Ja itkettää aivan vietävästi.
Olen syöttänyt lintuja pähkinöillä syksystä lähtien ja niin olen tehnyt vuodesta toiseen. Lintulaudalla on käynyt melkoinen säpinä ja uusia tuttavuuksiakin on tullut. Etenkin sinitiaiset ovat tulleet melkoisen kesyiksi ja eivät pelkää yhtään, jos käveleksin niitten ruokintapaikan lähellä. Ne tulee likimain kerjäämään ruokaa.
Nyt kuitenkin kävi niin, että se lintujen syöttäminen houkutteli myös rottia paikalle. Olin yhtenä aamuna aamuhämärissä tupakilla ulkona ja aloin kattelemaan, että mikä siellä nurkaalla alkaa ujuttamaan nokkaansa tiilimuurin takaa. Rottahan se oli ja ei aivan pienikään. Se meni grillin alle ja yritin ajaa sitä pois. Se alkoi isottelemaan ja asennosta päättelin, että se on hyökkäämässä. Annoin sille luudasta vauhtia, kun se alkoi lähestymään.
Seurasin sen lumijälkiä ja huomasin, että se asustaa halkopinossa. Sinne halkopinolle johti oikein polku lintulaudan alta. Kerroin miehelleni asiasta ja hän oli sitä mieltä, että se rotta lähtee tai lintujen ruokinta loppuu kokonaan.
Seurailin sen rotan jälkiä ja sen kulkureitti oli aina sama. Se kulki takaoven rappusten kautta. Ajattelin toki itsekin, että avattuna takaovi saattaa ohjata sen sisälle.
Takaovi oli auki ja niin siinä kävi, että se rotta oli tuossa takaoven kynnyksellä. Se oli viimeinen niitti isännälle.
Hankittiin lossa ja laitettiin siihen juustoa. Rotta ei mennyt ansaan. Laitettiin eilen illalla grillin alle jauhelihaa lossaan houkuttimeksi. Se meni siihen aamulla. Olisin toivonu, että se olis kuollu, mutta siihen ei osunut kunnolla. Siltä meni taju kankaalle ja koppasin sen kannelliseen ämpäriin.
Soitin miehelleni ja sanoin, etten voi tappaa sitä, koska luonto vaan ei anna myötä. Mieheni tuli kotiin ja haki sen. Se sanoi, että se vie sen mun toivomuksesta lähimmälle kaatopaikalle. Tuskin vei. Aivan varmasti vei sen vähän matkan päähän ja tappo sen. Mieheni soitti äsken, että ihan hyvin se lähti juoksemaan kaatopaikan suuntaan, mutta en usko sitä.
Entä, jos se oli emorotta ja sillä on tuolla halkopinon alla poikaset? Nehän jää kitumaan. Pitääkö mun nyt sitten mennä kattomaan se halkopinokin ja tapattaa ne poikasetkin, jos niitä löytyy.
Paha mieli tuli oikeesti, kun tollasta pääsi tapahtumaan. Koskaan en enää aloita lintujen talviruokintaa.
Olen syöttänyt lintuja pähkinöillä syksystä lähtien ja niin olen tehnyt vuodesta toiseen. Lintulaudalla on käynyt melkoinen säpinä ja uusia tuttavuuksiakin on tullut. Etenkin sinitiaiset ovat tulleet melkoisen kesyiksi ja eivät pelkää yhtään, jos käveleksin niitten ruokintapaikan lähellä. Ne tulee likimain kerjäämään ruokaa.
Nyt kuitenkin kävi niin, että se lintujen syöttäminen houkutteli myös rottia paikalle. Olin yhtenä aamuna aamuhämärissä tupakilla ulkona ja aloin kattelemaan, että mikä siellä nurkaalla alkaa ujuttamaan nokkaansa tiilimuurin takaa. Rottahan se oli ja ei aivan pienikään. Se meni grillin alle ja yritin ajaa sitä pois. Se alkoi isottelemaan ja asennosta päättelin, että se on hyökkäämässä. Annoin sille luudasta vauhtia, kun se alkoi lähestymään.
Seurasin sen lumijälkiä ja huomasin, että se asustaa halkopinossa. Sinne halkopinolle johti oikein polku lintulaudan alta. Kerroin miehelleni asiasta ja hän oli sitä mieltä, että se rotta lähtee tai lintujen ruokinta loppuu kokonaan.
Seurailin sen rotan jälkiä ja sen kulkureitti oli aina sama. Se kulki takaoven rappusten kautta. Ajattelin toki itsekin, että avattuna takaovi saattaa ohjata sen sisälle.
Takaovi oli auki ja niin siinä kävi, että se rotta oli tuossa takaoven kynnyksellä. Se oli viimeinen niitti isännälle.
Hankittiin lossa ja laitettiin siihen juustoa. Rotta ei mennyt ansaan. Laitettiin eilen illalla grillin alle jauhelihaa lossaan houkuttimeksi. Se meni siihen aamulla. Olisin toivonu, että se olis kuollu, mutta siihen ei osunut kunnolla. Siltä meni taju kankaalle ja koppasin sen kannelliseen ämpäriin.
Soitin miehelleni ja sanoin, etten voi tappaa sitä, koska luonto vaan ei anna myötä. Mieheni tuli kotiin ja haki sen. Se sanoi, että se vie sen mun toivomuksesta lähimmälle kaatopaikalle. Tuskin vei. Aivan varmasti vei sen vähän matkan päähän ja tappo sen. Mieheni soitti äsken, että ihan hyvin se lähti juoksemaan kaatopaikan suuntaan, mutta en usko sitä.
Entä, jos se oli emorotta ja sillä on tuolla halkopinon alla poikaset? Nehän jää kitumaan. Pitääkö mun nyt sitten mennä kattomaan se halkopinokin ja tapattaa ne poikasetkin, jos niitä löytyy.
Paha mieli tuli oikeesti, kun tollasta pääsi tapahtumaan. Koskaan en enää aloita lintujen talviruokintaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
pahasti oot luonnosta päässy vieraantumaan jos totuuden siementä sun jutuissa.
...kerropa se?
haittaa ole. On vaan päätetty, että ovat inhottavia, paitsi lemmikkirotat. Selviytyjiä ovat.
Esim. viljasiiloon jos pääsee rottia niin äkkiä on koko sato mennyt, se taas on vuoden työ.