Eli siis mitkä koirat 'viihtyvät sylissä' ja ovat leppoisia,rauhallisia,pienikokoisia ja ei haukkuisi tervetuliais haukkua tai sen voisi opettaa pois.Normaallit lenkityksen tietenkin,en ole sellainen "noniin,teehän kakat niin päästään sisälle" vaan kuvailisin itseäni paremmin "no kierretään vielä tuolla.."
Onko tuollaista koiraa olemassakaan?
Onko tuollaista koiraa olemassakaan?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ranskanbulldoggi, mopsi, kiinanharjakoira, tiibetinspanieli, bostoniinterrieri, staffordshirenterrieri
Noista lähtisin katselemaan rauhallista yksilöä.
että ranskanbulldoggiurokset saattavat painaa jopa 20kg ja staffit suunnilleen saman verran.
Mutta sylin koosta riippuen, vaikka irlanninsusikoiran saa koulutettua sylikoiraksi.
Joo mutta ranskanbulldogin,mopsin,kiinanharjakoiran,bostoninterrierin ja staffordshirenterrierin ulkomuoto ei miellytä ja tuttavallani on tiibetinspanieli ja ne ovat vähän huonollatavalla jänniä ja ainakin tuttavani koirat haiskahtavat välillä oudosti :/
P.S. pieni syli on :D isoin koira jota saa pidettyä sylissä on joku sellanen cottonin kokoinen
lhasa apso, perhoskoira, cihu, silkkiterrieri, maltankoira, toy/kääpövillakoira =D onhan näitä...kiinanpalatsikoirat on sylivaavia kans.
ranskis, staffit, bostonit ainakin vaativat enemmän kaikenlaista aktiviteettiä/koulutusta omistajalta kuin ; " kierretääs vielä tuolta" tai pelkkää sylihoitoa, eikä noita juuri jaksa sylissä kanneskella =) .
Ilman järkevää tekemistä noista roduista tulee helposti ongelmakoiria.
perhoskoirat ihan sylissä etteivät hötkyä sinne tänne?
perusteella ota koiraa?
Mutta takas kysymykseesi. Koiratkin ovat kaikki yksilöitä, ei ole semmoista rotua olemassakaan jossa jokaikinen koira istua tapittaisi sylissä kuin tatti p*skassa... Yksi tykkää olla koko ajan sylissä, yksi ei halua lainkaan syliin, kolmas tulee aina joskus kiehnäämään hetkeksi syliin jne jne.
staffordshirenBULLterrieri :) ei staffordshirenterrieri. sen amerikanserkku on sitten amerikanstaffordshirenterrieri ilman sitä BULLia väliin ;) Ja et sä staffista ainakaan sylikoiraa saa vaikka kuinka ois rauhallinen. Itsellä 8viikkoinen ja nyt jo tekee tiukkaa jaksaa kantaa pihalle ;D puhumattakaan sit täysikasvuisena kun elopainoa tulee olemaan noin 20 kg.
Voiko japaninpystykorvasta tai volpino italianosta saada sylikoiraa?
...mikä helkutin sylikoiran etsintä, argh.
Aivan pimeä peruste etsiä pentua.
Luulenpa että lelukoira voisi olla paras valinta.
No en mä ihan tarkkoittanu et se olis kokoajan sylissä,mutta et sen kuitenkin välillä vois ottaa ja lelukoiria on mulla jo tarpeeks.
Japsi on nimenomaan sylikoira, vaikka ei olekkaan niitä pienimpia kooltaan. Itselläni on 8-vuotias narttu, paras paikka on syli, vaikka kauhea hiki olisi päällä paksun turkin vuoksi, toteuttaa tehtäväänsä seurakoirana täysillä. Iloinen, pieni hellijä.
Moi. Ehdottomasti Löwchen (Pieni leijonakoira)
Löwchenistähän on paljon agilityvalioitakin MM-kilpailuist asti, joten eihän sellainen nyt sylikoira voi olla. Olen lifenä nähnyt, kun löwchenit vartoavat agilityradan lähtöpaikalla omistajan kutsua ja radan kierrettyään haukkuvat hermostuneina uutta kierrosta varrotessaan. En kyllä ole tullut ajatelleeksi, että löwchen olisi jokin sylikoira, vaan liikunnallinen harrastuskoira. Ehkä olen sitten erehtynyt, kun yhtään löwcheniä en kumminkaan tuttavapiiristäni tunne.
"Sylikoira" on vanhentunut nimitys kääpiökoirille, ja juontaa juurensa vain siihen että ne on suht helppo kopata syliin ja kantaa, eikä tarkoita sitä että ne viihtyisivät pääasiassa sylissä. Nykypäivänä nimitys sekoittuu helposti ns. "käsilaukkukoiriin", masentuneisiin, ilottomiin ja yleensä hermostuneisiin ja pelokkaisiin pikkukoiriin joita roikotetaan pitkin poikin parrasvaloja julkimoiden kainaloissa..
Kehoittaisin paitsi miettimään tarkkaan ja kartoittamaan omat resurssit, tulevaisuuden suunnitelmat ja kiinnostuksen kohteet (muut harrastukset, liikunta ymym..), myös lukemaan mahdollisimman paljon eri roduista (kenneleiden ja koirien omat sivut, rotuyhdistykset ja varsinkin niiden keskustelupalstat antavat yllättävän monipuolista tietoa ;o). Myöhemmin kun rotu/rodut alkavat olla selvillä käy näyttelyissä ja kasvattajien/omistajien luona tutustumassa koiriin livenä.
Ota suunnitelmissa huomioon myös vielä epätodennäköiseltä vaikuttavat asiat, esim se että vaikket nyt suunnittelisikaan koirasi kanssa mitään kilpailuja tai näyttelyssä käyntejä, niin entäs jos kärpanen kuitenkin puraisee ja haluaisit harrastaa sen kanssa jotain "virallista". Vaikka voihan paperittomankin tunnistusmerkityn koiran kanssa kilpailla esim. agilityssä ja käydä mätsäreissä.
Eräät perinnölliset sairaudet estävät koiran harrastamisen ja voivat olla paitsi kivuliaita koiralle tai sen elämänlaatua muuten heikentäviä ja sinulta rahaa vieviä, myös sen elämää joskus hyvinkin radikaalisti lyhentäviä.
Pentua valitessasi vaadi nähdä vanhemmat (ainakin emä, ja kuva isästä) ja niiden terveystarkastusten paperit, pentujen kasvutilat, ja lääkärintodistus pentuetarkastuksesta, sekä teetä kauppakirja kennelliiton lomakkeelle.
Pitää myös muistaa se ettei pennun rekisteröinti ja vanhempien terveystarkastuksetkaan anna 100% takeita siitä etteikö jotain ongelmia saattaisi tulla, jotkut sairaudet siirtyvät useidenkin sukupolvien yli, ja tutkimuksia ylipäätään on kuitenkin tehty vasta vähän aikaa. Elävän eläimen kanssa kun pelataan niin kaikki on mahdollista.
Onnea pennunharkintaasi ja -hankintaasi, kyllä se sopiva rotu ja yksilö löytyy sitten kun sille oikea aika on.
Ne löwchenit, jotka minä tunnen, ovat todellakin varsin sylissäviihtyvää sorttia. Vaikka ovat meneviä, niin kotona kunnon kainaloisia. :)
ketään ei kiinnosta
Jos vielä sylikoiraa haikailet...
mulkku
voiku kiva juttu mua taas kiinnosti hirveesti:D
IRLANNIN SUSIKOIRAT KYLLÄ VIIHTYVÄT SYLISSÄÖÖÖÖÖAfr´s v v v v v v v v v v v v v v v