esim. koira-asento, jossa pää on alaspäin ja katse suunnatuna kohti napaa. Tulee heikko olo ja kun asanasta poistun niin näen ns.tähtiä, eli huippaa...en pysty enää edes aurinkotervehdystä tekemään keskeyttämättä välillä. Harmillista. Joogan tuottama mielihyvä tuottaa mulle huonoa vointia...
Mistä johtuu huimaus ja huono-olo
astanga-joogatessa? :/
88862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin tuli minullekin alussa joogatunnilla usein huono olo, ja olen kuullut muiden sanovan samaa. :) Jos olet aika vastikään aloittanut joogan, niin lohduksesi sanon, että se menee luultavasti pian ohi! Sitten jos on pitkä tauko välissä niin voi taas huipata... Niin mulla ainakin tänä syksynä oli ekoilla joogatunneilla, varsinkin tietyissä asennoissa joissa päätä taivutetaan taakse- ja alaspäin. Mulla on jäykkyyttä niskassa, ja luulen että se jotenkin johtuu siitä. Hengittäminenkin voi välillä mennä jotenkin "väärin".
Toivottavasti alkaa sujua paremmin, älä anna periksi. :) Joogaa on minusta tarkoitus tehdä omien kykyjensä mukaan, jos tarvitsee taukoja niin sitten on pidettävä taukoja. Jos käyt ohjatuilla tunneilla, niin juttele myös ohjaajan kanssa, ehkä hänellä on antaa vinkkejä jotka voivat auttaa.
Huimaus johtuu siitä, että niska ja kaula jännittyy ja veri ei kierrä päähän kunnolla.
Yritä rentouttaa niskaa. Älä purista olkapäitä ylös korvia kohti, vaan päinvastoin yritä painaa niitä alaspäin ja näin tehdä tilaa päälle. Joskus voi myös auttaa, jos roikutat päätä vähän alaspäin, tai vedät niskaa pitkäksi ja suoraksi.
Muista myös hengittää, vaikka alussa asento tuntuukin tukalalle.
Trolli tai ei. En ole aikonut lahjoittaa elämääni kummallekaan herrallesi enkä edes joulupukille.
Eikö hihhuleille ole tarpeeksi omia käännytyspalstoja.
Tosiaankin mulla on todettu niskanikamissa ns. oikoryhti ja toinen olkapää on alempana sekä en saa sen puoleista kättä- ilman kivun tunnetta -taivutettua taakse, eli käsien ristiminen seläntaakse ei onnistu...sattuu. Mulla on ollu syntymävikana selän mutkaisuus: notkoselkä ja lantion lievä kiertymä...mitään skolioosidiagnoosii en oo saanu, eli ei pitäis ainakaan notkommaks mennä iän myötä -onneksi ei! Notkee oon ollu aina, paitsi polvet on jäykät. Liittyy varmaankin tuohon selkä/hartia/niska rakenteeseen ja jäykkyyteen. Hathajoogaa aloitin ohjatusti -98 ja viime syksynä kävin säännöllisen epäsäännöllisesti Astangassa, jolloin ilmeni nuo huimaus ym.tuntemukset. Ei vaan toimi mulla...hatha taas tuntuu riittämättömältä, eli ei oo oikein vaikutusta mulle fyysisesti/psyykkisesti.
Jeesus voi jakaa armolahjansa ja bonuksensa jollekin joka niitä tarvitsee...
Ristillä riippuminen ei taida pahemmin lihasryhmiä kehittää, tuskin koordinaatiotakaan. Eikä se tuo edes mielihyvää ja mielenrauhaa, Jeesushan itsekin parkui siellä ristillä minkä ehti.
Muutama vuosi sitten kokeillessani astanga-joogaa, minulla oli sama ongelma. Tuntui, että lähes jokainen liike sai huimaamaan ja silmissä sumenemaan, vaikka muuten liikkuessa ja venytellessä tuota ongelmaa ei ollutkaan. Silloin ajattelin, että se johtuisi hengitystekniikasta ja mahdollisesta alhaisesta hemoglobiinista. Voi tietysti olla, että keho vain oli tottumaton sellaisiin liikeisiin ja tukosten avautuminen kropassa, sai aikaan huimausta. En kuitenkaan ole varma, mitkä olivat oikeat syyt. Monta vuotta välttelin joogaa ajatellen, että se ei ainakaan sovi minulle, kun tuli niin huono olo, mutta onneksi uskaltauduin kokeilemaan sitä taas syksyllä. Nyt kyseistä ongelmaa ei ole ollut lainkaan, päinvastoin, olen vain kovasti nauttinut liikkeistä. Ei minulla nyt ole mitään erityistä neuvoa kuitenkaan antaa, kuin ehkä se hemoglobiinin tarkistaminen. Toivottavasti pääset huimauksesta, sillä itse en enää ihmettele, miksi niin moni on joogaan hurahtanut. Keho jäntevöityy ja notkistuu vauhdilla ja mieli on rauhallinen.
Hei!
Minulla oli sama ongelma ensimmäiset puoli vuotta, etenkin asanoissa joissa noustaan ylös kun ensin on oltu pää alaspäin. Alkoi jo pelottamaan koko jooga, kun aina piti pelätä lähteekö taju tällä kertaa kokonaan. Pari kertaa pitikin mennä kyykkyyn puhaltelemaan.
Kysyin sitten ohjaajalta konsteja huimauksen nujertamiseen. Syynä minulla siihen on matala verenpaine, jonka kyllä tiesinkin, kun muutenkin huimaa jos nousen vaikka aamulla liian nopeasti sängystä. Sain ohjeen nousta paljon hitaammin asanassa ylös, eli tietoisesti hidastaa ja venyttää vaikka pitemmäksi kuin sen yhden sisäänhengityksen pituiseksi jos on tarvis.
Aikaisemmin olin yrittänyt tulla ylös mahdollisimman nopeasti että ehtisin "selvittää pääni" eli toipua tähdistä ja korvien suhinasta ennen seuraavaa asanaa. Ohjaajan neuvoja seuraamalla huimausta ei enää tule, eikä tarvitse pelätä niitä tiettyjä asanoita.