kerro sun koirasta

On koirani oikea Bernhardilainen,
eikä mikään tappijalka amerikkalainen.
Oikean muotoinen hänellä on kallo,
ei siis mikään pyöreä pallo.
Jalat liikkuu sulavasti ravissa,
liikkeet ei hänellä kintereistä ahdista.
Kehässä kaikkien tuomareiden kaveri,
eikä kättä karkuun pyrkivä pelkuri.
Laaja hänellä myöskin on suku,
koska olematon on sukusiitosprosentin luku.
Jos haluat sä koiran tällaisen itsellesi hankkia,
ei kannata Pevisasta luopuvien kenneleitä harkita.

No musta oli hauskaa ko meidän koira
oli vähä villisä kerran. Se leikki pikkukoiran kans,ja sitte ko se ei ennää jaksanu leikkii sen kans nii me lähettiin kottiin nukkuun.

meidän sämpy oli iso, kuolainen ja lempeä sekä kieltämättä aika tyhmä otus..

Noh se esim luuli olevansa sylikoira ja meni kaikkien syliin. Onneksi se siinä ollessaan sai kaikki jalat maahan ja ikäänkuin vain seisoi polvien päällä poikittain ylen tyytyväisenä itseensä. Välillä oikein hempeinä hetkinä se iski kuonon olalle ja siitä jäi sellainen tassin kokoinen märkä läntti jälkeen..

Sen lemppari asento nukkua oli selällään. Kieli roikkui sitten suupielestä ulkona ja silmät oli ylösalaisin päässä..