Terveiset palstalaisille taalta Vrindavanista !
Hare krishna
Hare krishna
Haribol
Mr Miekonen
224861
12Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 224
Vanhimmat
Sitä samaa perheen paremmalta puoliskolta, saapui tänään Radha-kundalle. Lennän perässä 5. lokakuuta.
Mikä onkaan Mr. Miekkosen nimi, että tiedetään keneltä terveisiä tulee?
Olen enempi shivan leirissä, joten krishna nimeä en ole ottanut. Toivotan antoisaa matkaa, hyvä aika mennä pyhille tonteille, itse olen jo suomessa. Harmittaa kylläkin etten päässyt olemaan vrindavanissa kartik-kuun aikaan.
toivottavasri joskus tavataan...
Para-dukha-dukhi
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”
https://vedabase.io/en/lib
Selitys
Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.
Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.
Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:
gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa
Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.
namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ
Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täy
Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:
gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa
Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.
namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ
Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan.
Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta
Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).
Kärsimyksen teologia
Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.
Bhakta haluaa kärsiä toisten puolesta.
Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.
Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.
Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?
Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan: suurena pyhänä, Jumalan edustajana, śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)
Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.
Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)
Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:
halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.
Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.
Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta: Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.
Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.
Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.
Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.
Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.
Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.
Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan. Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.
Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä
Vāsudeva Datta näyttäytyy ennen kaikkea rakkauden äärimmäisenä ilmentymänä – ei vain pyhänä henkilönä muiden joukossa, vaan bhaktan ihanteena, jossa myötätunto saavuttaa lähes käsittämättömän laajuuden. Hänen rukouksensa, jossa hän on valmis ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimyksen kantaakseen, ei ole teologinen mekanismi vaan sydämen huuto: rakkaus, joka ei tunne rajoja, ei uskontoa, ei ehtoja.
Tässä kehyksessä vertailu Jeesus Kristus -hahmoon saa erityisen merkityksen. Mutta samalla tehdään teologinen erottelu: Jeesuksen pelastustehtävä ymmärretään kohdistuvan niihin, jotka turvautuvat häneen, kun taas Vāsudeva Dattan rukous ulottuu kaikkiin olentoihin ilman mitään ehtoa.
Vāsudeva Dattan erityisyys kiteytyy käsitteeseen para-duḥkha-duḥkhī – hän ei vain tunne muiden kärsimystä, vaan kokee sen omanaan ja on valmis kantamaan sen kokonaan. Tässä mielessä hänen myötätuntonsa esitetään universaalimpana: ei siksi, että se kumoaisi muiden hengellisten opettajien merkityksen, vaan siksi, että se laajenee rajattomaksi periaatteeksi – kaikki olennot, kaikissa maailmoissa, riippumatta uskosta tai asemasta.
Tästä syntyy se voimakas väite, että Vāsudeva Datta on “miljoonia kertoja korkeampi”. Gaudiya-ajattelussa tämä ei kuitenkaan tarkoita ontologista kilpailua tai sitä, että bhakta todella ylittäisi Jumalan lähettilään metafyysisessä asemassa. Se on retorinen tapa kuvata myötätunnon mittaamattomuutta.
Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.
Mutta tämä näyttää vielä rajalliselta muodolta karuṇāsta, myötätunnosta, koska siinä säilyy raja: vastaanottaminen, usko, kääntyminen. Ei siksi, että se olisi “väärin”, vaan siksi, että se toimii tietyn hengellisen lainalaisuuden sisällä – Jumalan ja sielun vastavuoroisuuden.
Vāsudeva Datta Ṭhākuran rukous edustaa yhtä syvimmistä ihanteista: para-duḥkha-duḥkhī — todellinen bhakta kokee muiden kärsimyksen omanaan. Tämä ei ole vain eettinen tai emotionaalinen myötätunto, vaan puhdasta bhakti-bhāvaa, joka kumpuaa rakkaudesta Jumalaan (Kṛṣṇa).
“Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot.”
Tämä rukous ei ole metaforinen liioittelu, vaan ontologinen ilmaus bhaktan sisäisestä tilasta. Vāsudeva Datta ei pyydä vapautusta, ei autuutta, ei edes omaa suhdettaan Jumalaan — hän pyytää kärsimystä, jos se voi vapauttaa kaikki muut.
Bhakti ylittää karman ja jñānan
Ei kilpailua, vaan rakkauden eri asteita
Vertailut muihin henkisiin opettajiin (kuten Jeesukseen) ovat teologisia keinoja korostaa bhakti-ihanteen syvyyttä.
Ero ei siis ole “kuka on parempi”, vaan:
missä määrin myötätunto on ehdotonta ja universaalia
ulottuuko se myös niihin, jotka eivät edes halua pelastusta
Vāsudeva Dattan myötätunto ei odota vastavuoroisuutta. Se on täysin yksisuuntaista rakkautta.
Tässä mielessä tämä ihanne menee paljon, paljon, paljon pidemmälle kuin pelkkä pelastuksen tarjoaminen niille, jotka seuraavat tiettyä polkua, eli kristinuskossa.
Bhaktan myötätunto ei rajoitu seuraajiin, uskoviin tai tiettyyn yhteisöön, vaan kohdistuu kaikkiin eläviin olentoihin ilman ehtoja.
Tällainen rakkaus ei perustu siihen, kuka “ansaitsee” pelastuksen tai kuka kääntyy Jumalan puoleen, vaan siihen, että kaikki ovat ikuisesti yhteydessä Jumalaan. Siksi bhakta haluaa kaikkien vapautuvan — riippumatta heidän asemastaan, uskosta tai valinnoista.
ei ole jakoa “meihin” ja “heihin”. Kaikki jīvat ovat Jumalan ikuisia osasia, ja siksi myötätunto ulottuu jokaiseen ilman ehtoja. Bhakta ei ajattele, että pelastus kuuluisi vain seuraajille tai tiettyyn ryhmään, vaan hän toivoo vilpittömästi kaikkien vapautumista.
Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”
Kyse ei ole vain siitä, että bhakta haluaa auttaa kaikkia, vaan siitä, että hän ei enää kykene näkemään ontologista eroa “meidän” ja “heidän” välillä.
Kun tämä ymmärrys syvenee bhāvaksi ja lopulta premaksi, tapahtuu tietoisuuden muodonmuutos:
toiset eivät ole enää “toisia”
heidän kärsimyksensä ei ole “heidän”, vaan välittömästi koettua
myötätunto ei ole moraalinen valinta, vaan eksistentiaalinen pakko
Tässä tilassa “me vastaan he” -ajattelu ei ole vain väärin — se on mahdotonta.
Tämä universaalius eroaa hienovaraisesti monista pelastuskeskeisistä malleista. Bhakta ei rakenna identiteettiään sen varaan, kuka kuuluu pelastettujen joukkoon, vaan sen varaan, että kukaan ei ole lopullisesti ulkopuolella. Ei siksi, että pelastus tapahtuisi automaattisesti, vaan siksi, että Jumalan armo ei ole periaatteessa rajattu.
Tästä seuraa syvempi metafyysinen näkemys:
ero “pelastuneiden” ja “pelastumattomien” välillä on ajallinen, ei ontologinen
kaikki jīvat ovat ikuisessa suhteessa Jumalaan, vaikka se olisi peittynyt
Siksi bhaktan myötätunto ei tunne rajoja ajassa, tilassa tai ehdollisuudessa. Hän ei auta vain niitä, jotka ovat valmiita, vaan myös niitä, jotka vastustavat, unohtavat tai eivät tiedä.
Juuri tässä para-duḥkha-duḥkhī saavuttaa täyden merkityksensä: bhakta ei elä maailmassa, jossa on erillisiä ryhmiä — hän elää todellisuudessa, jossa on vain yksi jaettu kohtalo Jumalan kanssa.
Ja siksi hänen rakkautensa on universaalia — ei ideologisesti, vaan ontologisesti.
Äänestä
Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.
Gauḍīya-vaiṣṇavismin näkökulmasta tämä voidaan nähdä tiettynä dharma-rakenteena — Jumalan ja jīvan välinen vastavuoroisuus (reciprocity), jossa armo (kṛpā) kohtaa vastaanottavaisuuden.
Mutta para-duḥkha-duḥkhī-ihanteessa astutaan vielä askel tämänkin rakenteen “läpi”.
Tässä myötätunto (karuṇā) ei enää asetu vastavuoroisuuden kehykseen. Bhakta ei odota:
uskoa
kääntymystä
vastaanottamista
Hän ei edes aseta niitä implisiittisiksi ehdoiksi. Hänen näkökulmastaan toisen kärsimys on riittävä peruste toimia.
Näin para-duḥkha-duḥkhī ei kumoa vastavuoroisuutta, vaan paljastaa sen syvemmän tason. Se näyttää, että rakkaus voi ilmetä kahdella tasolla samanaikaisesti:
Tässä mielessä huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.
Para-dukha-dukhi
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.
Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.
Sekä Vāsudeva Datta että Haridāsa Ṭhākura ymmärretään poikkeuksellisiksi, jumalalliseen tehtävään liittyviksi persoonallisuuksiksi, eivät vain tavallisiksi ihmisiksi Heidän tarkka teologinen asemansa on kuitenkin erilainen.
On tärkeää erottaa kolme asiaa: Brahmān avatāra, Jumalan erityinen ilmentymä ja tavallinen elävä sielu eli jīva, nämä eivät tarkoita samaa.
Heidän hengelliset identiteettinsä
Haridāsa Ṭhākura — Brahmā
Caitanya-caritāmṛtan Antya-līlā 11.25:n kommentaarissa Śrīla Prabhupāda vahvistaa Haridāsa Ṭhākuran olevan Brahmān inkarnaatio.
Caitanya-caritāmṛta Madhya-līlā 15.165:ssä Śrī Caitanya Mahāprabhu kutsuu Vāsudeva Dattaa Prahlāda Mahārājan inkarnaatioksi.
Äänestä
Kommentoi
Anonyymi00289
10.10.2026 klo 15.31
Uusi
Anonyymi00289 kirjoitti:
Sekä Vāsudeva Datta että Haridāsa Ṭhākura ymmärretään poikkeuksellisiksi, jumalalliseen tehtävään liittyviksi persoonallisuuksiksi, eivät vain tavallisiksi ihmisiksi Heidän tarkka teologinen asemansa on kuitenkin erilainen.
On tärkeää erottaa kolme asiaa: Brahmān avatāra, Jumalan erityinen ilmentymä ja tavallinen elävä sielu eli jīva, nämä eivät tarkoita samaa.
Heidän hengelliset identiteettinsä
Haridāsa Ṭhākura — Brahmā
Caitanya-caritāmṛtan Antya-līlā 11.25:n kommentaarissa Śrīla Prabhupāda vahvistaa Haridāsa Ṭhākuran olevan Brahmān inkarnaatio.
Caitanya-caritāmṛta Madhya-līlā 15.165:ssä Śrī Caitanya Mahāprabhu kutsuu Vāsudeva Dattaa Prahlāda Mahārājan inkarnaatioksi.
Haridāsa Ṭhākura — Brahmā
Caitanya-caritāmṛtan Antya-līlā 11.25:n kommentaarissa Śrīla Prabhupāda vahvistaa Haridāsa Ṭhākuran olevan Brahmān inkarnaatio.
Caitanya-caritāmṛta Madhya-līlā 15.165:ssä Śrī Caitanya Mahāprabhu kutsuu Vāsudeva Dattaa Prahlāda Mahārājan inkarnaatioksi.
Olivatko he tavallisia sieluja?
He eivät olleet tavallisia, ehdollistuneita sieluja siinä merkityksessä, että he olisivat vain tavallisia ihmisiä.
Tässä on kuitenkin teologinen tarkennus:
Brahmā on universumin luoja ja erityinen elävä olento, ei korkein Jumala itse.
Prahlāda Mahārāja on suuri ikuinen bhakta, ei korkein Jumala itse.
Avatāra voi tarkoittaa Jumalan omaa laskeutumista tai erityisen jumalallisen tehtävän toteuttavaa ilmentymää. Kaikki avatārat eivät siis ole samaa ontologista luokkaa.
Siksi ei ole aivan täsmällistä sanoa, että Haridāsa Ṭhākura olisi yksinkertaisesti itse Korkein Jumala tai että Vāsudeva Datta olisi Viṣṇun avatāra. Heidät tunnistetaan erityisten jumalallisten persoonallisuuksien ilmentymiksi ja Caitanyan ikuisen seurueen jäseniksi.
Haridāsa Ṭhākura ja Vāsudeva Datta eivät olleet tavallisia ihmisiä hengellisen identiteettinsä merkityksessä, vaan poikkeuksellisia, jumalalliseen tehtävään liittyviä persoonallisuuksia.
Haridāsa Ṭhākura — Brahmān ilmentymä: Brahmā on universumimme luoja. Haridāsa Ṭhākuran yhteydessä korostuu pyhän nimen armon jakaminen kaikille.
Vāsudeva Datta — Prahlāda Mahārājan ilmentymä.
Vāsudeva Dattan yhteydessä korostuu hänen rajaton halunsa vapauttaa kaikki elävät olennot kärsimyksestä.
Tässä on kuitenkin yksi tärkeä teologinen ero: Brahmān tai Prahlādan inkarnaatio ei automaattisesti tarkoita, että kyseinen henkilö olisi Korkein Jumala itse, koska Jumalan avatārat, Hänen erityiset ilmentymänsä ja Hänen suuret bhaktansa ovat erotettavissa toisistaan.
Vāsudeva Dattan myötätunto kuvataan niin rajattomana, että hän on valmis ottamaan kaikkien olentojen kärsimyksen itselleen. Haridāsa Ṭhākuran palvelutehtävä puolestaan ilmentää armon ja pyhän nimen universaalia saavutettavuutta.
Molempien kautta ilmenee sama universaali rakkaus, mutta eri tavoin.
Valitan, mutta myötätuntoa on miljoonia kertoa enemmän kuin Jeesuksella!
Myös ne "pelastuvat", jota uskovat "väärin"!
Vāsudeva Dattan myötätunto haastaa kaiken sellaisen ajattelun, joka rajaa rakkauden vain oikeaoppisiin ja vääräoppisiin.
Vāsudeva Dattan rakkauden ihanne: myötätunto, joka ei hylkää ketään eikä vaadi ketään ensin kuulumaan "oikeaan uskoon".
Haridāsa Ṭhākura Brahmān ilmentymä.
Vāsudeva Datta esitetään Prahlāda Mahārājan ilmentymä.
Vāsudeva Dattan myötätunto on rajaton: hän on valmis ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimyksen itselleen.
Ei vain niiden, jotka uskovat "oikein"
Kauneimmassa ihanteessa rakkaus ei pysähdy uskonnollisiin rajoihin, opillisiin erimielisyyksiin eikä ihmisten tekemiin jakoihin.
Vāsudeva Dattan myötätunto ilmentää käsitystä rakkaudesta, joka ei kysy, kuka ansaitsee pelastuksen ja kuka ei, vaan kaipaa kaikkien elävien olentojen vapautumista kärsimyksestä.
Tässä on universaaliuden syvä sanoma: ei me vastaan he, ei omat vastaan vieraat, ei oikeaoppiset vastaan vääräoppiset.
09
Uusi
Anonyymi00321 kirjoitti:
Ei me vastaan he, ei omat vastaan vieraat, ei oikeaoppiset vastaan vääräoppiset.
Todellinen suuruus ei ilmene siinä, kuinka monta ihmistä suljemme rakkauden ulkopuolelle, vaan siinä, kuinka laajalle myötätuntomme ulottuu.
"Pelastetaanko" vain niitä, jotka ajattelevat kuten me, vai myös niitä, joiden usko ja käsitys Jumalasta poikkeavat omastamme?
Vāsudeva Dattan ihanne kutsuu ylittämään me vastaan he -ajattelun. Se kutsuu hengellisyyteen, jossa toisen kärsimys ei ole yhdentekevää ja jossa universaali rakkaus on suurempi kuin halu voittaa uskonnollisia kiistoja.
Ei me vastaan he, ei omat vastaan vieraat, ei oikeaoppiset vastaan vääräoppiset.
Todellinen suuruus ei ilmene siinä, kuinka monta ihmistä suljemme rakkauden ulkopuolelle, vaan siinä, kuinka laajalle myötätuntomme ulottuu.
"Pelastetaanko" vain niitä, jotka ajattelevat kuten me, vai myös niitä, joiden usko ja käsitys Jumalasta poikkeavat omastamme?
Ei vain omien pelastusta, vaan kaikkien hyvinvointia. Ei vihollisia, vaan eläviä olentoja.
Ei rakkauden rajoittamista, vaan rakkauden rajatonta laajentamista.
Vāsudeva Dattan myötätunto on jotakin käsittämättömän syvää: hän on valmis kärsimään itse kaikkien puolesta, jos sillä voisi vapauttaa kaikki elävät olennot kärsimyksestä ja pelastaa heidät kaikki — myös ne, jotka uskovat toisin, palvovat Jumalaa eri tavoin tai eivät edes tunne Häntä, palvovat "vääriä jumalia". Hän ei varaa rakkauttaan vain oikeaoppisille, omilleen tai niille, joiden hän katsoo ansaitsevan armon. Hänen sydämensä ei etsi ketään, jonka voisi jättää ulkopuolelle.
Juuri tässä avautuu rakkaudeb universaaliuden järisyttävä syvyys: ei me vastaan he, ei omat vastaan vieraat, ei oikeaoppiset vastaan vääräoppiset — vaan jokainen elävä olento on rajattoman myötätunnon arvoinen.
Ajatus siitä, että yksi on valmis ottamaan kaikkien muiden kärsimyksen kantaakseen, jotta kukaan ei jäisi pelastuksen ulkopuolelle, ylittää tavallisen oman edun tavoittelun.
Se on rakkautta, joka ei kysy, mitä se itse saa, vaan kuinka kaikki muut voisivat vapautua. Se ei iloitse siitä, että joku toinen tuomitaan, eikä rakenna omaa hengellistä suuruuttaan toisten poissulkemiselle. Se suree jokaisen kärsimystä ja kaipaa jokaisen vapautumista.
Vāsudeva Dattan ihanteessa edes vääränä pidetty usko ei tee ihmisestä rakkauden ulkopuolista. Vaikka joku ymmärtäisi Jumalan eri tavalla, kutsuisi Häntä toisella nimellä tai kulkisi hengellistä tietä, jota itse ei seuraa, hänen kärsimyksensä ei muutu merkityksettömäksi. Hänen kohtalonsa ei lakkaa koskettamasta myötätuntoista sydäntä.
Tällainen rakkaus ei vaadi toista ensin muuttumaan omanlaisekseen. Se ei aseta armon portille ehtoa: tule ensin meidän kaltaiseksemme, tunnusta ensin meidän käsityksemme oikeaksi, niin vasta sitten olet rakkautemme arvoinen. Päinvastoin se kysyy: kuinka voisin tavoitella omaa vapautumistani täydestä sydämestäni, jos en samalla kaipaisi myös niiden vapautumista, jotka ajattelevat toisin kuin minä?
Tämä ei merkitse sitä, että kaikki opit olisivat samanlaisia tai että hengellisillä eroilla ei olisi merkitystä. Se merkitsee jotakin vielä perustavampaa: opillinen erimielisyys ei saa tuhota myötätuntoa, eikä oman uskon rakastaminen edellytä toisen ihmisen hylkäämistä.
Tässä on ei me vastaan he -ajattelun todellinen hengellinen merkitys. Ei vain niiden puolesta, jotka kuuluvat omaan yhteisöön. Ei vain armon toivomista niille, jotka lausuvat oikeat sanat. Ei vain pelastuksen kaipaamista niille, joiden usko muistuttaa omaamme. Vaan sydämen avartamista niin, ettei yksikään elävä olento muutu pelkäksi ulkopuoliseksi, vääräuskoiseksi tai viholliseksi.
Vāsudeva Datta muistuttaa meitä siitä, että universaalin rakkauden mitta ei ole siinä, kuinka tarkasti osaamme erotella toisemme, vaan siinä, kuinka syvästi toisten kärsimys koskettaa meitä. Hänen esimerkkinsä haastaa kysymään, onko oma vapautumisemme meille todella riittävä päämäärä, jos lukemattomat muut olennot yhä kärsivät.
Ei me vastaan he.
Ei meidän pelastuksemme muiden kustannuksella. Ei rakkautta vain niille, jotka uskovat "oikein".
Siinä on Vāsudeva Dattan esimerkin universaali kutsu: älä tyydy rakastamaan vain niitä, jotka ovat sinulle helppoja rakastaa. Älä rajaa sydäntäsi oman uskosi rajojen kokoiseksi. Anna myötätuntosi ulottua myös niihin, joiden käsityksiä et ymmärrä, joiden kanssa olet eri mieltä ja jotka eivät ehkä koskaan kutsu Jumalaa samalla nimellä kuin sinä.
Sillä rakkaus, joka ulottuu vain samanmielisiin, on vielä rajallista. Mutta rakkaus, joka suree kaikkien kärsimystä ja toivoo kaikkien vapautumista, avaa ikkunan kohti universaalia hengellistä myötätuntoa.
Vāsudeva Dattan ihanne ei ole: pelastukoon se, joka kuuluu meihin. Se on: älköön kukaan jääkö kärsimykseen, jos rakkaus voisi edes kaivata hänen vapautumistaan.
Tämä Śrī Caitanya-caritāmṛtan säe (Madhya-līlā 15.163) ilmaisee juuri sen.
Vāsudeva Datta pyytää saada itse kärsiä ikuisesti helvetissä, jos kaikkien muiden elävien olentojen syntiset reaktiot voidaan ottaa hänen kannettavakseen ja heidät vapauttaa.
Hänen rukouksensa ei ole: pelasta minut ja pelasta myös muut.
Se on paljon radikaalimpi: anna muiden vapautua, vaikka minä itse joutuisin kärsimään ikuisesti.
Vāsudeva Datta ei aseta omaa vapautumistaan muiden edelle. Hän ei pyydä itselleen taivaallista autuutta samalla, kun muut jäisivät kärsimään.
Hän tarjoaa oman kohtalonsa kaikkien muiden puolesta — myös niiden, jotka uskovat toisin, palvovat muita jumaluuksia tai eivät kuulu hänen uskonnolliseen yhteisöönsä.
Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.
Mutta silti Haridāsa Ṭhākura — Brahmā - universumimme luojan inkarnaatio.
Vāsudeva Dattaa - Prahlāda Mahārājan inkarnaatio.
Eli ei tavallisia ihmisiä!
Mutta silti Haridāsa Ṭhākura — Brahmā - universumimme luojan inkarnaatio.
Vāsudeva Dattaa - Prahlāda Mahārājan inkarnaatio.
Eli ei tavallisia ihmisiä!
Vāsudeva Datta on valmis ottamaan kantaakseen kaikkien elävien olentojen synnit ja syntiset reaktiot, jos kaikki muut voisivat sen ansiosta pelastua. Hän pyytää Śrī Caitanya Mahāprabhulta, että saisi itse kärsiä helvetissä ikuisesti, kunhan kaikki muut vapautuisivat .
Oi, kuinka käsittämättömän syvää on tällainen rakkaus!
Hän ei tahdo jättää ketään kärsimään, ei edes niitä, jotka uskovat toisin, palvovat muita jumaluuksia tai joita pidetään vääräuskoisina.
Hän on valmis kantamaan kaikkien synnit, jotta kaikki muut pelastuisivat.
Tämä on para-duḥkha-duḥkhī: sydän, joka kärsii toisten kärsimyksestä ja kaipaa jokaisen elävän olennon vapautumista. Ei me vastaan he, ei omat vastaan vieraat, ei oikeaoppiset vastaan vääräoppiset — vaan kaikkien pelastus, vaikka hän itse joutuisi kärsimään muiden puolesta ikuisesti.
EI TAVALLISIA IHMISIÄ.
Brahmā: Śrī Caitanya-caritāmṛta, Antya-līlā 11.25, A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupādan selitys sanoo suoraan, että Haridāsa Ṭhākura on Brahmān inkarnaatio.
Prahlāda Mahārāja: Śrī Caitanya-caritāmṛta, Ādi-līlā 17.71, Prabhupādan selitys sanoo, että Caitanya Mahāprabhu ilmoitti Haridāsalle tämän olevan Prahlāda Mahārājan inkarnaatio.
Haridāsa Ṭhākura tunnistetaan näissä kahdessa Prabhupādan selityksessä sekä Brahmān että Prahlāda Mahārājan inkarnaatioks
Haridāsa Ṭhākura ei siis ole tavallinen ihminen, vaan Brahmāan yhdistetty jumalallinen palvelija ja Śrī Caitanya Mahāprabhun läheinen kumppani. Vāsudeva Datta puolestaan tunnetaan omasta erityisestä hengellisestä identiteetistään ja rajattoman myötätunnon ihanteestaan.
https://vedabase.io/en/library/cc/antya/11/25/
https://vedabase.io/en/library/cc/adi/17/71/
https://vedabase.io/en/library/cc/antya/11/
Brahmā pelkäsi, että hän saattaisi Kṛṣṇan Brahmā-vimohana-līlāssa tekemänsä loukkauksen kaltaisesti erehtyä uudelleen Gaurāṅga Mahāprabhun ajan leikeissä
Hän pyysi siksi saada syntyä vaatimattomaan, yhteiskunnallisesti alhaalla pidettyyn perheeseen, jotta hän voisi palvella nöyrästi ja välttää ylpeyden.
Kṛṣṇa myönsi tämän toiveen, ja Brahmān ilmestyi Haridāsa Ṭhākuran muodossa muslimiperheeseen.
BBT Tirtha – Brahmān syntymä Haridāsa Ṭhākurana
Bhakti Charu Swamin selitys: Two Sides of the Same Coin
Haridāsa Ṭhākuran syntymä ja hengellinen identiteetti
Sen keskeinen opetus on, ettei syntyperä tai yhteiskunnallinen asema määritä bhaktan hengellistä arvoa. Haridāsa Ṭhākuran elämä osoittaa tässä perinteessä, että pyhän nimen armo kuuluu kaikille.
https://www.v2.bbtirtha.org/EN/text/1425
https://www.bhakticharuswamiarchives.com/transcripts/mg/oon/239/two-sides-of-the-same-coin
https://nandgramdham.org/acharyas/haridasa-thakura/birth-and-early-life/
Brahmā pyytää itse saada syntyä vaatimattomaan perheeseen, koska hän pelkää toistavansa aiemman virheensä Śrī Kṛṣṇan leikeissä.
Brahmān virhe Kṛṣṇan leikeissä: Brahmā varasti Kṛṣṇan paimenpojat ja vasikat Brahmā-vimohana-līlāssa ja joutui tunnustamaan Kṛṣṇan ylivertaisuuden.
Brahmān nöyrtyminen: Myöhemmässä kertomuksessa Brahmā pelkää, että hänen asemansa UNIVERSUMIMME LUOJANA ja siihen liittyvä ylpeys voisi estää häntä kokemasta Gaurāṅga Mahāprabhun leikkejä oikein.
Pyyntö syntyä vaatimattomaan perheeseen: Hän pyytää saada syntyä perheeseen, jossa hän ei olisi ylpeä korkeasta asemastaan
Haridāsa Ṭhākurana syntyminen:
Brahmā syntyy Haridāsa Ṭhākurana muslimiperheeseen ja levittää pyhän nimen ylistystä.
Brahmān syntyminen Haridāsa Ṭhākurana ei tarkoita, että Brahmā olisi lakannut toimimasta universumimme luojana. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
Brahmā jatkoi tehtäväänsä: Brahmā säilytti asemansa universumimme luojana ja jatkoi kosmista tehtäväänsä.
Brahmā ilmestyi Haridāsa Ṭhākurana.
Brahmā ilmestyi maan päälle Haridāsa Ṭhākurana palvelemaan Śrī Caitanya Mahāprabhua ja levittämään pyhän nimen ylistystä.
Kyse ei ole välttämättä tehtävän vaihtamisesta: jumalallisen persoonallisuuden erityinen ilmentyminen maan päälle ei itsessään tarkoita, että hänen aiempi kosminen tehtävänsä päättyisi.
Haridāsa Ṭhākurana ilmestyminen ei sellaisenaan merkitse, että Brahmā olisi menettänyt tai jättänyt luojan tehtävänsä.
Tärkeimmät lähteet ovat:
Śrī Caitanya-caritāmṛta, Antya-līlā 11.25 — Prabhupādan selitys tunnistaa Haridāsa Ṭhākurassa Brahmān inkarnaation.
vedabase.io
Gaura-gaṇoddeśa-dīpikā 93–95, selitys Haridāsa Ṭhākurasta
https://gaudiyahistory.iskcondesiretree....
— kuvaa Haridāsa Ṭhākuraa Brahmā Mahātapāsin ja Prahlāda Mahārājan yhdistettynä ilmentymänä.
Navadvīpa-dhāma-māhātmya -kertomus Brahmān syntymästä Haridāsa Ṭhākurana — kertoo Brahmān pyynnöstä syntyä maan päälle vaatimattomaan perheeseen.
Näiden lähteiden perusteella voidaan sanoa, että Brahmā ilmestyy Haridāsa Ṭhākurana osana Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää.
Tässä on linkki, jossa on se kertomus, syy, jonka jälkeen Brahma halusi syntyä ihmisenä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19220276/brahma-ihmeissaan
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19220276/brahma-ihmeissaan
Haridāsa Ṭhākura — Brahmā: Śrī Caitanya-caritāmṛta, Antya-līlā 11.25, Prabhupādan selitys sanoo nimenomaisesti, että Haridāsa Ṭhākura on Brahmān inkarnaatio.
Vāsudeva Datta — Prahlāda Mahārāja: Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 15.165, Caitanya Mahāprabhu sanoo Vāsudeva Dattalle: “tumi — sākṣāt prahlāda” — eli ”sinä olet Prahlāda itse / Prahlādan ilmentymä”.
Haridāsa Ṭhākura yhdistetään Brahmāan, ja Vāsudeva Datta Prahlāda Mahārājaan. Haridāsa Ṭhākuran yhteydessä esiintyy lisäksi erillinen Prahlāda-yhteys joissakin gauḍīya-lähteissä ja selityksissä.
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/165/
Accepting Vāsudeva Datta as a great devotee, the Lord said, “Such a statement is not at all astonishing because you are the incarnation of Prahlāda Mahārāja. It appears that Lord Kṛṣṇa has bestowed complete mercy upon you. There is no doubt about it.
https://vedabase.io/en/library/cc/antya/11/25/
“Your role in this incarnation is to deliver the people in general. You have sufficiently preached the glories of the holy name in this world.”
Mutta tämä:
KR 1933/-38
Matt. 12:30 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.
------------------
Ei, tässä tapauksessa Vāsudeva Dattan rakkaus on universaalimpaa, samoin Haridāsa Ṭhākuran.
Ja lisäksi - he eivät ole tavallisia ihmisiä.
Eli myös ne "pelastuvat", jotka uskovat "väärin" ja "väärään jumalaan"!
Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”
Oṃ Śrī Kṛṣṇārpaṇam Astu
ॐ श्री कृष्णार्पणमस्तु ॥
Todellinen suuruus ei ilmene siinä, kuinka monta ihmistä suljemme rakkauden ulkopuolelle, vaan siinä, kuinka laajalle myötätuntomme ulottuu.
Juuri tässä avautuu rakkaudeb universaaliuden järisyttävä syvyys: ei me vastaan he, ei omat vastaan vieraat, ei oikeaoppiset vastaan vääräoppiset — vaan jokainen elävä olento on rajattoman myötätunnon arvoinen.
Kuuntelen usein, miten V. K Prabhu vastaa kysymyksiin. Jaan teille joitakin vastauksista, mutta otan mukaan vain muutamia katkelmia, koska vastaukset ovat liian pitkiä. Poimin juuri ne kysymykset, joita on paljon kysytty myös tällä palstalla.
Tämä sisältää valikoituja otteita V. K. Prabhun vastauksista ihmisten kysymyksiin. Prabhu on veda-brahmiini, jonka ajattelua yhdistää harvinainen taito liittää yhteen tieteellinen tarkkuus, filosofia ja syvällinen kielten ymmärrys. Hän on toiminut filosofina sekä japanin ja englannin kielen kääntäjänä ja tulkkina.
Hän kuuluu perinteiseen parampara-ketjuun, ja hänen työssään heijastuu laaja-alainen osaaminen sekä kyky ymmärtää eri kulttuureja. Tekstit perustuvat luentoihin ja videoihin; mukana on vain valikoituja katkelmia, mutta ne antavat silti hyvän kuvan hänen ajattelustaan.
On hyvä muistaa, että sanskritin kääntäminen on hyvin haastavaa. Tämä näkyy erityisesti silloin, kun hänen ajatuksiaan tulkitaan suomen kielelle. Mahdolliset käännösvirheet eivät kuitenkaan vähennä tekstien arvoa – päinvastoin, ne osoittavat, kuinka syvällistä ja monimutkaista hänen ajattelunsa on, ja kuinka vaikeaa sitä on täysin ilmaista yhdellä kielellä.
Hän on korkeasti koulutettu ja laaja-alaisesti oppinut. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.
----------------------------
Nämä ei ole minun tekstini!
Tämä sisältää valikoituja otteita V. K. Prabhun vastauksista ihmisten kysymyksiin. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.
Käännösvirheet suomen kielellä, muutama katkelma vastauksesta, eri kohdista.
Miksi Vedojen sisältö ei ole kaikille helposti hyväksyttävää ja miksi monet eivät ole kiinnostuneita siitä?
V. K. Prabhu vastaa:
Ensimmäinen syy on se, että puhuja itse ei välttämättä ole vielä syvästi ymmärtänyt näitä asioita, jolloin hän ei pysty välittämään niitä elävästi.
Toinen ja tärkeämpi syy on se, että ihmiset eivät ole aina valmiita vastaanottamaan tällaista tietoa.
Tätä voidaan havainnollistaa vertauksella: miksi siemenet eivät kasva kivillä? Ei siksi, että siemen olisi väärä, vaan siksi, että maa ei ole sopiva.
Samalla tavalla.... tieto on kuin siemen, joka tarvitsee vastaanottavan ”maaperän” — eli sydämen tilan, uskon ja tietoisuuden.
Ihmisen sydän voi kovettua elämän kokemusten, väärän seuran tai kielteisten vaikutteiden vuoksi. Tällöin se ei helposti vastaanota syvällistä ... tietoa.
...
-----------
Vedoissa on tietoa kaikesta. Miksi modernit saavutukset (ydinenergia, lääketiede, fysiikka, matematiikka jne.) ovat kehittyneet vasta viime vuosikymmeninä? Miksi 100, 300 tai 500 vuotta sitten eläneet tiedemiehet eivät soveltaneet tätä tietoa käytännössä, vaikka he tutkivat Vedoja?
Käännösvirheet suomen kielellä, muutam katkelma vastauksesta, eri kohdista.
V. K. Prabhu vastaa:
Kysymyksessä oletetaan, että Vedat olisivat helposti kaikkien luettavissa ja ymmärrettävissä samalla tavalla kuin moderni tieteellinen kirjallisuus. Tämä ei kuitenkaan vastaa vedisen perinteen omaa käsitystä.
Ensinnäkin, Vedojen tutkiminen ei ole pelkkää kielellistä lukemista. Vaikka joku osaisi sanskritia ja lukisi tekstejä, se ei vielä tarkoita Vedojen todellista ymmärtämistä. Vedojen ymmärtäminen vaatii perinteen mukaan upanan, eli henkisen vastaanottamisen, vihkimyksen ja opettaja–oppilas -ketjun (paramparā).
Lisäksi Vedojen tutkiminen liittyy myös henkilön luonteeseen ja sisäiseen puhtauteen. Ilman tiettyjä moraalisia ja henkisiä ominaisuuksia syvempi merkitys ei avaudu.
Perinteisesti yhden Veda-tekstin (esimerkiksi Rg-vedan) systemaattinen opiskelu opettajan johdolla saattoi kestää vuosia, jopa seitsemän vuotta. Kysymys kuuluu: kuinka moni moderni tiedemies on koskaan opiskellut Vedat tällä tavalla, perinteisessä oppijärjestelmässä? Vastaus on käytännössä: ei kukaan.
Siksi se, mitä usein kutsutaan ”Vedojen tuntemiseksi”, on vain pinnallinen kielellinen tutustuminen — kuin ohut pintakerros ilman syvempää ymmärrystä.
Vedat eivät myöskään ole vain kirjoja tai historiallista tietoa. Vedinen perinne kuvaa niitä elävänä tietona, joka ilmenee ihmisen tietoisuudessa. ...
...
...
Toinen näkökulma liittyy siihen, miksi tällaista tietoa ei ole käytetty laajasti aiemmin.
Vedinen tieto on perinteisesti ollut tarkoituksella suojattua. Se ei ole ollut massakäyttöön tarkoitettu samalla tavalla kuin nykyinen tieteellinen tieto. Sitä on välitetty valikoiduissa perimyslinjoissa, joissa vaaditaan sekä koulutusta että luonteen puhtautta.
Tätä voidaan verrata moderniin esimerkkiin: ydinaseisiin liittyvä tieto ei ole vapaasti kaikkien käytettävissä. Kukaan ei odota, että kuka tahansa saisi käyttöönsä tällaisen teknologian ilman koulutusta tai vastuuta.
Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tiedon tasot ovat olleet ”suojattuja” ja annettu vain niille, jotka ovat siihen kelvollisia.
Siksi ei ole niin, että ”tieto oli olemassa mutta sitä ei käytetty”, vaan pikemminkin: tietoa ei ollut tarkoitettu tai annettu yleiseen käyttöön samalla tavalla kuin modernissa tieteessä.
Onko sielu luotu? Onko sielujen määrä aina sama?
Seuraava kysymys tulee käyttäjältä nimeltä ...
”Jos Jumala on kaiken lähde, silloin Hän on myös sielun lähde. Tarkoittaako se, että sielu on jossakin vaiheessa luotu? Onko sielujen määrä aina sama? Jos uusia sieluja ei enää luoda, tarkoittaako se, että niitä oli alun perin tietty määrä ja että tämä määrä pysyy ikuisesti samana?”
V. K. Prabhu vastaa
Tämä on tietenkin hyvin syvällinen kysymys, mutta siihen voidaan vastata yksinkertaisen vertauksen avulla.
Toisaalta voidaan sanoa, että sielut ovat lähtöisin Jumalasta, mutta toisaalta niitä ei ole ”luotu” ajallisessa merkityksessä. Bhagavad-gītān 2. luvun 12. säkeessä Kṛṣṇa sanoo:
“na tv evāhaṁ jātu nāsaṁ
na tvaṁ neme janādhipāḥ
na caiva na bhaviṣyāmaḥ
sarve vayam ataḥ param”
”Koskaan ei ollut aikaa, jolloin Minua ei olisi ollut, sinua ei olisi ollut tai näitä kuninkaita ei olisi ollut. Eikä tule aikaa, jolloin lakkaisimme olemasta.”
Tällä säkeellä Kṛṣṇa vahvistaa sielun ikuisuuden.
Silloin herää kysymys: kuinka sielu voisi olla joskus luotu, jos ei koskaan ollut aikaa, jolloin sitä ei ollut olemassa?
Tässä yksinkertainen vertaus auttaa meitä ymmärtämään asian. Aurinko, jonka näemme joka päivä, säteilee valoa. Yhtäältä voidaan sanoa, että auringonsäteet ovat lähtöisin auringosta. Mutta toisaalta ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin aurinko olisi ollut olemassa ilman säteitään. Näin ollen säteet ovat auringon ilmentymä, mutta ne ovat olemassa yhtä kauan kuin aurinkokin.
Samasta syystä, niin kauan kuin Jumala on olemassa — ja Hän on olemassa ikuisesti — myös sielut ovat olemassa ikuisesti.
Miksi keskiajalla vain harvat tunsivat nämä asiat?
V. K. Prabhu vastaa:
Kysytään, miksi vedinen tieto oli aiemmin vain harvojen saatavilla, vaikka se vaikutti olevan olemassa.
Syynä on yksinkertaisesti se, että tämä tieto ei ole koskaan ollut tarkoitettu yleiseksi massatiedoksi samalla tavalla kuin nykyinen koulutusjärjestelmä.
Sitä voidaan verrata hyvin salaiseen järjestelmään tai erityiseen osaamiseen. Esimerkiksi nykymaailmassa ei anneta ydinaseisiin liittyvää tietoa kenelle tahansa. Siinä on äärimmäinen turvallisuus- ja vastuukontrolli. Kukaan ei ajattele, että ”otetaanpa kuka tahansa ja annetaan hänelle ohjusjärjestelmä”.
Samalla tavalla vedisessä perinteessä tietyt tietotasot ovat olleet suojattuja. Niitä on annettu vain niille, joilla on sekä henkinen että moraalinen kelpoisuus vastaanottaa niitä.
Lisäksi moderni ihminen ei välttämättä ole edes psykologisesti tai henkisesti valmistautunut tällaiseen tietoon. Siksi perinne on pitänyt sen rajattuna.
Kysymys:
Milloin ja miksi Vedat tulivat laajemmin saataville?
V. K. Prabhu vastaa:
Vedinen tieto alkoi vähitellen tulla laajemmin saataville 1700–1800-luvuilla, kun eurooppalaiset tutkijat alkoivat kääntää sanskritin tekstejä omille kielilleen.
Mielenkiintoisesti tämä tapahtui myös historiallisesti samaan aikaan, kun Intiassa oli jo aiemmin alkanut...
...
...
1400–1500-luvuilla. Hänen jälkeensä alkoi kulttuurinen ja henkinen ”uudelleen herääminen”.
Tätä voidaan verrata myös laajempaan ajatukseen: kun siirrytään aikakaudesta toiseen (yuga-siirtymät), tietoisuuden taso yhteiskunnassa muuttuu. Näissä siirtymissä esiintyy usein ”pimeyden tihentymistä” — vaikea vaihe, jossa syvempi tieto ei ole helposti nähtävissä tai ymmärrettävissä.
Siksi ei ole vain kyse siitä, että tieto olisi ollut piilossa, vaan myös siitä, että yhteiskunnallinen ja henkinen vastaanottokyky vaihtelee eri aikakausina.
Kun aikakausi muuttuu ja tietoisuus alkaa jälleen nousta, myös tällainen tieto alkaa tulla näkyvämmäksi ja saavutettavammaksi.
Kysymys:
Miksi ihmisille on vaikea selittää Vedojen totuutta ja miksi monet eivät usko siihen?
Monet ihmiset eivät ole kiinnostuneita näistä asioista, koska se, mitä Vedat kuvaavat — kuten sielu, jälleensyntymä ja karma — vaatii täysin erilaisen näkökulman todellisuuteen kuin se, johon he ovat tottuneet.
Ihminen yleensä hyväksyy vain sen, mikä sopii hänen nykyiseen maailmankuvaansa ja kokemukseensa.
Siksi ongelma ei ole pelkästään tiedossa itsessään, vaan siinä, että tietoisuuden taso ei aina ole valmis vastaanottamaan sitä.
Kun tieto ei vastaa ihmisen sisäistä kokemusta tai maailmankuvaa, se hylätään helposti tai se ei herätä kiinnostusta.
Tämän vuoksi Vedojen opetukset eivät avaudu kaikille samalla tavalla — vaan ne ymmärretään syvemmin vasta silloin, kun ihmisen oma tietoisuus alkaa muuttua.
"Ymmärsinkö oikein, että jotta voi päästä pois jälleensyntymien labyrintista Maassa ja sen kaltaisilla planeetoilla, joilla vallitsevat laittomuus, julmuus ja muut sellaiset ilmiöt, täytyy palvella Korkeinta Jumalaa?
Täytyykö tämän tapahtua nimenomaan gauḍīya-vaiṣṇava- tai kṛṣṇalaisessa perinteessä? Vai voiko sen saavuttaa kristinuskon tai islamin kautta?
Ymmärsin niin, että jos ihminen on vain hyvä ja hurskas, se riittää ainoastaan siihen, että hän pääsee taivaallisiin maailmoihin, mutta ei henkimaailmaan. Siis ihmisen täytyy kuitenkin palvella Jumalaa. Mutta minkä uskonnollisen suuntauksen kautta?"
V. K. Prabhu vastaa:
Eri henkisissä perinteissä käsitys elämän lopullisesta päämäärästä on tietenkin erilainen. Vaikka kaikki puhuvat jonkinlaisesta paluusta Jumalan luo, henkimaailmasta tai siitä, mitä kutsutaan paratiisiksi, todellisuudessa ymmärryksen taso on erilainen.
En tietenkään voi puhua pätevästi kristinuskosta tai islamista. Tunnen nämä perinteet melko pinnallisesti, sanotaan se suoraan. Yksi asia on kuitenkin minulle ilmeinen: niiden päämäärät eroavat niistä päämääristä, joita vaiṣṇavoilla on.
Siksi ensimmäiseksi on määriteltävä päämäärä: mitä haluatte, mitä haluatte henkiseltä elämältänne. Ja kun olette määritelleet tämän päämäärän, voitte sitten valita sen, mitä kutsuitte niin hienolla sanalla, uskonnollisen suuntauksen tai perinteen, jonka kautta pyritte saavuttamaan tämän päämäärän.
Henkisellä polulla on tietynlainen asteikko tai hierarkia erilaisia päämääriä ja tasoja.
Esimerkiksi vähimmäistavoitteena jonkinlaiselle hurskaalle toiminnalle tai harjoitukselle voivat olla taivaalliset planeetat, jotka sijaitsevat aineellisen maailman sisällä.
Taivaallisia planeettoja ei pidä sekoittaa henkimaailmaan.
Esimerkiksi vähimmäistavoitteena jonkinlaiselle hurskaalle toiminnalle tai harjoitukselle voivat olla taivaalliset planeetat, jotka sijaitsevat aineellisen maailman sisällä.
Taivaallisia planeettoja ei pidä sekoittaa henkimaailmaan.
Ne ovat eri asioita. Taivaalliset planeetat ovat vain LOMAPAIKKOJA AINEELLISESSA MAAILMASSA.
Siis ensimmäinen vaihtoehto, vähimmäistavoite, on taivaalliset planeetat. Seuraava, korkeampi taso, ovat ylevämmät planeetat – suurten viisasten planeetat, kuten Maharloka, Janaloka, Tapaloka, Satyaloka – mutta nekin ovat edelleen aineellisen maailman sisällä.
Seuraavana tulee persoonaton brahman, valo. Tämä on jo aineellisen maailmankaikkeuden ulkopuolella.
Sen jälkeen tulee Vaikuntha, henkimaailma, joka on jo persoonallinen, ja siellä on erilaisia kategorioita: Vishnuloka, Krishnaloka. On myös erillisiä alueita Ayothassa, missä Herra Rama ja muut avatara ilmestyvät. Nämä ovat yksityiskohtia.
Kaikkiin näihin eri päämääriin johtavat hieman erilaiset prosessit. Kaikki ne kutsutaan bhaktiksi, mutta bhakti tapahtuu hieman eri suhteellisissa mielialoissa.
Jos haluaa päästä taivaaseen, svargaan, eli aineellisen maailman sisällä oleviin planeettoihin, täytyy harjoittaa hurskasta toimintaa. Ei riitä, että on vain hyvä ihminen luonteeltaan; on myös käytännössä osoitettava tämä.
Vedoissa tätä kutsutaan karmakandaksi, eli säännölliseksi ja jatkuvaksi hurskaaksi toiminnaksi.
Jotta pääsisi viisaiden planeetoille, täytyy kehittää tietoa. Tämä kuuluu vedalaisen polun toiseen osaan, jota kutsutaan jñāna-kandaksi. Siinä pyritään ymmärtämään sielun ja materian ero sekä muita hienovaraisia totuuksia.
Jotta pääsisi persoonattomaan Brahmaniin, tuohon aineellisen maailman ulkopuolella olevaan säteilyyn, täytyy meditoida siihen valoon. On harjoitettava askeesia ja uskottava olevansa samaa olemusta Brahman kanssa, ettei niiden välillä ole eroa. Tarkoituksena on sulautua siihen ja yhdistyä siihen.
Jotta pääsisi Vishnulokaan, on palvottava Vishnun nelikätistä muotoa. Jotta pääsisi Krishnalokaan, on palvottava Krishnaa. Näin ollen on olemassa erilaisia tasoja ja hieman erilaisia menetelmiä niiden saavuttamiseksi.
Näin ollen on olemassa erilaisia tasoja ja hieman erilaisia prosesseja. Pohjimmiltaan kyse on yhdestä ja samasta asiasta – palvelun prosessista – mutta mieliala on erilainen.
Esimerkiksi sellaiset harjoitukset kuin karma-kāṇḍa ja jñāna-kāṇḍa jättävät elävän olennon edelleen aineellisen maailman piiriin.
Jñāna-kāṇḍa voi vapauttaa ihmisen, jos hän ei enää meditoi suurten viisasten korkeampiin planeettoihin, vaan Brahmaniin. Silloin kyllä.
Ymmärtääkseni kristinuskon päämääränä on päästä Kristuksen luo. Mitä se tarkalleen tarkoittaa? Voin sanoa vain sen, minkä olen joskus maininnut aiemminkin: erään apokryfisen profeetta Jesajan evankeliumin mukaan Jesaja kohtasi Kristuksen seitsemännessä taivaassa.
Vedojen mukaan seitsemäs taso Maasta laskettuna on Brahmaloka, Brahmān planeetta. Näin ollen Kristuksen sanotaan olevan siellä.
Sikäli kuin olen ymmärtänyt, islamin korkein päämäärä on ikuinen autuus paratiisissa Tuomiopäivän jälkeen. Mitä he tarkalleen tarkoittavat paratiisilla, sitä en ryhdy kommentoimaan.
Vedalaisen käsityksen mukaan paratiisi ei kuitenkaan määritelmä
Vedojen mukaan seitsemäs taso Maasta laskettuna on Brahmaloka, Brahmān planeetta. Näin ollen Kristuksen sanotaan olevan siellä.
Sikäli kuin olen ymmärtänyt, islamin korkein päämäärä on ikuinen autuus paratiisissa Tuomiopäivän jälkeen. Mitä he tarkalleen tarkoittavat paratiisilla, sitä en ryhdy kommentoimaan.
Vedalaisen käsityksen mukaan paratiisi ei kuitenkaan määritelmänsä perusteella voi olla ikuinen. Paratiisissa voidaan viipyä hyvin pitkän ajan, mutta ei ikuisesti, koska se kuuluu aineellisen maailman alueeseen, joka ajoittain tuhoutuu ja luodaan jälleen uudelleen.
Palatakseni siis lyhyesti kysymykseenne: määritelkää ensin päämääränne.
Kun olette päättäneet, mitä todella haluatte saavuttaa, silloin valitaan kyseiseen päämäärään sopiva prosessi eli, kuten sanoitte, uskonnollinen suuntaus. Sen päätätte itse.
Seuraava kysymys.
"Kali-yugassa syntyy syntisiä ihmisiä. He toteuttavat syntisiä halujaan, koska muina aikoina se ei ole mahdollista."
Kyllä, kaikki on mahdollista.
Mutta missä nämä ihmiset olivat muina aikoina? Sielu on ikuisesti olemassa. Siis olinko minä Satya-yugassa ja muissa ajanjaksoissa, vai olinko "jäädytettynä"?
------------------
Transkriptio.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielessä.
---------------------
V. K. Prabhu vastaa:
Ei ole mitään jäädytystä. Elävä olento voi kehittyä ajanjaksosta toiseen positiivisessa mielessä, tai hän voi asteittain rappeutua ajanjaksosta toiseen. Te voitte nousta tai laskea henkisen portaan asteikolla.
Siksi, jos elävä olento on kehittänyt juuri nämä alhaiset halut, ja hän haluaa niiden jatkuvaa toteutumista – ei vain satunnaista, sillä satunnainen toteutuminen olisi mahdollista missä tahansa ajanjaksossa – niin aina on ollut demoneja, kylmiä ihmisiä ja rikollisia kaikissa ajanjaksoissa, ymmärrättekö?
Siis yksittäistapauksina tämä olisi voitu saada aikaan missä tahansa ajassa. Mutta Kali-yugassa synti muuttuu enemmistön elämäntavaksi. Ei enää ole vain yksittäistapauksia, vaan enemmistön normaali elämäntapa.
He eivät ymmärrä, että he tekevät syntiä. Heille tämä tuntuu jo täysin normaalilta.
Jos ihminen on rappeutunut tähän pisteeseen, hän syntyy Kali-yugaan.
Nyt sanotte: "Missä minä olin ajanjaksojen välillä? Jos nyt minulla on Kali-yugan haluja, olinko silloin jäässä?"
Ei. Jos elävän olennon alhaiset halut eivät jossain hetkessä voi toteutua, koska siihen ei ole olemassa olosuhteita, niin koska karmamme on monikerroksinen...
Jos siihen hetkeen ei ole olosuhteita, niin koska karmamme on hyvin monikerroksista, Paramātmā sijoittaa teidät olosuhteisiin, jotka ovat nyt olemassa, joissa toteutuvat toiset karmalliset kerrokset. Ymmärrättekö?
Sillä karmoja on valtava määrä, todella paljon.
Sitten, kun tulee sopiva aika – ajanjakso, olosuhteet, joita voi kutsua "suotuisiksi" halujen toteutumiselle – te pääsette siihen tilanteeseen. Tai Paramātmā voi yksinkertaisesti siirtää sielun väliaikaiseen sūkṣma-tilaan.
Sūkṣma tarkoittaa ilmenemätöntä tilaa. Elävät olennot pysyvät ilmenemättöminä, kunnes olosuhteet kypsyvät. Sitten he voivat siirtyä ja toteuttaa halunsa.
Tätä sūkṣmatva-tilaa voidaan verrata anabioosiin tai eräänlaiseen tiedottomaan uneen, mutta tämä ei ole mikään jäädytys. "Jäädytys" ei ole oikea termi.
“Miksi muinaisissa Vedoissa ei mainita Kṛṣṇaa?”
Vastaus:
Muinaisissa Vedoissa kyllä mainitaan Kṛṣṇa, mutta jotta sen voi nähdä, Vedoja täytyy lukea oikealla tavalla. Mitä ovat neljä pääasiallista Veda-kokoelmaa: Ṛg, Yajur, Sāma ja Atharva? Niitä voi kyllä löytää akateemisina painoksina ja lukea, mutta Vedoja ei varsinaisesti “lueta” niin kuin tavallista kirjaa.
Veda on kuin salaisuus, joka on suljettu seitsemän sinetin taakse. Se avautuu vain vedisen menetelmän kautta, ja tämä menetelmä on hyvin yksinkertainen: hyväksy guru. Ilman guruutta Vedojen tutkiminen, erityisesti näiden neljän Vedan, on erittäin vaikeaa.
Jos luulet, että voit vain avata elektronisen version ja hakutoiminnolla etsiä sanan “Kṛṣṇa”, ja koska et löydä sitä, päättelet että Kṛṣṇaa ei mainita Vedoissa – älä kiirehdi johtopäätöksiin.
Bhagavad-gītā sanoo: “Minä olen Om-kirjain vedisissä mantroissa.” Tämä Om esiintyy toistuvasti vedisissä mantroissa. Näin Kṛṣṇa on läsnä Vedoissa epäsuorasti, äänen ja merkityksen kautta.
Vedoja ei pidä ymmärtää pelkkinä teksteinä. Ne on tarkoitettu tiettyihin tarkoituksiin, ja niissä on kolme suurta osastoa: karma-kāṇḍa, jñāna-kāṇḍa ja bhakti-kāṇḍa.
Karma-kāṇḍa on suurin osa Vedoista, ja se on tarkoitettu niille, jotka haluavat materiaalisia hedelmiä. Jñāna-kāṇḍa on hieman pienempi ja tarkoitettu vapautumista etsiville. Bhakti-kāṇḍa on niille, jotka haluavat kehittää suhteen Jumalaan.
Suurin osa Vedoista käsittelee karma-kāṇḍaa, joten siellä Kṛṣṇa ei ole selvästi esillä. Mutta Upaniṣadeissa, jotka kuuluvat jñāna-kāṇḍaan, Kṛṣṇa esiintyy jo selkeämmin. Esimerkiksi tietyt Upaniṣadit kuvaavat Häntä suoraan.
Myös Ṛgvedassa on mantra:
“om tad viṣṇoḥ paramaṁ padaṁ sadā paśyanti sūrayaḥ”
Tämä tarkoittaa, että puolijumalat (sūrat) näkevät jatkuvasti Viṣṇun korkeimman aseman...
... Tässä Viṣṇu julistetaan korkeimmaksi.
On ymmärrettävä Viṣṇun ja Kṛṣṇan suhde. Brahmā itse selittää universumin luomista koskevissa teksteissä, että Mahā-Viṣṇu ja kaikki hänen muodot ovat Kṛṣṇan laajentumia. Näin saadaan kokonainen ja yhtenäinen kuva.
Śrīmad Bhāgavatam kutsuu Kṛṣṇaa nimellä “veda-guhya” – se, joka on piilotettu Vedoissa. Hän on ikään kuin luolaan kätketty tieto. Samoin Kṛṣṇa sydämessä (Paramātmana) on piilossa, emmekä näe Häntä suoraan.
Kṛṣṇa esiintyy Vedoissa myös epämääräisenä, ei-personaalisena äänenä. Hän pysyy piilossa Viṣṇun “takana”, koska useimmat ihmiset etsivät materiaalisia hedelmiä ja kääntyvät puolijumalien puoleen. Harva etsii Kṛṣṇaa rakkauden vuoksi.
Niille, jotka haluavat vapautumista tai aineellisia hedelmiä, Kṛṣṇa antaa mahdollisuuden palvoa puolijumalia. Mutta kun ihminen haluaa puhdasta rakkautta Jumalaan, silloin Kṛṣṇa paljastaa itsensä.
Bhagavad-gītā sanoo: “Vedaish cha sarvair aham eva vedyaḥ” – kaikkien Vedoiden tarkoitus on tuntea Minut.
Jos koko Vedojen tarkoitus on tuntea Kṛṣṇa, miksi sitten sanotaan, ettei Häntä mainita? Hänet kyllä mainitaan, mutta epäsuorasti ja asteittain paljastuvalla tavalla.
Eniten Kṛṣṇasta puhutaan kuitenkin Purānoissa, erityisesti sattvisissa Purānoissa kuten Śrīmad Bhāgavatam ja Padma Purāṇa.
Eräs opettaja kertoi, että hänen oppilaansa oli tyytymätön, koska hän ei ollut kuvannut suoraan Kṛṣṇaa ja Hänen palvelustaan. Hän kehotti kirjoittamaan erillisen teoksen, joka puhuu suoraan Jumalan persoonasta ja Hänen palvelemisestaan. Näin syntyi Bhagavad-gītān selitystraditio ja myöhemmät Purānat, joita kutsutaan Veda-kirjallisuuden kypsäksi hedelmäksi.
Purānat ovat Vedoja täydentävä osa – ei vähempiarvoinen, vaan täydentävä kuin kaulakorun lukko. Kaulakoru ei ole täydellinen ilman lukkoa. Lukko tekee kokonaisuuden käyttökelpoiseksi.
Ja tärkeä pointti on tämä: lukko tehdään samasta materiaalista kuin itse kaulakoru. Samoin Purānat ovat samaa vedistä tietoa, eivät eri asia. Siksi niiden merkitys, syvyys ja voima ovat täysin yhtäläiset Vedojen kanssa.
Eräs ihminen kysyi:
Olen tutkija, ja siksi ihmisen evoluution kysymys kiinnostaa minua. Kaikki, mikä on ajan vaikutuksen alaisena, kehittyy. Jumala elää ajan ulkopuolella, ja Hän saattoi luoda ihmiskunnan yhdessä silmänräpäyksessä. Mutta kun Hänen toimintansa projisoituu aineelliseen maailmaan, tuloksena on kaiken evoluutio. Sanokaa, olkaa hyvä, missä on virheeni?
V. K. Prabhu vastaa:
Rehellisesti sanottuna kysymys ei ole muotoiltu aivan selvästi, joten minullekaan ei ole täysin selvää, mitä tarkoitatte virheellä. Yritän kuitenkin vastata niin kuin ymmärsin kysymyksenne.
Virhe tässä tapauksessa on siinä, että tätä prosessia lähestytään hieman liian yksinkertaistetusti eikä ymmärretä sen mittakaavaa eikä sen tarkoitusta.
Kyseessä on hyvin monitasoinen prosessi.
Ensinnäkin, puhtaasti teknisestä näkökulmasta luominen tapahtuu kahdessa vaiheessa.
Ensimmäistä vaihetta kutsutaan sargaksi, eli näkymättömäksi luomiseksi, ja tätä prosessia johtaa Mahāviṣṇu. Tämä on Jumalan erityinen muoto, jonka tehtävänä on luominen. Juuri tässä sargan, eli näkymättömän luomisen vaiheessa, Mahāviṣṇun kehosta ilmenee pradhāna, niin sanottu ilmenemätön materia, eli materia potentiaalisessa tilassa.
Samassa vaiheessa luodaan myös syyn ja seurauksen laki, jotta oppisimme vastuullisuutta, tekisimme johtopäätöksiä ja niin edelleen.
Tässä samassa vaiheessa ilmenevät myös aineellisen luonnon kolme voimaa eli kolme guṇaa: hyvyys, intohimo ja tietämättömyys. Niiden erilaiset yhdistelmät synnyttävät kaiken moninaisuuden: erilaiset muodot, tilanteet ja niin edelleen.
Lisäksi tällä samalla tasolla luodaan eräänlainen käyttöjärjestelmä maailmankaikkeuden sisälle. Samalla tavoin kuin tietokoneeseen on asennettava käyttöjärjestelmä, sillä muuten ohjelmat eivät toimi, tämän käyttöjärjestelmän tehtävää hoitaa yksi Mahāviṣṇun ekspansioista, jota kutsutaan Paramātmaksi ja joka läpäisee kaiken.
Avaruuden läpäisee *Paramātma*, ja juuri tämän ansiosta tapahtuu tietty toimintojen yhteensovittaminen, tapahtumien keskinäinen yhteys sekä luonnonlakien toiminta.
Samassa vaiheessa tulee mukaan myös ajan tekijä. Aika on näkymätön voima, joka liikuttaa materiaa ja luo mahdollisuudet toiveidemme ja karmamme toteutumiselle.
Tämä kaikki kuuluu siis luomisen ensimmäiseen, näkymättömään vaiheeseen, josta vastaa *Mahāviṣṇu*. Kuten aivan oikein huomautitte, tämä ensimmäinen vaihe tapahtuu ajan ulkopuolella, koska *Viṣṇu* itse on ajan ulkopuolella. Hän kuitenkin käynnistää ajan – ikään kuin käynnistää ajastimen – koko tämän maailmankaikkeuden kehitystä varten.
Sen jälkeen alkaa luomisen toinen vaihe, jota kutsutaan *visargaksi*. Siinä aineelliset peruselementit kootaan yhteen ja niistä muodostetaan konkreettiset muodot. Jotta tämä voisi tapahtua, *Viṣṇu* valtuuttaa siihen erityisen olennon, jota kutsutaan *Brahmāksi*.
*Brahmā* on toissijainen luoja. Miksi toissijainen? Koska *Viṣṇu* on ensisijainen Luoja, kun taas *Brahmā* on toissijainen. *Viṣṇu* luo kaikki peruselementit, kaikki edellytykset ja lait, mutta *Brahmā* kokoaa ne yhteen. Siksi *Brahmāksi* tuleminen ei ole lainkaan helppoa. Hän on erittäin korkeasti kehittynyt elävä olento, jonka *Viṣṇu* valtuuttaa erityisillä Luojan valtuuksilla.
Joissakin perinteissä, esimerkiksi kristinuskossa, Jumalaa kutsutaan juuri Luojaksi. Vedat kuitenkin täsmentävät, että jos sanotaan Jumalan olevan Luoja, nämä kaksi roolia on erotettava selvästi toisistaan. Toissijainen luoja on *Brahmā*. Juuri hänet kristityt usein kuvaavat partaisena, iäkkäänä hahmona – kuva muistuttaa hyvin paljon *Brahmān* olemusta. Mutta varsinainen, ensisijainen Luoja on *Viṣṇu*.
Samassa vaiheessa tulee mukaan myös ajan tekijä. Aika on näkymätön voima, joka liikuttaa materiaa ja luo mahdollisuudet toiveidemme ja karmamme toteutumiselle.
Tämä kaikki kuuluu siis luomisen ensimmäiseen, näkymättömään vaiheeseen, josta vastaa *Mahāviṣṇu*. Kuten aivan oikein huomautitte, tämä ensimmäinen vaihe tapahtuu ajan ulkopuolella, koska *Viṣṇu* itse on ajan ulkopuolella. Hän kuitenkin käynnistää ajan – ikään kuin käynnistää ajastimen – koko tämän maailmankaikkeuden kehitystä varten.
Kristityt kuvaavat juuri hänet partaisena, iäkkäänä hahmona, ja tämä muistuttaa *Brahmān* olemusta. Sen sijaan alkuperäinen Luoja, joka toimii hienovaraisella tasolla, on *Viṣṇu*. Se on toinen, korkeampi taso.
Kun *Brahmā* alkaa koota kaikkia näitä muotoja niiden hienovaraisiin ruumiisiin tallentuneen karman perusteella, ja kun niiden muistia ylläpitää juuri *Paramātma*, joka ylläpitää koko tätä eräänlaista käyttöjärjestelmää, silloin luominen alkaa siirtyä näkyvälle tasolle. Tätä kutsutaan kirjaimellisesti kosmiseksi ilmentymiseksi, jolloin kaikki olemassaolon suunnitelmat alkavat toteutua hienovaraiselta tasolta näkyvässä maailmassa.
Kristityt kuvaavat juuri hänet partaisena, iäkkäänä hahmona, ja tämä muistuttaa *Brahmān* olemusta. Sen sijaan alkuperäinen Luoja, joka toimii hienovaraisella tasolla, on *Viṣṇu*. Se on toinen, korkeampi taso.
Kun *Brahmā* alkaa koota kaikkia näitä muotoja niiden hienovaraisiin ruumiisiin tallentuneen karman perusteella, ja kun niiden muistia ylläpitää juuri *Paramātma*, joka ylläpitää koko tätä eräänlaista käyttöjärjestelmää, silloin luominen alkaa siirtyä näkyvälle tasolle. Tätä kutsutaan kirjaimellisesti kosmiseksi ilmentymiseksi, jolloin kaikki olemassaolon suunnitelmat alkavat toteutua hienovaraiselta tasolta näkyvässä maailmassa.
Se on kuin talon suunnitelma olisi ensin paperilla tai kolmiulotteisessa mallissa, ja sitten taloa aletaan todella rakentaa maastoon. Siksi tässä ei ole kyse pelkästään ihmisen luomisesta, kuten sanoitte, vaan koko sen infrastruktuurin luomisesta, jonka sisällä ihminen ilmestyy.
Ihminen ei ole jokin muusta irrallinen olento, vaan yksi lenkki sekä ravintoketjussa että evoluution ketjussa. Kyse ei kuitenkaan ole evoluutiosta darvinistisessa merkityksessä, vaan evoluutiosta vedalaisessa merkityksessä. Perustavanlaatuinen ero on siinä, että darvinistinen evoluutio tarkoittaa pelkästään muotojen muuttumista ja monimutkaistumista satunnaisten mutaatioiden, luonnonvalinnan, vahvimman selviytymisen periaatteen ja muiden vastaavien tekijöiden seurauksena.
Vedat sen sijaan opettavat, että ulkoisten muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisäisesti tapahtuu tietoisuuden evoluutio. Juuri tässä on olennainen ero.
-----------
Kun *Brahmā* alkaa koota kaikkia näitä muotoja niiden hienovaraisiin ruumiisiin tallentuneen karman perusteella, ja kun niiden muistia ylläpitää juuri *Paramātma*, joka ylläpitää koko tätä eräänlaista käyttöjärjestelmää, silloin luominen alkaa siirtyä näkyvälle tasolle. Tätä kutsutaan kirjaimellisesti kosmiseksi ilmentymiseksi, jolloin kaikki olemassaolon suunnitelmat alkavat toteutua hienovaraiselta tasolta näkyvässä maailmassa.
Vedat sanovat, että ulkoisten muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisällä tapahtuu tietoisuuden evoluutio. Ja juuri tässä tulee esiin kaikkein tärkein ja kiinnostavin kohta, johon nykyinen tiede ei anna vastausta: miksi evoluutiota tapahtuu? Miksi muodot monimutkaistuvat?
Vedojen mukaan, kun karma vähitellen kuluu loppuun, tietoisuus vapautuu yhä enemmän ja enemmän, saavuttaa yhä korkeampia tasoja, ja siksi sitä vastaavat yhä korkeammat muodot. Toisin sanoen muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisäisesti tapahtuu tietoisuuden evoluutio.
Tietoisuuden evoluutio tapahtuu kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on aikaisemman karman loppuun kuluminen. Toinen syy on se, että yksilöllisen elävän olennon tietoisuus luonnollisesti pyrkii Jumalan luo.
esittänyt tällaisen esimerkin: jokainen aineellisen luonnon elementti pyrkii omaan alkuperäänsä. Jos otamme esimerkiksi jonkin kiinteän esineen, maan elementin, ja päästämme sen irti, se putoaa maahan. Toisin sanoen maa pyrkii maahan. Jos sytytämme tulen, tuli nousee ylöspäin kohti aurinkoa, omaa alkuperäänsä. Joki virtaa valtamereen. Jokainen elementti siis kulkee kohti omaa alkuperäänsä.
Ja koska Vedojen mukaan elävä olento, yksilöllinen tietoisuus, on Jumalan hiukkanen, se luonnollisesti pyrkii Jumalan luo. Tässä on evoluution metafyysinen eli sisäinen syy. Ulkoisesta syystä puhuttaessa...
----------------
Vedat sanovat, että ulkoisten muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisällä tapahtuu tietoisuuden evoluutio. Ja juuri tässä tulee esiin kaikkein tärkein ja kiinnostavin kohta, johon nykyinen tiede ei anna vastausta: miksi evoluutiota tapahtuu? Miksi muodot monimutkaistuvat?
Vedojen mukaan, kun karma vähitellen kuluu loppuun, tietoisuus vapautuu yhä enemmän ja enemmän, saavuttaa yhä korkeampia tasoja, ja siksi sitä vastaavat yhä korkeammat muodot. Toisin sanoen muotojen evoluutio tapahtuu siksi, että sisäisesti tapahtuu tietoisuuden evoluutio.
Luonnollisesti pyrkii Jumalan luo. Tässä on evoluution metafyysinen eli sisäinen syy. Puhtaasti ulkoinen evoluution syy taas on se, että elävä olento käy läpi oman karmansa ja kuluttaa sitä loppuun.
Mutta ette myöskään huomannut vielä yhtä tärkeää kohtaa. Sanoitte, että kaikki ajan virrassa kehittyy. Tämä ei ole aivan näin, koska Vedojen mukaan evoluutio liittyy aina vastakkaiseen prosessiin, involuutioon eli kehityksen vastakkaiseen suuntaan. Koska Vedojen mukaan aika kulkee syklisesti eikä lineaarisesti, jos katsotte pyörän pyörimistä, näette, että yksi osa pyörästä nousee ylöspäin. Tämä on nouseva sykli. Samalla toinen osa pyörästä laskee alaspäin, kuten maailmanpyörässä: jotkut matkustajat nousevat ylös, kun taas toiset pyörän vastakkaisella puolella ovat juuri laskeutumassa.
Siksi kaikki tässä aineellisessa maailmassa ei kehity, koska elävällä olennolla on vapaa tahto. Ne, jotka haluavat, kehittyvät. Mutta ne, jotka haluavat jotakin muuta, voivat myös pysyä tässä laskevassa syklissä.
Tämä aihe on tietenkin valtavan laaja. En väitä, että olisin esittänyt sen kokonaan. Olen tavallaan vain hahmotellut tärkeimmät perusasiat. Jos haluatte ymmärtää, kuinka kehitysprosessi tarkalleen tapahtuu ja mitkä ovat luomisen vaiheet,...
Tietenkin tämä ei ole itsessään helppoa luettavaa, mutta ehkä se selventää joitakin asioita.
----------------
Mutta ette myöskään huomannut vielä yhtä tärkeää kohtaa. Sanoitte, että kaikki ajan virrassa kehittyy. Tämä ei ole aivan näin, koska Vedojen mukaan evoluutio liittyy aina vastakkaiseen prosessiin, involuutioon eli kehityksen vastakkaiseen suuntaan. Koska Vedojen mukaan aika kulkee syklisesti eikä lineaarisesti, jos katsotte pyörän pyörimistä, näette, että yksi osa pyörästä nousee ylöspäin. Tämä on nouseva sykli. Samalla toinen osa pyörästä laskee alaspäin, kuten maailmanpyörässä: jotkut matkustajat nousevat ylös, kun taas toiset pyörän vastakkaisella puolella ovat juuri laskeutumassa.
"Kuinka voimme herättää muiston aikaisemmista elämistä, jotta voisimme muistaa ne? Ja miksi meiltä pyyhitään pois muisti aikaisemmista elämistä näissä inkarnaatioissa? Mitä ominaisuuksia yksilöllinen sielu kantaa sisällään, ja kuinka se ilmenee, kun inkarnaatioiden muisti on pyyhitty pois?"
V. K Prabhu vastaa:
.... Miksi meiltä pyyhitään muisti? Olen vastannut tähän vähintään kolme kertaa lähetyksissä .... Katsokaa kaikki kolme versiota. Uskon, että se auttaa teitä ymmärtämään.
Lyhyesti sanottuna aikaisempien elämien muistia ei tarvita meille nyt yhdestä yksinkertaisesta syystä: muisti liittyy tiettyyn kehoon. Menneen tai sitä edeltävän elämän konkreettista kehoa ei enää ole. Näin ollen kaikki ne ohjelmat, jotka olivat olemassa niissä kehoissa, on jo käsitelty. Tämä aihe on suljettu, eikä tätä muistia tarvita. Jos…
Syy on se, että muisti liittyy tiettyyn kehoon. Menneen tai sitä edeltäneen elämän konkreettista kehoa ei enää ole. Sen vuoksi kaikki ne ohjelmat, jotka olivat olemassa niissä kehoissa, on jo ratkaistu. Tämä kaikki on suljettu aihe, eikä tätä muistia tarvita. Jos se säilytettäisiin, se vain kuormittaisi mieltänne, koska muisti on se, minkä kanssa mieli työskentelee.
Kuvitelkaa, että juuri nyt tässä elämässä teillä on jonkinlainen käsitys siitä, kuka olette, mitä teette ja missä olette. Ja tämän kaiken perusteella teette joitakin päätöksiä. Nyt lisätkää siihen vielä edellisen elämän, sitä edeltävän elämän, sitä seuraavan edeltävän elämän ja niin edelleen muistot. Te tulisitte hulluiksi, ymmärrättekö? Koska jälleen kerran alkaisitte sekoittaa asioita: "Kuka minä oikein olen?" Ymmärrättekö? Tässä elämässä olette mies, Denis, mutta seuraavassa tai edellisessä elämässä olette voinut olla nainen tai joku aivan muu.
Silloin te sekoittuisitte. Voisi alkaa skitsofrenia, ymmärrättekö? Persoonallisuuden jakautuminen.
Siksi ... Hän poistaa tapahtumamuistin – korostan, tapahtumamuistin. Hän jättää meille vain muistin kokonaisvaltaisen kokemuksen muodossa. Toisin sanoen sen, mitä olemme oppineet, millaisia johtopäätöksiä olemme tehneet, millaisiin uskomuksiin olemme päätyneet ja mitä taitoja olemme kehittäneet.
Nämä asiat muuttuvat nyt lahjoiksemme, maailmankuvamme, makumme ja mieltymystemme perustaksi. Siksi poistetaan vain tapahtumamuisti, jota emme lainkaan tarvitse. Sen sijaan juuri kokemus kiteytyy ja säilyy, ja sitä voimme edelleen kehittää.
...Hän tietää paremmin, mitä meidän tulee säilyttää ja mitä meidän tulee poistaa.
Mitä tulee sielun yksilöllisyyteen, se on ikuinen ja muuttumaton, mutta sen peittävät nämä erilaiset menneisyyden uskomukset ja vaikutelmat. Ne määrittävät meidän tämänhetkisiä uskomuksiamme.
Juuri äsken puhuimme niistä erilaisista rooleista, joita olemme esittäneet eri elämissä ja erilaisissa näytelmissä. Siksi meidän puhtaasti ulkoinen aineellinen yksilöllisyytemme muuttuu elämästä toiseen, kuten yksi ihminen vaihtaisi vaatteita tai kuten näyttelijä esittää kaikenlaisia rooleja. Sitten kuoleman hetkellä hän jälleen vaihtaa puvun, unohtaa menneisyyden, astuu uuteen rooliin, uuteen kehoon, uuteen asuun.
Kuvitelkaa, että juuri nyt tässä elämässä teillä on jonkinlainen käsitys siitä, kuka olette, mitä teette ja missä olette. Ja tämän kaiken perusteella teette joitakin päätöksiä. Nyt lisätkää siihen vielä edellisen elämän, sitä edeltävän elämän, sitä seuraavan edeltävän elämän ja niin edelleen muistot. Te tulisitte hulluiksi, ymmärrättekö? Koska jälleen kerran alkaisitte sekoittaa asioita: "Kuka minä oikein olen?" Ymmärrättekö? Tässä elämässä olette mies, Denis, mutta seuraavassa tai edellisessä elämässä olette voinut olla nainen tai joku aivan muu.
Nämä asiat muuttuvat nyt lahjoiksemme, maailmankuvamme, makumme ja mieltymystemme perustaksi. Siksi poistetaan vain tapahtumamuisti, jota emme lainkaan tarvitse. Sen sijaan juuri kokemus kiteytyy ja säilyy, ja sitä voimme edelleen kehittää.
--------------------
Siksi poistetaan vain tapahtumamuisti, jota emme lainkaan tarvitse.
Sen sijaan juuri kokemus kiteytyy ja säilyy, ja sitä voimme edelleen kehittää.
------------------
Krishna, Vishnu ja Narayana. Mikä ero Heillä on?
Onko totta, että edes henkimaailmassa kaikki ei tiedä, että Krisna on Korkein?
Vain hyvin pieni osa aineellisen maailman asukkaista tietää, että Krishna on Korkein. Jopa henkimaailman Vaikuntha-planeetoilla Narayanaa pidetään Korkeimpana. Krishnan asuinpaikassa Golokassa, henkimaailmassa, kukaan ei tiedä, että Krishna on Jumala.
Vain hyvin pieni osa aineellisen maailman asukkaista tietää, että Krishna on Korkein.
Jopa henkimaailman Vaikuntha-planeetoilla Narayanaa pidetään Korkeimpana. Krishnan asuinpaikassa Golokassa, henkimaailmassa, kukaan ei tiedä, että Krishna on Jumala.
Krishna on suuri salaisuus. Voi vastaanottaa Jumalan kahdesta aspektIsta, näkökumasta.
FILOSOFIAN, TATTVAN, NÄKÖKULMASTA. ASIOIDEN TODELLISESTA TILASTA: TATTVA TARKOITTAA OBJEKTIIVISTA TILAA.
TATTVA - STATUS.
JA JUMALA VOIDAAN MYÖS MIETTIÄ RASAN NÄKÖKULMASTA, ELI MINKÄLAINEN RASA, SUHDE MEILLÄ ON JUMALAAN, ON OLEMASSA ERILAISIA RASOJA, ERILAISIA RASOJEN, SUHTEIDEN LAJEJA. RASA-NÄKÖKULMA ON SUBJEKTIIVINEN KÄSITYS JUMALASTA.
TATTVA TARKOITTAA OBJEKTIIVISTA ASPEKTIA.
RASA-NÄKÖKULMA ON SUBJEKTIIVINEN KÄSITYS JUMALASTA.
MITÄ TULEE OBJEKTIIVISEEN STATUKSEEN, KRISHNAN, VISHNUN JA NARAYANAN VÄLILLÄ EI OLE MITÄÄN EROA. HE KAIKKI OVAT YKSI JA SAMA HENKILÖ.
MUTTA RASAN NÄKÖKULMASTA KRISHNA ON KORKEIN, KOSKA KRISHNAN KANSSA ON MAHDOLLISTAA ERILAISET SUHTEET KUIN KUIN VISHNUN/NARAYANAN KANSSA.
Vishnun kanssa voi olla vain neutraaleja suhteita, shanta, dasya, palvelija, mutta Krishnan kanssa on mahdollista olla enemmän sakraalisempia suhteita, esimerkiksi vatsalya, ystävyys jne.
Koska ihmiset eivät kykene ymmärtämään tällaisia asioita, he luulevat, että henkimaailma on Vaikuntha ja että Vishnu/Narayana on Jumalan suuruuden ja majesteettisuuden ruumiillistuma, jota tulee palvoa ja kunnioittaa kaukaa.
Mutta Krishna, Golokassa, henkimaailmassa, on suloisuuden, kauneuden, rakkauden ja hellyyden ruumiillistuma. Jotta tällaiset lähisuhteet olisivat mahdollisia, elävän olennon on unohdettava, että Krishna on Korkein Jumala. Muuten tällaiset suhteet eivät olisi mahdollisia.
Jotta Golokassa elävät olennot unohtaisivat, että Krishna on Jumala, Krishnan energia, Yoga Maya, saa heidät unohtamaan Krishnan Jumaluuden, jotta läheinen suhde olisi mahdollinen, muuten suhde ei ole mahdollista.
Goloka, Kirshnan asuinpaikka henkimaailmassa, on hyvin harvojen elävien olentojen tiedossa, se on niin salaista.
Haribol!
Lämpimät terveiset takaisin Vrindavaniin!
Radhe Radhe!
!!!
Śrīmad Bhagavad-gītā-māhātmyam
Śrīmad Bhagavad-gītān ylistys
teoksesta Śrī Vaiṣṇavīya-tantra-sāra
(valikoituja ślokia)
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Suomenkielisessä käännöksessä on kovin paljon käännösvirheitä.
---------------
Śrīmad Bhagavad-gītā-māhātmyam
Śrīmad Bhagavad-gītān ylistys
teoksesta Śrī Vaiṣṇavīya-tantra-sāra
(valikoituja ślokia)
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
------------------
(1) Viisaat sanoivat:
”Oi Sūta, toista meille, ole hyvä, Śrī Gītān ylistys, sellaisena kuin suuri viisas Śrīla Vyāsadeva sen kertoi Nārāyaṇa-kṣetrassa.”
(2) Sūta Gosvāmī vastasi:
”Oi kunnioitettavat, totisesti olette esittäneet kaikista kysymyksistä ylistettävimmän. Kuka todellakaan kykenee kuvailemaan Śrī Gītān, kaikista aarteista salaisimman, suurenmoista ja valtavaa ylistystä?”
Suomenkielisessä käännöksessä on kovin paljon käännösvirheitä.
---------------
Śrīmad Bhagavad-gītā-māhātmyam
Śrīmad Bhagavad-gītān ylistys
teoksesta Śrī Vaiṣṇavīya-tantra-sāra
(valikoituja ślokia)
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
------------------
(7) ”Ihminen, joka haluaa ylittää maailmallisten kärsimysten kauhean syvyyden, voi tehdä sen hyvin helposti ottamalla turvapaikan Bhagavad-gītān laivasta.”
(8) ”Mutta typerys, joka pyrkii saavuttamaan vapautumisen joogan harjoittamisen avulla ja laiminlyö Śrī Gītān viisauden kuuntelemisen, ansaitsee tulla jopa lapsen pilkkaamaksi.”
(9) ”Sitä, joka kuuntelee ja lukee Śrī Gītāa päivin ja öin, ei koskaan tule pitää tavallisena kuolevaisena. Epäilemättä hänen todellinen olemuksensa on jumalallinen.”
(23) ”Epäilemättä se, joka opiskelee Śrī Gītāa antaumuksellisesti, saavuttaa kaiken sen hyödyn, jonka hän voisi saada Vedojen, Purāṇojen tai muiden pyhien kirjoitusten opiskelusta.”
Suomenkielisessä käännöksessä on kovin paljon käännösvirheitä.
---------------
Śrīmad Bhagavad-gītā-māhātmyam
Śrīmad Bhagavad-gītān ylistys
teoksesta Śrī Vaiṣṇavīya-tantra-sāra
(valikoituja ślokia)
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
------------------
(26) ”Se, joka tarkkaavaisesti kuuntelee ja lukee Śrī Gītān johtopäätösten ylistystä tai esittää nämä johtopäätökset muille, saavuttaa korkeimman päämäärän.”
(39) ”Totisesti hänellä on henkinen näkemys ja hän on todella rikas. Hän on yogī ja todellinen oppinut. Hän on uhritoimitusten tuntija, hän suorittaa ne täydellisesti ja tuntee kaikki Vedat.”
(40) ”Kaikki tämän maailmankaikkeuden pyhät paikat, kuten Prayāga, ovat ikuisesti läsnä siellä, missä Śrī Gītā, Jumalan ikuinen laulu, on läsnä.”
(41) ”Kaikki kehon suojelijat (puoli)jumalten, ṛṣien ja yogien muodossa ovat läsnä sen ihmisen kehossa, joka opiskelee jatkuvasti Śrī Gītāa. He ovat läsnä hänen kehossaan jopa kuoleman hetkellä.”
(42) ”Siellä, missä Śrī Gītā on läsnä, ilmestyy paimenpoika Herra Śrī Kṛṣṇa, seuralaistensa, kuten Nāradan ja Dhruvan, ympäröimänä, suojelijana ja puolustajana.”
(44) Korkein Herra sanoi:
”Oi Pārtha, Śrī Gītā ei eroa Minun sydämestäni. Gītā on Minun korkein olemukseni, ja Gītā on Minun syvin ja katoamaton tietoni.”
(45) ”Gītā on Minun korkein turvapaikkani, Gītā on Minun asuinsijani, Gītā on Minun salaisin mysteerini, ja ennen kaikkea Gītā on Minun korkein guruni.”
(46) ”Minä olen läsnä Śrī Gītāssa, ja Gītā on ikuinen kotini. Ainoastaan Gītān tiedon avulla Minä ylläpidän koko maailmankaikkeutta.”
(47) ”Tiedä, että ikuinen ja sanoin kuvaamaton Gītā on, toisena Minänäni, ruumiillistuneen Absoluutin korkein viisaus.”
(78) ”Ihminen, joka hankkii Śrī Gītā -kirjoituksen varastamalla, tuomitsee itsensä epäonnistumisiin tulevassa elämässään; ja jopa tämän kirjan opiskelu ja lainaaminen ovat vain ajan tuhlausta.”
Suomenkielisessä käännöksessä on kovin paljon käännösvirheitä.
---------------
Śrīmad Bhagavad-gītā-māhātmyam
Śrīmad Bhagavad-gītān ylistys
teoksesta Śrī Vaiṣṇavīya-tantra-sāra
(valikoituja ślokia)
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
------------------
(46) ”Minä olen läsnä Śrī Gītāssa, ja Gītā on ikuinen kotini. Ainoastaan Gītān tiedon avulla Minä ylläpidän koko maailmankaikkeutta.”
(61) Se, jonka keskittyminen kohdistuu yhteen ainoaan Gītān lukuun, saavuttaa kuoleman jälkeen ihmiselämän. Sitten hän opiskelee jälleen Gītāa ja saavuttaa korkeimman vapautumisen.
61 One whose concentration is intent on just one chapter of the Gita will attain a human birth after death. Then, again studying the Gita, he achieves the ultimate liberation.
(61) Se, jonka keskittyminen kohdistuu yhteen ainoaan Gītān lukuun, saavuttaa kuoleman jälkeen ihmiselämän. Sitten hän opiskelee jälleen Gītāa ja saavuttaa korkeimman vapautumisen.
(71) Ihminen, joka ei lausu eikä kuuntele nektarin muotoista Gītāa, on kuin sellainen, jolla on nektaria kädessään mutta joka panee sen syrjään juodakseen myrkkyä.
gitam asritya bahavo, bhu-bhujo janakadayah
nirdhuta-kalmasa loke, gatas te paramam padam [73]
73 Many saintly kings such as King Janaka and others took shelter in the wisdom of the Gita, and becoming purified of all sins, achieved the supreme destination.
(73) Monet pyhät kuninkaat, kuten kuningas Janaka ja muut, ottivat turvapaikan Gītān viisaudessa. Puhdistuttuaan kaikista synneistä he saavuttivat korkeimman päämäärän.
(74) Gītān lausumisessa ei ole eroa ihmisten välillä, olivatpa he syntyperältään korkeita tai alhaisia. Kaikenlaisen tiedon joukossa Gītā on Brahmanin ruumiillistuma ja suhtautuu kaikkiin yhdenvertaisesti.
gitasu na viseso 'sti, janesuchchavachesu cha
jnanesv eva samagresu, sama brahma-svarupini [74]
74 Neither high nor low birth qualifies or disqualifies a faithful person in the singing of the Gita, since of all kinds of knowledge, the Gita is the embodiment of Brahman and equal to all.
(74) Gītān lausumisessa ei ole eroa ihmisten välillä, olivatpa he syntyperältään korkeita tai alhaisia. Kaikenlaisen tiedon joukossa Gītā on Brahmanin ruumiillistuma ja suhtautuu kaikkiin yhdenvertaisesti.
63. Kaikki teot, jotka kaikkialla suoritetaan yhdessä Gītān lukemisen ja laulamisen kanssa, puhdistuvat virheettömiksi, ja niiden tekijä saavuttaa täydellisyyden.
yad yat karma cha sarvatra, gita-patha-prakirtimat
tat tat karma cha nirdosam, bhutva purnatvam apnuyat [63]
63 All actions performed along with the singing of the Gita become purified and successful.
(valikoituja ślokia)
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
-------------
yad yat karma cha sarvatra, gita-patha-prakirtimat
tat tat karma cha nirdosam, bhutva purnatvam apnuyat [63]
63 All actions performed along with the singing of the Gita become purified and successful.
57. Henkilö, joka uskollisesti lausuu Gītāsta kymmenen, seitsemän, viisi, neljä, kolme tai kaksi säettä, yhden säkeen tai vain puoli säettä, saavuttaa asuinsijan kuussa kymmeneksituhanneksi vuodeksi.
(valikoituja ślokia)
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
-------------
gitayah sloka-dasakam, sapta pancha chatustayam
tri-dvy-ekam-ardham athava, slokanam yah pathen narah
chandra-lokam avapnoti, varsanam ayutam tatha [57]
57 A person who faithfully sings ten, seven, five, four, three, two verses, one or only half a verse of the Gita, will attain residence on the moon for ten thousand years.
Gita Mahatmya by Shri Adi Shankaracharya
https://harekrishnamandir.org/blog/post/gita-mahatmya-by-shri-adi-shankaracharya
Bhagavad-gitan lukemisen vaikutus (Gita-mahatmya 2)
Gita-adhyayana-shilasya
Pranayama-parasya ca
Naiva santi hi papani
Purva-janma-kritani ca
Jos ihminen lukee Bhagavad-gitaa hyvin vilpittömästi ja vakavasti, Herran armosta hänen menneiden väärien tekojensa seuraukset eivät enää vaikuta häneen.
------------
Gita Mahatmya by Shri Adi Shankaracharya
https://harekrishnamandir.org/blog/post/gita-mahatmya-by-shri-adi-shankaracharya
Mala-nirmocanam pumsam
Jala-snanam dine dine
Sakrid-gitamrita-snanam
Samsara-mala-nashanam
Ihminen voi puhdistautua päivittäin kylpemällä vedessä, mutta jos hän kylpee edes kerran Bhagavad-gitan pyhissä vesissä, aineellisen elämän epäpuhtaudet häviävät hänestä kokonaan.
------------
Gita Mahatmya by Shri Adi Shankaracharya
https://harekrishnamandir.org/blog/post/gita-mahatmya-by-shri-adi-shankaracharya
Loppu ja alku kuuluvat yhteen.
LOPPU ON AINA UUSI ALKU!
Jumalan sanat: ”Minä olen Aika”.
Kaikki syntyy, muuttuu ja lopulta häviää, jotta uutta voi syntyä.
Brahma luo maailman (toissijainen luoja)
Vishnu ylläpitää maailmaa.
Shiva hajottaa ja muuttaa maailman, jotta uusi luominen voi alkaa.
Kaikki, mikä syntyy, muuttuu ajan mukana. Maailmankaikkeuskin kulkee luomisen, ylläpidon ja hajoamisen sykleissä.
Tärkeä ajatus: loppu ei ole kaiken päättyminen, vaan osa suurempaa kiertokulkua.
Jos mikään ei päättyisi, mikään uusi ei voisi alkaa samalla tavalla.
Siemen päättyy siemenenä, kun se itää, ja uusi elämä alkaa.
Syksy päättyy, jotta kevät voi tulla.
Vanha muoto muuttuu, ja jotain uutta syntyy sen tilalle.
Loppu puhdistaa, ja uusi puhdas alku voi alkaa.
Shivan symboliikassa tuho ei tarkoita vain hävittämistä. Se tarkoittaa myös vanhan purkamista, jotta uusi voi syntyä. Vanhojen muotojen, harhojen ja kiintymysten päättyminen voi avata tien uudelle ymmärrykselle.
Loppu puhdistaa sen, mikä on tullut tiensä päähän, jotta uusi voi alkaa puhtaana.
Loppu ei ole vain päättyminen. Se on tilaa uudelle.
Tärkeä vivahde kuitenkin: kaikki loppuminen ei automaattisesti puhdista. Olennaista on myös se, mitä ihminen oppii, mistä hän vapautuu ja miten hän toimii seuraavaksi.
Satya yuga ei voi alkaa, jos Kali yuga ei päättyisi!
Kun vanha aikakausi päättyy, uusi voi alkaa. Satya Yuga ei voi alkaa, jos edellisen aikakauden kiertokulku ei pääty.
Vaikka yugien vaihtuminen ei tarkoita yksinkertaisesti sitä, että kaikki ihmiset puhdistuvat automaattisesti. Kyse on laajemmasta kosmisesta ja moraalisesta kiertokulusta.
Mutta jotta totuuden ja puhtauden aika voisi alkaa, vanhan järjestyksen on ensin väistyttävä.
Kun vanha ei enää kykene ylläpitämään elämää (vanhuus, sairaus ja kuolema), sen on väistyttävä, jotta uusi voi syntyä.
Kun vanha ei enää kykene ylläpitämään elämää — vanhuuden, sairauden ja kuoleman kautta — sen on väistyttävä, jotta uusi voi syntyä.
On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa: biologisen ruumiin kuolema ja kosmisen aikakauden päättyminen. Ne muistuttavat toisiaan vertauskuvallisesti, mutta teksteissä niitä käsitellään eri tasoilla.
Ei välttämättä jokaisen vanhan asian tarvitse kuolla, jos vanha estää uuden elämän syntymisen, vanhan on muututtava tai väistyttävä.
Luonnossa: vanha lehti putoaa, mutta puu jatkaa elämäänsä ja kasvattaa uusia lehtiä.
Ihmisessä: vanhat harhat ja toimintatavat voivat joutua päättymään, jotta ymmärrys ja viisaus voivat kasvaa.
Yugoissa: Kali Yugan päättyminen ja Satya Yugan alkaminen kuuluvat perinteiseen kosmiseen kiertokulkuun.
Tässä on kuitenkin olennainen ero: vanhan muodon päättyminen ei tarkoita, että kaiken olemassa olevan pitäisi tuhoutua. Joskus vanha voi uudistua sisältäpäin.
Vanha ja uusi eivät välttämättä ole kaksi toisistaan täysin erillistä maailmaa. Uusi voi alkaa silloin, kun vanhan sisällä oleva vääristymä lakkaa ohjaamasta kokonaisuutta.
Todellinen uudistuminen ei aina ala siitä, että kaikki vanha häviää. Se voi alkaa siitä, että vanha lakkaa olemasta entisensä.
Se voi alkaa siitä, että vanha lakkaa olemasta entisensä.
Vanha voi uudistua sisältäpäin, avautuu paljon syvemmäksi kuin pelkäksi muutokseksi. Se liittyy tietoisuuteen, dharmaan, kiintymyksiin ja siihen, mikä ihmisessä on muuttuvaa ja mikä pysyvää.
Muutos alkaa tietoisuudesta
Ihmisen ongelma ei ole yksinkertaisesti se, että hän elää vanhassa maailmassa. Ongelma voi olla myös se, miten hän ymmärtää itsensä, muut ihmiset ja todellisuuden.
Ihminen voi jatkaa elämäänsä samassa ruumiissa ja samassa yhteiskunnassa, mutta hänen suhtautumisensa elämään voi muuttua perusteellisesti.
Tällöin vanhan ei tarvitse ensin tuhoutua ulkoisesti. Sen sijaan vanha tapa nähdä todellisuus voi menettää otteensa.
Uudistuminen ei saa tarkoittaa kärsimyksen oikeuttamista
Eettisessä ajattelussa myötätunto, toisten hyvinvoinnin huomioiminen ovat tärkeitä. Siksi väite, että vanhan täytyy väistyä, ei yksinään oikeuta vahingoittamista tai kärsimyksen aiheuttamista.
Syvällisempi kysymys on, mikä todella tarvitsee päättyä: ihmisten elämä vai ne tietämättömyyden, kiintymyksen ja toiminnan muodot, jotka estävät hyvää elämää.
Meni väärään viestiketjuun!
Eilen alkoi kartikka kuukausi!
Eilen alkoi Kartika-kuukausi. Olkoon tämä pyhä aika täynnä rakkautta, rauhaa ja Krishnan siunauksia.
Kuukausi yhdistetään erityisesti Sri Krishnan Damodara-muotoon.
Damodara-lila: Muistellaan kertomusta siitä, kuinka äiti Yashoda sitoi pienen Krishnan köydellä kiinni tämän kepposten jälkeen.
Kartika- eli Damodara-kuukautta vietetään tänä vuonna 26. lokakuuta – 24. marraskuuta 2026. Tarkat päivämäärät voivat vaihdella perinteen ja paikallisen kalenterin mukaan.
Toivon kaikille seuraajilleni rauhaa, iloa, hengellistä kasvua ja Sri Sri Radha-Krishnan siunauksia.
Hare Krishna! Radhe Radhe!
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRBHdpL7V4ga-2GrTXfHAcoCMNDgWT2Bgjgdp775ezDt0a9ANWkj6RTzHY&s=10
Sri Krishnan Damodara-lilassa on juuri tällainen rakkauden ulottuvuus: Krishna ei halua olla vain kaikkivaltias Jumala, jota kaikki palvovat etäältä. Hän haluaa myös kokea läheistä, henkilökohtaista rakkautta, vanhempien rakkautta, vaikka Jumalalla ei voi olla vanhempia!
Sri Krishna Damodara-līlā paljastaa bhakti-perinteen yhden syvimmistä salaisuuksista: Jumala ei halua olla ainoastaan palvonnan kohde, vaan myös rakkauden kohde.
Äiti Yaśodā ei katso Krishnaa kaikkivaltiaana maailmankaikkeuden Herrana. Hän katsoo häntä omana pienenä poikanaan. Kun Krishna tekee kepposia ja varastaa voita (itseltään) Yaśodā toruu häntä, ja lopulta hän sitoo Krishnan köydellä huhmareeseen.
Kaikkivaltius väistyy rakkauden tieltä. Krishna, jota mikään voima ei voi sitoa, antaa äitinsä sitoa itsensä.
Kunnioitus muuttuu läheisyydeksi. Yaśodā ei lähesty Krishnaa pelon tai jumalallisen majesteettisuuden kautta, vaan äidin hellyydellä ja huolenpidolla.
Rakkaudesta tulee vastavuoroista. Krishna ei vain vastaanota palvontaa, vaan antautuu rakastettavaksi.
Ja juuri tässä on paradoksi: Jumala, jolla ei ole tarvetta kenellekään, haluaa silti tulla rakastetuksi.
Bhakti-perinteen näkökulmasta tämä ei tarkoita, että Krishna menettäisi jumalallisuutensa. Päinvastoin, hänen rajaton vapautensa ilmenee siinä, että hän voi vapaaehtoisesti antautua rakkauden siteisiin. Hän ei ole Yaśodān poika siksi, että hänet olisi pakotettu siihen, vaan siksi, että hän itse haluaa elää tämän rakkauden todellisuudessa.
Damodara-nimen perinteinen selitys liittyy köyteen (dāma), joka sitoo Krishnan vatsan (udara) ympärille. Bhakti-perinteessä tämä köysi saa myös syvemmän merkityksen: Krishnaa eivät lopulta sido köyden säikeet vaan hänen äitinsä rakkaus ja antaumus.
Ehkä kaikkein koskettavinta on tämä: ääretön Jumala suostuu olemaan pieni, jotta äärellinen ihminen voisi rakastaa häntä läheisesti.
Yaśodā näkee poikansa. Krishna kokee äitinsä rakkauden. Ja siinä hetkessä jumalallisen suuruuden ja inhimillisen läheisyyden välinen etäisyys katoaa — ei siksi, että Jumala lakkaisi olemasta ääretön, vaan siksi, että rakkaus voi ylittää sellaisenkin etäisyyden, jota mikään voima ei voisi ylittää. ❤️
Śrī Kṛṣṇan Dāmodara-līlā liittyy aivan erityisesti Kārttika-kuukauteen, jota kutsutaan myös Dāmodara-kuukaudeksi eli Dāmodara-māsaksi. Se on omistettu Kṛṣṇan ja äiti Yaśodān rakkaudelliselle lilalle eli leikille
Kṛṣṇa antaa äitinsä rakkauden sitoa itsensä. Dāmodara-kuukausi kutsuu meitä lähestymään häntä tämän läheisyyden, hellyyden ja rakkauden kautta.
Eikö Jumalakin kaipaa sitä, että häntä rakastetaan, eikä ainoastaan palvota?
Dāmodara-līlāssa on juuri tällainen ihmeellinen näkökulma. Kṛṣṇa ei halua olla vain kaikkivaltias Herra, jonka edessä ihmiset kumartavat. Hän haluaa myös leikkiä, nauraa, tehdä kepposia, tulla äitinsä torumaksi ja saada tämän syliinsä.
Ajattele äiti Yaśodāa: hän ei mieti, kuinka mahtava Jumala hänen poikansa on. Hän miettii, onko tämä syönyt, miksi tämä on taas varastanut voita ja miten tämä saadaan pysymään hetki aloillaan.
Ja Kṛṣṇa nauttii tästä suhteesta.
Tätä kutsutaan vātsalya-bhāvaksi, vanhemman rakkaudeksi Jumalaa kohtaan. Rakkaus on niin läheistä, ettei palvoja keskity Jumalan suuruuteen vaan hänen persoonallisuuteensa ja heidän keskinäiseen Jumala ei kaipaa läheisyyttä siksi, että hän olisi yksinäinen tai vajavainen ihmisen tavoin,mutta hän haluaa vapaasti jakaa rakkautta ja nauttia rakkaudellisista suhteista.
Ja Dāmodara-līlāssa on vielä jotakin erityisen koskettavaa: ääretön Jumala antaa pienen lapsen tavoin äitinsä rakastaa itseään. Hän eivaadi, että häntä lähestytään Herrana. Hän antaa itsensä lähestyttäväksi poikana.
Siinä rakkaus ei ole enää vain kumartumista Jumalan edessä. Se on myös sitä, että Jumala saa olla rakastettu.
Kṛṣṇa näyttää "äidilleen" äärettömyytensä, mutta haluaa silti olla hänen pieni poikansa. Juuri tämä jumalallisen suuruuden ja äidinrakkauden välinen jännite tekee molemmista leeloista niin koskettavia
Maailmankaikkeudellinen muoto
Yashoda näkee Maailmankaikkeudellisen muodon
Aineellinen maailma on ainoa paikka, jossa Krishna voi "syntyä" pienen lapsen muodossa. Koska Hän kaipaa rakkautta, Hän voi tällä tavoin tuntea, että häntä rakastetaan myös pienenä lapsena.
**************
Krishna näyttää suussaan Maailmankaikkeudellisen muodon.
https://www.harekrsna.de/artikel/krishnas-mouth.htm
Muutamia katkelmia eri paikoista ja monia käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.
**************
**************
https://www.harekrsna.de/artikel/bala-krsna/krsna-opens-his-mouth_s.jpg
....
Kun Jumaluuden Korkein Persoonallisuus Kṛṣṇa Kṛṣṇa sai äidiltään tällaisen käskyn, Hän avasi välittömästi suunsa aivan kuin tavallinen poika. Sitten äiti Yaśodā näki tuon suun sisällä luomakunnan täydellisen yltäkylläisyyden. Hän näki koko ulkoavaruuden kaikkiin suuntiin, vuoret, saaret, valtameret, meret, planeetat, ilman, tulen, kuun ja tähdet. Kuun ja tähtien ohella hän näki myös kaikki elementit, veden, taivaan, laajan eteerisen olemassaolon sekä koko egon ja aistien tuotteet ja aistien ohjaajan, kaikki puolijumalat, aistien kohteet, kuten äänen, hajun jne. sekä aineellisen luonnon kolme laatua. Hän pystyi myös havaitsemaan, että Hänen suussaan olivat kaikki elävät olennot, ikuinen aika, aineellinen luonto, henkinen luonto, toiminta, tietoisuus ja koko luomakunnan eri muodot.
Yaśodā pystyi löytämään lapsensa suusta kaiken kosmisen ilmenemisen kannalta tarpeellisen. Hän näki myös Hänen suussaan itsensä ottamassa Kṛṣṇaa syliinsä....
Nähtyään kaiken tämän hän tuli kunnioituksen valtaan ja alkoi miettiä, näkeekö hän unta vai näkeekö hän todella jotain ihmeellistä. Hän päätteli, että hän joko näki unta tai näki Jumaluuden Korkeimman Persoonallisuuden illusorisen energian leikin. Hän ajatteli, että hänestä oli tullut hullu, henkisesti häiriintynyt, kun hän näki kaikki nuo ihmeelliset asiat.
...
Sitten hän ajatteli: ”Se voi olla kosmista mystistä voimaa, jonka lapseni on saavuttanut, ja siksi olen hämmentynyt tällaisista näyistä Hänen suussaan. Antakaa minun osoittaa kunnioitusta Jumaluuden Korkeimmalle Persoonallisuudelle, jonka energian alaisuudessa ruumiillinen minä ja ruumiillinen omaisuus ovat syntyneet.” Sitten hän sanoi: ”Antakaa minun osoittaa kunnioitusta Hänelle, jonka illusorisen energian alla ajattelen, että Nanda Mahārāja on aviomieheni ja Kṛṣṇa on poikani, ..... Kaikki tämä harhakäsitys johtuu Korkeimman Herran illusorisesta energiasta. Rukoilen siis Häntä, että Hän suojelisi minua aina.”
Äiti Yaśodān ajatellessa näin korkeafilosofisesti Herra Kṛṣṇa laajensi jälleen sisäistä energiaansa vain hämmentääkseen häntä äidillisellä kiintymyksellä.
Äiti Yaśodā unohti välittömästi kaiken filosofisen spekuloinnin ja hyväksyi Kṛṣṇan omaksi lapsekseen. Hän otti Hänet syliinsä ja hukkui äidilliseen kiintymykseen.
Näin hän alkoi ajatella: ”Kṛṣṇa ei ole massojen ymmärrettävissä karkean tietoprosessin kautta, mutta Hänet voidaan ottaa vastaan upaniṣadien ja vedānta- eli mystisen joogajärjestelmän ja Saṅkhya-filosofian kautta.” Sitten hän alkoi ajatella Jumaluuden Korkeinta Persoonallisuutta omana syntyneenä lapsenaan.
*******************************
https://btg.krishna.com/the-universal-form-its-revelations-and-implications/
The Universal Form: Its Revelations and Implications
Jumalan inkarnaatioita ennustetaan Pyhissä kirjoituksissa...
Sri Chaitanya Mahaprabhusta on esimerkiksi ennustettu muun muassa Vayu Puranassa, jossa hänen äitinsä Sachi mainitaan nimeltä. Samassa tekstissä kerrotaan kaupunki, jossa hän ilmestyi, Navadwip, ja myös hänen tehtävänsä: sankirtana-liikkeen eli Pyhän nimen veisuun keskittyvän liikkeen avaaminen.
Ja kun Pyhät kirjoitukset eivät kerro yksityiskohtia, niissä kuvataan kehollisia piirteitä ja henkilökohtaisia ominaisuuksia, joista inkarnaation voi tunnistaa.
*****************************
Maailmankaikkeudellinen muoto on hyvä testi sen määrittämiseksi, kuka on inkarnaatio ja kuka ei.
***************
Joskus löytyy ihmisiä, jotka väittävät olevansa jumala tai jumalan inkarnaatio.
Sitä helppo tarkistaa.
1. Onko heistä ennustettu tuhansia vuosia ennen heidän syntymäänsä useissa Vedalaisissa teksteissä etukäteen?
2. Onko heidän kehoissaan jumalallisuuden tunnusmerkkejä?
3. Pystyvätkö ne näyttämään Maailmankaikkeudellisen muodon.
Kun Krishna äiti Yashodan käskystä avasi suunsa, hän näki suussaan kaikki liikkuvat ja liikkumattomat olennot, ulkoavaruuden ja kaikki ilmansuunnat sekä vuoret, saaret, valtameret, maan pinnan, puhaltavan tuulen, tulen, kuun ja tähdet. Hän näki planeettajärjestelmät, veden, valon, ilman, taivaan ja luomakunnan ahankaran transformaation kautta.
Hän näki myös aistit, mielen, aistihavainnot ja kolme ominaisuutta: hyvyyden, intohimon ja tietämättömyyden. Hän näki eläville olennoille varatun ajan, hän näki luonnolliset vaistot ja karman reaktiot, ja hän näki halut ja erilaiset kehot, liikkuvat ja liikkumattomat. Nähtyään kaikki nämä kosmisen ilmentymän aspektit sekä itsensä ja Vrindavana-dhaman, hän tuli epäileväksi ja pelokkaaksi poikansa luonteen suhteen.
Koska Yashoda on lempeä harras, joka nauttii läheisestä suhteesta Korkeimpaan, hän halusi Arjunan tavoin nähdä Hänet mieluummin ihastuttavassa (ja alkuperäisessä) kaksikätisessä muodossaan Krishnana, rakastavana poikanaan.
Maailmankaikkeudellinen muoto vahvistaa Lordi Krishnan jumaluuden niille, jotka ovat henkisyyden alkeellisella tasolla.
Tämän totuuden filosofinen perusta löytyy satunnaisesti Srimad-Bhagavatamin viidestä ensimmäisestä kantista, joissa paljastetaan, että Maailmankaikkeudellinen muoto on Herran väliaikainen ilmentymä, joka ilmentää kaikkia luotuja asioita. Tämä huomataan erityisesti kohdassa Srimad-Bhagavatam 1.3.30.1.
Miksi Herra näyttäisi tämän muodon Yashodan ja Arjunan kaltaisille ylemmille palvojille? Vastaus on yksinkertainen, kuten Prabhupada totesi aiemmin: Heidän kauttaan Krishna paljastaisi jumaluutensa tosiasian tuleville epäuskoisten ja skeptikkojen sukupolville (minun kaltaisilleni ihmisille), toivoen saavansa heidät uskoon.
Näytettyään muodon äiti Yashodalle näissä kahdessa tilaisuudessa kului monta vuotta ennen kuin Herra Krishna näytti sen uudelleen.
Kolmas tapaus oli kurujen kokoussalissa, kuten Mahabharatan viidennessä kirjassa kuvataan. Siellä, Udyoga-parvassa, luemme, että Krishna saapui Kauravan hoviin rauhantehtävässä ja yritti lopettaa tuhoisan Kurukshetran sodan ennen kuin se ehti alkaa. Duryodhana ei ainoastaan halunnut kuulla hänen sovinnon sanojaan, vaan hän määräsi, että Krishna pidätettiin ja sidottiin köysillä.
Näytettyään muodon äiti Yashodalle näissä kahdessa tilaisuudessa kului monta vuotta ennen kuin Krishna näytti sen uudelleen. Kolmas tapaus oli kurujen kokoussalissa, kuten Mahabharatan viidennessä kirjassa kuvataan. Siellä, Udyoga-parvassa, luemme, että Krishna saapui Kauravan hoviin rauhantehtävässä ja yritti lopettaa tuhoisan Kurukshetran sodan ennen kuin se ehti alkaa. Duryodhana ei ainoastaan halunnut kuunnella hänen sovinnon sanojaan, vaan hän määräsi, että Krishna pidätettiin ja sidottiin köysillä. Vastauksena tähän Herra nauroi sydämellisesti ja näytti osan siitä sydäntä liikuttavasta muodosta, jonka Hän myöhemmin osoitti Arjunalle.
Tässä kuvataan, että Krishna ilmestyi lukemattomiin käsivarsiin, joissa jokaisessa oli aseita, jotka hehkuivat sokaisevaa valoa. Itse asiassa hänen koko muotonsa näytti purkautuvalta tulivuorelta, ja hänen salamankaltaisesta kehostaan lähti esiin valtava joukko puolijumalia, mukaan lukien Brahma hänen otsallaan ja Shiva hänen rinnallaan. Hänen muodossaan näkyi todellakin kaikkien olentojen, niin suurten kuin pientenkin, olemus. Hänen suustaan ja ihohuokosistaan lähti tulta, joten Hän näytti auringon säteiden kaltaiselta.
Duryodhana ei kyennyt katsomaan tätä tuhoisan hohtavaa muotoa, ja muutkin Kaurava-kuninkaat sulkivat silmänsä pelosta. Ainoastaan Bhishma, Drona, Karna, Vidura, Sanjaya ja paikalla olleet tietäjät pystyivät katsomaan tätä jumalallista ilmestystä. Taivaan asukit suihkuttivat kukkia, ja kaikin puolin kajahti rumpujen ja konšien ääniä.
Sokea kuningas Dhritarashtra, Duryodhanan isä, kuuli hälinän ja rukoili, että Krishna antaisi myös hänelle Kauravoille testamentatun näyn. Krishna myönsi hänelle hetkellisen näön ja antoi hänelle jumalallisen kyvyn nähdä näkymätöntä.
Hämmennyttyään Kauravoista Herra Krishna vetäytyi universaalista muodostaan ja lähti Satyakin ja Kritavarman saattelemana palatsista tietäen, että sota oli väistämätön.
Pian tämän jälkeen, juuri ennen Kurukshetran taistelua, Krishna paljasti Arjunalle universaalin muodon kaikessa täydellisyydessään.
Tämä oli neljäs kerta, kun Hän paljasti sen. Sanoin aiemmin, että Kauravan kokoussalissa tapahtunut ilmestys oli osittainen ilmentymä. Sanon nyt ”kaikessa täydellisyydessään”, koska Prabhupada osoittaa, että jumalalliselle jousimiehelle näytetty erityinen versio oli ainutlaatuinen:
Kukaan ei ollut nähnyt tätä Herran Maailmankaikkeudellista muotoa ennen Arjunaa, mutta koska muoto näytettiin Arjunalle, myös muut bhaktat taivaallisilla planeetoilla ja muilla planeetoilla avaruudessa saattoivat nähdä sen.
He eivät nähneet sitä aiemmin, mutta Arjunan ansiosta he pystyivät näkemään sen.
Toisin sanoen kaikki Herran opetuslapset pystyivät näkemään Maailmankaikkeudellisen muodon, joka näytettiin Arjunalle Krishnan armosta.
Joku kommentoi, että tämä muoto näytettiin myös Duryodhanalle, kun Krishna meni Duryodhanan luo neuvottelemaan rauhasta.
Valitettavasti Duryodhana ei hyväksynyt rauhantarjousta, mutta tuolloin Krishna osoitti osan Maailmankaikkeudellisesta muodostaan
. Mutta nuo muodot ovat erilaisia kuin tämä Arjunalle näytetty muoto. Sanotaan selvästi, ettei kukaan ole koskaan ennen nähnyt tätä muotoa. (Bhagavad-gita sellaisena kuin se on, 11.47, Purport)2
Itse asiassa monet näkivät universaalin muodon taistelun aikaan, ei vain Arjuna. Kuuluisa kommentaattori Baladeva Vidyabhushana’ sanoo Bhagavad-gitan 11.20:n selityksessään:
Ymmärretään, että nyt, nähdäkseen sodan, devat, asurat, gandharvat, kinnarat ja muut, jotka olivat ystävällisiä tai puolueettomia, olivat kokoontuneet.
Ei vain Arjuna saanut taivaallisia silmiä. Herra antoi myös heille taivaalliset silmät nähdäkseen tämän muodon.
Jos vain Arjuna olisi voinut nähdä tuon muodon, se olisi ollut kuin nukkuva ihminen, joka näkee unessa vaunuja tai muita esineitä, kun taas muut eivät näe niitä. Herra teki tämän näytöksen, jotta monet muutkin voisivat todistaa Hänen voimistaan.
Viides ja viimeinen ilmestys
Herra ilmoitti universaalin muotonsa Uttankalle Mahabharatan neljännessätoista kirjassa (Ashvamedha-parva 52-54). Siinä kerrotaan, että heti Kurukshetran sodan jälkeen Krishna matkusti Dwarkaan ja tapasi matkalla vanhan ystävänsä, tietäjä Uttankan. He pysähtyivät juttelemaan, ja Krishna kertoi hänelle sodan yksityiskohdat. Uttanka piti hämmentävänä sitä, että Krishna ei keskeyttänyt tapahtumia, sillä hänellä oli varmasti valta tehdä niin. Kun heidän keskustelunsa kiihtyi, Uttanka uhkasi kirota Herran joogavoimillaan. Krishna kuitenkin kertoi hänelle, että tällainen kirous olisi tehoton, sillä Jumalana Hän oli kaikkien mystisten voimien lähde.
https://btg.krishna.com/the-universal-form-its-revelations-and-implications/
Edellä muutama katkelma MYÄÖS täältä, paljon käännösvirheitä suomnen kielessä.
https://scsmath.com/docs/articles/karttik-month.html
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
https://scsmath.org/spanish/2004/karttik_f_month-sp.html
https://btg.krishna.com/the-universal-form-its-revelations-and-implications/
Maailmankaikkeudellinen muoto – Yashoda näkee Krishnan suussa koko maailmankaikkeuden
Karttika-kuukausi kutsuu meitä syventämään bhaktia
Krishna, maailmankaikkeuden Herra, antaa äitinsä sitoa itsensä köydellä. Äidin rakkaus saa Hänet unohtamaan oman jumalallisen majesteettisuutensa ja antautumaan rakkauden siteisiin.
Mutta kun Krishna avaa suunsa, Yashoda näkee jotakin käsittämätöntä: koko maailmankaikkeuden.
Hän näkee planeetat, tähdet, taivaat, maan, vuoret, joet ja kaikki elävät olennot. Hän näkee jopa itsensä ja pienen Krishnan siinä samassa maailmankaikkeudessa, jota hän katselee poikansa suusta.
Hetken ajan äidin eteen avautuu todellisuus, joka ylittää kaiken tavallisen ymmärryksen.
Kuka tämä lapsi oikein on?
Onko Hän todella vain hänen pieni poikansa?
Vai onko Hän koko olemassaolon alkuperä?
Silti Krishnan oma erityinen lahja on se, että Hän antaa Yashodan jälleen unohtaa tämän ihmeellisen näyn. Äidin sydän palaa rakastamaan Häntä omana pienenä lapsenaan.
Rakkaus on suurempi kuin majesteettisuus
Tässä lilassa eli leikissä on syvä hengellinen salaisuus.
Krishna on Bhagavan, kaiken alkuperä ja maailmankaikkeuden Herra. Hänen suussaan voi olla koko maailmankaikkeus, mutta Hän kaipaa myös äitinsä hellyyttä.
Juuri tämä tekee leikistaniin koskettavan: koko maailmankaikkeuden Herra antaa itsensä tulla rakastetuksi kuin pieni lapsi.
Rakkaus on suurempi kuin majesteettisuus
Miksi Krishna syntyy aineelliseen maailmaan?
Aineellinen maailma on paikka, jossa Krishna voi syntyä pienen lapsen muodossa
Krishna ei kuitenkaan bhakti-perinteen mukaan ole aineellisen maailman lakien alainen eikä Hänen syntymänsä ole tavallinen syntymä.
Hän voi ilmestyä maailmaan ja osallistua ihmisten elämään niin, että ihmiset voivat kohdata
Yashodan kohdalla tämä rakkaus saa erityisen muodon. Hän ei ainoastaan palvo Krishnaa kaukaa, vaan saa pitää Häntä sylissään.
Karttikan syventyvä opetus
Karttika-kuukauden aikana voimme mietiskellä tätä kysymystä:
Rakastanko Krishnaa vain siksi, että Hän on kaikkivaltias, vai voinko oppia rakastamaan Häntä myös läheisesti, luottavaisesti ja yksinkertaisesti?
Damodara-lilassa Krishna antaa äitinsä sitoa itsensä. Köysi ei voita Häntä voimalla. Rakkaus saa Hänet antautumaan.
Karttikan sydän on siinä, että Krishnaa ei lähestytä vain ihmetellen Hänen suuruuttaan, vaan antaen sydämen avautua Hänen rakkaudelleen.
Damodarastakamin rukouksen hengessä:
Oi Herra Damodara, anna minun sydämeni pehmetä rakkaudesta Sinuun. Älä anna minun nähdä Sinussa vain maailmankaikkeuden Herraa, vaan auta minua oppimaan Yashodan esimerkistä, kuinka Sinua rakastetaan läheisesti, nöyrästi ja vilpittömästi.
Hare Krishna. 🙏🪷
Krishnasta tulee palvojiensa orja
Puhdas, pyyteetön rakkaus (bhakti) pystyy alistamaan Jumalan. Kun palvoja antautuu täysin Krishnalle ilman aineellisia pyyntöjä, Krishna vastaa tähän rakkauteen niin voimakkaasti, että hän asettaa itsensä palvojansa tahtoon ja alaisuuteen.
Miksi Krishna antaa harvoin puhdasta bhaktia?
Koska:
Omistautuminen on niin voimakasta, että Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.
Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.
Krishna tarjoaa helposti vapautuksen, mutta Hän suostuu harvoin tarjoamaan sielulle bhaktia,
Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.
Hän ei siis anna rakkautta kovinkaan helposti, koska Hän on sitoutunut siihen. Hän voi antaa vapautuksen helposti, mutta puhtaan rakkauden antaminen on hyvin vaikeaa.
Krishna voi antaa meille mitä tahansa, jopa muktin, vapautumisen, mutta bhakti on erityinen lahja, sillä antamalla palvojalle bhaktin Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.
Antamalla palvojalle bhaktin, Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.
Leo Tolstoi:
"Jos Krishnaa ei olisi, ei olisi meidän käsitystämme Jumalasta."
"Krishnan koko opetus ja elämä on vain rakkautta. Krishna ei hyväksy mitään muuta kuin rakkauden, toimii vain rakkauden kautta, hengittää vain sen kautta ja puhuu vain sen kautta."
"Krishnan metafyysinen uskonnollinen idea on kaikkien todellisten filosofisten järjestelmien ja kaikkien uskontojen ikuinen ja universaali perusta."
Eilen alkoi Kartika-kuukausi.
Onne teille!
Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.
Jotta Golokassa elävät olennot unohtaisivat, että Krishna on Jumala, Krishnan energia, Yoga Maya, saa heidät unohtamaan Krishnan Jumaluuden, jotta läheinen suhde olisi mahdollinen, muuten suhde ei ole mahdollista.
Parabrahman ryömii Nanda Maharajin pihalla, kun hän halua leikkia lapsena
Parabrahman ryömii Nanda Mahārājan pihamaalla” kuvaa Kṛṣṇan lapsuusleikkien hämmästyttävää suloisuutta.
Tämä kuva korostaa Jumalaa koskevaa korkeinta käsitystä: Absoluuttinen Totuus (Parabrahman), joka on kaikkien syiden syy ja ylläpitää lukemattomia maailmankaikkeuksia, ottaa rakkaudesta omistautuneita palvelijoitaan kohtaan pienen lapsen muodon ja ryömii polvillaan pölyisessä pihassa ottoisänsä Nanda Mahārājan pihamaalla.
Tämä līlā (jumalallinen leikki) osoittaa, että puhtaiden bhaktojen kuten äiti Yaśodān ja Nanda Mahārājan, rakkaus (prema) on niin voimakasta, että se alistaa jopa Korkeimman Herran itselleen ja saa Hänet unohtamaan oman suuruutensa ja aiśvaryansa (jumalallisen mahtinsa).
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/19/96
Raghupati Upādhyāya recited, “Those who are afraid of material existence worship the Vedic literature. Some worship smṛti, the corollaries to the Vedic literature, and others worship the Mahābhārata. As far as I am concerned, I worship Kṛṣṇa’s father, Mahārāja Nanda, in whose courtyard the Supreme Personality of Godhead, the Absolute Truth, is playing.”
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/19/96
Raghupati Upādhyāya lausui: ”Ne, joita aineellinen olemassaolo pelottaa, palvovat Vedoja. Jotkut osoittavat kunnioitusta smṛteille – Vedoja täydentäville kirjoituksille – ja toiset kunnioittavat Mahābhārataa. Mitä minuun tulee, minä palvon Kṛṣṇan isää, Mahārāja Nandaa, jonka pihamaalla Korkein Jumaluuden Persoonallisuus, Absoluuttinen Totuus, leikkii.”
Mitä minuun tulee, minä palvon Kṛṣṇan isää, Mahārāja Nandaa, jonka pihamaalla Korkein Jumaluuden Persoonallisuus, Absoluuttinen Totuus, leikkii.
Raghupati Upādhyāya recited, “Those who are afraid of material existence worship the Vedic literature. Some worship smṛti, the corollaries to the Vedic literature, and others worship the Mahābhārata. As far as I am concerned, I worship Kṛṣṇa’s father, Mahārāja Nanda, in whose courtyard the Supreme Personality of Godhead, the Absolute Truth, is playing.”
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/19/96
Raghupati Upādhyāya lausui: ”Ne, jotka pelkäävät aineellista olemassaoloa, palvovat vedalaista kirjallisuutta. Jotkut palvovat smṛti-kirjoituksia, vedalaisen kirjallisuuden täydennyksiä, ja toiset palvovat Mahābhārataa. Mitä minuun tulee, minä palvon Kṛṣṇan isää, Mahārāja Nandaa, jonka pihamaalla Korkein Jumaluuden Persoonallisuus, Absoluuttinen Totuus, leikkii.”
Tämän Raghupati Upādhyāyan lausuman säkeen Śrī Rūpa Gosvāmī sisällytti myöhemmin teokseensa Padyāvalī (126).
Raghupati Upadhyaya sanoo:
”Jotkut oppineet kääntyvät śrutin puoleen, toiset smṛtin ja kolmannet Mahābhāratan puoleen, mutta minä en välitä kaikista näistä asioista. Korkein johtopäätökseni on tämä: haluan ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa. Hän on todellinen ihanteeni elämässä.
Parabrahman, Korkein Absoluutti, ryömii hänen kotinsa pihalla! Kuinka tämä on mahdollista? Parabrahman ryömii pienen lapsen muodossa hänen kotinsa pihalla! Hänellä on tällainen lumoava voima.
Śruti ja smṛti – en välitä niistä. Haluan ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa ja tulla hänen läheiseksi kumppanikseen.”
--------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta
Amritin pisaroita | Ihmeellinen ilmestyminen
(Navadvīpa Dhāma, Intia)
haluan ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa. Hän on todellinen ihanteeni elämässä.
Parabrahman, Korkein Absoluutti, ryömii hänen kotinsa pihalla!
Parabrahman ryömii pienen lapsen muodossa hänen kotinsa pihalla!
Śruti ja smṛti – en välitä niistä. Haluan ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa ja tulla hänen läheiseksi kumppanikseen.”
Upaniṣadit kutsuvat Häntä Brahmaniksi, joogit Paramātmāksi ja bhaktat Bhagavāniksi. Hän on yksi, mutta ilmenee näille kolmelle palvojiensa ryhmälle mainituissa kolmessa aspektissa.
Hänessä ei ole sellaista ruumiin ja sielun välistä eroa kuin meissä
https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/
Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta katkelmia:
---------------
Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
Kṛṣṇan yliluonnollinen syntymä
Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj kuvailee Vasudevan näkyä Mathurāssa.
Bhakta: Voisitteko kertoa yksityiskohtaisesti Kṛṣṇan syntymästä?
Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Kokonaisuudessaan se on jotain jäljittelyn kaltaista. Kṛṣṇan syntymällä ei ole mitään tekemistä sen todellisuuden kanssa, jonka havaitsemme maallisilla aisteillamme. Kṛṣṇa, jolla on henkinen keho, ilmestyi aineelliseen maailmaan ja esitti ”fyysistä” syntymäänsä. Se oli imitaatio, se oli näytelmä, se oli draama, se oli leikki.
Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
Krishna’s Supernatural Birth
Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj describes Vasudev’s vision in Mathurā.
Devotee: Could you describe the details of Kṛṣṇa’s birth?
Śrīla Śrīdhar Mahārāj: On the whole, it is something like imitation. It is nothing like the things we conceive of with our material senses. Kṛṣṇa, a spiritual body, came and showed Himself being born physically. It was an imitation, a show, like a drama, a play.
...
...
...
...
...
Omistautuminen on niin voimakasta, että Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.
Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.
Kun ääretön Jumala suostuu olemaan pieni
Śrī Kṛṣṇan Dāmodara-līlā ja äiti Yaśodān näkemä maailmankaikkeudellinen muoto
Śrī Kṛṣṇan elämäntarinoissa on jotakin poikkeuksellisen koskettavaa. Hän on maailmankaikkeuden Herra, kaiken olemassa olevan lähde ja ylläpitäjä, mutta samalla hän antaa äiti Yaśodān rakastaa itseään pienenä poikanaan.
Juuri tässä piilee Kṛṣṇa-bhaktin yksi syvimmistä salaisuuksista: Jumalan suuruus ja hänen läheisyytensä eivät sulje toisiaan pois.
Jumalallisen suuruuden edessä syntyy hämmennys
Yaśodā järkyttyy näkemästään. Hänen tavallinen käsityksensä maailmasta ja omasta pojastaan joutuu kyseenalaiseksi. Hän pohtii, onko kyse unesta, harhanäystä vai jostakin jumalallisesta voimasta.
Hänelle avautuu hetkeksi kysymys, joka ylittää tavallisen äidillisen kokemuksen: kuka hänen lapsensa todella on?
Mutta kertomuksen koskettavin käänne tulee sen jälkeen.
Kṛṣṇan sisäisen voiman vaikutuksesta Yaśodān äidillinen kiintymys palautuu. Hän ei jää etäiseksi tarkkailijaksi, joka palvoo poikaansa maailmankaikkeuden Herrana. Hän saa jälleen rakastaa häntä omana lapsenaan.
Ääretön ei katoa. Äiti vain jatkaa rakastamista.
Dāmodara-līlā: kaikkivaltius antautuu rakkaudelle
Toisessa tunnetussa kertomuksessa Kṛṣṇa tekee kepposia ja varastaa voita. Äiti Yaśodā yrittää kasvattaa vilkasta poikaansa ja lopulta sitoo hänet köydellä huhmareeseen.
Tätä leelaa kutsutaan Dāmodara-līlāksi. Nimi Dāmodara yhdistetään sanskritin sanoihin dāma, köysi, ja udara, vatsa.
Kertomuksessa köysi ei aluksi riitä sitomaan Kṛṣṇaa, vaikka Yaśodā yrittää yhä uudelleen. Lopulta Kṛṣṇa antaa äitinsä onnistua.
Tässä jumalallinen kaikkivaltius näyttäytyy aivan toisenlaisessa valossa kuin tavallisissa kertomuksissa jumalien voimasta. Kṛṣṇa ei osoita suuruuttaan vapautumalla äitinsä otteesta. Hän osoittaa sen sallimalla itsensä tulla rakastetuksi, ohjatuksi ja jopa torutuksi.
tätä läheistä äidillistä rakkautta kutsutaan vātsalya-bhāvaksi.
Yaśodā ei lähesty Kṛṣṇaa ensisijaisesti kaikkivaltiaana Herrana. Hän huolehtii siitä, että poika syö, käyttäytyy ja pysyy turvassa. Hänen rakkautensa ei ole pelkkää kunnioitusta. Se on elävää, henkilökohtaista ja vastavuoroista läheisyyttä.
Kaipaako Jumala rakkautta?
Tässä nousee esiin syvä filosofinen kysymys: jos Jumala on täydellinen eikä tarvitse mitään, miksi hän haluaisi tulla rakastetuksi?
Vastaus ei välttämättä ole, että Jumala olisi yksinäinen tai vajavainen. Tämä voidaan ymmärtää hänen vapaan, persoonallisen luontonsa ilmentymiksi.
Tarvitseminen ja rakastaminen eivät ole sama asia.
Ihminen saattaa tarvita toista oman puutteensa vuoksi. Bhakti-perinteen kuvaama jumalallinen rakkaus taas ei perustu puutteeseen, vaan siihen, jossa rakkaus saa ilmetä ja tulla jaetuksi.
Kṛṣṇa ei ole Yaśodān poika siksi, että jokin häntä suurempi voima pakottaisi hänet siihen. Kertomuksen teologisessa tulkinnassa hän antautuu tähän suhteeseen omasta vapaasta tahdostaan.
Hän ei lakkaa olemasta Jumala, vaikka hänen äitinsä käskee häntä.
Miksi Yaśodā ei jää palvomaan maailmankaikkeudellista muotoa?
Tässä on kertomusten hienovarainen jännite.
Maailmankaikkeudellinen muoto paljastaa Kṛṣṇan suuruuden. Dāmodara-līlā puolestaan näyttää, kuinka tuo sama suuruus voi jäädä äidillisen rakkauden varjoon.
Yaśodān rakkaus ei perustu siihen, että hän jatkuvasti muistaisi poikansa kaikkivaltiuden. Hän saa olla hänelle äiti.
tätä voidaan tulkita niin, että Kṛṣṇan läheiset suhteet kuuluvat hänen erityiseen, rakkaudelliseen henkiseen todellisuuteensa.
Jumalallisen majesteettisuuden tietoisuus voi väistyä, jotta läheisyys saa kukoistaa.
Tämä ei tarkoita, että Jumalan suuruus olisi epätodellista. Pikemminkin suuruus ei ole hänen persoonallisuutensa ainoa ulottuvuus.
Dāmodara-kuukausi ja rakkauden tie
Kuukauden hengellinen sanoma voidaan tiivistää yhteen ajatukseen:
Kṛṣṇaa ei lähestytä vain hänen suuruuttaan ihaillen, vaan myös rakkautta vaalien.
Dāmodara-līlā muistuttaa, ettei bhakti ole pelkästään etäistä kunnioitusta. Se voi olla huolenpitoa, hellyyttä, luottamusta ja henkilökohtaista suhdetta.
Äiti Yaśodā näkee poikansa suussa maailmankaikkeuden, mutta saa silti ottaa hänet syliinsä.
Hän sitoo köydellä sen, jota mikään aineellinen voima ei voisi sitoa.
Ja Kṛṣṇa, jonka olemassaolossa kaikki maailmat lepäävät, antaa äitinsä rakastaa itseään pienenä poikana.
Ehkä juuri siinä on tämän leelan syvin kauneus: äärettömyys ei tee läheisyyttä mahdottomaksi.
Yaśodā näkee maailmankaikkeuden, mutta rakastaa lastaan. Kṛṣṇa on maailmankaikkeuden Herra, mutta antaa itsensä tulla rakastetuksi.
Bhaktin silmissä nämä eivät ole kaksi ristiriitaista todellisuutta. Ne ovat saman jumalallisen salaisuuden kaksi puolta.
https://vedabase.io/en/library/sb/10/8/37-39/
https://vedabase.io/en/library/sb/10/9/9/
https://vedabase.io/en/library/bg/11/47/
Kun äiti Yaśodā näkee Kṛṣṇan suussa koko maailmankaikkeuden, hänelle paljastuu, ettei hänen poikansa ole tavallinen lapsi. Hän näkee planeetat, tähdet, kaikki elävät olennot ja jopa itsensä siinä samassa kosmisessa todellisuudessa, jota hän katselee Kṛṣṇan suusta. Tämä kuvataan Śrīmad-Bhāgavatamissa 10.8.37–44.
Mutta kertomuksen koskettavin kohta on se, mitä tapahtuu tämän jälkeen. Yaśodā ei jää etäiseksi maailmankaikkeuden Herran palvojaksi. Hänen äidillinen kiintymyksensä palautuu, ja hän ottaa Kṛṣṇan jälleen syliinsä.
Dāmodara-līlāssa tapahtuu jotakin samankaltaista toisella tavalla. Se, jota mikään aineellinen voima ei voi sitoa, antaa äitinsä sitoa itsensä köydellä. Yaśodā näkee hänessä pojan, jota täytyy kasvattaa ja jonka kepposia täytyy hillitä.
Jumalaa ei lähestytä vain kumartamalla hänen suuruutensa edessä.
Henkimaailmassa Kṛṣṇan alkuperäinen muoto Golokassa kuvataan ikuisesti nuorekkaaksi, kiśora-muodoksi. Hän ei vanhene aineellisen maailman elämänvaiheiden mukaisesti.
MUTTA
Kṛṣṇa ilmestyy vauvana VAIN aineelliseen maailmaan, mutta Golokassa Hän on ikuisesti nuorukainen.
On tärkeää erottaa Kṛṣṇan alkuperäinen, ikuisesti nuorekas muoto henkimaailmassa ja Hänen aineellisessa maailmassa ilmentämistään lapsuusleikeistä.
Miksi Krishna antaa harvoin puhdasta bhaktia?
Koska:
Omistautuminen on niin voimakasta, että Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.
Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.
Krishna tarjoaa helposti vapautuksen, mutta Hän suostuu harvoin tarjoamaan sielulle bhaktia,
Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.
Hän ei siis anna rakkautta kovinkaan helposti, koska Hän on sitoutunut siihen. Hän voi antaa vapautuksen helposti, mutta puhtaan rakkauden antaminen on hyvin vaikeaa.
Krishna voi antaa meille mitä tahansa, jopa muktin, vapautumisen, mutta bhakti on erityinen lahja, sillä antamalla palvojalle bhaktin Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.
Antamalla palvojalle bhaktin, Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja
Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.
Miksi puhdas prema-bhakti on niin harvinainen? Koska se ei ole vain lahja, jonka vastaanottaja saa, vaan rakkaussuhde, jossa Kṛṣṇa itse antaa palvojansa vaikuttaa itseensä. Hän, joka on kaikkien voimakkain, suostuu palvojansa rakkauden ohjattavaksi.
”Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet” ilmaisee tämän ajatuksen kauniisti: puhdas bhakta ei voita Kṛṣṇaa omaisuudella, tiedolla tai voimalla, vaan rakkaudella, jonka Kṛṣṇa itse mahdollistaa ja johon Hän vapaaehtoisesti vastaa.
Näin Äärettömästä tulee rakkauden kautta läheinen rajalliselle — ei siksi, että Hän lakkaisi olemasta kaikkivaltias, vaan siksi, että Hänen rakkautensa on niin suuri, että Hän suostuu palvojansa orjaksi.
Hare Kṛṣṇa. 🙏
Tässä piilee asian syvin merkitys: Kṛṣṇan suuruus ei estä Häntä antautumasta rakkaudelle, vaan Hänen vapaaehtoinen antautumisensa paljastaa Hänen rakkautensa suuruuden.
Äiti Yaśodā voi sitoa Kṛṣṇan köydellä.
Nanda Mahārāja rakastaa Häntä poikanaan.
Kṛṣṇan läheiset bhaktat eivät suhtaudu Häneen vain kaikkivaltiaana Herrana, vaan myös perheenjäsenenään tai ystävänään.
Bhakta ei tavoittele Kṛṣṇan valtaa eikä edes vapautumista. Ja Kṛṣṇa puolestaan antaa bhaktan rakkauden valloittaa Itsensä.
Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Herra on siis palvojiensa orja — ei voimansa menettäneenä, vaan rakkaudessaan täysin antautuneena.
Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Herra on siis palvojiensa orja — ei voimansa menettäneenä, vaan rakkaudessaan täysin antautuneena.
https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/
https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/
The Supreme Personality of Godhead said to the brāhmaṇa: I am completely under the control of My devotees. Indeed, I am not at all independent. Because My devotees are completely devoid of material desires, I sit only within the cores of their hearts. What to speak of My devotee, even those who are devotees of My devotee are very dear to Me.
https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/
Korkein Jumaluuden Persoonallisuus sanoi brāhmaṇalle:
”Minä olen täysin palvojieni hallinnassa. Todellakin, en ole lainkaan itsenäinen. Koska palvojani ovat täysin vailla aineellisia haluja, asun yksinomaan heidän sydämensä sisimmässä. Mitä sitten puhua omasta palvojastani — jopa ne, jotka ovat Minun palvojani palvojia, ovat Minulle hyvin rakkaita.”
https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/
Kaikki maailmankaikkeuden suuret ja mahtavat persoonallisuudet, mukaan lukien Herra Brahmā ja Herra Śiva, ovat täysin Korkeimman Jumaluuden Persoonallisuuden hallinnassa. Korkein Jumaluuden Persoonallisuus puolestaan on täysin omien palvojiensa hallinnassa. Miksi näin on? Siksi, että palvoja on anyābhilāṣitā-śūnya, toisin sanoen hänen sydämessään ei ole aineellisia haluja. Hänen ainoa halunsa on ajatella jatkuvasti Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta ja sitä, kuinka hän voisi palvella Häntä parhaalla mahdollisella tavalla.
Tämän yliaistillisen ominaisuuden vuoksi Korkein Herra suhtautuu palvojiinsa erittäin suopeasti — eikä ainoastaan palvojiinsa, vaan myös palvojiensa palvojiin.
...
....
...
-----------
A. C. Bhaktivedanta Swamin kommentaarin alusta.
Käännösvirheet suomen kielssä!
Kaikki maailmankaikkeuden suuret ja mahtavat persoonallisuudet, mukaan lukien Herra Brahmā ja Herra Śiva, ovat täysin Korkeimman Jumaluuden Persoonallisuuden hallinnassa. Korkein Jumaluuden Persoonallisuus puolestaan on täysin omien palvojiensa hallinnassa.
Siksi, että palvoja on anyābhilāṣitā-śūnya, toisin sanoen hänen sydämessään ei ole aineellisia haluja.
Palvojan ohjeiden noudattaminen on arvokkaampaa kuin Korkeimman Jumaluuden Persoonallisuuden suorien ohjeiden noudattaminen.
https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/
Following the instructions of a devotee is more valuable than following the instructions of the Supreme Personality of Godhead directly.
Palvojan ohjeiden noudattaminen on arvokkaampaa kuin Korkeimman Jumaluuden Persoonallisuuden suorien ohjeiden noudattaminen.
JOTEN:
Tässä on todella jopa vallankumoukselliselta vaikuttava käsitys Jumalan suuruudesta. Paradoksi on juuri siinä, että Jumalan suuruus ei ilmene ainoastaan Hänen kaikkivaltiudessaan, vaan myös Hänen kyvyssään antaa rakkauden sitoa Itsensä.
Tavallisesti ajatellaan, että mitä suurempi olento on, sitä enemmän hän hallitsee muita eikä itse alistu kenenkään tahtoon. Tässä Kṛṣṇaa koskevassa käsityksessä tapahtuu jotakin päinvastaista:
Kṛṣṇa on kaikkien hallitsija, mutta puhtaan palvojansa rakkauden edessä Hän antaa itsensä tämän hallintaan.
Kṛṣṇa ei tarvitse mitään palvojiltaan, mutta Hän haluaa heidän rakkauttaan
Palvoja ei valloita Kṛṣṇaa voimalla tai tiedolla, vaan pyyteettömällä rakkaudella (prema).
Palvojan palveleminen saa erityisen arvon: Kṛṣṇan rakastaminen merkitsee myös Häntä rakastavien palvelemista.
Tavallisesti ajatellaan, että mitä suurempi olento on, sitä enemmän hän hallitsee muita eikä itse alistu kenenkään tahtoon.
Śrīmad-Bhāgavatamin 9.4.63:ssa Kṛṣṇa sanoo:
ahaṁ bhakta-parādhīno hy asvatantra iva dvija
”Oi brāhmaṇa, olen palvojieni hallinnassa, enkä ikään kuin ole itsenäinen.”
Raghupati Upadhyaya sanoo:
”Jotkut oppineet kääntyvät śrutin puoleen, toiset smṛtin ja kolmannet Mahābhāratan puoleen, mutta minä en välitä kaikista näistä asioista. Korkein johtopäätökseni on tämä: haluan ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa. Hän on todellinen ihanteeni elämässä.
Parabrahman, Korkein Absoluutti, ryömii hänen kotinsa pihalla! Kuinka tämä on mahdollista? Parabrahman ryömii pienen lapsen muodossa hänen kotinsa pihalla! Hänellä on tällainen lumoava voima.
Śruti ja smṛti – en välitä niistä. Haluan ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa ja tulla hänen läheiseksi kumppanikseen.”
--------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta
Amritin pisaroita | Ihmeellinen ilmestyminen
(Navadvīpa Dhāma, Intia)
Mitä me tästä opimme?
Tässä tullaan Raghupati Upādhyāyan säkeen ehkä kaikkein hämmästyttävimpään kohtaan. Kun hän sanoo haluavansa ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa, hän ei tavoittele vain läheisyyttä Kṛṣṇaan. Hän haluaa päästä lähelle sitä persoonallisuutta, jonka pihamaalla Korkein Absoluuttinen Totuus ryömii pienenä lapsena.
Ajatellaan tätä hetki.
Parabrahman — kaikkien maailmankaikkeuksien perimmäinen alkuperä, kaikkien olentojen ylläpitäjä ja kaiken olemassaolon perusta — ryömii Nanda Mahārājan pihamaalla. Hänen polvensa koskettavat pihan maata. Hän ojentaa pienet kätensä isäänsä kohti. Hän haluaa huomiota, hellyyttä ja syliin pääsemistä.
Ja Nanda Mahārāja on Hänen isänsä.
Kuka oikein on Nanda Mahārāja, jos Parabrahman ryömii hänen pihallaan?
Nanda Mahārājan asema on ainutlaatuinen. Hän ei ole vain hurskas ihminen, joka on saanut nähdä Jumalan. Hän on Kṛṣṇan ikuinen isä henkisessä todellisuudessa.
Tämä on ratkaiseva ero.
Tavallinen palvoja ajattelee: ”Minä olen Jumalan palvelija. Hän on Herrani, ja minä kumarran Häntä.”
Nanda Mahārājan suhteessa tapahtuu jotakin aivan muuta. Hän ajattelee Kṛṣṇaa poikanaan. Hän haluaa ruokkia Häntä, suojella Häntä, huolehtia Hänestä ja kasvattaa Hänet.
Nanda ei asetu Kṛṣṇan yläpuolelle ontologisessa mielessä. Hän ei ole Jumalaa suurempi eikä Jumalan alkuperä. Mutta heidän rakkaussuhteessaan Kṛṣṇa antaa Nandalle isän aseman ja suostuu elämään tämän huolenpidon piirissä.
Nandan suuruus ei ole siinä, että hän hallitsisi Parabrahmania jumalallisella voimalla, vaan siinä, että Parabrahman itse haluaa olla hänen poikansa.
Tämä on paljon syvempi asia kuin tavallinen ajatus siitä, että Jumala palkitsee uskollisen palvelijansa.
Miksi Raghupati Upādhyāya haluaa palvella juuri Nanda Mahārājaa?
Raghupati ei sano vain: ”Haluan palvella Kṛṣṇaa.”
Hän sanoo haluavansa ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa. Hänen ihanteensa on Nanda, jonka pihamaalla Korkein Absoluutti leikkii.
Miksi?
Koska Nanda Mahārājalla on jotakin, mitä pelkkä käsitys Jumalan kaikkivaltiudesta ei anna: hänellä on Kṛṣṇaan isällinen rakkaussuhde, jossa Kṛṣṇa on hänen oma poikansa.
Kṛṣṇan suora palveleminen voi merkitä palvojalle Herran suuruuden, vallan ja jumalallisuuden jatkuvaa tunnustamista. Nandan rakkaudessa taas suhteen välitön sisältö on isänrakkaus.
Nanda ei tarvitse filosofista todistusta siitä, että Kṛṣṇa on Parabrahman. Hänen sydämensä on kiinnittynyt poikaansa.
Raghupati näkee tässä ihanteen, jota hän itse kaipaa lähestyä.
Hän ikään kuin sanoo:
Jos voisin päästä lähelle Nanda Mahārājaa, voisin päästä lähelle sitä rakkauden maailmaa, jossa Parabrahman on jonkun rakastama lapsi.
Tässä ei ole kyse siitä, että Nanda olisi Kṛṣṇaa korkeampi Jumala. Kyse on siitä, että Nandan suhde Kṛṣṇaan on poikkeuksellisen läheinen.
Nandan asema on erityinen juuri siksi, että Kṛṣṇa ei näyttäydy hänelle Korkeimpana Herrana
Ajattele, mitä tapahtuisi, jos Nanda kokisi joka hetki Kṛṣṇan kaikkivaltiuden koko majesteettisuuden.
Hän suhtautuisi Kṛṣṇaan pelonsekaisella kunnioituksella, kumartaisi Häntä ja näkisi Hänet maailmankaikkeuden Herrana.
Mutta isänrakkauden välittömyys olisi silloin aivan erilainen.
Kṛṣṇan sisäinen energia, Yogamāyā, mahdollistaa tällaisen läheisen suhteen. Se ei merkitse, että Nandan rakkaus olisi valhetta tai että hän olisi hengellisesti tietämätön tavallisessa mielessä. Se tarkoittaa, että Kṛṣṇan jumalallinen suuruus ei jatkuvasti peitä alleen hänen rakkaussuhteensa läheisyyttä.
Nanda saa olla isä. Kṛṣṇa saa olla poika.
Ja tämä suhde on henkisessä todellisuudessa aito, ei pelkkä ulkopuolisen tarkkailijan näytelmä.
Juuri siksi Raghupati Upādhyāya haluaa lähestyä Nandaa.
Nyt säkeen merkitys avautuu kokonaan
Kun Raghupati sanoo haluavansa ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa, hänen ajatuksensa ei ole vain:
”Nanda on suuren Jumalan isä, joten hän on kunnioitettava.”
Hänen ajatuksensa on paljon sakraalimpi:
”Nanda on se, jonka pihamaalla Parabrahman ryömii. Nanda saa rakastaa Korkeinta Absoluuttia omana lapsenaan. Haluan päästä lähelle tätä rakkaussuhdetta. Haluan ystävystyä Nandan kanssa.”
Tässä on huomattava hengellinen käänne. Tavallisesti ihminen pyrkii nousemaan kohti Jumalan suuruuden ymmärtämistä. Raghupati puolestaan suuntautuu kohti henkilöä, jonka rakkaudessa Jumalan suuruus saa jäädä taka-alalle, jotta läheisyys voi tulla etualalle.
Hän ei halveksi Jumalan suuruutta. Hän tavoittelee sellaista rakkautta, jossa Jumalan suuruutta syvempi läheisyys tulee mahdolliseksi.
Nanda Mahārājan ainutlaatuisuus on siinä, että hän ei ainoastaan tiedä Parabrahmanin olevan kaiken alkuperä. Hän saa rakastaa Parabrahmania poikanaan.
Ja juuri siksi Raghupati haluaa ystävystyä hänen kanssaan.
Kun tämän näkee, säkeen painopiste siirtyy kokonaan: kysymys ei enää ole vain siitä, kuinka suuri Kṛṣṇa on. Kysymys on siitä, millaisen rakkauden Kṛṣṇa antaa palvojalleen — ja kuinka ihmeellinen on se asema, jossa kaiken olemassaolon perimmäinen alkuperä ryömii rakastavan isänsä pihamaalla.
Mietitään tätä paradoksia: Jumalalla ei voi olla itseään korkeampaa alkuperää tai vanhempaa, josta Hän olisi riippuvainen, mutta Kṛṣṇan ikuisissa leikeissä Hänellä voi silti olla isä ja äiti.
Todellisuudessa: Kṛṣṇa on alkuperäinen Jumaluuden Ylin Persoonallisuus. Nanda Mahārājista ei saa alun Kṛṣṇaa siinä merkityksessä, että Kṛṣṇan olemassaolo alkaisi hänestä.
Ikuisessa līlāssa eli leikissä: Nanda Mahārāja on Kṛṣṇan isä ja Yaśodā Hänen äitinsä. Heidän vanhemmuutensa on todellinen osa heidän ikuista rakkaussuhdettaan, ei vain ulkopuolisille esitetty näytelmä.
Leikin ihme: Kṛṣṇa antaa itsensä rakastettavaksi lapsena, vaikka Hän on kaiken alkuperä. Hänen isänsä ja äitinsä voivat kokea vanhemmuuden täytenä ja luonnollisena rakkautena.
Juuri siksi Raghupati Upādhyāyan lausuma on niin hämmästyttävä: Parabrahman, jolla ei ole ketään itseään korkeampaa alkuperää, ryömii Nanda Mahārājan pihalla tämän poikana.
Kṛṣṇan jumaluus ja Nandan isyys kuuluvat eri näkökulmiin samaan todellisuuteen. Kṛṣṇa ei lakkaa olemasta kaiken alkuperä, vaikka Hän ikuisessa leikissään antaa Nandan olla Hänen isänsä.
Leikin ihme: Kṛṣṇa antaa itsensä rakastettavaksi lapsena, vaikka Hän on kaiken alkuperä.
LEIKKI.
LILA.
26.10.2026 alkoi Kartika-kuukausi. Olkoon tämä pyhä aika täynnä rakkautta, rauhaa ja Krishnan siunauksia.