No,minä ja perheeni. Kun ollaan sellaisia eläimistä tykkääviä ja se olisi tapettu ja se oli niin söpö ja ....
Nyt meillä on sitten puolitoista vuotias Suomen ajokoira-Dreeveri-Beagle yhdistelmä, jonka ensimmäinen ( ja ainoa ) ajatus on 'liittykö tähän jänikset?'
Me emme metsästä, emmekä muutenkaan harrasta suuresti metsäelämää, hevosia kylläkin. Suunnitelma olikin, että tästä Topi-koirasta tulisi hyvä tallikoira. Seuraisi mukana tallille ja maastoratsastuksille ja saisi siinä samalla liikunta. Se vaan, että Topin mielestä kun ollaan vapaana, juoksualue on ehkä kilometrin halkaisijaltaan. Sitten se vetää siellä niin täysiä kuin koivista pääsee, ja takkuulla pelästyttää jokaisen hevosen sen kilometrin säteellä.
Kyllä se aina on takaisin tullut, kun sitä metsässä pitää vapaana, mutta ei toivoakaan, että se tulisi luokse silloin kun minä niin haluan. Minun pitää kärsivällisesti odottaa, että herra on saanut tärkeämmät asiat ensin mielestä (ne mahdolliset jäniksen hajut), sitten voi tulla luokse. Ihan jopa pyynnöstäkin.
Tämä meidän suomalainen rescuekoira näyttäsi olevan todellinen metsäkoira, ja on harmi, että sen taidot menee meillä hukkaan. Toisaalta, toivon, että sen metsästys vietti laantuisi ja se vain nauttisi tuoksuista ja hajuista yleensä.
Mutta mahtako olla toivoa että niin käy?
P.S.
Jos tiedät koiran anturoiden hoidosta, käy katsomassa avunpyyntöni myös koirien terveyspalstalla.
Nyt meillä on sitten puolitoista vuotias Suomen ajokoira-Dreeveri-Beagle yhdistelmä, jonka ensimmäinen ( ja ainoa ) ajatus on 'liittykö tähän jänikset?'
Me emme metsästä, emmekä muutenkaan harrasta suuresti metsäelämää, hevosia kylläkin. Suunnitelma olikin, että tästä Topi-koirasta tulisi hyvä tallikoira. Seuraisi mukana tallille ja maastoratsastuksille ja saisi siinä samalla liikunta. Se vaan, että Topin mielestä kun ollaan vapaana, juoksualue on ehkä kilometrin halkaisijaltaan. Sitten se vetää siellä niin täysiä kuin koivista pääsee, ja takkuulla pelästyttää jokaisen hevosen sen kilometrin säteellä.
Kyllä se aina on takaisin tullut, kun sitä metsässä pitää vapaana, mutta ei toivoakaan, että se tulisi luokse silloin kun minä niin haluan. Minun pitää kärsivällisesti odottaa, että herra on saanut tärkeämmät asiat ensin mielestä (ne mahdolliset jäniksen hajut), sitten voi tulla luokse. Ihan jopa pyynnöstäkin.
Tämä meidän suomalainen rescuekoira näyttäsi olevan todellinen metsäkoira, ja on harmi, että sen taidot menee meillä hukkaan. Toisaalta, toivon, että sen metsästys vietti laantuisi ja se vain nauttisi tuoksuista ja hajuista yleensä.
Mutta mahtako olla toivoa että niin käy?
P.S.
Jos tiedät koiran anturoiden hoidosta, käy katsomassa avunpyyntöni myös koirien terveyspalstalla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Rasvaa mennen tullen pätenee useimmissa tapauksissa.
Metsästysvietti tuskin katoaa koiraltanne. Hyvä tottelevaisuuskoulutus olisi eduksi, jotta koiran saisi pois metsästä.
Liikunta sorateillä päivittäin pitää tassut kestävänä.
Otsakkeeseen ottaisin sen verran kantaa, että jos ei ole metsästäjä kannattaa etsiä jokin muu koirarotu. Metsästykoiralla yleensä on kova metsästysvietti ja liikunnantarve. Kyllä niissä on hyviäkin pidettäviä, mikäli tarpeet saa tyydytettyä.
Itse olen ottanut kesänaikana mejä-harrastuksen käyttöön muutaman kerran viikossa. Siinä on vaihtelua lenkkeilyn väliin ja metsästysaikaa odetellessa.
Voithan kouluttaa koiraasi, mutta se metsästysvietti ei sieltä silti minnekään katoa. Koulutus voi auttaa hieman, mutta se ei ratkaise ongelmaa.
Koiraahan ei saa pitää vapaana kuin tiettynä aikana vuodesta. Tällöin metsästysviettiselle koiralle ei ole muuta mahdollisuutta kuin remmilenkit.
Koiralle voi kyllä kehittää muitakin harrastuksia. Edellinen viestin kirjoittaja mainitsikin jo mejä:n. Siinä koira ainakin pääsee harjoittamaan jalostuksen tuomia avujaan metsästysrotumixi kun on.
Vaikka olettekin koiran lopetukselta pelastaneet niin oletteko miettineet uuden, ehkä sopivamman kodin etsintää? Olisiko joku tuttunne vailla metsästyskoiraa?
Mitä on mejä?
Verijälkeä ollaan harkittu mutta ei vielä kokeiltu. Luopumista ollaan harkittu, mutta se ei kuitenkaan ole ensimmäinen vaitoehto nyt, koira kun on vielä tyttären...
Metsästyskoirien jäljestämis(koe)
Itse toisiaan olen sitä mieltä, että tälle meidän koiralle olisi parasta löytää sopivampi koti. Tytär on eri mieltä, kun se toisaan on hänen koiransa.
Ystäväpiirissä ei ole metsästäjiä, eikä sellisia koiraharrastajiakaan joille Topi sopisi. Mutta Topille pitäisi löytää super kärsivällinen isäntä tai emäntä.
Se on ensinkäin luupää. Sen kanssa ei voi oikein mitään Tokoilua harrastaa, koska sitä on todella vaikea motivoida. Tai sitten meillä ei ole siihen tarpeeksi taitoa. Meidän toinen koira on siinä hommassa haka, mutta se onkin perso ruualle ja leluille.
Toiseksi sillä on taipumusta eroahdistukseen. Sen pitäisi päästä hiljakseen tutustumaan ja jos se muuttaisi kokonaan, sillä pitäisi olla koirakaveri. Ennen kuin se tuli meille, se oli ollut ainoastaan koiratarhassa muiden koirien kanssa, aika vähäisillä ihmiskontakteilla. Aina kun se jäi yksi ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, Topi oli keksinyt omaa kivaa. Kenkien syöntiä, eteisen kaapin repimistä, kännykän järsintää ja sellaista pientä.
Mutta jos on lisää ehdotuskia, tai tunnette juuri sopivan perheen. Kertokaa ihmessä. Kyllä me sitä luopumistakin harkitaan, koska eläinrakkaus ei voi olla vain eläimen hengissä pitämistä. Elukalla pitää olla sen luonteelle sopiva ympäristö ja sopivaa tekemistä.
harkitsette ja päädytte koirasta luopumiseen, kannattaa ehkä ottaa yhteyttä myös koiranne rotuja edustaviin yhdistyksiin(ajokoira-, beagle- ja dreeveriyhdistykseen). Monilla yhdistyksillä on koiravälitys, jossa myös aikuiset koirat etsivät uutta kotia. En ole varma ottavatko välitettäväkseen sekarotuista, mutta kysyä kuitenkin kannattaa, ehkä ilmoituksen voisi laittaa edes heidän keskustelupalstoille? Noilla palstoilla olevilla ihmisillä on kuitenkin "hajua" siitä millaisesta kodinetsijästä on kysymys, eikä riistaviettisyys/luupäisyys/muut ominaisuudet pääse yllättämään.
Riistaviettisyys yllätä, päinvastoin. Eri juttu on, onko tässäkään tapauksessa sitä tarpeeksi. Kyllä koiralle metsästäjä-omistaja löytyy, kun ilmoittelee sopivissa tiedotusvälineissä.
Riistavietistä käytetään ajokoira- metsästyskoiraväen keskuudessa nimeä metsästysinto.
Miten maallikko voisi arvioida onko sitä inoa tarpeeksi?
Yksi syy miksi arkailen sen uuteen kotiin laittamista on tuo eroahdistus. En halua että seuraava omistaja petyy ja sitten koira laitetaan kiertoon.
jo ilmoituksessa koiran eroahdistuksesta, se karsii vähemmän tosissaan olevat kodin tarjoajat.
Tosta metsästysinnosta en osaa sanoa, parhaiten sen ehkä näkee kun pääsee samaan aikaan koiran kanssa metsään.
Jos mielestänne sopiva koti koiralle löytyisi, voitte sopia uuden mahdollisen omistajan kanssa koeajasta. Tämän aikana hän ehtii tutustua koiraan ja jos se ei jostain syystä vastaisi odotuksia, koira palautuisi teille. Koira siis vaihtaisi omistajaa vasta "hyväksytyn" koeajan jälkeen.
Toivottavasti löydämme sopivan matchin.
Jotkut metsästystä harrastavat ystävänne/sukulaisenne, jotka eivät voi/halua pitää itse koiraa, kouluttaisivat ehkä mielellänne teidän koirastanne itsellensä harrastuskaverin. Tätähän tapahtuu: beagleja asuu kaupunkilaisperheessä, ja joku tuttava sitten "lainaa" sitä metsäreissuillensa. Kaikki hyötyvät!
Meillä ei ole metsästäviä tuttavia. Se olisi ilman muuta Topin kohdalla paras ratkaisu.
Jos joku sellainen joka hakee tällaista koiraa sattuu lukemaan tämän ketjun, ota yhteyttä sähköpostiini! Tai jos tunnet jonkun, pyydä ottamaan yhteyttä. S-posti osoite on profiissani.