Hymyili keväässä luonto,
kuin lapsi herättyään äidin syliin.
Hymyili vuokkoset lehdossa
hymyili nurmikon pehmeä matto.
Kesään ruusut hymyillen aukenivat
soitti sävelet sirkkojen lauma
satakielen laulussa soi elämän riemu.
Kevään kukista kesä
kasvatti hedelmätarhan,
nokkosten joukossa perhoset leikki.
Syksy illoissa hämärä hiipi
riipi puista lehdet,
kukat ja linnut mukaansa otti
lumipeitteeseen syksy uupui.
Talven puhtaus valtasi luonnon
peitti ikävät saasteet alleen
minkä jätti ihminen... peitti talvi,
kunnes kevät paljastaa kaiken.
Luonto antaa anteeksi paljon,
imee kuolemastakin voimaa.
Minkä ihminen saasteena jättää
siitä luonto ikiajat soimaa...
hymyilee kevät kukitta silloin
itkee ihminen.....
hymyttä maailmaa katsoo.
kuin lapsi herättyään äidin syliin.
Hymyili vuokkoset lehdossa
hymyili nurmikon pehmeä matto.
Kesään ruusut hymyillen aukenivat
soitti sävelet sirkkojen lauma
satakielen laulussa soi elämän riemu.
Kevään kukista kesä
kasvatti hedelmätarhan,
nokkosten joukossa perhoset leikki.
Syksy illoissa hämärä hiipi
riipi puista lehdet,
kukat ja linnut mukaansa otti
lumipeitteeseen syksy uupui.
Talven puhtaus valtasi luonnon
peitti ikävät saasteet alleen
minkä jätti ihminen... peitti talvi,
kunnes kevät paljastaa kaiken.
Luonto antaa anteeksi paljon,
imee kuolemastakin voimaa.
Minkä ihminen saasteena jättää
siitä luonto ikiajat soimaa...
hymyilee kevät kukitta silloin
itkee ihminen.....
hymyttä maailmaa katsoo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiva runo :-D Tosiaan, antakaa luonnon hymyillä, älkää itkettäkö sitä viskomalla roskia sen kauniille pinnalle, antakaa sen elää!
Hyvä ja koskettava runo, joka henkii aitoa luonnon sanomaa.
Kiitos, kukkia Sinulle!
Tässä valkovuokkoja, Anemone nemorosa:
http://www.topwalks.net/plants/pink/anemone_nemorosa_more.htm