Olen 40-vuotias mies jolla ei ole ammattikoulua suurempaa koulutusta.
Vuosia on ollut hinku kirjoittaa.
Kirjoitin kauhua yläasteella ja ne haluttiin aina kuulla. Sen jälkeen en ole kirjoittanut paitsi nyt lähivuosina ainoastaan ideat ylös ja päässä käyn jatkuvasti tarinoita läpi.
Koska pidän novelleista jotka lukee alle tunnissa niin sellaisia haluan kirjoittaa. Jos kirjaan menee useampi tunti niin se aina ollut tylsä. Toki muutama poikkeus on löytynyt.
Haluaisin julkaista ne jossain itse mutta ajatus kalvaa mieltä että näitähän kirjoittaa tuhannet ihmiset jotka julkaisevat tarinansa suoraan netissä. Joten mikä järki?
En edes tiedä saanko tuotettua luettavaa tekstiä.
Ehkä parempi vain lopettaa ennen kuin aloittaakaan.
Vuosia on ollut hinku kirjoittaa.
Kirjoitin kauhua yläasteella ja ne haluttiin aina kuulla. Sen jälkeen en ole kirjoittanut paitsi nyt lähivuosina ainoastaan ideat ylös ja päässä käyn jatkuvasti tarinoita läpi.
Koska pidän novelleista jotka lukee alle tunnissa niin sellaisia haluan kirjoittaa. Jos kirjaan menee useampi tunti niin se aina ollut tylsä. Toki muutama poikkeus on löytynyt.
Haluaisin julkaista ne jossain itse mutta ajatus kalvaa mieltä että näitähän kirjoittaa tuhannet ihmiset jotka julkaisevat tarinansa suoraan netissä. Joten mikä järki?
En edes tiedä saanko tuotettua luettavaa tekstiä.
Ehkä parempi vain lopettaa ennen kuin aloittaakaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kansalaisopistossa on erilaisia kirjoittajakursseja.
Lukeminen kannattaa aina ja kirjoittaminen tekee sinusta jos ei kirjailijaa niin ainakin paremman lukijan.
Rohkeasti vain yrittämään.
Jos lopetat ennen kuin aloitat, säästyt kirjoittamisen vaivalta. Toisaalta saatat sitten mielessäsi tuumia, että kunhan minä jonakin päivänä kirjoitan kaiken... Ja sitten sitä päivää ei tulekaan.
Mietit sitä, että tointaako tuota kirjoittaakaan, kun monet ihmiset jo kirjoittavat nettiin. Tarkoitat varmaan, että siitä nettikirjoittamisesta ei saa korvausta?
Nettikirjoittamisessa etuna voi olla lukijoilta saatu palaute, joka voi ainakin joskus olla ihan hyväksikin. Kyllä sen alkaa jossain vaiheessa nähdä, onko teksteissä ainesta kirjana julkaistavaksi.
Minä maksoin eräälle netistä löytämälleni painotalolle, että painoivat ja kirjoiksi sitoivat omia tekstejäni, jotka olin valinnut. En ole itsekään jaksanut lukea sitä kirjaa. Otin neljän kappaleen painoksen ja tuskinpa niitä juttuja muut perheenjäsenet ovat viitsineet lukea.