Haaveet eivät tarvitse olla isoja ja pienistäkin asioista voi löytää paljon iloa ja mielen lepoa.
Haaveilen sellaisesta kesäisestä niitystä, jossa puhaltaisi vieno tuuli ja niityn yllä kaareutuisi sininen poutapilvitaivas.
Haaveilen leijan lennätyksestä.
Sinisellä taivaalla purjehtisi muutakin kuin pilviä, nimittäin useita kauniita ja värikkäitä leijoja, joiden kautta auringonvalo siivilöityy kauniisti.
Osa leijoista purjehtisi niin korkealla, että ne juuri ja juuri erottuisivat taivaalta.
Osa leijoista olisi alempana ja kaikki muut leijat olisivat sitten siinä välillä.
En tiedä, mutta jokin noissa leijoissa kiehtoo, ehkä ajatus vapaudesta, mikä liittyy taivaalla vapaasti liitävään leijaan.
Voisipa olla leijan kyydissä, kun tuuli nostaa leijan korkeuksiin.
Kohota aina vaan ylemmäs, pilvien sisälle asti ja siitäkin ylöspäin ja katsella sieltä ylhäältä, kun pilvet alempana hitaasti liitävät taivaalla.
Suomessa leijaharrastus ei ole ainakaan vielä kovin suosiossa, koska taivas on tyhjä, eikä taivaalla leijaile mitään kaunista.
Leijan lennättäminen on mitä parasta mielen rentouttamista ja lisäksi siinä saa ulkoilla ja liikkua.
Ensimmäinen hieno leijanlennätys kokemukseni oli, kun lennätin laatikkoleijaa lennokkikentällä.
Taivas oli sininen ja tuuli vain senverran, että leija juuri ja juuri kohosi taivaalle. Lennätin leijaa n.170m korkeudella ja yht'äkkiä leijan ympärille kerääntyi valkoisia pisteitä.
Ajattelin, että mitäköhän siellä taivaalla liitelee leijan ympärillä.
Kohta kuuluikin kaukaista lokin kirkuntaa ja nehän olivat lokkeja, jotka olivat tulleet ihmettelemään taivaalla kelluvaa punaista laatikkoleijaa ja liitelivät siinä leijan lähettyvillä.
Toinen haave on laittaa leijaan kamera, jolloin saisi otettua ilmakuvia 100-500m korkeudelta.
Nyt ei ole päässyt lennättämään leijaa, on ollut liian tuulista tai sitten on ollut joku muu este.
Haaveilen sellaisesta kesäisestä niitystä, jossa puhaltaisi vieno tuuli ja niityn yllä kaareutuisi sininen poutapilvitaivas.
Haaveilen leijan lennätyksestä.
Sinisellä taivaalla purjehtisi muutakin kuin pilviä, nimittäin useita kauniita ja värikkäitä leijoja, joiden kautta auringonvalo siivilöityy kauniisti.
Osa leijoista purjehtisi niin korkealla, että ne juuri ja juuri erottuisivat taivaalta.
Osa leijoista olisi alempana ja kaikki muut leijat olisivat sitten siinä välillä.
En tiedä, mutta jokin noissa leijoissa kiehtoo, ehkä ajatus vapaudesta, mikä liittyy taivaalla vapaasti liitävään leijaan.
Voisipa olla leijan kyydissä, kun tuuli nostaa leijan korkeuksiin.
Kohota aina vaan ylemmäs, pilvien sisälle asti ja siitäkin ylöspäin ja katsella sieltä ylhäältä, kun pilvet alempana hitaasti liitävät taivaalla.
Suomessa leijaharrastus ei ole ainakaan vielä kovin suosiossa, koska taivas on tyhjä, eikä taivaalla leijaile mitään kaunista.
Leijan lennättäminen on mitä parasta mielen rentouttamista ja lisäksi siinä saa ulkoilla ja liikkua.
Ensimmäinen hieno leijanlennätys kokemukseni oli, kun lennätin laatikkoleijaa lennokkikentällä.
Taivas oli sininen ja tuuli vain senverran, että leija juuri ja juuri kohosi taivaalle. Lennätin leijaa n.170m korkeudella ja yht'äkkiä leijan ympärille kerääntyi valkoisia pisteitä.
Ajattelin, että mitäköhän siellä taivaalla liitelee leijan ympärillä.
Kohta kuuluikin kaukaista lokin kirkuntaa ja nehän olivat lokkeja, jotka olivat tulleet ihmettelemään taivaalla kelluvaa punaista laatikkoleijaa ja liitelivät siinä leijan lähettyvillä.
Toinen haave on laittaa leijaan kamera, jolloin saisi otettua ilmakuvia 100-500m korkeudelta.
Nyt ei ole päässyt lennättämään leijaa, on ollut liian tuulista tai sitten on ollut joku muu este.
Vastaukset 1
Vanhimmat
vaoi in