Mieheni sai vanhemmiltaan lahjakirjalla ennakkoperintönä kotitalonsa, joka käsittää kaksi erillistä asuntoa eli eräänlainen paritalo. Lahjakirjassa maininta elinikäisestä "syytingistä". Vanhemmat muuttivat paikkakunnalta pois jo aiemmin ostamaansa asuntoon toiselle paikkakunnalle monta vuotta sitten, mutta käyttävät edelleenkin syytinkioikeuttaan entiseen auntoonsa eli tähän paritalon puolikkaaseen. Maksoimme verot asunnon omistajavaihdon yhteydessä ja maksamme kaikki asuntoihin liittyvät korjaus-/yläpitokustannukset. Kuulin eräiltä ihmisiltä, että syytinki raukeaa, jos syytinkioikeuden haltija muuttaa pois asunnosta etenkin kauas pois, onko näin? Olemme kysyneet vanhemmilta voimmeko käyttää tai peräti liittää asunnon omaamme, koska he eivät asuntoa käytä kuin kerran kaks vuodessa ollesaan "meillä" kylässä, mutta ei käy. En halua heittäytyä hankalaksi, haluaisin vain tietää on tälläinen "kaukosyytinki" laillinen? Vanhemmat ovat jo kaksi kertaa antaneet sukulaislapsille luvan asua heidän puoliskossaan vaikka käsittääksen syytinkiä ei voi siirtää muille. Hiukan alkaa hiertämään sukulaissuhteita.
Elinikäisen asumisoikeuden raukeaminen
Kirsikka
86958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lahjakirjassahan oli maininta elinikäisestä syytingistä eli hallintaoikeudesta. Se tarkoittaa siis syytinginomistajan elinikäistä hallintaoikeutta. Syytinkioikeutta ei ehkä voi siirtää toiselle, mutta syytingin haltijan asia on käyttääkö hän sitä itse vai antaako jonkun toisen käytettäväksi.
Lahjakirjassa on nimetty anoppi syytingin haltijaksi ja siinä mainitaan ettei syytinkiä voi lahjoittaa eikä jättää perinnöksi sekä että asumisoikeus koskee vaan syytigin haltijaa ,sekä hänen puolsoaan, eikä sitäkään voi siirtää. Meidän velvollisuudeksi nimetään ainoastaan , että kustannamme sähkön ja lämmityksen emmekä saa periä syytingin haltijalta vuokraa. Emme tietenkään pidä asuntoa lämpimänä, koska ei siellä kukaan asu vaan lämmitämme sen jos ja kun appivanhemmat ilmoittavat saapuvansa paikkakunnalle. Aika pattitilanne. Emme voi siis kuin sietää tilanteen nykyisellään, kunnes anopista aika jättää?
No tuossahan ehdot olivatkin vasrsin selkeästi kerrottu. Selvää on siis että anoppi ei voi asuttaa muita syytinkipaikallaan. (Hallinnan luonne viittaa enemmänkin asumisoikeuteen kuin syytinkiin mutta lopputulos on samantekevä)
Mielestäni syytingistä huolimatta voitte käyttää huoneistoa kunhan se tarpeen tullen on syytinginomistajan käytössä. Anoppi voi kyllä luopua syytingistä mutta siitä luopuminen on hänen omassa harkinnassaan.
Se että tapaukseenne liittyy erimielisyyksiä on äärimmäisen yleistä noissa asioissa. Tiedän lukuisia tapauksia ja kaikissa on enemmän tai vähemmän vastahankaa.
Eihän tämä toki kovin ainutlaatuinen tapaus ole ja tässäkin tapuksessa pahimmat rähinät oikeuksista on nostanut mieheni sisar. Itse ole "vetäytynyt" taistelusta, koska minut on kaikin puolin uloskirjoitettu lahjakirjalla samoin sisaren mies. Tosin, koska meillä ei ole avioehtoa saisin eron tapahtuessa puolet omaisuudesta vaikka en ole oikeutettu kiinteistöön. En toki ole eroamassa, mutta appivanhempia ja kälyä ei ole tarvinnut paljon treffailla viime aikoina.
Syytinki raukeaa jos syytinkiläinen itse muuttaa pois oma-alotteisesti kauas kaus pois,vaikka Ameriikkaan.jos se joutuu syytinkin antajan toimesta pois niin silloin ne vuokra ym kulut maksaa se syytingin antaja joka asunnon omistaa ja hallitsee.sehän on usein annettu sille ns lahjana.kaikki lukee selvästi sopimuksessa,siinä selviää kaupat ja sopimukset.ja se sopimus ja sen velvotteet loppuu syytinkiläisen kuolemaan.siihen asti on elettävä sopimusehdoilla.jos jotain saa halvalla tai jopa ilmaiseksi vastiketta vastaan niin se on voi voi sitten noitten kulujen kanssa.
Voi se syytinkiläisen tietysti maksaa rahalla ulos jos se siihen suostuu,fyrkkaa sopivasti handuun niin eiköhän asia järjesty.
Vanhat syytingit olivat sellaisia, että ne antoivat eräänlaisen eläketurvan. Nykyisin kun on "kesämökkisyytinkejä", joita sitten vielä lainataan eteenpäin, asia monimutkaistuu.
Toisaalta asunnon kunnossapitovelvoite ei muutu, asui siellä joku tai ei. Kukaan ei taas halua luopua oikeuksistaan.
Heitetääs ajatus, että jos alkuperäinen kysyjä haluaisi myydä kiinteistön, miten syytinki arvotettaisiin?
Ajatuksesta viis, mutta myyntiin tarvitaan hallintaoikeuden omaavan lupa. Hän suostuessaan kertoo arvon, joka pitää korvata. Ilman veroseuraamusta riittää riittävän kokoisen asunnon osto tilalle hallintaoikeuden alaiseksi.