Hip hurraa! Nyt sitten on tämäkin nähty. Elämäni ensimmäiset tomppelin raakileet. Voiko maailmassa mitään kauniinpaa näkymää olla? Minäpä vastaan; ei voi, ei mitenkään. Joka ei tomppelin raakileita ole nähnyt, ei ole nähnyt mitään. Sanoohan vanha Roomalainen sanontakin "nähdä tomppelin raakileet ja kuolla" :-D
Paljon näiltä palstoilta kyselin, paljon luin. Ja näin sitä on edistytty. Siitä lähti, kun kevät-talvella katselin tomaattia siinä syödessäni ja mietin, josko nuo siemenet itäisivät? Loppu onkin sitten historiaa.
Sitähän en tosin tiedä, saanko pidettyä kasvustoni hengissä nyt alkavan loman ajan. Kuitenkin nyt tiedän kasvatustavan alusta lähtien tarkalleen.
Mahtaako kukaan muu tuntea asian tiimoilta onnistumisen iloa?
Paljon näiltä palstoilta kyselin, paljon luin. Ja näin sitä on edistytty. Siitä lähti, kun kevät-talvella katselin tomaattia siinä syödessäni ja mietin, josko nuo siemenet itäisivät? Loppu onkin sitten historiaa.
Sitähän en tosin tiedä, saanko pidettyä kasvustoni hengissä nyt alkavan loman ajan. Kuitenkin nyt tiedän kasvatustavan alusta lähtien tarkalleen.
Mahtaako kukaan muu tuntea asian tiimoilta onnistumisen iloa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ilmanmuuta! Ekan kerran minäkin näitä "viljelen" ja huomaan aamusella kasvariin mennessäni leperteleväni näille mamman kullanmuruille. Nyt kun noissa amppelitomppeleissa on ollut kiinni jo monta kuukautta, niin ovat kuin omia lapsia.
Malttaakohan noita ees syödä ... jos sinne saakka päästään, että kypsyvät.
Hassua; eläimiä olen aina rakastanut, mutta nyt huomaan kiintyväni jo kasveihinkin.
Onnittelut vaan sinulle, nauti vaan täysillä. Meillä kasvihuonetomaatti ei ihan kaikilta osin onnistunut. No ensi kesänä uudestaan. Näin ainakin nyt ajattelen. Oli ehkä liiankin kuumaa kasvarissa.