Joskus 90-luvulla vanhoillislestadiolainen seurapuhuja sanoi Helsingin Oulunkylän rauhanyhdistyksellä, että "Jumala näyttää vammaisten lasten avulla kuinka tärkeää se liikkumiskyky ja näkö on."
Tuntui pahalta, että Jumala on valinnut jotkut lapset tällaiseen tehtävään.
Erään tuttavaperheen pojista useampi oli valittu tällaiseen rooliin. Pojat riutuivat ja kuolivat ennen kuin täyttivät 20.
Olisi kiva tietää miltä moinen ajattelumaailma tuntuu teistä?
Tuntui pahalta, että Jumala on valinnut jotkut lapset tällaiseen tehtävään.
Erään tuttavaperheen pojista useampi oli valittu tällaiseen rooliin. Pojat riutuivat ja kuolivat ennen kuin täyttivät 20.
Olisi kiva tietää miltä moinen ajattelumaailma tuntuu teistä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmettelenpä mikä ajaa nk. sivistyneen ihmisen vastustamaan sikiöseulontoja pohjimmiltaan vain siksi, että hän katkeruuksissaan ei voi sietää sitä, että muitten ihmisten lapset ovat terveitä.
http://yle.fi/alueet/savo/2010/09/sikioseulonnoissa_paljon_eettisia_kysymyksia_2000372.html
Päihdeäitien lasten määrä on nousussa, noin 6 prosenttia raskaana olevista naisista on alkoholin suurkuluttajia. Joka vuosi syntyy noin 3000 päihteille altistunutta vauvaa, joista 600:lla on sikiöaikaiseen alkoholialtistukseen liittyviä oireita.
Lisätietoja:
johtaja Kari Paaso, p. (09) 160 74018, 050 4487398
erityisavustaja Anna Manner-Raappana, p. (09) 160 74157, 040 575 6618
http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1491472#fi
niin kauan, kuin testit eivät kerro 100% varmuudella lapsen kyvystä elää elämäänsä/selviytymisestä, en minä ole mikään päättämään tuon lapsen tulevaisuudesta. Ei minulle ole kukaan neuvolasta/sairaalasta luvannut, että nuo testit olisivat 100% luotettavia. Toki sellaisiakin kuulemma on, mutta en ole kokenut tarvitsevani sellaisia, sillä päätös on liian suuri, en pystyisi siihen, sillä entä jos se olisikin vaikka se 0.01% virhe eikä keskeytetyllä sikiöllä olisikaan mitään vikaa ? Testeissä on virheitä, niinkuin meissä ihmisissäkin, elämä opettaa, en todellakaan haluaisi lapseni kärsivän turhaan, mutta en siltikään pystyisi tekemään niin isoa päätöstä itse, onneksi minun ei ole edes tarvinut.
Mitä tuohon yllä olevaan tulee, haluaisin ajatella asiaa siltä käsin, että terveiden tulisi olla onnellisia siitä mitä heillä on. Tunnen paljon syystä tai toisesta "vammaisia", jotka eivät sure sellaista mitä heillä ei ole, vaan ovat onnellisia siitä mitä heillä on! Ehkäpä useamman pitäisi ottaa oppia heistä ja olla onnellinen siitä mitä heillä jo on?
5 raskautta/3 lasta( 2 tuulimunaa), ja ei en kuulu herätysliikkeisiin tms. kirkkoon toki, uskoni on taas oma asiani, se ei kuulu muille.
Esikoinen 18 trisomia vauva. Kaksi muuta lasta dysfaattisia. Näiden kanssa voi kuitenkin elää ihanaa elämää, vaikka ei olekaan ihan helppoa aina.
Mitkään testit ei hälyttäneet kyseisen trisomian kohdalla.
Pitää olla onnellinen siitä mitä on! Kaksi ihanaa lasta ja yksi kaunis enkeli!