Pääsin suoraan lukiosta opiskelupaikkaan jonne tosissaan halusin, mutta opiskelumotivaationi on ollut ihan nollassa jo pari vuotta. En saa oikein otetta lukemiseen vaikka tiedän olevani oikealla alalla! Sosiaalista elämää kyllä löytyy eli kyse ei ole sen puutteesta. Ehkä kyse on enemmänkin siitä ettei lukion jälkeen ole ollut yhtään katkoa opiskeluista...tuntuu vain että sama putki jatkuu ja jatkuu siihen asti kunnes valmistun ja aloitan työputkessa. Alan olla väsynyt.
Olenkin nyt miettinyt putken katkaisua joko vaihtarivuodella tai sitten ihan vain välivuodella. Pojillahan on useimmiten armeija, joka katkaisee opiskeluja edes vähän...pitänee ehkä hankkiutua sinne:D
Kenelläkään muulla samanlaista ongelmaa? Onko välivuosi kesken opintojen auttanut opiskelumotivaation puutteeseen?
(En sitten jaksa yhtään kommenttia tyyliin: "mitä valitat, sinullahan on sentään opiskelupaikka" tai "vaihda alaa jos ei kiinnosta")
Olenkin nyt miettinyt putken katkaisua joko vaihtarivuodella tai sitten ihan vain välivuodella. Pojillahan on useimmiten armeija, joka katkaisee opiskeluja edes vähän...pitänee ehkä hankkiutua sinne:D
Kenelläkään muulla samanlaista ongelmaa? Onko välivuosi kesken opintojen auttanut opiskelumotivaation puutteeseen?
(En sitten jaksa yhtään kommenttia tyyliin: "mitä valitat, sinullahan on sentään opiskelupaikka" tai "vaihda alaa jos ei kiinnosta")
Vastaukset 3
Vanhimmat
Omalta osalta täytyy sanoa, että tuo opiskelumotivaatio taisi kadota jo lukion viimeisenä vuonna. Kirjoitukset tosin menivät ihan hienosti kiinnostuksen puutteesta huolimatta.
Jatko-opiskelupaikan haku olikin jotain aivan muuta. Ei kiinnostanut tippaakaan. Hain lääkikseen ilman motivaatiota lukien kirjan pikaisesti läpi ja jääden kahden pisteen päähän opiskelupaikasta. En epähuomiossa hakenut mitään muutakaan paikkaa, vaikka olisin päässyt moneen paikkaan ilman pääsykokeitakaan.
Näinpä siitä sitten tuli välivuosi, ja armeijan piti olla edessä tammikuussa. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin ja polvi meni pelissä palasiksi ja suunnitelmat muuttuivat. Armeijan harmaat karkasivat puoli vuotta kauemmas ja taas piti miettiä jatkoa uudestaan.
Hain sitten keväällä uudestaan lääkikseen kovalla motivaatiolla ja pääsin helposti sisään. Heinäkuussa sitten "hyvillä mielin" armeijaan ja sieltä tammikuussa pois. Nyt olen töissä, mutta opiskelemaan on jo kova kaipuu. Yksikin välivuosi olisi riittänyt, mutta ehkä tämän toisenkin vielä kestää. =)
Joten jos opiskelu tuntuu kovin raskaalta ja vastenmieliseltä, eikä mikään tunnu kiinnostavan, niin välivuosi voisi hyvinkin olla suositeltava ratkaisu. Kaikki vaihtoehdot kannattaa toki punnita.
-Aikaa menee, mutta mihinkäs tässä on kiire. Kaikkien pitää joskus rentoutua ja nauttia elämästä.
"There´s no point in living if you can´t feel alive"
Kuin sattumalta viestini kirjoittamisen jälkeisenä päivänä sain kuulla että vaihtopaikka haluamaani kohteeseen onkin vapaa, vaikka aluksi paikasta olikin kiinnostuneita enemmän. Meni suunnitelmat kertaheitolla uusiksi ja tenttiinluku lakkasi kiinnostamasta :o)
Tilanteeseeni tuli vihdoin valoa ja näillä näkymin vietän siis ensi lukuvuoden maailmalla...jännittää jo vähän se miten pärjään siellä ja miten kaikki sujuu.
Tsemppiä sinullekin tuleviin opintoihin. Kestät varmaan tämänkin välivuoden sen ajatuksen turvin kun tiedät että sille on tulossa vielä loppu. Ja onhan meillä lääkiksessä hurjan mielenkiintoista (motivaation puutteesta huolimatta)...tulet huomaamaan :o)
Kuule, lähde vaan vaihtoon, jos niin oikeesti haluat. Minäkin oon miettiny tässä lukion jälkeen mitä tekisin ja suorittanut avoimen opintoja, sekä ollut työharjoittelussa kuluneen vuoden. Oon ollu tosi iloinen, että en suin päin lukion jälkeen hakenu toden teolla mihinkään, kun en ees varma ollu siitä mitä haluan tehdä. Nyt suunta on auennut ja ootan jo ihan oikeesti innolla tulevia opintoja! TSEMPPIÄ sulle!! =)