2008

Anteeksi jos joudun tuottamaan sinulle pettymyksen mutta minulla ei ole tietoa kirjasalosta enempää, kuin mitä olen lukenut isäni ja hänen isän kuulustelupöytäkirjoista ajalta kun he tulivat salatein suomeen. He kyllä olivat Kirjasalossa syntyneet.

Kirjasalo kirjoitti:

Anteeksi jos joudun tuottamaan sinulle pettymyksen mutta minulla ei ole tietoa kirjasalosta enempää, kuin mitä olen lukenut isäni ja hänen isän kuulustelupöytäkirjoista ajalta kun he tulivat salatein suomeen. He kyllä olivat Kirjasalossa syntyneet.

Näinhän se useimmiten on. Tiedot ovat vähäisiä.

Oma isäni tuli veljensä kanssa Karjalan kannaksen puolelle (Suomeen) 1917-18. Muu perhe jäi Lempaalaan. Olettaisin, että tuo valokuva on vuosilta 1919-21 ja on mahdollista, että takarivin keskimmäinen sotilas on setäni.
Isäni perhe oli todennäköisesti Maaselistä, siis Kirjasalon viereisestä kylästä? Ainakin isäni sisar oli syntynyt Maaselissä.
Terveisiä

tarina naapurikylästä kirjoitti:

Näinhän se useimmiten on. Tiedot ovat vähäisiä.

Oma isäni tuli veljensä kanssa Karjalan kannaksen puolelle (Suomeen) 1917-18. Muu perhe jäi Lempaalaan. Olettaisin, että tuo valokuva on vuosilta 1919-21 ja on mahdollista, että takarivin keskimmäinen sotilas on setäni.
Isäni perhe oli todennäköisesti Maaselistä, siis Kirjasalon viereisestä kylästä? Ainakin isäni sisar oli syntynyt Maaselissä.
Terveisiä

Minun isän ja hänen isä tulivat suomeen 1932-1933. Kun olot muuttuivat kestämättömiksi.

tarina naapurikylästä kirjoitti:

Näinhän se useimmiten on. Tiedot ovat vähäisiä.

Oma isäni tuli veljensä kanssa Karjalan kannaksen puolelle (Suomeen) 1917-18. Muu perhe jäi Lempaalaan. Olettaisin, että tuo valokuva on vuosilta 1919-21 ja on mahdollista, että takarivin keskimmäinen sotilas on setäni.
Isäni perhe oli todennäköisesti Maaselistä, siis Kirjasalon viereisestä kylästä? Ainakin isäni sisar oli syntynyt Maaselissä.
Terveisiä

Ensinnäkin hyvää uutta vuotta kaikille keskustelijoille!

Isäsi tuli Suomeen, mutta tiedätkö, mitä Lempaalaan jääneelle perheelle kävi? Pystyikö isäsi pitämään yhteyttä rajan taakse vai hävisivätkö yhteydet?

Inkernkulttuuri kirjoitti:

Ensinnäkin hyvää uutta vuotta kaikille keskustelijoille!

Isäsi tuli Suomeen, mutta tiedätkö, mitä Lempaalaan jääneelle perheelle kävi? Pystyikö isäsi pitämään yhteyttä rajan taakse vai hävisivätkö yhteydet?

Ei heistä minulla ei ole mitään varmaa tietoa.

Inkernkulttuuri kirjoitti:

Ensinnäkin hyvää uutta vuotta kaikille keskustelijoille!

Isäsi tuli Suomeen, mutta tiedätkö, mitä Lempaalaan jääneelle perheelle kävi? Pystyikö isäsi pitämään yhteyttä rajan taakse vai hävisivätkö yhteydet?

Oma isäni tuli veljensä kanssa Suomeen 1917 tai 1918. He olivat käyneet salaa kotonaan myöhemmin, mutta siellä ei ollut enää ketään. Myös isän kaksi muuta veljeä olivat olleet Suomessa, mutta he palasivat takaisin. Isä ja setäni eivät koskaan kertoneet, mitä kotona tapahtui, mutta vanhin serkkuni on kertonut isänsä nähneen kuinka isoisä oli ammuttu kotonaan. Oliko vuodet 1918-20 vai myöhemmin, siitä en ole varma. Ainakin isän kaksi veljeä ja sisar elivät vielä 1940-luvun vaiheilla. Sisar oli kahden lapsensa kanssa tullut sotaa pakoon Viron kautta Suomeen. Heidät palautettiin Venäjälle inkeriläisten palautusten yhteydessä. Sen jälkeen ei kenestäkään heistä ei ole mitään tietoa. Luulen kuitenkin, että isäni ja hänen veljensä olivat tietoisia, mitä rajan takana oli tapahtunut, mutta siitä ei kerrottu oman perheen lapsille eikä yleensä kellekään.

Perhe hajosi kirjoitti:

Oma isäni tuli veljensä kanssa Suomeen 1917 tai 1918. He olivat käyneet salaa kotonaan myöhemmin, mutta siellä ei ollut enää ketään. Myös isän kaksi muuta veljeä olivat olleet Suomessa, mutta he palasivat takaisin. Isä ja setäni eivät koskaan kertoneet, mitä kotona tapahtui, mutta vanhin serkkuni on kertonut isänsä nähneen kuinka isoisä oli ammuttu kotonaan. Oliko vuodet 1918-20 vai myöhemmin, siitä en ole varma. Ainakin isän kaksi veljeä ja sisar elivät vielä 1940-luvun vaiheilla. Sisar oli kahden lapsensa kanssa tullut sotaa pakoon Viron kautta Suomeen. Heidät palautettiin Venäjälle inkeriläisten palautusten yhteydessä. Sen jälkeen ei kenestäkään heistä ei ole mitään tietoa. Luulen kuitenkin, että isäni ja hänen veljensä olivat tietoisia, mitä rajan takana oli tapahtunut, mutta siitä ei kerrottu oman perheen lapsille eikä yleensä kellekään.

Näitä vaiettuja, riipaisevia tarinoita riittää valitettavan paljon. Joskus aikoinani kuvittelin, että oma äitini oli ainoa, joka vaikeni muistoistaan. Mutta inkeriläisten vaiettu historia on luultua suurempi.

Inkerinkulttuuri kirjoitti:

Näitä vaiettuja, riipaisevia tarinoita riittää valitettavan paljon. Joskus aikoinani kuvittelin, että oma äitini oli ainoa, joka vaikeni muistoistaan. Mutta inkeriläisten vaiettu historia on luultua suurempi.

Onko näitä todellisuuteen pohjautuvia asia tietoja kukaan koskaan koonnut kirjaksi?
Ellei niin kannattasi koota talteen. Kallisarvoista historiaa ovat nekin....

fghjkl kirjoitti:

Onko näitä todellisuuteen pohjautuvia asia tietoja kukaan koskaan koonnut kirjaksi?
Ellei niin kannattasi koota talteen. Kallisarvoista historiaa ovat nekin....

Tapahtumien kokeneita kertojia on enää kovin vähän. Tieto on muistoja ja lauseita sieltä täältä. Ei kovin tarkkoja.
Olen viettänyt lapsuuteni 1940-luvulla. Ensimmäiset kuulemani kertomukset olivat juuri silloin päättyneestä sodasta ja evakkomatkasta Heinjoelta pois. Ne tapahtumat ja päivän huolet olivat päällimmäisenä, isän kokemat aikaisemmat tapahtumat peittyivät viimeisimpien kokemusten alle.
Muistan, että isä olisi halunnut selvittää perheensä kohtalon, kuitenkin se aina jäi. Eikä olisi ollut kai 50-60-luvuilla mahdollistakaan.
Ja nyt kun itse olisin halunnut kuulla niistä, ei kertojaa enää ole.
Eli jos vielä iäkkäät Inkerissä syntyneet ihmiset olisivat omat elämänvaiheensa halukkaita muuttamaan tekstiksi, löytyisi varmasti sellainen taho, joka ne kokoaisi laajemmaksi kokonaisuudeksi.
(Esim. Inkerin kulttuuriseura ?)

kertojia kirjoitti:

Tapahtumien kokeneita kertojia on enää kovin vähän. Tieto on muistoja ja lauseita sieltä täältä. Ei kovin tarkkoja.
Olen viettänyt lapsuuteni 1940-luvulla. Ensimmäiset kuulemani kertomukset olivat juuri silloin päättyneestä sodasta ja evakkomatkasta Heinjoelta pois. Ne tapahtumat ja päivän huolet olivat päällimmäisenä, isän kokemat aikaisemmat tapahtumat peittyivät viimeisimpien kokemusten alle.
Muistan, että isä olisi halunnut selvittää perheensä kohtalon, kuitenkin se aina jäi. Eikä olisi ollut kai 50-60-luvuilla mahdollistakaan.
Ja nyt kun itse olisin halunnut kuulla niistä, ei kertojaa enää ole.
Eli jos vielä iäkkäät Inkerissä syntyneet ihmiset olisivat omat elämänvaiheensa halukkaita muuttamaan tekstiksi, löytyisi varmasti sellainen taho, joka ne kokoaisi laajemmaksi kokonaisuudeksi.
(Esim. Inkerin kulttuuriseura ?)

Itse asiassa parhaillaan on tekeilla juttu, johon mahtuu muistoja ja muistelmia (anteeksi oikeiden kirjainten puuttuminen talla kertaa. Mieluiten nyt Pohjois-Inkerista. Muistojen ei tarvitse olla taydellisia elamantarinoita, riittaa kun on hippu sielta toinen taalta.

Mielellaan niita vastaanotetaan joko meilina koivujatahti@inkeri.com tai jutustelemalla.