VL1500

Melko pieni bensatankki, vain 14 litraa.

Raskas pyörä, omani tankattuna, lisävarusteilla n. 340 kg. Tuskin kuitenkaan kukaan ostaa 1500 iinestä, jos ei huomioi massaa. Hyvää taas se, ettei massa tunnu, koska painopiste on alhaalla (tankki satulan alla, akku alhaalla jne.). Kerää katseita, etempää katsottuna maallikko sekoittaa harrikkaan (hyvä vai huono, mielestäni huono, susna on parempi). Leveä eturengas hankaloittaa soralla ajoa. Hyvä istua, niin kuljettajan kuin matkustajan. Vakaa juna. Ei täristä. Huoleton pyörä. ei ketjuja, ei venttiilien säätöjä, ei jäähdytysnesteitä, ei pinnojen kiristelyä...Kestävä 1400 iinekseen perustuva maatyökone. Voima ja vääntö riittää matkustajan ja tavaroidenkin kanssa. Tankki tosiaankin saisi olla isompi, mutta se on monen customin ongelma. Kulutus on myöskin aika iso, omani vie reilun 7 ltr.

Jos pitää kustomeista, Intikka on ehdoton peli. Vielä parempi vaihtoehto, jos kuski omaa pitkän varren. Suurinta osaa kustomeista joutuu ajamaan jalat koukussa ja polvet leuan korkeudella. Aiempaa kokemusta omaan Goldwingistä ja Varaderosta, jotka molemmat ovat mainioita pyöriä omassa lajissaan.

Hain omani (vm. 1999) viime toukokuussa Saksasta. Ihan oikeasti suoraan ensimmäiseltä eläkeläisomistajalta, joka oli ajanut seitsemässä vuodessa 9.000 kilometriä. Mukana tulivat muun muassa kaikkien huoltojen työmääräykset, pelkkiin leimoihin huoltokirjassa ei kannata luottaa.

Omani oli saksalaisen maahantuojan Highway-varustuksella eli mukana olivat valmiiksi pleksi, lisävalot, kaatumaraudat, kovat laukut, sissybar ja takatarakka. Mutta kustomian ideahan on sen rakentelu oman mielen mukaan.

Kiinnostuksen kohteeni on matkailu, joten varustelu liittyy tähän. Kevään aikana Intikka on saanut USAsta GTank-lisätankin eli kokonaispolttoainemäärä on 25 litraa. Lisätankki edellytti putkien vaihtoa, joten Vance&Hinesin Straightshotit ovat paikoillaan ja tallikokeiden perusteella ääni on melkoisen muhkea (toivottavasti ei valtion miesten mielestä liian muhkea). Putket edellyttivät tietysti Stage 3 -kittiä eli imupuolella on Mikunin suutinsarja ja K&N:n avattu putsari. Lopputuloksena pitäisi olla - paitsi mahtavat äänet - tehonlisäystä noin 16 prosentin eli kymmenen hevosvoiman.

Matkaillessa mukavuus on tärkeätä, joten eilen illalla Moxyn lowerit tuli kiinnitettyä etuhaarukkaan. Sitä ennen korvasin alkuperäisen satulan Saddlemen Explorelilla, jossa on silkonikerros ja kunnon ristiselän tuki.

Ohjaustagon päälle on pitänyt hankkia kello, kun sitä ei kuulu alkuperäiseen mittarivarustukseen. Harkinnassa on riserien tarve, kunhan ajoasentoa ensin pääsee kunnolla kokeilemaan maantielle.

Matkapyörä tarvitsee riittävän kuljetuskapasiteetin. Mukana tulivat edellä mainitut Givin pikkulaukut. Lousilta on tilauksessa Kappan perälaukku, joka saa pintaansa saman värityksen kuin Givin "alkuperäislaukut". Varustukseen kuuluu myös kustomiin sopiva vedenpitävä tavararulla takasatulan päälle. Kuljetuskapasiteettia on siis käytössä 127 litraa ilman, että pyörä näyttää rekka-autolta.

Edellä mainitun rakentelun jälkeen käytössä on mainio matkapyörä, jollaista toista ei heti maantiellä tule vastaan. Eikä kokonaiskustannuskaan ole muodostunut kovin kummoiseksi. Ainakaan verrattuna joidenkin "oikeiden" matkapyörien hankkimiseen. Sitä paitsi tyyli ja tunnelma on aivan toiselta planeetalta.

Jos Intikka tuntuu toisen kesän jälkeen yhtä mukavalta kuin nyt, on luvassa rakenteluohjelmaa vielä ensi talveksikin. Kahdeksan vuotta vanhat alumiiniosat voisi kiillottaa ja jarruletkut vaihtaa teräspunoksellisiksi. Ja mikseivät Wilbersin progressiviset etujouset voisi kuullostaa hyvältä ajatukselta.

Kustomi on kustomi ja Intikka on mainio sellainen.

Suzukin customit ovat parhaita kautta linjan,olleet jo pitkään !

Kytkin luistaa. Kolmea käynyt kokeilemassa ja kahdessa kytkin luisti aavistuksen. Voi tosin pelata 10-20tkm hyvin luistavanakin mutta se on se heikko paikka näissä isoissa.