Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Joulu Turussa

    JOULU TURUSSA

    Suuren tiilikirkon kellot paukuttaa
    aivan ikkunani alla, en varmaan unta saa
    nousen aamuun valkoiseen
    yökylmän puraisseen
    voi näkyä, mik’ aukeaa kun ulos kurkistaa

    Turussa lunta sataa
    tuuli hiljaa pyörteilee
    tiiliseinää hyväilee
    Turussa lunta sataa
    lumi kirkon kaunistaa
    hiutaleillaan kuorruttaa

    Nostokurjet siintää etelässä kuulun telakan
    ja tuskani mä kanssa vanhan kuolleen pihlajan
    Samppalinnan rinteeseen
    nousen, väsyn kinokseen
    kyllä kädet lämpiää
    sydämessä kylmempää

    Tältä mäeltä mä silhuetin usvan peittämän
    nään hiljentyneen kaupungin
    on mielessäni hän
    palaan hetkeen tuhanteen
    jotk’ ei palaa uudelleen
    Prinkkalasta päin jo kaikaa
    joulun kellot kunniaa

    Turussa lunta sataa
    tuuli hiljaa pyörteilee
    tiiliseinää hyväilee
    Turussa lunta sataa
    lumi kirkon kaunistaa
    hiutaleillaan kuorruttaa

    (Aimo Roima Komiapoika, 2005)
    3306
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Kahta eri tyylistä runoilua. Toinen nykyajassa (kiihkoa, hetkessä elämistä, tulevaisuuteen suuntaavaa) ja toinen mennyttä tai kenties kaihoa (kaiho, menetys).. Mielenkiintoista olisi tietää, kumpi on voimakkaampi piirre. Toivon, että nykyhetki on arkiolemuksesi ja kaiho jonkinlainen lepopaikka, mutta ei pysyvä asuinsija.. Eräs T

    Äänestä

    No johan taas ajankohtainen. Hyvää joulua.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Aimo Roima Komiapoika kirjoitti:

    JOULU TURUSSA

    Suuren tiilikirkon kellot paukuttaa
    aivan ikkunani alla, en varmaan unta saa
    nousen aamuun valkoiseen
    yökylmän puraisseen
    voi näkyä, mik’ aukeaa kun ulos kurkistaa

    Turussa lunta sataa
    tuuli hiljaa pyörteilee
    tiiliseinää hyväilee
    Turussa lunta sataa
    lumi kirkon kaunistaa
    hiutaleillaan kuorruttaa

    Nostokurjet siintää etelässä kuulun telakan
    ja tuskani mä kanssa vanhan kuolleen pihlajan
    Samppalinnan rinteeseen
    nousen, väsyn kinokseen
    kyllä kädet lämpiää
    sydämessä kylmempää

    Tältä mäeltä mä silhuetin usvan peittämän
    nään hiljentyneen kaupungin
    on mielessäni hän
    palaan hetkeen tuhanteen
    jotk’ ei palaa uudelleen
    Prinkkalasta päin jo kaikaa
    joulun kellot kunniaa

    Turussa lunta sataa
    tuuli hiljaa pyörteilee
    tiiliseinää hyväilee
    Turussa lunta sataa
    lumi kirkon kaunistaa
    hiutaleillaan kuorruttaa

    (Aimo Roima Komiapoika, 2005)

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu