Fania Fenelonin kirja Auschwitzin tyttöorkesteri. Oletko jo lukenut? Mitä pidit?
En ole koskaan ennen lukenut noin kauheaa kirjaa! Siis järkyttävyydeltään kauheaa. Vaikka keskitysleiristä ja sodata olen lukenut paljonkin, niin tämä ylitti kaikki!
Kirja kannattaa lukea ehdottomasti, se kyllä avaa silmät ihmisen kauheudelle. Ja silti kirja on hyvä selviytymistarina.
Kertokaa mitä kiinnostavia selviytymis/sota kirjoja olette lukeneet.
En ole koskaan ennen lukenut noin kauheaa kirjaa! Siis järkyttävyydeltään kauheaa. Vaikka keskitysleiristä ja sodata olen lukenut paljonkin, niin tämä ylitti kaikki!
Kirja kannattaa lukea ehdottomasti, se kyllä avaa silmät ihmisen kauheudelle. Ja silti kirja on hyvä selviytymistarina.
Kertokaa mitä kiinnostavia selviytymis/sota kirjoja olette lukeneet.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ja se on omalla järkyttävällä tavallaan hyvä.
Jos et aikaisemmin ole lukenut: Wieslaw Kielar: Anus mundi kirjaa niin lueppas se. Se on klassikko keskitysleiri kuvaus (Auschwitz)
Pitääpä lukea vaikka sen jälkeen olo on kuin olisi jäänyt jyrän alle. Ihmisen julmuus on tosiaan käsittämätöntä.
Oli vaan pakko lukea yhtä mittaa, että sai äkkiä sen pois käsistä, kun rupesi näkemään jo untakin keskitysleireistä.
Sillälailla erilainen selvyitymistarina, kun ajattelee, mitä Fania itsekin mietiskeli: eli mitä ne toiset ihmiset joutuivat kokemaan, jotka eivät olleet niin "onnekkaita", kuin nämä orkesterin tytöt. Tai siis että hän itsekin tunsi tietyllä tavalla itsesä huonoksi ihmiseksi, koska oli itse niin etuoikeutetussa tilanteessa niihin kaikkiin ihmisraukkoihin verrattuna, joilla ei ollut mitään mahdollisuutta selvitä hengissä. Jostain kohtalon tms. oikusta johtuen ja kaikessa groteskissa ja absurdissa naurettavuudessaan musiikinystävä natsit tyttöorkesterin perustamalla pelastivat niiden naisten hengen, jotka siis orkesterissa soittivat.En halua vähätellä pätkääkään kenenkään kokemuksia, se on varmasti ollut mielipuolista olla siellä, mutta loppuenlopuksi Fania kuitenkin pääsi pois. Siis kai nyt sitä yritän sanoa, että oli lukiessa raskasta kuvitella kaikkia niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan päässeet pois, ja mitä heidän mielessään on ollut silloin kun ymmärsivät ettei mikään enää pelasta heitä. Ja miltä heistä on mahtanut tuntua, kun toiset "vain" soittivat ja viihdyttivät natseja samalla kun tuhansia ja tuhansia ihmisiä haihtui savuna ilmaan. Tosiasiassahan he soittivat henkensä puolesta.
Ajattelen aika samalla kuin sinä. Siksi kirja olikin niin hyvä kuvaus keskitysleirielämästä. Kaikki se kauheus aukeaa juuri siitä, että vaikka päähenkilö itse on kurjassa tilassa, henkisesti ja fyysisesti loppu, hän on etuoikeutettu ja tietää sen itsekin. Ensimmäinen kirja, jota lukiessa painajaiset piinasivat öisin ja päivisin mietin kauheuksia mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan.
Vaikuttava teos, ei muuta voi sanoa.
Vanha ketju, mutta vastaan silti muistuttaakseni, että Fania oli myös vanki, vaikka soittikin orkesterissa. Hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin koettaa soittaa hyvin ja mielyttää SS-porukkaa. Kykenemättömyydestä olisi seurannut potkut orkesterista, sitä ei vain muistaakseni kirjassa kerrottu.
En usko henkilökohtaisesta siihen, että muut vangit olisivat paheksuneet orkesterin jäseniä ja en siihenkään, että orkesteri olisi ollut jonkinlainen koskematon vyöhyke, johon natsit valitsivat henkilöitä. Natsit tarvitsivat vain soittajia orkesteriin ja that it.
Minua kosketti erityisesti kirjan esipuheessa ollut Fanian kertomus, että hän palaa joka yö kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin Auschwitziin.
Olen lukenut Auschwitzin tyttöorkesteri -kirjan ja olen myös sitä mieltä, että se oli ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Teos oli hyvä, vaikka sitä ei voi missään tapauksessa hauskaksi sanoakaan.
Kannattaa lukea:
Dave Pelzer: Pimeän poika (totta, järkyttävä selviytymistarina)
Zana Muhsen: Myyty! Koulutytöt orjina Jemenissä (paras koskaan lukemani kirja!, totta)
Kim Hyun Hee: Sieluni kyyneleet, "Olin terroristi" (totta, aika kiinnostava, kertoo naisesta)
Tässä oli joitain suosittelemisen arvoisia.
Kuin tämän Zanan äidin kirjoittaman kirjan taistelusta saada lapsensa takaisin. Kirja oli Mirjam Ali, Lapsteni tähden. Kertoo samasta tarinasta äidin silmin. Oli ihan luettava ja mietin kun kirjassa selvisi että tämä Zana on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan jotta selviäisi traumoistaa että se kannattaa lukea.
Gerald Green: Polttouhrit (Holocaust)
aivan uskomattoman hieno kirja, joka on myös ilmestynyt tv-sarjana.Kirjassa käsitellään vähän myös sitä toisa puolta ja niiden ihmisten motiiveja ja tuntemuksia vainon aikaan. Kaikkein kauheinta on tässä se, ettei tuon jälkeen enää osaa syyttää niitä kaikkia tuhoajia. Tai en tiedä onko se hyvä vai huono asia. Olen yli kaiken tälläisiä toimia vastaan, mutta näiden ihmisten vilpitön usko ajamaansa asiaan oli niin vilpiöntä... niin puhdasta. He olisivat tehneet mitä vaan sen määräysvaööan alla.. Suosittelen, sillä eikö jokaisen sivistyneen ihmisen pitäisi tietää asiasta molemmat puolet, ennen kuin tuomitsee;)
Polttouhreissa on aika paljon asiavirheitä, mutta muuten se on ihan OK kirja.
Olen lukenut muutama vuosi sitten ja suosittelen
jokaiselle, joka on aiheesta kiinnostunut!
Itse meinasin lopettaa kirjan lukemisen kesken,
mutta luin sen sitten loppuun asti,
vaikka kipeää teki.
Ja, joo...kirja avasi kyllä silmät joka suhteessa.
niinpä anni*
Tämä on samanlaista kuin uskonnollinen hurmos. On ollut monenlaisia ristiretkiä, talibaneja sekä isistä.
" ... usko ajamaansa asiaan oli niin vilpitöntä ... niin puhdasta".
Yhtä puhdas ja vilpitön oli myös Norjan Breivik. Häntä ei siis kai voi syyttää mistään?
Yksi puhtaan ja vilpittömän ihmisen tarina on kirja Rudolf Hössistä joka oli Auschwitzin komendantti.
Robinson Crusoe on myös hyvä selviytymistarina.
Siinähän tavallinen turisti haaksirikkoutuu autiolle saarelle. Eri jännä kertomus.
Vanki nimeltä Papillon on myös huisin jännä selviytymistarina.
Shlomo Venezian Sonderkommando on raastava kuvaus keskitysleiriltä ja vähän eri perspektiivistä. Toinen hyvä kirjasuositus on Kabulin kirjakauppias (Åsne Seierstad)