Ihmisiä tuntuu tekemisissään motivoivan ajatus, että he jättäisivät elämästään jälkeensä jotain pysyvää. Jotkut lapsia, toiset omaisuutta, kolmannet kirjoittavat kirjan, rikkaat nimeään kantavan säätiön jne...
Onko sinulle tärkeää, että sinut muistetaan kuolemasi jälkeenkin ja jos, niin millaisista asioista?
Onko sinulle tärkeää, että sinut muistetaan kuolemasi jälkeenkin ja jos, niin millaisista asioista?
Vastaukset 27
Vanhimmat
paremmin kuin hyvin se,että lapset muistais mut hyvänä äitinä ja lapsen lapset leppoisana mummelina.
ei voi tietää, mut näillä näkymin jää sekä omaisuutta, että lapsia. Mulle se omaisuuden jääminen ei oo tärkeetä, mut jos se jäljelle jäävä omaisuus vähä helpottais jälkipolvien elämää, vaikka sit muuttavat kaiken rahaksi ja tekevät sillä mitä huvittaa.
Paria miljardia Miehen logiikkaan kirjoittamaasi viestiä. Varsinainen perintö :-D
Jos lapset muistaa. Ei mun toimintaa ole kyllä ikinä motivoinut jälkipolvet, en lapsianikaan ole tehnyt sillä ajtuksella että jokin musta jää elään kun itse kuolen.
Se olisi tavoite että lapset muistaa lähinnä hyvistä asioista.
se olisi jos edes jostain asiasta muistettaisi.
Mutta mieluummin jostain sellaisesta et millainen ihminen oli tai kuinka eli elämänsä kuin siitä materiapuolesta.
eräästä asiasta, mutta se ei ole minulle ollenkaan tärkeää.
että kaikki unohtaisi mut kuoleman jälkeen..
että mut muistetaan reiluna, rehellisenä, inhimillisenä ja rauhaa rakastavana tyyppinä, sekä tietenkin se mun piilotettu runokokoelma sieltä pöytälaatikon perältä voisi tulla julkaistuksi :)
rakentaa pyramidin tai jonkinlaisen uhraus temppelin!;))
Onnekseni voin sanoa että jälkipolville on jo jäänyt minusta jälkeen kaikenlaista pysyvää.
Olen käsityöläinen ja taiteilija joten haluan että kätteni jälki näkyy vielä kuolemani jälkeenkin.
Kyllä se on minulle tärkeää.
Olen myös ylpeä siitä mitä olen tehnyt ja mitä teen. Kai jokainen on omista töistään ylpeä?
Kyllä minusta on ihanaa ja palkitsevaa kun saan jonkun suuremman tilaustyön tehtyä ja samalla tiedän että vielä kuolemani jälkeenkin nämä tekemäni säilyvät.
Millaisista asioista? Hmm.. No suunnittelin kerran yhdelle kappelille kirkkokalusteita. Kastepöytä oli niistä onnistunein, ajatus siitä että suunnittelemani kastepöydän äärellä saa moni pieni ihminen nimensä tuntui hyvältä. Vaikka kuolisin tänään, pöytä jonka suunnittelin kappeliin jatkaisi työtänsä.
Vaikken olekkaan uskonnollinen ihminen on minusta miellyttävää että nimeni on suomen kirkkohistoriassa :), sillä olen ollut useammassakin kirkossa töissä ja kätteni jälki näkyy niissä vielä kuolemani jälkeenkin.
haluaa töidensä elävän kuoleman jälkeenkin. Mut ajattele jos kukaan ei tiedäkkään et just sä olet tehnyt sen ;D KJÄH KJÄH
En mä nyt ihan noin tarkoittanut. Vaan tarkoitan sitä tunnetta kun olet saanut tehtyä jonkun hyvän työn/ teoksen, se tuntuu niin oikealta ja hyvältä.
Esim. kun viimeviikolla kävin sukulaisissa vähän kauenpana sit menin paikalliselle huoltsikalle ja aloin laittamaan ilmaa autonrenkaisiin tuli siihen semmoinen nuorimies mua auttamaan ja huomasin että hänen kaulassaan roikkui mun muotoilema koru. Tuli sellainen mielyttävän hyvä olo, ei mun tarvinnut sille miehelle sanoa että
"Sulla on muuten mun muotoilema koru kaulassas." Eli kun sä saat tehtyä jotain oli se sitten korumuotoilua, taidetta tai jokin tilaustyö-suunnittelu ja se jää elämään omaa elämäänsä sun jälkeen se tuntuu hyvältä.
Ehkäpä se kuuluu mun ala valintaan että mä haluan jättää jotain jälkeeni. :) Luomisen tarve on minulla hyvin voimakas, sehän on elämäntapa ja tottakai haluan myös että jäklipolvi sitä arvostaisi.
Tärkeintähän on kuitenkin itse elämä ja miten sen elää. Perhe, lapset jne.
ymmärrän. Se on siis se tunnetila kun saat jotain valmista aikaan. En ole taiteellinen joten en voi tajuta heti. :D
tullut jo jätettyä. Jotain voisin vielä jättää. On se jossain mielessä tärkeää, että jokin jälki minustakin tänne jää. Ehkei niin huomiota herättävä tai tärkeä, mutta jotakin... Tärkeintä kuitenkin, että edes joku muistelisi minua hyvällä, kuolemani jälkeen.
"Onko sinulle tärkeää, että sinut muistetaan kuolemasi jälkeenkin ja jos, niin millaisista asioista?"
Ei ole tärkeää, että minut muistetaan mistään. Kuolemani jälkeen en välitä pätkääkään, millaisista asioista, jos ollenkaan, minut muistetaan.
Erään saksalaisen lentäjän harrasta toivetta mukaillen, haluaisin aiheuttaa näyttävän iskemäpalon.
Haluan, että lapseni ja lapsenlapseni ja lapsenlapsenlapseni muistavat minut hyvänä ihmisenä, kuten oman mummovainaani muistan. Ja monet hänen lauseensa ja periaatteensa ovat nykyään omiani. Mummo oli fiksu ja nasta tyyppi :)
Jos olis, luulisin tekeväni jotain muuta kuin mitä nykysin teen.
Ei minun muistaminen ole kovin tärkeää, mutta toivoisin että työni muistetaan ja niistä on iloa ja myös taloudellista hyötyä vielä monille kuolemani jälkeen.
Nähdäkseni sillä ei ole juuri minulle mitään väliä muistetaanko minut jostain vaiko ei. Samalla tavalla se kuitenkin alkaa puskea horsmaa perseestä. No kuitenkin, olisin siihen ihan tyytyväinen jos minut muistettaisiin sellaisena kuin olen. Sitä mihinkään suuntaan värittelemättä.
Nykyäänhän muuten tapahtuu paljon sellaista, että kun vanhus kuolee, niin heillä ole yhtään ketään lähellään - pelkkä yksinäisyys ja mahdollinen hoitohenkilökunta. Ne onkin koruttomat monttubileet ne. Että mistä se tämä sitten kertoo...
tapauksia melko useita jotka on kotiinsa kuolleet ja sieltä löydetään pahimmillaan vuosien päästä. Kuulostaa todella karulta ja yksinäiseltä.
Ihmetyttää tosiaan että miten joku voi noin vain lakata olemasta, eikä kukaan edes ihmettele sitä. Automaattinen laskunveloitus toimii auttavana kätenä johonkin rajaan asti, mutta silti.
elää siinä ajatuksessa sen minkä elää, mutta kun tosiasia on kuitenkin se, että kuolemansa jälkeen ihminen tuskin kykenee nauttimaan jättämistään jäljistä.
Kivempi olisi kuolla tietäen, että maailma on parempi paikka kuin syntyessäni. Tuskin tapahtuu sekään.
Nämä mun geenit nyt mitään ainutkertaisen hienoja ole, joten maailma selvinnee ilman niiden jakamistakin.
sanonut, että rauta tottelee aikas hyvin mua ja väittäisin, että takomani miekat ovat ainakin esineitä, joita mukulat tuskin raaskivat hukata.
Haluan tuhkani edelleen anonyymien kukkulalle.
tärkeää. Kun lähtee toiselle puolelle, niin tämä maailma on mennyttä elämää. Ei siellä paljon muiden ihmisten muistelut lämmitä. :) Tietysti ois kiva, että suurin osa läheisistä ja ystävistä muistelis hyvällä.
ketä sellase ansaitsis. tää ei ansaitsis, ainaka vielä :)
jos muistettais, ni tietysti toivois et hyvällä muistettais. et ei ainaka sillee, et ku nimi mainittais, kuuluis kirosana ja sylkäisy luonnollisena osana sen perään..