Onko kellaan kokemusta miten ikansa ulkomailla asunut 8vuotias sopeutuu Suomen menoon? poikani puhuu suomea joskin pienella ulkomaalaisella aksentilla ja ehka suppeammalla sanavarastolla kuin ikaisensa suomalaiset lapset. Han on ulospainsuuntautunut reipas ja sosiaalinen lapsi.
Onko kenellakaan kokemuksia koulunkaynnin sujuvuudesta tassa ikaluokassa maita vaihtaneiden lasten suhteen?
Kaavailen kotimaahan muuttoa 20vuoden ulkomailla oloni paatteeksi.
Onko kenellakaan kokemuksia koulunkaynnin sujuvuudesta tassa ikaluokassa maita vaihtaneiden lasten suhteen?
Kaavailen kotimaahan muuttoa 20vuoden ulkomailla oloni paatteeksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
yllättävän helppoa. Muutin itse pois Suomesta kun lapseni olivat 8 ja 10 vuotiaita. Tänään lapset ovat 12 ja 14 ja heillä menee varsin hyvin, kuten vanhemmillaankin.
Suurin riski on omalla kohdallasi. Jos olet ollut 20 vuotta pois Suomesta, etkä tiiviissä kontaktissa kaikkeen Suomeen liittyvään koko ajan, muutostasi saattaa tulla melkoinen kulttuurishokki.
Olen itse ollut pois Suomesta viisi vuotta, ja nämä vuodet ovat tehneet minulle paljon hyvää. Perhe ja minä viihdymme hyvin, emmekä ole katkaisseet siteitämme Suomeen täysin. Paluumuutto ei ole ajankohtainen, eikä sellaista Suomen nykymenolla tule koskaan. Mökin olen pitänyt lasten ja vanhempieni takia (jotka eivät hekään enää asu Suomessa, eivätkä samassa maassa kuin me). Välillä tuntuu sille että se yksi mökkipahanen Suomessa vie enemmän huomiota kuin kaikki muu. Suomen systeemit ovat nykyisellään aivan omaa luokkaansa, joten suosittelen että et kahdenkymmenen vuoden jälkeen muuta sinne kertarysähdyksellä.
Ongelmia tulevan. Kyllä lapset sopeutuu hyvin. Tervetuloa vaan kotiin.
Meillä ehkä suurin kysymys lasten suhteen on heidän tuominen suomalaiseen asenneilmastoon, joka tuntuu olevan todella kova ja karu.
Meillä esikoinen on aina ollut herkkä ympäristön vaikutteille ja vuodet nykyisessä asuinpaikassa ovat tehneet todella hyvää hänelle. Täällä lapset saavat olla lapsia pitkään ja tietynlainen pehmeys & toisten ihmisten huomioiminen on osa elämänasennetta. Suomessa asuvien sukulaisten ja ystävien juttuja kuunnellessa alkaa tehdä mieli pitää lapsi täällä yli murrosiän, jonnekin 16-vuotiaaksi asti tai pidempäänkin, jolloin tulevasta kaveripiiristäkin alkaa nousta aikuistuvia yksilöitä esiin.
Lapsikatraan toisesta päästä löytyy sitten sitä, joka on käytännössä kasvanut ulkomailla, jolla ei ole muistikuvia suomalaisesta lasten maailmasta.
Miten teidän lapset ovat sopeutuneet suomalaiseen kulttuuriin / elämänmenoon ja asenneilmastoon? Mikä heille on ollut suurin kynnys ylitettäväksi ja millä tavalla auttaisit heitä kotoutumaan, jos nykytiedoillasi palaisitte Suomeen?
Asun täällä, en ole paluumuuttaja mutta tunnen lasten kuviot. Täällä on nykyään vallalla se, että lasten täytyy harrastaa paljon, melkein joka illaksi on harrastuksia, aikaa vapaaseen leikkiin ei juuri ole. Kaikilla on kännykät ja asenteet ovat kaikilla suomalaisilla nykyään hyvin itsekkäät, tavoitellaan tavaraa, valtaa, jne. Siis todellakin kylmää ja karua.
Jos muutat takaisin valitse asuinpaikkakuntasi erittäin huolella, ei teollisuuspaikkakunnalle!
Suomessa on nuorten ongelmana nykyään myös huumeet, kannabistakin saa ihan helposti.
Ratkaisevaa kaiken kannalta on asuinpaikka.
Hei!
Asun itse ulkomailla ja minulla on 8-vuotias poika. Suomeen muutto ei ole ajankohtaista, mutta joskus mielessäni mietin miten lapseni sinne sopeutuisivat. Murrosikäisen poikani kohdalla olen tyytyväinen, että emme asu Suomessa sillä meno siellä näyttää olevan aika villiä. Muutto, jo yläasteen aloittaneelle, voisi olla aika raju kokemus.
8-vuotiaalle muuttaminen on varmasti paljon helpompaa. Uskon, että jo 6 kk jäkeen kielitaito on suomalaisen lasten kanssa samalla tasolla. Kavereitakin löytyy tuossa iässä nopeasti, ja uusia harrastuksia on helpompi aloittaa.
Käyn usein Suomessa lomilla ja haluaisin tuoda esille pari asiaa, joihin itse olen kiinniittäynyt huomiota. Nimittäin tämän suomalaisten lasten "vapauden" ja "itsenäisyyden".
Itse vien ja haen 8-vuotiaan koulusta, eikä hän ole koskaan yksin kotona iltapäiviä tai iltoja. Käyn töissä ja lapsenhoito on tässä vuosien varrella järjestetty päiväkodin, au-pairien, naapurieden, koulukavereiden vanhempien, lyhennetyjen työpäivien jne jne avulla. Aikamoista järjestelyä se aina välillä on ollut! Suomalaiset ystäväni jaksavat ihmetellä, että eikö noin iso poika pääse jo yksin kouluun ja miksi kotona tarvitaan "joku" iltapäivällä.
Valitettavan usein Suomessa kännykkä toimittaa lapsenhoitajan virkaa, ja koulusta palataan yksin tyhjään kotiin. Suomessa tämä käytäntö on yleisesti hyväksyttyä, mutta muulalla Euroopassa sosiaalitoimistosta tulisi
pian "täti" käymään ja syyttämään lapsen heiteelle jätöstä.
Suomessa kasvanut 8-vuotias hurauttaa pyörällä, kännykkä taskussa ja urheiluvälineet pyöräntarakalla yksin harrastuksiin ja sen on ihan normaali käytäntö. Minun asuinmaassani vanhemmat pakkaavat urheiutarvikkeet autoon ja toimivat taksikuskeina.
Suomalaiset lapset ovat omatoimisia ja itsenäisiä, joka on todella hieno asia. Tuo yksin kotona olo, etenkin loma-aikoina, vaan jaksaa ihmetyttää.