mä en enää jaksa.
en näytä kelpaavan kellekään.. Hetken joku voi ollakin kiinnostunut, mutta ei sitten sen kauempaa...
johtuuko tä kaikki siitä että joskus pienenä rikoin vahingossa peilin??? eikös se tiedä epäonnea rakkaudessa...
vai oonko mä oikeesti niin vitun paska, että kun muhun paremmin tutustuu, niin se jokin lumous katoaa??
oikeestaan en enää ees halua tutustua jätkiin, koska aina tä sama juttu!OOn ihan hajalla enkä halua enää koskaan katsoa ketään silmiin! se tuottaa vaan tuskaa. samoin hymyilemisen lopetan.
en usko enää että on joku joka mua vois rakastaa.
tuntuu tyhjältä, tekis mieli vaan kadota pois.
en näytä kelpaavan kellekään.. Hetken joku voi ollakin kiinnostunut, mutta ei sitten sen kauempaa...
johtuuko tä kaikki siitä että joskus pienenä rikoin vahingossa peilin??? eikös se tiedä epäonnea rakkaudessa...
vai oonko mä oikeesti niin vitun paska, että kun muhun paremmin tutustuu, niin se jokin lumous katoaa??
oikeestaan en enää ees halua tutustua jätkiin, koska aina tä sama juttu!OOn ihan hajalla enkä halua enää koskaan katsoa ketään silmiin! se tuottaa vaan tuskaa. samoin hymyilemisen lopetan.
en usko enää että on joku joka mua vois rakastaa.
tuntuu tyhjältä, tekis mieli vaan kadota pois.
Vastaukset 13
Vanhimmat
musta tuntuu ihan samalta... ja oon kaksi peiliä rikkonu elämäni aikan...
yksin..taas..
tuntuu niin kamalalta...
kaikki rakkauslaulut - en saa kai ikinä kokea sitä mitä niissä kerrotaan. Niiden tarinat on jotain niin kaukaista mulle..voin vain kuvitella..
kaverit ympärillä menee kihloihin ja ovat onnellisia. Oon oikeesti onnellinen niiden puolesta!:]
mutta mulla on joka päivä ja joka yö virelläni vain sirpaleita loppuneista suhteista. Muistoja jotka tekee kipeää!
Kuulin lauseita, joiden luulin olevan vilpittömästi totta. Uskoin että olin kiva, seksikäs, mukava ja kaikkee sellasista.. ihan täyttä paskaa!
En kai vain osaa erottaa valehtelijaa... kellään vaan ei taida olla mulle muuta sanottavaa kuin vain valheita - ne uppoaa muhun NIIN helposti..tunnen itseni NIIN tyhmäksi!
Luulin, että mulla olis paljon annettavaa jollekin. Saisin rakastaa, kietoa käteni jonkun ympärille, kuiskutta korvaan kaikkea kivaa, katsoa silmiin ja suudella - Ilmeisesti se ei kuitenkaan ole mitään sellaista mitä kukaan haluaa, koska kukaan ei halua mua..
oon jo iso tyttö enkä usko enää satuihin. Rakkaus on satua. Satua on myös se että kyllä mäkin löydän vielä sen oikean..eipä oo paljon näkynyt..ihan oikeesti miks tollasta pitäis uskoa!!! Jos joku vielä tulee sanoon mulle noin niin...huhhuh..eiköhän sitä pidä opetella ajattelemaan realistisesti ja unohtaa jotkut haaveet.
ps. aijon kadota. uppoudun opiskeluun ja harrastuksiini.
nuo olisivat minun ajatuksia. Tuo kirjoituksesi tuntui jotenkin niin niin tutulta.
Jep. Sama virsi täälläkin. Aina yksin. Ei sitten millään kelpaa.
Tottakai ero tuntuu aina pahalta, mutta ei
siinä oikein voi muuta kuin todeta, et toinen
ei ollut minua varten.. Parempaa odotellessa ja
pilke silmäkulmassa!!!
Ei saa lannistua!
Itsellä oli kans suhteita jotka eivät kestäneet ja pohdin samaa
et mikä ihme on.
On huumorin tajua, elämän perus asiat kohdallaan
jne, jne.
Sit sen tajusin, mitä tein väärin.
Olen sellainen et kun rakastun, haluan olla
joka ikinen sekunti toisessa kiinni.
On joskus jäänyt kaveritkin kun olen prinssini
löytänyt...
Sit löysin taas prinssin ja ajttelin et pakotan
itseni toimimaan toisin.
Menin kavereiden kans kahville, elokuviin, mitä
milloinki ja sanoin myös herralle että ystäväni
on minulle tärkeitä.
Näin ei "poltettu" suhdetta heti loppuun olemalla
ja elämällä toisillemme.
Mieheni piti asiaa ensin kans outona, mut ehkä
siinä olikin sit se etten ollut sellainen joka
roikkuu jatkuvasti puntissa ja kyttää toisen
menemistä... Oli omaakin elämää.
Tein itseni vähän vaikeasti kesytettäväksi ja
auttoi itseäni ja olen vieläkin samassa suhteessa.
Näin myös luottamus on ollut alusta
asti kun molemmilla on omat harrastukset ja
"omaa elämää".
Toki yhteisiä asioita on ja enkä ole ihan kaikesta
mustasukkaisuudesta päässyt eroon.
Välillä mietin tosi tyhmiä, mut sit ajattelen
et kyl ne asiat menee ihan omalla painollaan...
Häntä pystyy, ystävät.
Ei saa lannistua!
Aina pitää hymyillä, ei voi tietää kenen
kiikarissa on!!!
Tutkiskelkaa itseänne ja myöntäkää virheenne,
kukaan ei ole täydellinen, elämä on paljon
helpompaa ja kun tietää mitä pitää sit edes
yrittää tehdä toisin.
Ei se peili juttu pidä paikkaansa sen voin luvata. Kasva vähän lisää. Oon tässä kanssa vähän lopetellu hymyilemistä, en suosittele, tuntuu urpolta, en kyllä tahallaan sitä yritä. Ja tuntuu myös tyhjältä. Tekis mieli lähtee he**n***tuun.
Millainen sä sitten olet luonteeltasi ja ulkonäötäsi? Oletko kovin nuori? meinaan teinipojat eivät juuri tyttöjen tunteistä piittaa.
oon luonteeltani tosi tyhmä idiootti ja ulkonäöltäni näytän ilman meikkiä ihan joltain peikolta, noita-akalta ja muulta vastaavalta.
ehkä tässä sit ne tärkeimmät syyt miksi olenkin yksin. jep.
Kirjoitustyyli on ainakin jotenkin teinimäistä. Pari 15v poikaa ei oo luvannut olla sun kanssa koko elämää, niin sä alat itkemään, ettei kukaan huoli! Otahan nyt hyvä tyttönen itseäsi niskasta kiinni
oisinkin vielä 15...
ikää mulla on jo kohta 23...ikäloppu, vanhapiika, turha yksilö yms.
mutta sähän sen sanoit ehkä vika on siinä että oon luonteeltani kai liian teini jos kirjoituksestanikin se näkyy...
ja ei tuolta peilistäkään mikään kaunis kuvatus katsele...ruma lauta selluliitti perse...pitää varmaan lopettaa toi syöminen kokonaan..ois kaikkien kannalta paras niin..
juu, mutta ei sillä väliä...en haluu tutustua enää keneenäkään. piste.
Olet sä tosissas ettet halua? Älä nyt noin totaalisesti masennu. Sä olet vielä nuori ja ehdit tekemään vaikka mitä ja tutustumaan vaikka keneen. Ei monet miehet nyt mistään selluliitista kauhistu ja pienet rinnat on monen mielestä kauniit...jne. Sulla varmaan ihana luonnekin. Sisäinen kauneus kohdallaan.
Tuttu tunne nimim.mies ..
Itsehän sä kai omasta elämästäsi itsenäisesti päätät