Kihlattu oli ihan innoissaan lähdössä rauhanturvaajaksi, ilmoitin hänelle etten haluaisi häntä arkussa takaisin ja kihlattu unohti haaveensa. Nyt viimeisen muutaman kk ajan on oma kihlattu puhunut paljon siitä minkälaista elämä olisi, jos hän olisi lähtenyt rauhanturvaajaksi jonnekin päin maailmaa. Tuli jotenkin vaivaantunut ja syyllinen olo itselle kun tavallaan ''kielsin'' kihlattua lähtemästä.
Teinkö väärin?
Teinkö väärin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi,
Älä estä ukkoasi lähtemästä on minun mielipiteeni. Ei jää sitten harmittamaan ettei lähtenyt.
Jos aika on täysi niin lähtö tulee vaikka Suomen liikenteessä..
Teit ehdottomasti vaarin. Sinulla ei ole oikeutta estaa jotakin toista tekemasta sellaista tyota jota han haluaisi. Toi kaantyy sua vastaan viela, kuten huomaat niin hanella on oikeutetusti jotakin hampaankolossa tuon jalkeen. Sinun tehtava on tukea kumppaniasi hanen valinnoissaan ja palveluksen aikana. Lisaksi rauhanturvaaminen on arvokasta tyota jota sinun jo kansalaisena pitaa tukea. Voi minkas teit likka...Ehka syy kieltoosi onkin oma epavarmuus, luottamuksen pula kumppaniin ja/tai itseesi, tieda sitten seuraava: Yksi kouluttaja sanoi hyvin ennenkuin menin eka keikalle ( kolme keikkaa takana, viela sama vaimo ja rakastava tukeva suhde jossa kunnioitetaan toisiamme ); alkaa suretko jos suhde Suomessa ei kesta vuoden erillaan oloa, se on sitten vaan hyva etta paasette irti toisistanne. Koska ei se suhde kestaisi seitsemaa vuotta Suomessa yhdessakaan.
Miehessähän se asenneongelma on jos ei lähde, kun muija komentaa....
Ei taida sitten olla hirveä hinku sinne ulukomaille. Itsehän mietin noin sekunnin, kun soitto tuli....
Ihan ymmärrettävää, että toimit noin. Mutta kyllä se on miehen itse se päätös tehtävä, mitä elämässään tekee.
Munkin olisi niin tehnyt mieli kieltää... En kuitenkaan voinut, vaan sanoin vaan että tee miten tahdot. Päätti jäädä! :)
Minulta kysyttiin myös samaa asiaa, että saanko lähteä. En olisi halunnut että mies lähtee, mutta en olisi kestänyt sitä omalla tunnollani, että mies olisi MINUN takia jättänyt omia unelmia täyttämättä! Siis kannustin häntä lähtemään kaikesta huolimatta, vaikka suhde saattaakin joutua vaakalaudalle. Ja tuskin jaksaisin sitä narinaa kotona, että JOS olisin ollut rauhanturvaajana...
Minusta on vaan helvetin itsekästä sanoa EI toisen unelmille, varsinkin kun tämä mies on minulle niiiiin rakas!