Osa 10 turvattomuus
Makasin mustissa silkkilakanoissa ja venyttelin rauhassa. Aamuaurinko paistoi ihanasti ikkunasta sisälle ja valaisi kauniin asunnon. Muistelin edellisiltaa… Kuinka olin Mikaelin kanssa jutellut ja pikku hiljaa olimme alkaneet siirtyä Mikaelin kotiin.
”Huomenta kaunotar”, Mikael sanoi ovelta ja tuli huoneeseen kantaen aamiaistarjotinta. ”Huomenta sinullekin vain”, sanoin ja suutelin häntä kun hän tuli sängylle. ”Aamiaista neidille. Kahvia, vohveleita ja muuta hyvää”, Mikael sanoi iskien silmäänsä.
Iltapäivällä lähdin Mikaelkin ylellisestä kerrostaloasunnosta ja ajoin kohti kotia. Sue oli jälleen kuvauksissa ja Leo oli hänen mukanaan. Nate istuskeli keittiössä kahveja juoden ja istuin häntä vastapäätä. ”Päivää”, Nate sanoi ja meni keittimen luo ja kaatoi minullekin kahvia. ”kiitos… Mites sinun iltasi meni?” kysyin viekkaasti hymyillen ja Nate hymyili vielä viekkaammin takaisin. ”Eli siis hyvin. Hieno asia”, totesin ja naurahdin. ”Entä sinä ja paholaisesi?” ”Paholainen?” kysyin nauraen. ”Jeps… Se tatuointi kaulassa tarkoittaa paholaista”, Nate kertoi. ”No hänen nimensä ainakin kuvastaa enkeliä. Mikael”, kerroin ja iskin silmää. ”Ai päätitte sentäs esittäytyä ennen sänkyyn hyppäämistä”, Nate vitsaili. ”No esittäydyimme vasta aamulla ennen toista kierrosta”, totesin ja aloin nauramaan. ”No parempi silloin kuin koskaan. Paholainen nimeltään Mikael…” ”Jeps. Onko nälkä? Minulla ainakin on”, totesin ja menin tutkimaan jääkaapin sisältöä. Pian Benkin ilmestyi ja teimme kolmisteen ruokaa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pystyin tekemään Benin kanssa jotain ilman mitään tunnekuohuja.
Kuukausi kului nopeasti, etenkin kun vietin paljon aikaa Mikaelin luona. Kotonakin kaikki sujui ihan hyvin. Mitä nyt Sue ja Leo erosivat, koska Sue oli flirttailut kuvaajien kanssa. Sue juoksenteli pitkin juhlia ja oli useita öitä poissa. Leo sen sijaan pysyi kiltisti kotona ja teki töitä entiseen malliin. Mia pysyi edelleen poissa ja oli ilmoittanut kouluun, ettei tule ennen joulua takaisin. Ben oli oma itsensä, pysytteli omissa oloissaan. Tunteeni häntä kohtaan alkoivat kuihtua, mutta hitaasti. En ehtinyt paljon häntä edes miettiä, kun vietin paljon aikaa paholaiseni kanssa. Naten antama lempinimi sopi häneen täydellisesti… Ryyppäsimme, ajoimme kovaa, olimme kapinallisia ja usein pelkäsin… Kyllä Mikaelissa oli enkeli puolikin. Kalliita lahjoja, kukkalähetyksiä, illallisia, mutta myös iltoja Mikaelin kotona, jolloin katselimme jotain hömppä-leffaa.
”Milloin aiot tuoda Mikaelin näytille?” Nate kysyi kun olimme hölkkä lenkillä. ”En minä tiedä…En edes tiedä onko tämä vakavaa”, totesin hiljaa. ”Olette kuukauden ollut yhdessä! Hän ostaa sinulle kalliita lahjoja, vie syömään, olet hänen luonaan vähän väliä”, Nate totesi ja pysähtyi hengittämään. Minäkin pysähdyin ja venyttelin samalla. Olimme alkanut käymään Naten kanssa yhdessä lenkillä yhteisen baari-iltamme jälkeen. Nate ymmärsi minua, ja kuunteli mielellään minua, mutta joistakin asioista en edes hänelle pystynyt puhumaan…
”Mutta tästä puuttuu jokin. Vaikka minulla on hauskaa… Niin…. Olen turvaton. Ja en oikeastaan edes tunne häntä”, sanoin hiljaa ja katselin taivaalle. Istuin Naten viereen penkille ja huokaisin syvään. ”Hei…” Nate sanoi ja hänen äänestään kuului myötätunto. Hän halasi minua pitkään ja oloni oli heti parempi. ”Kiitos”, mutisin ja pyyhkäisin kyyneleen pois…
© Jef
Makasin mustissa silkkilakanoissa ja venyttelin rauhassa. Aamuaurinko paistoi ihanasti ikkunasta sisälle ja valaisi kauniin asunnon. Muistelin edellisiltaa… Kuinka olin Mikaelin kanssa jutellut ja pikku hiljaa olimme alkaneet siirtyä Mikaelin kotiin.
”Huomenta kaunotar”, Mikael sanoi ovelta ja tuli huoneeseen kantaen aamiaistarjotinta. ”Huomenta sinullekin vain”, sanoin ja suutelin häntä kun hän tuli sängylle. ”Aamiaista neidille. Kahvia, vohveleita ja muuta hyvää”, Mikael sanoi iskien silmäänsä.
Iltapäivällä lähdin Mikaelkin ylellisestä kerrostaloasunnosta ja ajoin kohti kotia. Sue oli jälleen kuvauksissa ja Leo oli hänen mukanaan. Nate istuskeli keittiössä kahveja juoden ja istuin häntä vastapäätä. ”Päivää”, Nate sanoi ja meni keittimen luo ja kaatoi minullekin kahvia. ”kiitos… Mites sinun iltasi meni?” kysyin viekkaasti hymyillen ja Nate hymyili vielä viekkaammin takaisin. ”Eli siis hyvin. Hieno asia”, totesin ja naurahdin. ”Entä sinä ja paholaisesi?” ”Paholainen?” kysyin nauraen. ”Jeps… Se tatuointi kaulassa tarkoittaa paholaista”, Nate kertoi. ”No hänen nimensä ainakin kuvastaa enkeliä. Mikael”, kerroin ja iskin silmää. ”Ai päätitte sentäs esittäytyä ennen sänkyyn hyppäämistä”, Nate vitsaili. ”No esittäydyimme vasta aamulla ennen toista kierrosta”, totesin ja aloin nauramaan. ”No parempi silloin kuin koskaan. Paholainen nimeltään Mikael…” ”Jeps. Onko nälkä? Minulla ainakin on”, totesin ja menin tutkimaan jääkaapin sisältöä. Pian Benkin ilmestyi ja teimme kolmisteen ruokaa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pystyin tekemään Benin kanssa jotain ilman mitään tunnekuohuja.
Kuukausi kului nopeasti, etenkin kun vietin paljon aikaa Mikaelin luona. Kotonakin kaikki sujui ihan hyvin. Mitä nyt Sue ja Leo erosivat, koska Sue oli flirttailut kuvaajien kanssa. Sue juoksenteli pitkin juhlia ja oli useita öitä poissa. Leo sen sijaan pysyi kiltisti kotona ja teki töitä entiseen malliin. Mia pysyi edelleen poissa ja oli ilmoittanut kouluun, ettei tule ennen joulua takaisin. Ben oli oma itsensä, pysytteli omissa oloissaan. Tunteeni häntä kohtaan alkoivat kuihtua, mutta hitaasti. En ehtinyt paljon häntä edes miettiä, kun vietin paljon aikaa paholaiseni kanssa. Naten antama lempinimi sopi häneen täydellisesti… Ryyppäsimme, ajoimme kovaa, olimme kapinallisia ja usein pelkäsin… Kyllä Mikaelissa oli enkeli puolikin. Kalliita lahjoja, kukkalähetyksiä, illallisia, mutta myös iltoja Mikaelin kotona, jolloin katselimme jotain hömppä-leffaa.
”Milloin aiot tuoda Mikaelin näytille?” Nate kysyi kun olimme hölkkä lenkillä. ”En minä tiedä…En edes tiedä onko tämä vakavaa”, totesin hiljaa. ”Olette kuukauden ollut yhdessä! Hän ostaa sinulle kalliita lahjoja, vie syömään, olet hänen luonaan vähän väliä”, Nate totesi ja pysähtyi hengittämään. Minäkin pysähdyin ja venyttelin samalla. Olimme alkanut käymään Naten kanssa yhdessä lenkillä yhteisen baari-iltamme jälkeen. Nate ymmärsi minua, ja kuunteli mielellään minua, mutta joistakin asioista en edes hänelle pystynyt puhumaan…
”Mutta tästä puuttuu jokin. Vaikka minulla on hauskaa… Niin…. Olen turvaton. Ja en oikeastaan edes tunne häntä”, sanoin hiljaa ja katselin taivaalle. Istuin Naten viereen penkille ja huokaisin syvään. ”Hei…” Nate sanoi ja hänen äänestään kuului myötätunto. Hän halasi minua pitkään ja oloni oli heti parempi. ”Kiitos”, mutisin ja pyyhkäisin kyyneleen pois…
© Jef
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.