kielelliset erot, joissa maailman uskonnot ovat kehittyneet. Kuten valkoinen valo jakautuu prisman läpi kulkiessaan spektriksi, samoin yksi uskonto saa erilaisia muotoja heijastuessaan tämän maailman olosuhteiden läpi. Siksi on luonnollista, että eri perinteiden ihmiset käyttävät erilaisia termejä, pukeutuvat eri tavoin ja suorittavat erilaisia rituaaleja. Lisäksi toimii ”rikkinäisen puhelimen” periaate: viesti vääristyy sukupolvelta toiselle siirtyessään, ja ajan myötä muutokset heijastuvat ulkoiseen muotoon.
Jopa suurten uskontojen sisällä tapahtuu ajan kuluessa jakautumista ja syntyy uusia suuntauksia. Tämä johtuu sisäisistä syistä, kuten ihmisten erilaisesta sisäisestä kulttuuritasosta ja motiiveista, joiden vuoksi he kääntyvät Jumalan puoleen. Samassa perinteessä eri ihmisillä voi olla erilaisia motiiveja, mikä johtaa muutoksiin filosofiassa ja käytännöissä ja myöhemmin erillisten suuntausten syntyyn. Tämä prosessi on väistämätön.
Krishna, Mooses, Buddha, Kristus ja Muhammad puhuivat eri aikoina ja eri paikoissa ihmisille, joilla oli erilainen ymmärryksen taso. Siksi samat totuudet täytyi esittää eri tavoin ajan, paikan ja olosuhteiden mukaan. Jos esimerkiksi laite toimii 110 voltilla ja se kytketään ilman muuntajaa 220 volttiin, se palaa. Samoin aurinko ei nouse suoraan zeniittiin, vaan vähitellen. Koulutuksessa aloitteleville annetaan perusasioita ja edistyneemmille syvällisempää tietoa. Oppikirjat eri tasoille eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan muodostavat yhden järjestelmän eri tasot. Samalla tavoin henkinen tieto mukautetaan ihmisen tasolle, jotta vältetään ”ylikuormitus”. Myös ihmisten tarpeet ovat erilaisia: joku tarvitsee vain perustason ymmärrystä, toinen syvällistä tietoa. Siksi jotkin uskonnot tarjoavat yksinkertaisen tavan lähestyä Jumalaa, kun taas toiset johdattavat syvälle henkiseen todellisuuteen.
Krishna, Mooses, Buddha, Kristus ja Muhammad puhuivat eri aikoina ja eri paikoissa ihmisille, joilla oli erilainen ymmärryksen taso. Siksi samat totuudet täytyi esittää eri tavoin ajan, paikan ja olosuhteiden mukaan. Jos esimerkiksi laite toimii 110 voltilla ja se kytketään ilman muuntajaa 220 volttiin, se palaa. Samoin aurinko ei nouse suoraan zeniittiin, vaan vähitellen. Koulutuksessa aloitteleville annetaan perusasioita ja edistyneemmille syvällisempää tietoa. Oppikirjat eri tasoille eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan muodostavat yhden järjestelmän eri tasot. Samalla tavoin henkinen tieto mukautetaan ihmisen tasolle, jotta vältetään ”ylikuormitus”. Myös ihmisten tarpeet ovat erilaisia: joku tarvitsee vain perustason ymmärrystä, toinen syvällistä tietoa. Siksi jotkin uskonnot tarjoavat yksinkertaisen tavan lähestyä Jumalaa, kun taas toiset johdattavat syvälle henkiseen todellisuuteen.
https://www.youtube.com/watch?v=CoNZ7JJdfOQ
Transkriptio menee suurin piirtein näin, videon lopusta:
Minkä ihmeen takia viiden uskonnon kirjoittajat olisivat eri aikakausina kaikki valehdelleet samansuuntaisesti? Tämä ei kuulosta kovin uskottavalta. Olisi parempi, että nämä tiedemiehet noudattaisivat tieteellistä metodia ja tutustuisivat näihin lähteisiin ensin huolellisesti ennen kuin antavat lausuntoa.
...
No, usein näyttää olevan niin, että uskontotieteilijöillä on sidoksia kirkollisiin tahoihin, ja tällöin he luopuvat tieteellisestä lähtökohdasta. Asioita pitäisi avoimesti tutkia siinäkin tapauksessa, että ne ajatukset ovat vallankumouksellisia kirkon näkökulmasta.
Mutta näitä lähteitä esimerkiksi, kun löydettiin vanha Raamattu, joka oli kirjoitettu 100-luvulla, kun Nikean ja Konstantinopolin kirkolliskokoukset olivat 300-luvulla, niin kun tätä varhaista Raamattua verrattiin King Jamesin Raamattuun, niin siitä löydettiin 30 000 kohtaa, jotka oli muutettu, mikä on varsin suuri määrä. Näitä tekstejä on muutettu niin valtavasti aikojen saatossa, että sen takia tiedemiesten tulisi avoimesti tutkia kaikkia näitä muita lähteitä, joita on saatavilla.
…
...
Jos otamme uskonnon tällaisena fanaattisuutena ja suppeakatseisuutena, niin silloin uskonto saattaa olla vaarallinen, kuten nyt näemme esimerkiksi ISISin kohdalla. Samalla metodillahan kristinusko tuotiin aikanaan Suomeen: käytettiin väkivaltaa ja tappouhkauksia.
Mutta jos uskontoon liittyy avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus, niin silloin se on aitoa uskonnollisuutta, ja silloin se on ihmiskunnan kulttuurille hyvin, hyvin tärkeää.
Elikkä tämä vanha kristillinen termi ”hedelmistä puu tunnetaan” pätee tänäkin päivänä uskontoja määrittäessä.
https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs
Miten alkuperäisiä pyhiä opetuksia on vääristelty?
Näytä vähemmän
Tärkeimmät ja voimakkaimmat hengelliset totuudet on poistettu tarkoituksella kaikista pyhistä teksteistä. Nämä ovat tietoja, jotka ihmiskunta tunsi aikanaan hyvin, mutta jotka on viimeisten tuhansien vuosien aikana järjestelmällisesti pyyhitty pois kaikista teksteistä. Nämä ihmiskunnalle annetut alkuperäiset pyhät opetukset paljastavat tietoisuuden, jälleensyntymisen ja sielun todelliset lait, joita järjestäytyneet uskonnot ja niiden taustalla häärivät tahot eivät halua ihmisten löytävän. Jokainen planeettamme merkittävä uskonto perustuu vääristeltyjen totuuksien perustalle. Se, mitä on poistettu, on tärkeämpää kuin se, mitä on säilytetty.
Pidän tästä sufi-tanssista todella paljon.
Jaan sen teidän kaikkien kanssa. Nauttikaa!
https://www.youtube.com/watch?v=OVmCGiNsX00&list=RDOVmCGiNsX00&
ERI POLKUJA ON TUHANSIA!
EN OLE MITÄÄN USKONTOA VASTAAN, MUTTA OLEN TIETTYJÄ USKONNOLLISIA SEURAAJIA VASTAAN
EN OLE MITÄÄN USKONTOA VASTAAN MISSÄÄN PAIKASSA MAAILMASSA.
EN OLE ISLAMIA VASTAAN, EN OLE BUDDHALAISUUTTA VASTAAN, EN VASTUSTA ZOROASTRIALAISUUTTA TAI SUFISMIA, ENKÄ OLE KRISTINUSKOA VASTAAN – OLEN YKSINKERTAISESTI TIETYN USKONNON SEURAAJIA VASTAAN.
En ole minkään uskonnon vastaista.
USKOVAISET IHMISET OVAT ERI TASOILLA-SITÄ ON KAIKISSA MAAILMAN USKONNOISSA.
VÄÄRIÄ USKONTOJA EI OLE EDES OLEMASSA; JOKAISELLA ON OMA PAIKKANSA KEHITYSTASOSTA RIIPPUEN. MYÖS ISLAMILLA ON OMA PAIKKANSA, ELLEI SE OLE MUUTTUNUT ÄÄRILIIKKEISEKSI.
MYÖS ATEISMILLA ON OIKEUS OLLA OLEMASSA. MAAILMASSA ON SUURI MÄÄRÄ MORAALISESTI KORKEATASOISIA JA MYÖTÄTUNTOISIA ATEISTEJA, JOTKA OVAT JOPA KIVEMPIÄ IHMISIÄ KUIN MONET NIIN SANOTUT USKOVAISET. EI TARVITSE OLLA USKOVAINEN OLLAKSEEN HYVÄ IHMINEN.
JOS OLET ATEISTI, ET AINAKAAN KÄY SOTAA FANATISEN USKONNON NIMISSÄ. SUURI OSA HISTORIAN SODISTA ON KÄYTY USKONTOJEN NIMISSÄ. MIELUUMMIN ATEISTI KUIN FANATISEN USKONNONSA NIMISSÄ SOTIVA USKOVAINEN, JOKA ON VALMIS TUHOAMAAN IHMISKUNTAA OMAN USKONTONSA NIMISSÄ. TÄMÄKIN ON OSA HISTORIAA, JOTA EI PIDÄ UNOHTAA
VÄÄRIÄ USKONTOJA EI OLE OLEMASS; ON VAIN MAILMAN USKONTOJEN VÄÄRIÄ SEURAAJIA, MUTTA MUUTEN USKONNOT ITSESSÄÄN EIVÄT OLE VÄÄRIÄ – VÄÄRIÄ OVAT VAIN SEURAAJAT
Ongelma ei ole uskonto vaan käsitys siitä.
B.S.Swami, fyysikko:
Uskonto ei ole asia, jonka voi ohittaa. Missään kehitysvaiheessa tiede ei voi korvata uskontoa, koska uskonto kertoo meille asioista, joita ihminen ei havaintokykynsä rajallisuuden vuoksi voi periaatteessa tietää. Toinen asia on se, että on välttämätöntä todentaa se, mistä puhumme. Ei vain hyväksymällä sokeasti joitakin aksioomia, vaan suorittamalla sitä logiikan ja kokemuksen kautta. Juuri tätä me teemme.
Ihminen tuo vääristymiä uskontoon: ihminen vääristää alkuperäistä ilmoitusta - kirjoja kirjoitetaan uudelleen, tapahtuu paljon. Pidän tästä vertailusta: uskonto on käsi, joka osoittaa kuuhun. Käsi on uskonto, ja kuu, johon se osoittaa, on Luoja. Mitä uskonnollinen ihminen tekee? Sen sijaan, että hän katsoisi siihen suuntaan, johon käsi osoittaa, hän katsoo kättä. Näin tapahtuu, siinä on ongelma.
Jos uskonnolliset ihmiset katsoisivat samaan suuntaan, koska Jumala on yksi, ongelmia ei olisi. Jokaisella on oma erityinen tapansa kulkea kohti Häntä, ja se on hienoa.
Mutta koska kaikki katsovat kättä, uskonnolla on hajaannuttava vaikutus, joka jakaa yhteiskuntaa. Se on ongelma. Ei uskonnossa vaan tavassa, jolla uskonto koetaan. Tämän välttämiseksi meidän on siirryttävä muodosta olemukseen. Muoto säilyy, mutta korostamme olemusta, merkityksiä. Näin me teemme.
Näytä vähemmän
Jumalaa ei koskaan paljasteta VAIN yhdessä uskonnossa.
B.S.Swami, fyysikko:
Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.
Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme Hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa itsensä kaikille.
Miksi? Koska Hän on kaikkien elävien olentojen Isä, Hän on, joka on kaiken tämän monimuotoisuuden, kaiken tämän Hänen luontonsa paletin keskipisteenä. Hänen luontonsa on hyvin monimuotoinen, ja on olemassa hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisia maailmankatsomuksia, on erilaisia kulttuurisia tarpeita. Se kaikki on eräänlaisessa yhtenäisessä tilassa, jonka keskellä on Luoja.
Jumalaa ei koskaan paljasteta VAIN yhdessä uskonnossa.
EI KOSKAAN!
ERI MAAILMAN USKONTOJA ON MUUTETTU JA SENSUROITU, MUTTA KAIKKEA EI OLE VOITU HÄVITTÄÄ; SUURI OSA YLEISMAAILMALLISESTA VIISAUDESTA ON SÄILYNYT KAIKISSA MAAILMAN PYHISSÄ KIRJOITUKSISSA – KAIKISSA NIISSÄ! KAIKISSA! KAIKISSA!
EI VAIN YHDESSÄ!
ERI MAAILMAN USKONTOJA ON MUUTETTU JA SENSUROITU, MUTTA KAIKKEA EI OLE VOITU HÄVITTÄÄ; SUURI OSA YLEISMAAILMALLISESTA VIISAUDESTA ON SÄILYNYT KAIKISSA MAAILMAN PYHISSÄ KIRJOITUKSISSA
JOKAISELLA USKONNOLLA ON OMA PAIKKANSA
AJATUKSENA ON, ETTEI KAIKKIEN IHMISTEN TARVITSE KULKEA SAMAA HENGELLISTÄ POLKUA TAI YMMÄRTÄÄ JUMALAA SAMALLA TAVALLA.
MYÖS ISLAMILLA, KRISTINUSKOLLA, BUDDHALAISUUDELLA JA MUILLA USKONNOILLA ON OMAT HISTORIANSA, OPETUKSENSA JA HENGELLISET PERINTEENSÄ.
USKONTOJEN VÄLILLÄ ON TODELLISIA OPILLISIA EROJA, MUTTA ERILAISUUS EI ITSESSÄÄN OLE PERUSTE VIHALLE.
ERI POLKUJA ON TUHANSIA!
EN OLE MITÄÄN USKONTOA VASTAAN, MUTTA OLEN TIETTYJÄ USKONNOLLISIA SEURAAJIA VASTAAN
EN OLE ISLAMIA VASTAAN, EN OLE BUDDHALAISUUTTA VASTAAN, EN VASTUSTA ZOROASTRIALAISUUTTA TAI SUFISMIA, ENKÄ OLE KRISTINUSKOA VASTAAN – OLEN YKSINKERTAISESTI TIETYN USKONNON SEURAAJIA VASTAAN.
En ole minkään uskonnon vastaista.
MUTTA OLEN TIETTYJÄ USKONNOLLISIA SEURAAJIA VASTAAN
ERI POLKUJA ON TUHANSIA!
En vastusta mitään uskontoa. En islamia, buddhalaisuutta, zarathustralaisuutta, sufismia enkä kristinuskoa enkä mitään muuta uskontoa!
Vastustan ainoastaan sellaista uskonnollista ajattelua, jossa ihminen kuvittelee oman uskontonsa olevan ainoa oikea ja tuomitsee kaikki muut ihmiset ikuiseen helvettiin, koska nämä eivät usko samalla tavalla.
Kukaan ei omista Jumalaa, totuutta eikä oikeutta määritellä toisten ihmisten hengellistä kohtaloa.
Uskonnollinen vakaumus on jokaisen oma asia. Mutta oman uskon julistaminen ainoaksi oikeaksi ja muiden tuomitseminen ei tee kenestäkään muita parempaa ihmistä.
Tuhansia polkuja, erilaisia uskoja – ja silti ihmisarvo kuuluu kaikille.
EN VASTUSTA MITÄÄN USKONTOA. EN ISLAMIA, BUDDHALAISUUTTA, ZARATHUSTRALAISUUTTA, SUFISMIA ENKÄ KRISTINUSKOA ENKÄ MITÄÄN MUUTAKAAN USKONTOA\!
VASTUSTAN AINOASTAAN SELLAISTA USKONNOLLISTA AJATTELUA, JOSSA IHMINEN KUVITTELEE OMAN USKONTONSA OLEVAN AINOA OIKEA JA TUOMITSEE KAIKKI MUUT IHMISET IKUISEEN HELVETTIIN, KOSKA NÄMÄ EIVÄT USKO SAMALLA TAVALLA.
EN VASTUSTA AINUTTAKAAN USKONTOA! EN ISLAMIA, BUDDHALAISUUTTA, ZARATHUSTRALAISUUTTA, SUFISMIA, KRISTINUSKOA ENKÄ MITÄÄN MUUTAKAAN USKONTOA!
VASTUSTAN AINOASTAAN USKONTOJEN DOGMAATTISIA JA FANATISOITUNEITA SEURAAJIA SEKÄ USKONNOLLISIA ÄÄRILIIKKEITÄ.
VASTUSTAN AJATTELUA, JOSSA IHMINEN KUVITTELEE OMAN USKONTONSA OLEVAN AINOA OIKEA JA TUOMITSEE KAIKKI MUUT IHMISET IKUISEEN HELVETTIIN VAIN SIKSI, ETTÄ HE USKOVAT ERI TAVALLA.
ERI POLKUJA ON TUHANSIA. KENELLÄKÄÄN EI OLE OIKEUTTA OMIA TOTUUTTA EIKÄ TUOMITA MUITA IHMISIÄ HEIDÄN USKONSA TAI USKOMATTOMUUTENSA PERUSTEELLA.
Krishna, Mooses, Buddha, Kristus ja Muhammad välittivät opetuksia eri aikakausina, erilaisissa kulttuureissa ja erilaisille ihmisille, joiden ymmärrys, elämäntilanne ja henkinen valmius olivat erilaisia.
Heidän opetuksiaan voidaan tarkastella ikään kuin saman totuuden erilaisina ilmaisumuotoina.
Krishna – dharma, velvollisuus, jumalallinen tietoisuus ja ihmisen suhde Jumalaan.
Mooses – laki, liitto, oikeudenmukaisuus ja yhteisön moraalinen järjestys.
Buddha – kärsimyksen ymmärtäminen, tietoisuuden herääminen ja vapautuminen.
Kristus – rakkaus, anteeksianto, myötätunto ja Jumalan valtakunta.
Muhammad – Jumalalle antautuminen, yhteisöllinen vastuu, oikeudenmukaisuus ja yksijumalaisuus.
KOSKA:
ihmisille ei voida välittää syvintä totuutta samalla tavalla, vaan opetus täytyy ilmaista heidän kykynsä ymmärtää ja vastaanottaa sitä vastaavalla tavalla.
Vaikka eri uskonnot itse eivät kaikki opeta olevansa saman totuuden eri ilmentymiä. Niiden välillä on myös todellisia teologisia eroja.
SILTI:
Totuus on yksi, mutta ihmiskunnan kyky ymmärtää sitä on kehittynyt eri aikakausina eri tavoin – ja siksi opettajien viestit ovat olleet erilaisia.
Krishna, Mooses, Buddha, Kristus ja Muhammad välittivät opetuksia eri aikakausina, erilaisissa kulttuureissa ja erilaisille ihmisille, joiden ymmärrys, elämäntilanne ja henkinen valmius olivat erilaisia.
Koska tämä erittäin keskeinen periaate: ihmiselle annetaan hengellistä tietoa sen mukaan, kuinka paljon hän pystyy sitä vastaanottamaan, ymmärtämään ja käytännössä toteuttamaan.
Vedalainen opetus ei tarkoita kaiken tiedon antamista kerralla, koska opetus edellyttää oikeaa aikaa, oikeaa opettajaa ja oppilaan valmiutta.
Miksi kaikkea tietoa ei anneta heti?
Koska tieto ilman ymmärrystä voi johtaa väärinkäsityksiin.
Esimerkiksi jos ihmiselle kerrotaan heti, että kaikki on Jumalan energiaa, hän saattaa tulkita tämän niin, ettei teoilla, vastuulla tai moraalilla ole merkitystä.
Siksi opetus etenee asteittain.
Tässä on kuitenkin tärkeä hienovaraisuus: korkein tieto ei ole salaisuus siksi, että ihminen olisi arvoton sitä vastaanottamaan. Kyse on siitä, että hän tarvitsee oikeanlaisen valmistautumisen ymmärtääkseen sen oikein.
Ihmiselle ei ole hyödyllistä antaa enemmän tietoa kuin hän pystyy ymmärtämään, mutta hänelle tulee antaa riittävästi tietoa, jotta hän voi ottaa seuraavan askeleen kohti totuutta.
Tämä on hengellisen opetuksen asteittaisuuden ydin.
Vedoissakin oneri tasoja, eri valmiuden mukaan
Tärkeä ero: asteittainen opetus ei tarkoita totuuden muuttumista
Tässä on koko ajatuksen ydin:
Totuus ei muutu ihmisen ymmärryksen mukaan. Se, miten totuutta opetetaan, muuttuu vastaanottajan ymmärryksen mukaan.
Tämä on hyvä tapa ymmärtää myös Vedojen eri opetustasojen tarkoitusta.
Edistyneelle oppilaalle voidaan opettaa sellaista, mikä aloittelijalle voisi olla liian vaikeaa tai johtaa väärinkäsityksiin. Kaiken opetuksen päämääränä on kuitenkin hengellinen oivallus.
Kaikkea tietoa ei ole tarkoituksenmukaista antaa kaikille samalla tavalla eikä samalla hetkell, viisaus on myös kykyä tunnistaa, mitä toinen ihminen pystyy todella ymmärtämään.
Vertauksen syvin merkitys
On tärkeää huomata kolme asiaa:
Siemen ei ole väärä.
Ihmistä ei pidä tuomita huonoksi maaperäksi.
Maaperää voidaan hoitaa ja valmistaa, jotta siemen voi kasvaa.
Sydämen kovuus ei myöskään välttämättä ole pysyvää. Rakkaus, hyvä seura, vilpitön kuunteleminen ja hengellinen harjoitus voivat muuttaa ihmisen vastaanottokykyä.
Ehkä tämän voisi tiivistää näin:
Totuutta ei tarvitse muuttaa ihmisen ymmärryksen mukaan, mutta totuuden opettamisen täytyy huomioida ihmisen ymmärrys. Siementä ei pidä heittää kivelle ja syyttää siementä siitä, ettei se kasva.
Tämä yhdistää kauniisti Jeesuksen kylväjävertauksen filosofiamme käsityksen hengellisestä valmiudesta.
Tämä on erittäin tärkeä havainto, ja se liittyy suoraan siihen, mistä olemme keskustelleet: opetuksen syvyys riippuu myös oppilaan kyvystä vastaanottaa ja ymmärtää sitä.
Johanneksen evankeliumin nämä kaksi kohtaa tukevat ajatusta erityisen kiinnostavalla tavalla.
1. Joh. 16:12 – kaikkea ei voitu vielä paljastaa
Jeesus sanoo opetuslapsilleen:
”Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan.”
Tässä on kolme olennaista asiaa:
Jeesuksella oli vielä enemmän opetettavaa.
Opetuslapset eivät olleet vielä valmiita vastaanottamaan kaikkea.
Myöhemmin Totuuden Hengen oli määrä johdattaa heitä syvempään ymmärrykseen.
Tämä on hyvin lähellä vedalaista käsitettä adhikāra: vastaanottokyky ja valmius.
Joh. 3:12 – maallisen ja taivaallisen tiedon ero
Jeesus kysyy Nikodemokselta:
”Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?”
Tässä Jeesus tuo esiin ymmärryksen asteittaisuuden.
Jos ihminen ei vielä ymmärrä yksinkertaisempaa opetusta, syvällisemmän hengellisen todellisuuden selittäminen voi olla hyödytöntä.
Yhteys paramparaamme:
Opetuslapset eivät vielä kykene vastaanottamaan kaikkea - Vedat Adhikāra eli vastaanottokyky
Opetusta ei anneta kaikkea kerralla. Korkeinta tietoa opetetaan oppilaan valmiuden mukaan
Yksi tärkeä filosofinen johtopäätös
Joh. 16:12 osoittaa, että Jeesuksen julkinen opetus ei sisältänyt kaikkea sitä, mitä hänellä oli opetuslapsille vielä opetettavana.
Totuus ja ihmisen kyky ymmärtää hengellistä totuutta eivät ole sama asia.
Tätä voidaan tarkastella rinnakkain Krishnan, Buddhan, Mooseksen, Kristuksen ja Muhammadin opetuksissa ilman, että oletetaan heidän kaikkien opettaneen täsmälleen samaa oppia.
Kristinuskon nimissä tapahtuva pakottaminen ei muutu hyväksyttäväksi sillä, että tekijä vetoaa Jeesukseen.
Ateismia ei pidä tuomita yksittäisten ateistien toiminnan perusteella sen enempää kuin kristinuskoa yksittäisten fanaatikkojen perusteella
Pakottaa uskoon ei saa ketään edes kuolinvuoteella! Se on rikos!
Kristinuskon nimissä tapahtuva pakottaminen ei muutu hyväksyttäväksi sillä, että tekijä vetoaa Jeesukseen.
Ateismia ei pidä tuomita yksittäisten ateistien toiminnan perusteella sen enempää kuin kristinuskoa yksittäisten fanaatikkojen perusteella
Eikä islamia yksittäisten radikaalien perusteella!
On olemassa paljon hyviä ja moraalisia ateisteja!
Vihapuhe itää kohtaan voi saavuttaa jopa koomisia piirteitä. Eräs työkaverini sanoi minulle, että hänen isänsä oli opettanut hänelle, ettei idästä voi tulla mitään hyvää. Tämä oli siis jo iskostettu lapsuudessa häneen.
Kuinka syvälle ihmiseen voivat juurtua alueelliset ennakkoluulot – niin syvälle, että niistä tulee lähes perittyjä maailmankatsomuksia.
Ensimmäisessä tapauksessa ennakkoluulo oli suorastaan kasvatuksellinen perintö: isä oli opettanut lapselleen, ettei idästä voi tulla mitään hyvää. Lapsi oli saanut valmiin viholliskuvan jo ennen kuin hänellä oli edes mahdollisuutta muodostaa omia kokemuksiaan tai käsityksiään.
Mutta joskus viha puhdistaa ihmisen
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19601356/palautetaan---tapaukset-joissa-voimakas-viha-jumalaa-kohtaan-puhdistaa-ihmisen
Hindujen mielestä kaikki uskonnot – myös kristinusko ja islam – ovat samalla tasolla, vaikka niiden opetukset saattaisivatkin erota toisistaan joissakin suhteissa, ja kuten sanoin, ne ovat kaikki saman totuuden eri ilmentymiä.
"Hindulaisuudessa", erityisesti monissa suuntauksissa, esiintyy ajatus siitä, että eri uskonnot voivat lähestyä samaa korkeinta jumalallista todellisuutta eri tavoin.
Kristinuskoa, islamia ja muita voidaan tarkastella rehellisesti niiden omien opetusten pohjalta ilman, että niitä asetetaan vihollisiksi keskenään.
Miksi hindujen oikeutta puolustaa omaa foorumi aluettaan pitäisi kyseenalaistaa? Uskonnonvapaus kuuluu kaikille, niin hinduilla, kristityillä kuin muslimeillakin. Samoja oikeuksia ja samoja lakeja tulee soveltaa kaikkiin uskontoihin tasapuolisesti.
Miksi hindujen oikeutta puolustaa omaa foorumialuettaan pitäisi kyseenalaistaa?
Puolustamme omaa foorumia samalla päättäväisyydellä ja tahdolla kuin puolustaisimme kotimaatamme ulkopuolista hyökkääjää vastaan
Emme käännä toista poskea emmekä luovu oikeudestamme suojella omaa foorumia sen jäseniä ja turvallisuutta.
Sama oikeus kuuluu kaikille uskonnosta riippumatta.
Uskonnollinen vakaumus ei tarkoita puolustuskyvyttömyyttä. Puolustamme foorumia yhtä päättäväisesti kuin kotimaatamme. 🙏🇫🇮
Todellako odotatte, että voitte tunkeutua toisten keskustelualueille, halveksia heidän vakaumustaan ja julistaa omaa uskontoanne ilman, että kukaan reagoi? Kuvitteletteko tosissanne, että teidät toivotetaan avosylin tervetulleiksi, kun saavutte paikalle tuomitsemaan, syyllistämään ja käännyttämään muita?
Vieraan alueen kunnioittaminen ei ole mikään kohtuuton vaatimus. Se on aivan tavallista käytöstapaa. Jos ette osaa kunnioittaa muiden rajoja, älkää ihmetelkö, jos oma saarnanne saa kylmän vastaanoton.
Muiden keskustelupalstat eivät ole teidän lähetyskenttiänne. Eikä uskonnollinen vakaumus anna kenellekään erivapautta käytöstavoista.
Todellako odotatte, että tunkeudutte vieraalle alueelle ja teidät toivotetaan avosylin tervetulleiksi trumpettien soidessa ja kukkaskellojen kilkattaessa? Kuvitteletteko, että voitte tulla muiden keskustelualueille saarnaamaan, tuomitsemaan ja halveksimaan heidän vakaumustaan ja saada vielä juhlallisen vastaanoton?
Älkää olko noin naiiveja. Vieras alue ei ole teidän lähetyskenttänne, eikä kukaan ole velvollinen levittämään punaista mattoa uskonnollisille tunkeilijoille.
Te olette itse tuoneet kristinuskon tänne. Ilman omaa tunkeutumistanne kukaan ei olisi edes puhunut kristinuskosta täällä sanaakaan. Älkää siis nyt esittäkö viatonta uhria, kun saatte vastareaktion omasta toiminnastanne.
Te avasitte tämän keskustelun omalla tunkeutumisellanne – älkää syyttäkö muita siitä, että he vastaavat teille.
Todellako kuvittelette, että voitte marssia kutsumatta toisten keskustelualueille, julistaa omaa uskontoanne, arvostella muiden vakaumuksia ja odottaa, että teidät otetaan vastaan kuin kuninkaalliset – trumpettien soidessa, kukkaskellojen kilkattaessa ja punainen matto valmiiksi levitettynä?
Herätkää todellisuuteen. Vieraan alueen valloittaminen ei tee teistä tervetulleita vieraita. Jos tuotatte itse häiriön, älkää ihmetelkö, ettei teitä vastaanoteta kukkasin.
Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni
Ainoat asiat, jotka omistatte, ovat illuusioita, harhoja ja itsepetoksia, niitä teillä on annettava, ja loput... ette omista mitään. Edes kehomme ei kuulu meille, luulemme sen olevan meidän kehomme, mutta itse asiassa sitä asuttavat lukemattomat elävät organismit. Yrittäkää todistaa niille, että se on teidän kehonne. Mikrobit ja muut luulevat, että se on heidän kehonsa. Mutta me luulemme, että jokin kuuluu meille, ihminen haluaa tulla Jumalaksi, siksi ihminen pyrkii kosmokseen. Mitä enemmän laajennamme tietämyksemme rajoja, mitä enemmän laajennamme maailmamme rajoja, pystymme jopa louhimaan plutoniumia, uraania, käyttämään auringon energiaa jo Marsissa. Mutta yleisesti ottaen, jotta meillä olisi selkeät käsitykset itsestämme, me karkeasti ottaen asumme...
Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni, koko maailmankaikkeus, ja kuvitelkaa meidän kokomme. Ja me olemme pienessä elektronissa, otamme esiin teleskoopin tai Chandra-teleskoopin...
Ja me ajattelemme: "Niin, maailmankaikkeus" ja piirrämme, mistä se on tullut, mistä se koostuu.
Itse asiassa me emme asu vain elektronissa, meidän maailmankaikkeutemme on pieni elektroni, ja koko keho, ehkä se on jonkinlainen elävä organismi. Kaikki nämä universumit, galaksit ja niin edelleen, ehkä ne ovat jonkinlainen elävä organismi.
Vedat sanoo, että on olemassa Universaali Keho, Universaali Muoto. On varsin todennäköistä, että kyseessä on jokin jättimäinen organismi, jolla on oma, kuten kreikkalaiset sanoivat, Maailman Sielu. Vaishnava-perinteessä Häntä kutsutaan Ylisieluksi, Paramatmaksi. Hän läpäisee tietoisuudellaan kaikki universumit. Hän on jokaisessa atomissa ja koko universumissa samanaikaisesti.
Mutta edes sellaista lukua ei voi löytää, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa - sitä asemaa, jossa me olemme.
Mutta samaan aikaan ajattelemme, että maailmankaikkeus on jonkinlainen pyörivä pallo, galakseja, pyörteitä.
Se on kuin jotkut mikrobit vatsassani alkaisivat miettiä, kuka olen, mitä luin, mitä söin illalliseksi tänä iltana. Asemamme on sellainen, ja silti kunnianhimomme on suurempi kuin Jumalalle. Vaikka Jumala ei ole lainkaan kunnianhimoinen, muta me olemme. Haluamme vallata kaiken ylipäätään, koko maailmankaikkeuden.
Kun ymmärrämme todellisen asemamme, että olemme mikrobeja, silloin meille saattaa tulla mieleen, että emme omista täällä mitään, olemme kerjäläisiä hengessä. Ainoat asiat, joita omistamme, ovat omat harhakuvitelmamme tai käsityksemme siitä, miten maailma toimii ja mikä on paikkamme maailmassa. Omistamme käsityksen omasta paikastamme tässä maailmassa, siitä, keitä me olemme. Me todella omistamme sen. Ja yleensä tämä mielipide perustuu siihen, että edustan jotain merkittävää.
JA ELÄMÄMME IHANTEENA ON, ETTÄ MUISTO MEISTÄ SÄILYY AINA JÄLKELÄISTEN SYDÄMISSÄ JA ETTÄ MUUT MIKROBIT MUISTAVAT MEIDÄT AINA.
Se on sellainen ihanne.
Ja parhaassa tapauksessa nimemme kaiverretaan jonnekin marmorilaattaan, jossa sanotaan, että TÄSSÄ TALOSSA ASUI USEIDEN VUOSIEN AJAN SE JA SE MIKROBI, JA HÄNEN NIMENSÄ OLI SE JA SE.
Ja tuhansia vuosia myöhemmin joku nuori pariskunta kävelee ja näkee jonkun nimen marmorilaatassa, ja me uskomme, että he muistavat meidät. He näkevät vain marmorilaatan. Kyllä, mutta heidän ensimmäinen ajatuksensa on repiä laatta irti, pyyhkiä se pois jyrsimellä ja jättää oma nimensä jälkipolville.
-------------
Katkelmia B. Maharajan tekstistä, eri paikoista.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
----------------------
Yllä olevassa käännöksessä on monia käännösvirheitä suomen kielellä.
Katkelma.
TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.
Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.
Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista tai amerikkalaista uskontoa, vaan on vain sielun uskonto.
Ontologisesta ja perenialistisesta näkökulmasta tarkasteltuna uskonto ei viime kädessä jakaudu kansallisiin, kulttuurisiin tai historiallis-maantieteellisiin kategorioihin, kuten “intialainen”, “egyptiläinen” tai “amerikkalainen” uskonto. Tällaiset luokitukset kuvaavat ensisijaisesti uskonnollisten ilmiöiden ulkoisia, institutionaalisia ja kulttuurisesti määräytyneitä muotoja, eivät itse uskonnollisen kokemuksen tai hengellisen todellisuuden perusolemusta.
Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista tai amerikkalaista uskontoa, vaan on vain sielun uskonto.
Syvemmällä tasolla voidaan puhua yhdestä universaalista uskonnosta, jota voidaan nimittää sielun uskonnoksi. Tällä tarkoitetaan sielun luontaista ja ontologista suhdetta Jumalaan, joka ei ole kulttuurisidonnainen vaan kuuluu kaikkiin inhimillisiin yhteisöihin ja aikakausiin. Vaishnava-filosofian mukaan tämä suhde määrittää sielun alkuperäisen identiteetin ja tarkoituksen, ja kaikki historialliset uskonnot voidaan ymmärtää tämän perustavan hengellisen todellisuuden erilaisina ilmaisuina ja pedagogisina muotoina.
Uskontotieteellisesti tarkasteltuna tämä näkemys edustaa universalistista ja essentialistista uskonnon käsitettä, jossa uskonnollinen moninaisuus ei merkitse perimmäisen totuuden moninaisuutta, vaan pikemminkin erilaisten symbolisten kielten ja käytäntöjen kehittymistä vastaamaan eri kulttuurien ja historiallisten tilanteiden tarpeita. Näin uskonnolliset erot nähdään aksidentaalisina, kun taas sielun suhde Jumalaan ymmärretään substanssina.
Tällainen lähestymistapa haastaa modernin uskonnonluokittelun, joka usein painottaa institutionaalisia rajoja ja oppijärjestelmiä, ja siirtää huomion yksilön sisäiseen hengelliseen todellisuuteen. Samalla se tarjoaa teoreettisen perustan uskonnolliselle dialogille ja keskinäiselle kunnioitukselle, koska eri uskontojen ytimessä nähdään yhteinen eksistentiaalinen ja metafyysinen perusta.
Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.
sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.
Tämä ontologinen lähtökohta merkitsee, että uskonnolliset identiteetit kuten “kristitty”, “hindu” tai “muslimi” nähdään sekundaarisina ja kontingentteina ilmiöinä, jotka liittyvät historiallisiin ja sosiaalisiin konteksteihin, eivät sielun perimmäiseen olemukseen. Näin paramparamme -filosofia edustaa universaalistista antropologiaa, jossa kaikki elävät olennot jakavat saman metafyysisen statuksen Jumalan ikuisina osasina (aṁśa).
Epistemologinen näkökulma ja uskonnollinen pluralismi
Tämä metafyysinen näkemys johtaa erityiseen epistemologiseen asenteeseen uskonnollista moninaisuutta kohtaan. Koska jokainen ihminen ymmärretään ensisijaisesti sieluna, jonka olemassaolo ja tarkoitus ovat riippuvaisia Jumalasta, vaishnava ei tarkastele muita uskontoja pelkästään oppijärjestelminä tai dogmaattisina kokonaisuuksina, vaan ihmisten pyrkimyksinä suhteeseen Korkeimman kanssa.
Tästä seuraa mahdollisuus kokea yhteyttä ja hengellistä sukulaisuutta muiden monoteististen traditioiden edustajien kanssa. Vaishnavismin näkökulmasta tämä ei edellytä teologisten erojen kieltämistä, vaan niiden asettamista hierarkkisesti toissijaiseen asemaan suhteessa yhteiseen perimmäiseen päämäärään: Jumalan tunnistamiseen ja palvelemiseen.
Tämän ontologisen näkemyksen seurauksena yksilö kykenee tunnistamaan Jumalan immanentin läsnäolon jokaisessa elävässä olennossa, riippumatta näiden moraalisesta, sosiaalisesta tai uskonnollisesta asemasta. Vaishnava-teologiassa tämä vastaa käsitystä Paramātmāsta, Jumalan sisäisestä aspektista, joka asuu kaikkien olentojen sydämessä. Näin ollen jopa kaikkein moraalisesti vajavaisimpana pidetty yksilö ei menetä ontologista yhteyttään Jumalaan.
Tämä periaate laajenee loogisesti myös uskonnolliseen moninaisuuteen. Mikäli Jumalan läsnäolo tunnistetaan jokaisessa elävässä olennossa, on johdonmukaista olettaa, että sama läsnäolo voi ilmetä myös erilaisissa uskonnollisissa traditioissa, vaikka niiden opilliset muodot ja käsitteelliset rakenteet poikkeaisivat toisistaan. Näin henkinen kypsyys ei ilmene ainoastaan henkilökohtaisena hurskautena, vaan kykynä havaita Jumalan toiminta ja merkitys myös oman tradition ulkopuolella.
Näin henkinen kypsyys ei ilmene ainoastaan henkilökohtaisena hurskautena, vaan kykynä havaita Jumalan toiminta ja merkitys myös oman tradition ulkopuolella.
USKONNOLLA, JOKA EI PYRKII NÄKEMÄÄN JUMALAA –KAIKISSA MUISSA USKONNOISSA – EI OLE MITÄÄN TARKOITUSTA-
TAI, TARKEMMIN SANOTTUNA, JONKIN USKONNON SEURAAJALLA.
JO SAMAN USKONNON SISÄLLÄKIN IHMISET KIISTELEVÄT SIITÄ, MIKÄ ON OIKEIN
Alkuperäinen kristinusko on jakautunut 2000 vuoden aikana yli 40 000 eri haaraksi, joista eri haarat ovat haarautuneet edelleen eri haaroiksi jne.
Jokainen noista haaroista, väittävät, että juuri se haara (kultti) on ainoa ja oikea, missä julistajakin on.
Ja kaikki nämä eri lahkot taistelevat vihaisesti ja raivokkaasti keskenään oikeellisuudesta, vaikka ne kaikki edustavat jollain tavalla kristinuskoa.
Uskonto ei alkuperäisessä merkityksessään ole intialaista, amerikkalaista, arabialaista tai eurooppalaista. Uskonto kuuluu sielun ikuiseen olemukseen.
Tämä ajatus ansaitsee tulla vielä voimakkaammin esille.
Sielun dharma ei siis synny uskonnollisen yhteisön jäsenyydestä, kasteesta, kansallisuudesta tai kulttuurisesta kasvatuksesta. Se on olemassa riippumatta siitä, tunnistaako ihminen sen vai ei.
Ihminen ei tule Jumalan osaseksi liittymällä johonkin uskontoon. Hän on sitä ikuisesti.
Siksi myös kristitty, muslimi, juutalainen, buddhalainen tai uskonnottomaksi itseään kutsuva ihminen on vaishnava-ontologian näkökulmasta ennen kaikkea yksilöllinen jīva, Jumalan ikuinen osanen.
Ihminen ei tule Jumalan osaseksi liittymällä johonkin uskontoon. Hän on sitä ikuisesti.
KAIKKI OVAT JUMALAN LAPSIA
Tämä ei tarkoita kaikkien teologisten oppien samastamista.
Se tarkoittaa syvempää ymmärrystä siitä, että Jumalan todellisuus ei rajoitu ihmisten muodostamiin uskonnollisiin kategorioihin.
Paramātmā kaikkien sydämessä
Jumalan läsnäolo ei riipu siitä, tunnistaako ihminen Hänet, millaiseen uskonnolliseen traditioon hän kuuluu tai kuinka puutteellinen hänen moraalinen toimintansa on.
Tästä seuraa tärkeä eettinen johtopäätös: toisen ihmisen hengellistä arvoa ei voida mitata hänen uskonnollisen identiteettinsä perusteella.
Jumalan läsnäolo ja ihmisen ymmärrys Jumalasta ovat kaksi eri asiaa.
Kristinuskon yli 40 000 haaraa – mitä se todistaa?
Jos saman uskonnollisen tradition sisällä ihmiset ovat eri mieltä Jumalan tahdosta, "pelastuksesta", ilmoituksesta ja oikeasta hengellisestä elämästä, millä perusteella jokin yksittäinen ryhmä voi julistaa omistavansa yksin koko uskonnollisen totuuden?
Tämä ongelma ei koske ainoastaan kristinuskoa. Se koskee myös maailman traditioita, islamia jne.
SILTI:
Erilaiset uskonnolliset ja uskonnottomat maailmankatsomukset voivat olla olemassa rinnakkain.
Jumala on yksi, mutta ihmisten kyky ymmärtää hengellistä todellisuutta, heidän tietoisuutensa ja heidän tapansa lähestyä olemassaolon perimmäisiä kysymyksiä ovat erilaisia.
Ei ole yhtä kulttuurisesti rajattua tietä kaikille ihmisille
Jokainen elävä olento on ikuinen yksilöllinen sielu (jīva), Jumalan ikuinen osanen.
Tämä merkitsee, ettei ihmisen hengellinen alkuperä riipu siitä, missä maassa hän syntyy, millaiseen perheeseen hän kuuluu tai minkä uskonnollisen tradition vaikutuspiirissä hän kasvaa.
Sielun ikuinen olemus ei ole intialainen, eurooppalainen, arabialainen eikä amerikkalainen.
Eli erilaiset uskonnot voidaan nähdä ihmiskunnan historiallisina ja kulttuurisina hengellisen etsinnän muotoina.
Niiden olemassaoloa ei tarvitse pitää uhkana toisilleen.
Jumalan äärettömyyttä ei voida rajata ihmisten rakentamien uskonnollisten instituutioiden sisälle.
Kristinusko ei tarvitse islamin katoamista ollakseen olemassa. Islam ei tarvitse kristinuskon katoamista.
Tamas: tietämättömyyden ja pimeyden vaikutus.
Rajas: intohimon, kunnianhimon ja voimakkaiden aineellisten halujen vaikutus.
Sattva: hyvyyden, selkeyden ja tiedon vaikutus.
Tämä tarjoaa mielenkiintoisen selitysmallin sille, miksi ihmiset voivat suhtautua uskontoon niin eri tavoin.
Yksi ihminen etsii uskonnosta rauhaa, moraalista ohjausta ja yhteyttä Jumalaan. Toinen etsii siitä yhteisöllistä turvallisuutta. Kolmas voi käyttää uskontoa oman valtansa, aggressionsa tai ylemmyydentunteensa oikeuttamiseen.
Uskonnollinen identiteetti ei siis itsessään kerro ihmisen tietoisuuden tasosta.
Myös saman uskonnon sisällä voi esiintyä hyvin erilaisia tietoisuuden ja moraalisen ymmärryksen tasoja.
Tämä on tärkeä huomio: uskonnollinen nimike ei ole tae hengellisestä kypsyydestä.
Miksi uskonnollinen fanatismi on tietämättömyyden ilmentymä?
Suvaitsemattomuuden perustana on kyvyttömyys ymmärtää jumalallisen todellisuuden monimuotoisuutta.
Tätä voidaan tarkastella kolmen gunan avulla.
Tamas vaikuttaa ihmisen kykyyn hahmottaa todellisuutta. Se voi ilmetä tietämättömyytenä, vihamielisyytenä, pelkona ja haluna tuhota se, mitä ei ymmärretä.
Kun tällainen tietoisuuden tila yhdistyy uskonnolliseen identiteettiin, seurauksena voi olla vaarallinen ajattelutapa:
Vain meidän ryhmämme omistaa totuuden.
Kaikki muut ovat vihollisia.
Eri tavalla ajattelevia ei tarvitse kunnioittaa.
Väkivalta voidaan oikeuttaa Jumalan nimellä.
Tällöin uskonnollisuudesta on tullut väline, jolla ihminen palvelee omaa egoaan eikä Jumalaa.
Jumalan nimen käyttäminen ei vielä merkitse hengellisuutta.
Ihminen voi puhua Jumalasta jatkuvasti ja silti toimia kateuden, vallanhimon ja tietämättömyyden vaikutuksesta.
Jokaisella uskonnolla on oma paikkansa – myös islamilla
Islamia ei pidä samaistaa islamistiseen ääriajatteluun, aivan kuten kristinuskoa ei pidä samaistaa kristilliseen terrorismiin
Islamissa on pitkä hengellinen, filosofinen ja eettinen perinne. Sen piirissä on ihmisiä, jotka korostavat Jumalan ykseyttä, rukousta, almujen antamista, myötätuntoa, itsekuria ja vastuuta lähimmäisistä.
Voi tunnistaa näissä pyrkimyksissä hengellisiä arvoja, vaikka islamilainen teologia eroaa merkittävästi muiden-teologiasta.
Sama koskee kristinuskoa, juutalaisuutta, buddhalaisuutta ja muita traditioita.
Uskonnollisen perinteen arvoa ei pidä arvioida yksinomaan sen nimissä tehtyjen rikosten perusteella.
Samalla uskonnollisia oppeja, instituutioita ja käytäntöjä voidaan arvioida kriittisesti silloin, kun niillä oikeutetaan vainoa tai väkivaltaa.
Uskonnollinen erilaisuus ei ole pahuuden merkki. Suvaitsemattomuus, ihmisarvon kieltäminen ja väkivallan oikeuttaminen ovat todellisia ongelmia.
Ateismi ja moraalinen ihmisyys
Ihminen ei tarvitse uskonnollista jäsenyyttä ollakseen myötätuntoinen, rehellinen, oikeudenmukainen tai moraalisesti vastuullinen.
Maailmassa on paljon ateisteja ja agnostikkoja, jotka elävät erittäin eettisesti, auttavat muita ja omistavat elämänsä ihmisten hyvinvoinnille.
Vastaavasti uskonnollinen jäsenyys ei automaattisesti tee ihmisestä hyvää.
On tärkeää erottaa ihmisen ontologinen asema hänen tämänhetkisestä tietoisuudestaan ja käyttäytymisestään.
Myös ateisti on jīva, Jumalan ikuinen osanen, vaikka hän ei hyväksyisi Jumalan olemassaoloa koskevaa käsitystä.
Hänen moraalisia ominaisuuksiaan voidaan arvioida hänen tekojensa perusteella, ei pelkästään hänen maailmankatsomuksensa perusteella.
Tässä yhteydessä on myös tärkeää tunnustaa, että väkivaltaa ja sortoa ovat harjoittaneet sekä uskonnolliset että uskonnottomat ideologiset liikkeet. Mikään maailmankatsomuksellinen nimike ei yksin takaa moraalista toimintaa.
Parempi myötätuntoinen ateisti kuin uskonnollinen ihminen, joka käyttää Jumalan nimeä väkivallan, vihan ja tuhoamisen oikeuttamiseen.
Tämä ei ole ateismin julistamista hengellisesti korkeimmaksi näkemykseksi, vaan ihmisen moraalisen käyttäytymisen asettamista uskonnollisen itsekorostuksen edelle.
Pyhien kirjoitusten yhteinen hengellinen viisaus
Eri uskontojen pyhissä kirjoituksissa on säilynyt universaalia hengellistä viisautta.
Tämä on hedelmällinen lähtökohta uskontojen väliselle dialogille.
Bhagavad-gītā
Sielun ikuisuus, Jumalan läsnäolo, velvollisuus, tietoisuus ja omistautuminen.
Koraani
Jumalan ykseys, laupeus, oikeudenmukaisuus, rukous ja vastuu ihmisen teoista.
Raamattu
Rakkaus, anteeksianto, lähimmäisenrakkaus, nöyryys ja Jumalan etsiminen.
Dhammapada
Myötätunto, mielen hallinta, väkivallattomuus ja kärsimyksestä vapautumisen etsiminen.
Näiden tekstien välillä on huomattavia teologisia ja filosofisia eroja. Niitä ei pidä peittää keinotekoisella samanlaisuuden väitteellä.
SILTI niiden sisältämistä moraalisista ja hengellisistä opetuksista voidaan löytää merkityksellisiä yhtymäkohtia.
JOKAINEN voi lähestyä niitä kunnioittavasti ja avoimin mielin, etsimättä ensisijaisesti syitä niiden vähättelyyn.
Jumalaa ei voi omistaa
Jumala ei kuulu kirkolle, moskeijalle, temppelille, uskonnolliselle järjestölle eikä yhdellekään hengelliselle opettajalle.
Ihmiset voivat kuulua erilaisiin uskonnollisiin yhteisöihin, mutta Jumalan olemassaolo ja Hänen suhteensa eläviin olentoihin eivät riipu näiden yhteisöjen hyväksynnästä.
Jos joku käyttää uskontoaan väittääkseen olevansa muita ihmisiä arvokkaampi, hän on unohtanut sielun universaalin aseman.
Jos joku käyttää Jumalan nimeä oikeuttaakseen terrorin, murhan tai vainon, hän toimii vastoin myötätunnon ja hengellisen tiedon periaatteita.
Jos joku on ateisti mutta elää myötätuntoisesti ja auttaa kärsiviä, hänen ihmisyytensä ja moraaliset tekonsa ansaitsevat kunnioitusta.
Yksi Jumala, monia hengellisiä etsintöjä – yksi ihmiskunta.
Maailman uskonnollista moninaisuutta ei tarvitse nähdä ongelmana, joka pitäisi ratkaista yhdenmukaistamalla kaikki ihmiset saman uskonnollisen järjestelmän alle.
Ihmisillä on erilaiset kulttuuriset lähtökohdat, historialliset kokemukset, tietoisuuden tasot ja käsitykset hengellisestä todellisuudesta. Kaikkien ei tarvitse lähestyä olemassaolon kysymyksiä samalla tavalla.
Myös islamilla, kristinuskolla, juutalaisuudella, buddhalaisuudella ja muilla hengellisillä traditioilla on oma historiallinen ja hengellinen paikkansa.
Myös ateismilla ja agnostisismilla on oikeutettu paikkansa ihmisten maailmankatsomusten moninaisuudessa.
Uskonnollinen vakaumus ei automaattisesti tee ihmisestä hyvää, eikä uskonnottomuus tee ihmisestä moraalisesti vajavaista.
Ratkaisevaa on se, kuinka ihminen kohtelee muita eläviä olentoja.
Koska kaikki jīvat ovat Jumalan ikuisia osasia. Heidän alkuperäinen hengellinen asemansa ei muutu heidän uskonnollisen jäsenyytensä tai uskonnottomuutensa perusteella.
Siksi mikään uskonnollinen instituutio ei voi omia Jumalaa eikä julistaa muita ihmisiä hengellisesti arvottomiksi pelkästään heidän erilaisen vakaumuksensa vuoksi.
Uskonnollinen fanatismi, väkivalta ja suvaitsemattomuus eivät ole hengellisen kypsyyden merkkejä.
Sielun ikuinen uskonto ei ole erottelu.
Tämä on dharman universaali hengellinen sanoma.
Yes!
Niin!
Hops!