ja Koikkalainen kaukaa. Luin sen kun kaveri oli tykännyt ja sattui sopivalla hetkellä käteen. Hassu tarina, helppolukuinen, mutta yksi asia ärsytti suunnattomasti. En tiedä onko vika mun päässä vai mitä mutta voi elämä sitä sovinismin määrää mitä rivien välistä tursui! Jätin jopa pari sivua lukematta kun rupes ällöttään, ei siis yhtään mun tapaista. Ja siis nyt en tarkoita sovinismia joka kuului tarinaan vaan kirjailijan asennetta..
Tuli sellainen olo että kirjoittaja on hieman yksinkertainen? En taida Paasilinnaa paljon enää lukea, en voi käsittää miten se on niin suosittu.
Tuli sellainen olo että kirjoittaja on hieman yksinkertainen? En taida Paasilinnaa paljon enää lukea, en voi käsittää miten se on niin suosittu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta mikäli kyseessä oli ensimmäinen A.Paasilinnasi niin en voi käsittää miten voidaan tehdä yhdestä kirjasta noin pitkälle kirjailijan henkilöön meneviä päätelmiä.
muitakin, suosittele jotain joka voisi kumota tän mielikuvan?
Jokainen ihminen tekee johtopäätöksiä ja muodostaa mielipiteitä omien kokemustensa pohjalta. Tämä oli minun kokemukseni.
Muuten olen kyllä samaa mieltä että ensinäkemältä ei saa tyrmätä ;)
vaikkapa "Jäniksen vuosi", toinen mielestäni hyvä kirja on "Ukkosen jumalan poika" ja muutenkin pidän henk. koht. enemmän näistä vanhemmista teoksista mutta on totta mitä sanoit eli jokainen tekee itse tykönään ratkaisunsa.
Sitten vielä pitää osata suhtautua niihin kirjoihin eli humoristisesti mutta samalla muistaen, että melkeinpä kaikista löytyy pieniä pistoja suuntaan jos toiseenkin.
En malta olla sanomatta Arton edesmenneen vanhemman veljen, Erno Paasilinnan, ihmettelyä siitä pitääkö kirjassa olla naisia, hän sanoi seuraavasti:
"Olen kirjoittanut kirjan jossa ei ollut ainuttakaan naishenkilö, tai oli yksi, kuudentoista hevosen joukossa oli yksi tamma ja sekin eksyi sinne tavallaan vahingossa, eikä kyseessä ollut mikään hevosenhoito-opas. Siitä huolimatta kirja valittiin aikoinaan Norjassa yhdeksi kirjaksi sarjaan maailman parhaita kirjoja."
Ei hän ihan sanasta sanaan noin sanonut mutta tarkoitus kai oli tuo. Eikä tuolla kai ollut mitään tekemistä tämän varsinaisen aiheen kanssa mutta kuvannee kuitenkin ehkä tavallaan veljessarjan miehistä näkökulmaa.
Suloinen myrkynkeittäjä.Siinä on nainen pääosassa ja aika riipaiseva kirja.
Tästä kirjasta tykkäsin enemmän kuin 'Koikkalainen kaukaa' kirjasta. Loppu vaan meni vähän överiksi.. Muuten aivan mahtava. Olen nähnyt elokuvan pariinkin otteeseen mutta se ei haitannut lukukokemusta ollenkaan.
Täytyy vielä etsiä tuo 'Suloinen myrkynkeittäjä', sitä ei ollut meidän kirjastossa ainakaan hyllyssä.
Miehisen(?) maailman tutkimusretki jatkuu, seuraavaksi avaan Kari Hotakaisen 'Huolimattomat'.