Näin Suomen Itsenäisyyspäivän aattona tulee mieleen valtion rooli muuttuvassa maailmassa. Kun tähän saakka valtion kaikki tehtävät on hoidettu yhteisenä asiana, niin siihen yhteisen asian kustantamiseen on uponnut vuosittain myös valtion kokoama verokertymä. Siis kaikki samaan ja yhteen pottiin.
Entäpä, jos varsinkin verorahat eriytettäisiin omaksi korikseen, jota käsiteltäisiin erikseen erillisenä ja omana budjettinaan? Samalla verorahojen käyttöä rajattaisiin eli kerättyjä veroja ei saisikaan käyttää mihin tahansa tarkoitukseen! Tuollaisia poisrajattavia käyttötarkoituksia voisi olla useitakin.
- Mieleen tulee mm. Suomen EU-jäsenmaksu ja yleensä koko EU-kustannusten monisorttinen kirjo suomalaisine palkollisineen niin Brysselissä kuin täällä Koti-Suomessakin.
- Toinen poisrajattava kulunkiryhmä voisi olla Suomen kehitysapu ulkomaille ja toisaalta tänne Suomeen pakolaisista, heidän majoittamisestaan elatuksestaan ja asioitten käsittelystään virkakoneistossa aiheutuvat kustannukset.
- Kolmanneksi poisrajattavaksi kulukohteeksi voitaisiin nimetä kansanedustajien ja ministerien reissaamiset maailmalla sillä poikkeuksella, että Tasavallan Presidentillä olisi oikeus tehdä virallisia valtiovierailuja ulkomailla verovaroilla ja samoin ulkomaisten valtionpäämiesten vierailut Suomessa voitaisiin kattaa verovaroin. Ehkä ulkomisterinkin jotkut ulkomaanmatkat voitaisiin hyväksyä, vaikkakaan ei kaikkia rahteerautumisia.
Miten sitten noitten poisrajattavien kulunkien mahdollinen kattaminen järjestettäisiin? Osittainhan asia hoituisi sillä tavalla, että noitten menojen kohdalla tapahtuisi supistumista ja sen johdosta rahaa kuluisi nykyistä vähemmän. Koska meidän poliitikkomme julistavat, että elämme markkinataloudessa, niin eiköhän sieltä markkinasektorilta löytyisi sponsoreita kustannuksia kattamaan. Onhan meillä sälytetty mm. yliopistojenkin niskoille oman sponsorirahan hankkimisvelvoite, niin miksi ei sitten valtiolle itselleen voitaisi määrätä vastaavaa velvoitetta.
Tämä valtion rahankäytön jakaminen esim. kahteen eri "koriin" tarjoaisi mahdollisuuden kaikessa rauhassa keskittyä verovarojen käyttöön nimen omaan kotimaisiin tarpeisin ja tarkoituksiin. Ehkäpä siinä juustohöyläilemisen tarvekin saattaisi vähentyä. Se suuri hyöty järjestelystä syntyisi, etteivät verorahamme valuisi ainakaan nykyisessä määrin ulkomaille. Tähän samaan yhteyteen olisi sopivaa säätää julkiselle vallalle, niin valtiolle kuin paikallishallinnollekin, ankara velvoite säilyttää suomalainen maaperä ja infrastruktuuri suomalaisessa omistuksessa.
Entäpä, jos varsinkin verorahat eriytettäisiin omaksi korikseen, jota käsiteltäisiin erikseen erillisenä ja omana budjettinaan? Samalla verorahojen käyttöä rajattaisiin eli kerättyjä veroja ei saisikaan käyttää mihin tahansa tarkoitukseen! Tuollaisia poisrajattavia käyttötarkoituksia voisi olla useitakin.
- Mieleen tulee mm. Suomen EU-jäsenmaksu ja yleensä koko EU-kustannusten monisorttinen kirjo suomalaisine palkollisineen niin Brysselissä kuin täällä Koti-Suomessakin.
- Toinen poisrajattava kulunkiryhmä voisi olla Suomen kehitysapu ulkomaille ja toisaalta tänne Suomeen pakolaisista, heidän majoittamisestaan elatuksestaan ja asioitten käsittelystään virkakoneistossa aiheutuvat kustannukset.
- Kolmanneksi poisrajattavaksi kulukohteeksi voitaisiin nimetä kansanedustajien ja ministerien reissaamiset maailmalla sillä poikkeuksella, että Tasavallan Presidentillä olisi oikeus tehdä virallisia valtiovierailuja ulkomailla verovaroilla ja samoin ulkomaisten valtionpäämiesten vierailut Suomessa voitaisiin kattaa verovaroin. Ehkä ulkomisterinkin jotkut ulkomaanmatkat voitaisiin hyväksyä, vaikkakaan ei kaikkia rahteerautumisia.
Miten sitten noitten poisrajattavien kulunkien mahdollinen kattaminen järjestettäisiin? Osittainhan asia hoituisi sillä tavalla, että noitten menojen kohdalla tapahtuisi supistumista ja sen johdosta rahaa kuluisi nykyistä vähemmän. Koska meidän poliitikkomme julistavat, että elämme markkinataloudessa, niin eiköhän sieltä markkinasektorilta löytyisi sponsoreita kustannuksia kattamaan. Onhan meillä sälytetty mm. yliopistojenkin niskoille oman sponsorirahan hankkimisvelvoite, niin miksi ei sitten valtiolle itselleen voitaisi määrätä vastaavaa velvoitetta.
Tämä valtion rahankäytön jakaminen esim. kahteen eri "koriin" tarjoaisi mahdollisuuden kaikessa rauhassa keskittyä verovarojen käyttöön nimen omaan kotimaisiin tarpeisin ja tarkoituksiin. Ehkäpä siinä juustohöyläilemisen tarvekin saattaisi vähentyä. Se suuri hyöty järjestelystä syntyisi, etteivät verorahamme valuisi ainakaan nykyisessä määrin ulkomaille. Tähän samaan yhteyteen olisi sopivaa säätää julkiselle vallalle, niin valtiolle kuin paikallishallinnollekin, ankara velvoite säilyttää suomalainen maaperä ja infrastruktuuri suomalaisessa omistuksessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.