Ensimmäinen digi kameran ostin v 2004. Sillä olen kuvannut tämän syksyn loppuun asti. Koko aikana en ole ollut tyytyväinen kuviin. Aluksi hämmensi kameran viive. Ottaessani kuvaa en tajunnut valotuksen viivettä, vaan lähdin tilanteesta pois, ennen kuin kamera valotti kuvan. Viimein kaivoin vanhan canon ae-1 programin esiin ja ostin uuden patterin siihen.
- Onneksi filmiä löytyy vielä.
Kuvat on jostain toiselta planeetalta verrattuna digi kameran vastaaviin.
Tiedän, että nämä nykyajan digi friikit lyttää mun mielipiteen, mutta lytätköön. He eivät ehkä ole koskaan kokeneet fikmiajan juttuja. Miten kuva rajataan, miten sommitellaan, miten valotus toimii. Nyky nuoriso lataa koneensa ns vihreälle linjalle ja panee koneensa soimaan sarjatulella. Toivoen jonkun ruudun onnistuvan. Ja sitten silmät ristissä koneen ääressä yritetään tehdä kuvista siedettäviä.
- Onneksi filmiä löytyy vielä.
Kuvat on jostain toiselta planeetalta verrattuna digi kameran vastaaviin.
Tiedän, että nämä nykyajan digi friikit lyttää mun mielipiteen, mutta lytätköön. He eivät ehkä ole koskaan kokeneet fikmiajan juttuja. Miten kuva rajataan, miten sommitellaan, miten valotus toimii. Nyky nuoriso lataa koneensa ns vihreälle linjalle ja panee koneensa soimaan sarjatulella. Toivoen jonkun ruudun onnistuvan. Ja sitten silmät ristissä koneen ääressä yritetään tehdä kuvista siedettäviä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
koska olet löytänyt valokuvauksen uudelleen. Filmille kuvaaminen on aivan eri juttu, kuin digille tallentaminen.
"Miten kuva rajataan, miten sommitellaan, miten valotus toimii"
samalla tavalla ku nykyäänki
Mitä digikameraa vertaat ae-1:n, pokkaria? On totta, että pokkareitten kanssa kyllä menee hermot, muistan itsekin kyllästyneenä pokkarin hitauteen hakeneeni Minoltan esiin. Jos taas verrataan järjestelmään niin siinä jää kyllä filmikamera helposti toiseksi.
Mitä vikaa siinä "vihreässä linjassa" on, samoja parametreja se muuttaa mitä voi manuaalillakin tehdä. Toinen asia on jos kuvittelee kuvien automaattisesti onnistuvan sillä "vihreällä linjalla", niin ja se nuoriso, kuten me vanhemmatkin digiin hurahtaneet, katselee niitä kuvia jo silloin ruudulta kun filmikuvaajat vasta odottelevat filmiä kehityksestä.
Yksi seikka vielä mikä puoltaa digiä, siis omassa kuvaamisessani, on nämä etäisyydet. Kuvatessani filmille vein tulokset parikymmenen kilometrin päässä olevaan liikkeeseen ja muutaman päivän päästä menin hakemaan lopputulokset.