JEESUKSEN HAUTAAMINEN
Mark. 15:42-47
(Rinnakkaisteksti: Matt. 27:57-66)
---
15:42 Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin aattopäivä,
15:43 tuli Joosef, arimatialainen, arvossapidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa, rohkaisi mielensä ja meni sisälle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.
15:44 Niin Pilatus ihmetteli, oliko hän jo kuollut, ja kutsuttuaan luoksensa sadanpäämiehen kysyi tältä, oliko hän jo kauan sitten kuollut.
15:45 Ja saatuaan sadanpäämieheltä siitä tiedon hän lahjoitti ruumiin Joosefille.
15:46 Tämä osti liinavaatteen ja otti hänet alas, kääri hänet liinavaatteeseen ja pani hautaan, joka oli hakattu kallioon, ja vieritti kiven hautakammion ovelle.
15:47 Ja Maria Magdaleena ja Maria, Jooseen äiti, katselivat, mihin hänet pantiin.
Mark. 15:42-47
(Rinnakkaisteksti: Matt. 27:57-66)
---
15:42 Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin aattopäivä,
15:43 tuli Joosef, arimatialainen, arvossapidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa, rohkaisi mielensä ja meni sisälle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.
15:44 Niin Pilatus ihmetteli, oliko hän jo kuollut, ja kutsuttuaan luoksensa sadanpäämiehen kysyi tältä, oliko hän jo kauan sitten kuollut.
15:45 Ja saatuaan sadanpäämieheltä siitä tiedon hän lahjoitti ruumiin Joosefille.
15:46 Tämä osti liinavaatteen ja otti hänet alas, kääri hänet liinavaatteeseen ja pani hautaan, joka oli hakattu kallioon, ja vieritti kiven hautakammion ovelle.
15:47 Ja Maria Magdaleena ja Maria, Jooseen äiti, katselivat, mihin hänet pantiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joosef arimatialainen sai Pilatukselta luvan ottaa Jeesuksen ruumis ristiltä.
Oli kiire saada ruumis korjatuksi ennen sapattia (42).
Joosef oli suuren neuvoston arvossapidetty jäsen ja Jeesuksen salainen opetuslapsi (Joh. 19:38).
Pilatus ihmetteli Jeesuksen kuolemaa, koska se tuli harvoin ennen 12 tuntia, väliin vasta 2:sena tai 3:tena päivänä.
Kuoleman jouduttamiseksi saatettiin rikkoa sääriluut ja pistää keihäällä, jos kuolema ei vielä ollut tullut (Joh. 19:31-34).
Koska Jeesus oli jo kuollut, Hänen sääriluitaan ei rikottu, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä Jeesuksen kyljen, ja heti vuoti siitä verta ja vettä.
Tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: ”Älköön häneltä luuta rikottako” ja toinen kirjoitus: ”He luovat katseensa Häneen, jonka he ovat lävistäneet” (Ps.22:17-19, Sak.12:10, Ilm. 1:7).
Jeesus kääritään liinavaatteeseen ja pannaan hautaan, joka oli hakattu kallioon.
Hautaan ei oltu ennen ketään laskettu (Joh. 19:41). Hautakammion ovelle vieritettiin kivi (46) ja haudalle asetettiin Pilatuksen toimesta ylipappien ja fariseusten toivomuksesta vartijat (Matt. 27:62-66).
Mitä suurempiin varmuustoimenpiteisiin he ryhtyivätkään Jeesuksen haudan pysymiseksi suljettuna, sitä suurempi oli heidän tappionsa. Hauta avautui, huolimatta Rooman maallisen ja ylipappien hengellisen vallan yhteisestä vartioimisesta.
Virsi 56:3,4,8-10
--
3.
Avaa silmät, että saisin
rakkauttas katsella,
Jeesus, uhrikaritsa.
Kannat synnit ristinpuussa
puolestani kärsien
vihan liekin hirmuisen.
4.
Nöyränä ja hiljaisena
kannat piikkikruunua,
riisuttuna, heikkona.
Häpeissäni, Jeesus, tunnen,
että olen syyllinen,
kova, kevytmielinen.
8.
Jeesus, minut synnin vangin
kahleistani vapahdit,
tuomiosta armahdit.
Tuomion sait synneistämme,
koska tulit maailmaan
meitä vapauttamaan.
9.
Kuinka koskaan unohtaisin,
että kaikki vaivasi
kärsit autuudekseni!
Jospa voisin maailmassa
ristiäsi seuraten
elää sinuun luottaen!
10.
Ristisi on kunniani,
veresi on aarteeni,
autuuteni, iloni.
Siinä turva syntiselle
sielun ahdistuksissa,
siinä toivo ainoa.
1.
On taisto tauonnut Golgatalla,
on pilkkahuuto jo vaiennut,
ja ristiinnaulitun ristin alla
on joukko ystäväin harvennut.
Yön hämärässä
nyt työhön tässä
on heitä rakkaus ohjannut.
2.
Herransa ruumiin he ristin päältä
nyt alas ottavat itkien
ja yrttitarhaan sen vievät täältä.
Jo hauta Joosefin kätkee sen.
Se voiteinensa
ja liinoinensa
jää suojaan kallion viileyden.
3.
On Herran hauta niin pyhä hauta,
sen yli valkeus leimahtaa.
Ei sinetti eikä kivi auta,
kun sinne enkeli kiiruhtaa.
Niin kuolemalta
jo murtui valta.
Sen usko yksin voi aavistaa.
4.
Kaikille Herrassa nukkuneille
vain lepokammio hauta on,
ja sama toivo on suotu meille:
on Kristus elämä loputon.
Aamuna Herran
myös meidät kerran
hän luokseen taivaaseen vievä on.
Virsi 81
Rurik Calamnius 1923. Virsikirjaan 1938
Jeesuksen kyljestä vuosi verta ja vettä (Joh.19:34) ja oli osoituksena siitä, että Jeesus oli todella kuollut.
Muutamat harhaopettajathan jo apostolien aikana sanoivat, että Jeesus oli valekuollut.
Sak.12:10 ennustus viittaa lopunaikaan, jolloin Jerusalemin ja koko maan asukkaat, armon ja rukouksen hengen vaikutuksesta, katuvina ja armoa etsien katselevat sitä, jota ovat pistäneet.
Lävistäjiksi ei esitetä sotilasta, joka keihäällään puhkaisi Jeesuksen kyljen, vaan juutalaiset, jotka olivat aiheuttaneet Jeesuksen ristiinnaulitsemisen.
--
Jeesuksen kyljestä vuotava vesi ja veri on kuvattu kristillisessä julistuksessa usein kasteen ja ehtoollisen merkeiksi.
Jeesuksesta lähtivät vielä hänen kuoltuaankin elämän veden virrat.
Näin uskoivat jo ensimmäisen polven kristityt Kristuksen kyljen puhkaisemisen.
Ylösnoustuaan Kristus itse osoitti haavojensa jälkien joukossa kylkeensä syntynyttä arpea (Joh. 20:27).
Kaikkina aikoina Kristuksen kylkihaava on uskoville ollut erityisen rakas osoitus Vapahtajan rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan.
Onko näin, kun aloin liittää jotain toista tähän Timo sulle, niin tuli tuo pätkä. ;)