olen miettinyt kun monet ujot ihmiset sanovat että heillä olisi niin paljon sanottavaa mutta eivät vain kehtaa aloittaa keskustelua. minulla se on juuri toisin päin että en vain keksi mitään keskustelun aihetta. ennen mielestäni oli noloa olla hiljainen hetki, mutta nykyään se ei enään edes jaksa yrittää keksiä puhumisen aihetta. ennen luulin olevani pelkästään ujo, mutta näyttää että olen myös melko epäsosiaalinen.
kuinka keskustella?
hmm.
41660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos se tuntuu jokseenkin epämukavalta, vaihoehtona on esimerkiksi kommunikoida ilmein ja elein.
väännellä naamaas kuin apina ja tehostat sitä vielä käsien ja jalkojen sätkyttelyllä. Varmana saat kavereita.
Oikeasti mietipä sitä miksi pelkäät ihmisiä. Ne on yhtä pönttöjä kuin sinäkin eli voit sanoa mitä vaan, vaikka keskittyä vaihteeksi niihin muihin ihmisiin etkä vain itseesi. Kysyä mitä kuuluu ja mitäs oot puuhaillu viime aikoina. Vähänkin normaalit ihmiset puhuvat mielellään itsestään.
No nythän sinä keskustelunaiheen keksit! :)
"ei enää edes jaksa yrittää keksiä puhumisen aihetta" Ettei toi vaan olisi masennusta?
Kun ei tule tarpeeksi onnistumisen kokemuksia, niin sitä turhautuu eikä enää jaksa yrittää osallistua.
Missä porukoissa kärsit tuosta ongelmasta? Vanhojen kavereiden, uusien työkavereiden vai kenen? Onnistumisen kokemukset voi olla lähempänä kuin luuletkaan. Mitä jos et yrittäisikään keksiä puheenaihetta vaan antaisit muiden keksiä aiheen ja aluksi vaan vähän heittäisit kommentteja väliin tai (vaan) kuuntelisit? Harva ihminen tuntuu osaavan kuunnella, monet vaan pölöttää asioitaan ääneen. Ajattele nyt niitä, jotka loukkaa muita tylyillä kommenteillaan! Eikö se ole epäsosiaalisuutta? Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että on hiljaa!
Oon itekin aika hiljainen, saanut kuulla siitä yllättäviltäkin tahoilta ja yllättävissä tilanteissa. Mä oon vasta nyt alkanut opetella sitä, miten keskusteluun osallistutaan. Kun on ennen ollut hiljaa ja yhtäkkiä avaa suunsa, niin kyllä se herättää muissa reaktioita. Hämmennyn pahasti, enkä keksi enää mitään sanottavaa siihen... Ehkä pitäisi vaan nauraa itselleen, mut vaikeeta sekin on.
Selvä, tämä on ehkä hiukan vanha aihe, mutta kirjoitanpahan kuitenkin. Keskustelun aloittaja tarkoitti varmaankin sitä, että hänen on vaikea olla kielellisesti sosiaalinen ruudun toisella puolen. Kieltämättä se voi joistakin tuntua pelottavalta, että mitä sanoa, miten sanoa.
En osaisi sanoa mitään muuta kuin, että harjoittele keskustelun käyntiä! :)