Sota alkaa taas nostaessa päätään voimakkaasti pohjoisen Tamilialueilta kohti etelää. Osa rauhaan pääsyn esteistä on kansan tulisuudessa, äkkipikaisuudessa ja ennen muuta siinä, ettei osta ratkaista pientäkään käytännön asiaa muutoin kuin väkivallalla.
Miten sen kummemmin Jafnan tamilikiistassa?
Kerron muutaman tositarinan Sri Lankan kansan tulisesta ja äkkipikaisesta luonteenlaadusta. Olen matkaillut siellä melko paljon. Asunut hotelleissa ja paikallisissa kodeissa, jopa useita kuukausia kerralla. Tarkoituksena nähdä arkista elämää. Nytkin olin kolme kuukautta. Satuin parahiksi, tai paremminkin pahimmoilleen Aluthgamaan tammikuun lopulla, kun siellä alkoi - paukkua - paikallinen sota singalesien ja muslimien kesken. Eikä mikään pikkujuttu.
Kaikki alkoi pienestä, eli siitä kun singalesipoika meni Dargadaun kylässä olevaan muslimikauppaan hakemaan kännykkäänsä korjauksesta. Hän oli hakenut sitä jo useita kertoja, mutta aina vaan sanottiin korjauksen vielä kestävän ja pyydettiin taas tulemaan uudestaan. Hän pyysi vielä uutta puhelinta, kun takuu oli, mutta sitä ei luvattu.
Poika lähti pois, mutta tulikin hetken kuluttua poikaporukalla takaisin ja hakkasivat myyjän henkitoreisiinsa tiskin taakse. Jatkoivat matkaa Aluthgaman kaupunkiin n. 3 km ja tuhosivat siellä useita muslimikauppoja, leipomoita ym. ym. saaden mukaansa ilmeisesti paljon muitakin hengenheimolaisiaan. Muslimien kauppoja pantiin tuleen, räjäytettiin, hajotettiin, tehtiin kaikenlaista hävitystä ja ilkivaltaa paljon, ennenkuin poliisit ja sotilaat saivat yhdessä tilanteen hallintaansa. Poliiseja ja sotilaita tuotiin paikalle valtavat määrät ympäri saarta, molempia useita satoja rauhoittamaan osapuolia. Tilanne oli hyvin pelottava, minunkin hotellin aulaan tuli kaksi poliisia vahtiin rynnäkkökiväärien kanssa. Kaupungissa julistettiin heti ulkonaliikkumiskielto, jota kesti vajaan viikon ajan rauhan tekoon saakka.
Toinen esimerkki kuvaa myös hyvin kansan äkkipikaisuutta ja sitä, ettei siellä osata vaaleissakaan hävitä reilusti. Olen nimittäin ollut muutamien vaalien aikaan Lankalla. Siellä on pitänyt julistaa myös ulkonaliikkumiskielto vaalipäivien jälkeiseksi päiväksi, jopa pariksi. Syystä, että vaalit hävinnyt osapuoli saattaa ja on usein käynytkin väkivaltaiseksi vaaleissa voittanutta osapuolta kohtaan. Että semmoista
väkeä..
Esimerkit kuvastavat, ettei ole opittu tai ei osta lainkaan käyttää muuta keinoa asioiden ratkaisuun kuin väkivaltaa.
Ensihoito-ohjeeni on jäitä hattuun.
Miten sen kummemmin Jafnan tamilikiistassa?
Kerron muutaman tositarinan Sri Lankan kansan tulisesta ja äkkipikaisesta luonteenlaadusta. Olen matkaillut siellä melko paljon. Asunut hotelleissa ja paikallisissa kodeissa, jopa useita kuukausia kerralla. Tarkoituksena nähdä arkista elämää. Nytkin olin kolme kuukautta. Satuin parahiksi, tai paremminkin pahimmoilleen Aluthgamaan tammikuun lopulla, kun siellä alkoi - paukkua - paikallinen sota singalesien ja muslimien kesken. Eikä mikään pikkujuttu.
Kaikki alkoi pienestä, eli siitä kun singalesipoika meni Dargadaun kylässä olevaan muslimikauppaan hakemaan kännykkäänsä korjauksesta. Hän oli hakenut sitä jo useita kertoja, mutta aina vaan sanottiin korjauksen vielä kestävän ja pyydettiin taas tulemaan uudestaan. Hän pyysi vielä uutta puhelinta, kun takuu oli, mutta sitä ei luvattu.
Poika lähti pois, mutta tulikin hetken kuluttua poikaporukalla takaisin ja hakkasivat myyjän henkitoreisiinsa tiskin taakse. Jatkoivat matkaa Aluthgaman kaupunkiin n. 3 km ja tuhosivat siellä useita muslimikauppoja, leipomoita ym. ym. saaden mukaansa ilmeisesti paljon muitakin hengenheimolaisiaan. Muslimien kauppoja pantiin tuleen, räjäytettiin, hajotettiin, tehtiin kaikenlaista hävitystä ja ilkivaltaa paljon, ennenkuin poliisit ja sotilaat saivat yhdessä tilanteen hallintaansa. Poliiseja ja sotilaita tuotiin paikalle valtavat määrät ympäri saarta, molempia useita satoja rauhoittamaan osapuolia. Tilanne oli hyvin pelottava, minunkin hotellin aulaan tuli kaksi poliisia vahtiin rynnäkkökiväärien kanssa. Kaupungissa julistettiin heti ulkonaliikkumiskielto, jota kesti vajaan viikon ajan rauhan tekoon saakka.
Toinen esimerkki kuvaa myös hyvin kansan äkkipikaisuutta ja sitä, ettei siellä osata vaaleissakaan hävitä reilusti. Olen nimittäin ollut muutamien vaalien aikaan Lankalla. Siellä on pitänyt julistaa myös ulkonaliikkumiskielto vaalipäivien jälkeiseksi päiväksi, jopa pariksi. Syystä, että vaalit hävinnyt osapuoli saattaa ja on usein käynytkin väkivaltaiseksi vaaleissa voittanutta osapuolta kohtaan. Että semmoista
väkeä..
Esimerkit kuvastavat, ettei ole opittu tai ei osta lainkaan käyttää muuta keinoa asioiden ratkaisuun kuin väkivaltaa.
Ensihoito-ohjeeni on jäitä hattuun.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.