henkilökohtaisista avustajista. Minulla on nyt tunne, ollako vai eikö olla. Olen henk.koht.avustajan työnantaja.
Kertokaa
kokemuksianne
6841
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minullakin on avustaja, ja nykyisestä minulla on vain hyvää sanottavaa. Hän on minua hieman nuorempi opiskelija, joka asuu viereisessä rapussa. Hän käy auttamassa minua muutaman kerran viikossa enimmäkseen kotona, mutta olemme myös käyneet paikoissa. Hän on melkein aina iloinen ja erittäin motivoitunut työhönsä eikä tippaakaan rahanahne, kuten jotkut avustajat saattavat olla. Parasta kaikesta on, että hänellä on aivan ihana koira, joka on ollut hoidossa perheemme luona ja tulee joskus hänen mukanaan meille.
Mulla on ainakin kokemuksena että kaveria ei kannata avustajaksi palkata,koska kaveria ei halua käskyttää.
Mulla on muutenkin ongelmana se että kilttinä ihmisenä on vaikea olla pomo.
Avustajani tekee hävyttömän huonoa jälkeä,mutta en siitä tahtoisi marmattaa.
Yksinhuoltaja kun on ja muutenkin kiireinen,vasta eronnut joten en haluaisi pahoittaa hänen mieltään.
Toki olen asiasta jo aiemmin sanonut mutta ilmeisesti asenne työhön on perseellään.
Elikkäs hän hutiloi tosi pahoin.
Vaikka tällä hetkellä en avustajaa tarvitsekkaan on joskus niinä hetkinä kun arjen pyöritys tuntuu raskaalta ajatus avustajasta käynyt mielessä. Yleensä olen tullut siihen tulokseen ettei minusta taida olla avustajan työnantajaksi. Juuri tuo käskytys tuntuisi hankalalta ja todennäköisesti se jäisi tekemättä ehkä sen takia etten haluaisi luoda käsitystä että nipotaisin vaikka tärkeästä asiasta minun kannalta kyse olisikin. Myös tunnetta että olisin vaivaksi haluan välttää viimmeiseen asti vaikka se tyhmää olisikin. Sama ongelma minulla on fysioterapeuttien kanssa mutta onneksi tällä hetkellä minulla on niin loistava fysioterapeutti että hänen kanssaan yhteistyö sujuu loistavasti. Luulisi että näin monen vuoden jälkeen vammaisena olleena avun pyytäminen ja vastaanottaminen olisi helppoa mutta ei kai siihen opi koskaan.
Sanoit todella hyvin tuon, että luulisi avun pyytämisen olevan jo tässä vaiheessa elämää helppoa ja itsestäänselvyys, mutta siihen ei todellakaan taida oppia koskaan. Itse olen syntymästä asti ollut vammainen ja elämää takana kohta kolmisenkymmentä vuotta, mutta edelleen avun pyytäminen on se viimeinen asia minkä teen. Jos on kertakaikkiaan joku asia pakko tehdä, enkä siihen mitenkään kykene, niin siinä tapauksessa pyydän apua. Esim. kaupassa jätän jonkin tuotteen ennemmin ostamatta kuin pyydän apua sen saamiseksi esim. ylähyllyiltä. Jotenkin tulee aina sellainen vaivautunut olo, kun pitäisi apua pyytää, vaikka varmasti ihmiset (ainakin suurin osa...) auttaisivat mielelläänkin, jos vain pyytäisi. Ja jotenkin sitä ei vaan haluaisi myöntää itselleen, että tarvitsee joissain tilanteissa apua. Ihmisen mieli on joskus kummallinen.
sanottavaa rouvani henkilökohtaisista avustajista, mitä nyt ei montaakaan tuntia viikossa ole mutta kuitenkin. Vähentää mun hommia kovasti ja keventää arkea kivasti. Kyllä siinä silmä lepää kun nuoret naisten kotonatani töitä tekeeJ. Mielelläni siirrän kunnalta tulevan rahan avustaja tilille kun ekaksi vähennän työantaja velvoitteet, siinä on hyvä tietokone ja excel.
Itselläni on henk.koht.avustaja 8 h / vkossa, auttaa sekin paljon, pelkkää hyvää sanottavaa..
Riippuu tietenkin henkilökemioista, sujuuko avustajan kanssa.. =)