Poliisiylitarkastaja Pertti Virolainen

Ehkäpä asianajohommista yksinkertaisesti maksetaan paremmin. Tarvitseeko siihen edes sen kummempaa syytä? Vai eikö poliisi voi luopua ammatistaan ilman, että taustalla on väärinkäytöksiä tai skandaaleja?

Olen itsekin alanvaihtaja. Minun syitäni ammatinvaihtoon oli mm. entisen ammattini huono työtilanne lamavuosina. Kyllästyin työttömyyteen ja kurssittamaan itseäni vanhan ammatin tiimoilta kun se ei johtanut yhtään minnekään.

Urposen aikaan suuria erimielisyyksiä johdossa.

Erään tutkimuksen mukaan poliisit ja toimittajat ovat Suomen herkkänahkaisimmat ammattikunnat.
Käräjille pääsee alta aikayksikön.

Poliitikot taas olivat niitä paksunahkaisimpia.

Tuorein tapaus on ilmeisesti Liikkuvan poliisin päällikön sairaslomalle jäänti noin vuosi takaperin.

Hän pyrki kitkemään poliisista pois eräitä vastenmielisiä ilmiöitä. Esimerkiksi vuonna 1990
hän pisti tutkintaan Helsingin poliisilaitoksen ns. ataritoiminnan, jossa ilmeni suuria puutteita. Äijät huseerasivat miten huvittaa, eikä esimiehillä ollut useinkaan aavistustakaan, mitä alaiset tekivät.
Helsingin poliisi mm. käytti tunnettua murtomiestä tekemään asuntomurtoja seuraamiinsa kohteisiin, ja hakemaan sieltä asiakirjoja.
Juttu johti myöhemmin Helsingin rikospoliisin päällikön irtisanomiseen periaatteella avaimet-pöydälle-ja-ulos.

Tästä ja muista vastaavista yrityksistään korostaa poliisille, että sen toiminnan on oltava laillista, Virolainen sai poliisimiesten vihat niskaansa. Aikansa räksytystä kuunneltuaan, hän kyllästyi.

Joku kirjoitti:
"Erään tutkimuksen mukaan poliisit ja toimittajat ovat Suomen herkkänahkaisimmat ammattikunnat."

Tässä saattaa hyvinkin olla perää.

Savustettiin ulos sisäministeriöstä. Eikä syy ollut Urposessa, vaan sysissä itsessään.