Ovatko teidän vanhempanne syömishäiriöisiä? Olen tässä vasta ihan hiljattain pannut merkille että äitini syö aika lailla kuin syömishäiriöinen. Se on vuosien ajan litkinyt light limuja ihan kevyesti menee 2 puolentoistalitran pulloa illassa. Kieltäytyy pääruoasta ja olen yllättänyt sen kunnolla ahmimasta pari kertaa jolloin se on säikähtänyt ja koettanut piilotella tekosiaan. Viimeksi tänään se ahmi suoraan tölkistä kikherneitä ja häpeä oikein paistoi naamalta kun tulin huoneeseen. Hyppäsi tosi nopeasti ylös ja pisti tölkin jääkaappiin. Eikä syönyt pääruokaa taaskaan.
En usko että mun isä aavistaa yhtään mitään kun ei äiti ole edes mikään kauhean laiha. Pari kertaa se on onnistunut saamaan itsensä aika laihaksi mutta sitten lihonnut uudelleen. Isä kyllä ajattelee että äiti syö tosi epäterveellisesti mutta ei sen enempää.
Mietin että pitäisikö minun kertoa tästä isälleni, toisaalta en haluaisi että minun syömisiini puututtaisiin.Tässä on tavallaan kiinnijäämisen vaara. Ja muutenkin syömishäiriö on ehkä äitini ongelmista pienin kun on niin moniongelmainen nainen.
En usko että mun isä aavistaa yhtään mitään kun ei äiti ole edes mikään kauhean laiha. Pari kertaa se on onnistunut saamaan itsensä aika laihaksi mutta sitten lihonnut uudelleen. Isä kyllä ajattelee että äiti syö tosi epäterveellisesti mutta ei sen enempää.
Mietin että pitäisikö minun kertoa tästä isälleni, toisaalta en haluaisi että minun syömisiini puututtaisiin.Tässä on tavallaan kiinnijäämisen vaara. Ja muutenkin syömishäiriö on ehkä äitini ongelmista pienin kun on niin moniongelmainen nainen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Musta tuntuu, että äitilläni on joku sh.
äiti ei syö aamupalaa, eikä syö töissä käydessään, päiväruoalla se syö vähän jotain. illalla se ei oikeastaan syökkään sitten yhtään mitään. Silti se on ihan normaalipainoinen....
oon yllättäny sen ahmimasta myös.
Hei.
Tosi kurjaa kun lapset joutuvat huolehtimaan vanhemmistaan. Ei ole oikein. Kuulostaa kyllä että äideillänne on syömishäiriö. Tämä maailma on niin julma ja vaatii naisilta niin paljon että aikuisetkaan eivät ole turvassa ulkonäkö paineilta. Suosittelen että tartutte härkää sarvista ja otatte asian puheeksi joko isänne tai äitinne kanssa. Muistuttakaa äitiä siitä, että hän on teille esikuva eikä saisi näyttää tuollaista mallia. Tsemppiä.
jeps.. äidilläni ja isoäidilläni molemmilla on ollut nuorena anoreksia. eikä kumpikaan syö vieläkään kunnolla. syövät kuin linnut ja liikkuvat ihan hulluna. :S
sairastin anoreksiaa, äitini päätti pistää paremmaksi ja laihdutti vielä pienempiin lukemiin. olen aika katkera, että minä jouduin lihomaan mutta äiti saa edelleenkin olla huomattavan alipainoinen. ikuinen kilpailuasettelu.
Äitini puhuu koko ajan laihduttamisesta ja joka päivä hän on suunnilleen pyörtymispisteessä jossain vaiheessa päivää kun ei ole syönyt.Se on aina ollut normaalipainoinen tai vähän alipainoinen. Mut en usko että sillä mikään vakava syömishäiriö ainakaan on. Itelläni on sekä bulimiaa että anoreksiaa kausittain.
mun äidillä ei ole sh:ta, mutta se jatkuvasti valittaa siitä kuinka lihava se on, kuinka se haluis laihduttaa, ja joskus se mässäilee ihan kamalia määriä ja sit tuntee kauheaa syyllisyyttä (itki kerran mun kuullenkin), ja on joka toinen viikko alottamassa uutta dieettiä mikä todennäkösesti päättyy parin päivän päästä mässäilyyn. Itseasiassa nyt kun tähän erittelin kuulostaa aika samanlaiselta minkälaiselta mun meno oli ennenkuin sain sh:n kunnolla 'päälle'.
päälle??? miten kuinka..?
Up
Epäilen että ainakin äitini äidillä on jonkin sortin ongelma tai ainakin oli ollessani nuorempi. Aina tarkka ruuasta, söi vähemmän kuin muut, hääräili vain pöydän ympärillä. Harrasti tolkuttomia määriä liikuntaa minkä tarkoitus oli pudottaa painoa. Puhui paljon painostaan ja vartalon muodoistaan, vatsamakkaroista etc. Nyt oon ollut vähemmän yhteyksissä niin en tiedä ajankohtaista tilannetta. Varmaan tolla nyt jokin vaikutus ollut omiinkin vinksahtaneisiin ajatusmalleihini.