Mun lapsuudessani oli maalla tapana että hevosella matkattiin Joulukirkkoon varhain Jouluaamuna. Minulla on kokemuksia setäni ajamasta hevosesta ja laitareestä jossa oli heinienpäällä vällyjen ja lammaspeitteitä joiden alle istahdettiin. Setäni hevoset olivat aina kevyesti juoksevia, tiukuset helisivät ja matka taittui nopeasti. Kirkkoon lähtö oli aikaisin aamulla ja paluukin vielä aivan hämärän rajamailla.
Onko sinulla kokemuksia hevosen rekikyydistä ja ehkä joulukirkossa käynnistä.
"Nosta, orhi, jalkaa!
Rekiretki alkaa.
Helkkää tiu´ut pienet, iloiset.
Tähti kirkas hohtaa.."
Onko sinulla kokemuksia hevosen rekikyydistä ja ehkä joulukirkossa käynnistä.
"Nosta, orhi, jalkaa!
Rekiretki alkaa.
Helkkää tiu´ut pienet, iloiset.
Tähti kirkas hohtaa.."
Vastaukset 46
Vanhimmat
en ole koskaan kokenut rekiajelua
se on ollut aina toiveena
eli ikuinen unelma
Siinä on aivan oma tunnelmansa Joulu aamuna pimeässä ja pienessä pakkasessa ja muutaman lumihiutaleen leijuessa. Nykyisin ei vain taida enää koskaan olla Jouluna lunta edes sen vertaa että hevosenreellä voisi ajella.
Kyllä on muistoissa,ja et kirkonmenojen jälkeen alettiin kilpaileen kenen ori on nopein,se oli jopa pelottavaa pienen ihmisen mielestä.
Mun sedälläni oli kanssa tapana ajaa jopa kilpaa. Hänellä oli aina hevoset jotka olivat hyviä juoksemaan ja mielluusti juoksivatkin. Hän myös ajoi nopeasti.
Aisakellot kaiutti kauniisti saattoi olla viisikin ajuria rekkeineen
koettu rekiajelut, kirkkoon ja kyläilemään.
Monestikin justiinsa jouluna kyläiltiin
hevosella tätini luokse ja jouluaamuna
muutaman kerran joulukirkossa käytiin.
Ihan mukavaahan se meistä lapsukaisista oli ja
lämmin siellä vällyjen alla oli istuskella.
Muistelin tuossa, että yhden kerran koiralta
jäi jalka reen jalaksen alle pimeässä.
Siinä menikin jonkin aikaa, ennen kuin se jalka
siitä parani. Koira oli päässyt irti ja tietysti peräämme lähti.
Yhden kyläreissun muistan, kun oli aika kova
pakkanen ja hieno kuutamoilta, kun järven yli
hevosella mielestäni aika kovaa menimme ja
tiukuset helisivät.
Siinä olikin sitä jotain... Varmaan jo osittain
unessa olimme takaisin tullessa.:)
Silloin lapsena se rekikyyti oli tosi kivaa ja odotettua. Tiun kaunis rytminen sointi, tuulen lumi kiteinen viima ja lämminvälly jonka alla tosiaan alkoi aivan nukuttamaan. Oli kivaakin pitää silmiä kiinni ja kuunnella hevosen ravaamisen ääntä, reen kitinää ja aisakellon tai setolkkatiun helinää.
on jotain sellaista, sanoisinko ainutlaatuista...
niissä on jotain sellaista, jota soisin myös
nykyajan lapsien saavan kokea.:)
En osaa kuvata sitä, mitä tarkoitan, joka tapauksessa muistorikasta.
Upea eläin, helposti ohjattavissa ja yleensä hyvin halukas tuollaiseen rekiajeluun. Ja onhan siinä reessä aivan ainutlaatuinen se tunnelma, sä tiedät Sinimarjanen.
kirkkomatkaa 15km/sivu . Ihan mukava oli sinnekkin
lähteä, varmasti houkutteli se rekiajelu, meitä
penskoja.
Kyllä siinä tunnelmaa oli kirkkomatkassakin.
Pimeää ja rauhallista kylätietä matkatessa...
Vain noin viisi kilometriä. Se oli nopsaan ajettu.
Minä kyllä osaisin vielä valjastaa hevosen reen eteen ja ajaakin, tuli sen verran nuoruudessa ajettua. Jos vain olisi hevonen, reki ja valjaat. Tulisitteko kyytiin niin karautettais kirkolle;)
bisnestä, järjestämään ns. elämysmatkoja hevosajeluineen.
Varmasti kiinnostuneita olisi enemmänkin.:))
Minä ostin vain koiranpennun. En ajatellut bisneksiä ollenkaan. Se olisikin oikea unelma-ammatti, sitähän mä haluaisinkin tehdä :) vautsi!
No kiitti sinulle ja Hyvää yötä! Nukuttaa jo paljon.Kauniita unia.
koiranpentu ihan hyvä valinta oli.
Hyvää Yötä ja Kauniita Unia!
Mun pitäs varmaan jatkaa siivoomista.:)))
sanomani, tähän asiaan, että eu:han kuulemma
hyvin maksaa tukea, jos pitää hevosta, vaikka
sillä ei olisi "käyttöä", näin olen kuullut,
näin yksi viljelijä sanoi että ihan sen takia
kannattaa pitää, kun eu:sta saa hyvät tuet.
Todellisuudessa en itse tunne sitä asiaa yhtään.
Viestit on näköjään taas juntissa, huonosti
aukeavat ja kaikki ei avaudukkaan.
Samaa oli kyllä jo eilenkin.:)
Kuulemma tukea vaikka sillä ei mitään tekisikään.
Voivat ansaita perustamiensa yhtiöiden kautta palkkaa osinko tulona 90000€ verovapaana! Näin näköjään tämä hallitus palkitsee ja repäisee tuloerojen kuilun äärimmilleen. kyllä Arkkipiispa on oikeassa että verotuksen pitäisi tasata tuloeroja eikä lisätä niitä.
systeemi on, päin jotakin..., kenellä on paljon,
ennestään, sen pitää saada yhä enemmän.
Eli näitä "isokenkäsiä" ja varakkaita vain
hyysitään ja tavallisia meikäläisiä pitää
vähän nöyryyttää ja kasvattaa eroa rikkaiden
ja köyhien välille. Näin ollen köyhistä halutaan
entistä nöyrempiä. Näin minusta tuntuu.:)
Ja monesta muustakin. Tuloerojen ja yhteiskunta vastuun kantaminen jätetään entistä röyhkeämmin vain keski- ja pienituloisten harteille ja maksettavaksi.
Aivan ällikällä lyötynä noita joutuu vain aina toteamaan.
Hyvää yötä Sinimarja! Mua nukuttaa, pitää lähteä untenmaille. Aamulla käyn mökillä savustamassa kirjolohen jouluksi. Kauniita unia:)
ruuna virsta vielä tepsuttele pois.
Tällä kirkko tiellä aina olla vois.
- oli kovat pakkaset ja reessä paksujen vällyje alla 15km sivu.
- tiukusen helinä oli kaunista matka musiikkia.
Todella pitkä matka sinulla. Siinä on ehtinyt pieni matkalainen jo nukahtaakin välillä kun se unimusiikki siinä reessä on niin rauhoittavaa ja ulkoilma unettavaa.
se lämpö siellä reessä sai minut nukkumatin valtaan.
Olenpa joskus nukkunut kirkossa isän isossa kainalossa.
tuo minun lapsuuteni kokemuksiin. Yleensä, kun olin maalla, se oli kesäaikaan.
Ainoa talvinen, eksoottinen matkustusmuoto oli, kun papan kanssa tehtiin "juna". Pantiin potkurit peräkkäin, ja minä, tietenkin, sain olla matkustaja.
Nuo rekiretket ovat kuin satua, tai unta. Toivottavasti nykylapsillakin on jotain vastaavaa aikoinaan muisteltavanaan.
Usein lapsena sitä leikittiin potkureilla jotka silloin olivat niin tavallisia jokaisella. Sun pitäisi saada se kokea Wenla, siinä on jotain sellaista mitä ei muualla voi kokea. Tiedän erään lomakartanon jossa on hevonen juuri tuollaista rekiretki ajelua varten, mutta todella pitkämatka kirkkoon. Ehkä niitä on enemmänkin jos etsiskelee.
Jos tässä järjestetään retki hevos ajelulle.:)
Kadun kasvatti olla sain
Mulle kerrottu ei illoin satuja,
en saanut kuulla faijan kiroilua.
Yksin kiersin illat kaikki kadut,
ja oppirahat siitä maksaa sain.
Kyllä siitä oli porvarisuus kaukana, pientalon maanviljelijä joka kävi päivät muualla töissä.Sitä ei tämänajan ihminen enää suostuisi elämään.Isäni ei kiroillut, muttei ollut mihinkään uskoonkaan lääpällään.Osti Vartiotornin ja Herätkää lehden et pääsi myyjistä eroon,viinakin maistui, muttei meille lapsille ollut inho, äidille, no se olisi jo romaanin paikka.
menimme aina joulukirkkoon hevosella... Teitä pienellä kyllällämme ei aurattu joten kirkon edessä oli paljon hevosia... Meidänkin reessämme oli pitkät "kannat", joten Taavetti ja Tiina nousivat usein kannoille...
Ja joku matkusti kannoillakin. Tiet olivat auraamattomia, reenjalasten- ja hevosten kaviouria vain.
ajoivat Harley Davitsonillaan näitä teitä... Kyllä sisäelimet olivat varmaan ennen paremmin kiinni...
Ajoivat reenjalasten jälkiä pitkin tai kaviouralla ja sehän se ravisteli kylläkin ajelijaa varmaan munaskuita myöten.
Mutta miksi tuntuu siltä, kuin olisin ollut reessä vällyjen alla paukkupakkasessa tummansinisen tähtitaivaan alla? Tuntuu ihan ytimissä asti. Lumi narskuu ja kellot kilkattavat ja hevonen tuoksuu ja höyryää.
Jokin kollektiivinen muisti? Jokin mistä on lukenut?
Eikä se väärä ole, aivan oikea, mutta sinunkin pitäisi se itse kokea joskus. Mieluusti sen soisin kaikille jotka eivät ole sitä kokeneet.
Juokse, heposein, poikki vuoret, maat!
Seistä, syödä saat majall' impyein.
Siellä verraton sammalaarre on.
Siellä verraton sammalaarre on.
Päiv' on lyhyinen, mutta pitkä tie!
Laulaessain' nyt vie matka joutuen!
....
Pieni mun jekku tässä sanoituksessa, mutta mikä?
olla "juokse porosein".
Sen pitäisi olla. Ei sopinut oikein ketjun kysymykseen tuo poro, mutta kun on soinut mielessä tuo biisi niin tuli tuo ajatuksiin. En ole ollut poron kyydissä, varmaan niitä on todella vähän jotka porolla ajelevat.
Hevonen tuoksuu ja höyryää pakkasessa, sinulla on kyllä aivan ällistyttävän oikeat mielikuvat hevosajelusta vaikka et ole itse kokenut:) Toivottavasti pääset joskus.
Juu,hevosella mentiin,tilsat lenteli kavioista,kirkonmenot kesti kauan,huonot penkit,aika pitkää,ihme rituaaleja,ei hauskaa.
myös Tapania, se oli kivaa.
Reki oli niin täynnä ihmisiä kuin siihen vain mahtui, istuttiin aivan sylikkäin.
Mentiimpä joskus hevosella myöskin koulun joulujuhliin hevosella, joulujuhlat oli aina illalla siihen aikaan. Ne juhlat tuntuikin joululta.
niitä koulun joulujuhlia, joihin paljon tultiin
hevosella.
Meillä oli myös tapana Tapaninpäivänä kyläillä
tätini luona ja hevosellahan se matka tehtiin.
Joulupäivän aamuna oli todella varhainen se
herääminen, koska jotenkin muistelen että
joulukirkko alkoi jo klo 6.00 ja matkaakin
oli se 15km. Äidilläni oli navettatyöt sitä
ennen.:)
Tapanina useimmiten käytiin jossakin kyläilemässä, hevosella ja laitareellä totta kai! Koulun joulujuhlat olivat iltasella pimeän aikaan, hevosella sinnekin mentiin. Tosi muistorikkaita nuo hevosella ajetut juhlapyhäreissut olivatkin.
Jotain on kyllä tapahtumassa. Nyt ei ole ollut aikoihin niin paljoa lunta jouluna että olisi pystynyt reellä ajelemaan. Lumi puuttuu nykyisin lähes tyystin meidän jouluista, surkeaa ja surullista siinä suhteessa. Mutta Joulu on tietenkin joulu joka tapauksessa. Iloinen ja lämmin Jeesuksen syntymäjuhla.
ennen oli lunta kinoksiin asti.
Tällä hetkellä täällä meidänki korkeuksilla tiet on sulat, ei voi etes potkuria käyttää.
Lunta on paikka paikoin 5-10cm.
Ei ole lumityöt olleet rasitteena. Joulu on aina joulu, hiljentymisen aikaa, oli lunta tai ei.
Olen muistellut kahdenkymmenenviiden vuoden takaisia Joulun seutuja. Silloin oli jouluna lunta ja pakkasta niin kuin useimmiten sitä ennenkin. Nyt on täälläkin tuollaista mitä kerroit. Pistää kyllä pakostakin hieman huolestumaan tämän ilmaston muutoksen vaikutukset. Olen jokseenkin varma että tiedemiehetkään eivät pysty ennustamaan ilmaston muutoksen todellisia seurauksia, eivätkä sitä onko tämä muutos sysäys sellaiselle muutosten jatkumolle jonka reaktioista se kiihtyy itsestään.
No oli miten oli. Joulu on joulu ja hiljentymisen aikaa. Hyvää joulun jatkoa.
ei parempaa voinut olla kun kiukaalla kuumennettu hevosmakkara.
Rasvainen ja tumma. Piiskan jäljen vieressä oli herkullinen lihantiivistymä, samanlainen kun luun vieressä, se lihan makein pala.
Aamupalanakin, kylmänä, hyvää leivän päällä, puuron kanssa ennen kirkkoon menoa. Autolla.
Jouluaamuna aikaisin rekillä lähdettiin kirkkoon ja kaikki menivät kilpailleen.. Veljeni olivat 8-7 vuotiaana ja paluumatkalla kahviteltiin tuttujen kodeissa .Muistan ainakin kolmena vuotena eri kodeissa me lapset saimme rasvarinkelit Saksan jääkärin papalta. Se toisi vuotina 1949. Matkaa oli 10 km
Mihin ne hevoset jätettiin kirkonmenojen ajaksi?! Palelemaan johonkin pihalle? Miten varmistettiin ettei karkaa? Onkohan enää ketään vastaamassa joka tietää...