Kuinka erottaa itsessään se mikä on Pyhän Hengen johdatusta ja mikä sitä omaa tahtoa?
Siinäpä kysymys johon ei löydy yksinkertaista vastausta. Toisinaan sitä rukoilee ja tahtoo tapahtuvaksi yhtä sun toista. Mitään ei tapahdu. Päin vastin, tulee vain enemmän esteitä ja mutkia. Sitten miettii että onko uskoni vain niin heikko vai onko sittenkin niin että Jumalalla on vallan jotain muuta varalleni. Kumman tien valitsen?
Jatkanko edelleen rukoilua ja pyrin olemaan vahvempi uskossani, kyllä se tapahtuu. Vai jätänkö kuitenkin kaiken Jumalan käsiin ja kuljen mieli avoimena jotta huomaan, mitä tietä minun tulee kulkea? Ehkä se ei ollutkaan sitä mitä tahdoin, mutta se vie paremmin siihen suuntaan joka on sopivampi.
Mielestäni se oma tahto ei poistu, vaan sitä tulee itse käyttää. Siksi se meille on annettu, jotta sitä käyttäisimme. Oma tahto on kuitenkin sellainen että me voimme sitä myös itse ohjata. Ihminen on joka on itse itselleen se tärkein, käyttää tahtoaan vain itseään varten. Se joka huomioi läheiset, käyttää tahtoaan myös heitä varten. Pyhän Hengen vaikutus voi olla myös vuoropuhelua sen oman tahdon kanssa.
Sanotaan että maallisuus, eli ihmisiä eläminen muiden ihmisten keskellä on jotain, mitä uskovan ei pidä tehdä. Kuitenkin olemme hyvin maallisia, tarvitsemme vaatteita, ruokaa ja asunnon. Ilman noita muita se ei olisi mahdollista. Jos pyrimme elämään niin, ettei noilla muilla ihmisillä olisi mitään vaikutusta elämäämme, me sairastumme vahvuuteen. Pyrimme kaikessa olemaan muita enemmän, parempi ja näin eristämme itsemme muista. Se taas lienee rakastamisen vastakohta?
Totta on että itsekin kaipaan kirkolta noita hengellisiä asioita. Pidän tilaisuuksista joissa saa rauhoittua ja olla Pyhän Hengen vaikutuksen alaisena. Koska olen ihminen, pidän myös niistä rituaaleista, jotka auttavat tuon mielentilan saavuttamisessa. Koen kuitenkin että ne ovat vain rekvisiittaa, ei itsessään olennaisia. Erityisen paljon pidän ortodoksisen kirkon palveluista, etenkin sen musiikin tähden. Luterilaiset virret eivät vain saavuta sitä samaa. Maallista mutta samalla hyvin hengellistä.
Samoin kaipaan kirkolta juuri sitä, että tulo sinne on helppoa. Minusta ei koskaan varmaan tule niin hyvää ihmistä, että tulisin hyväksytyksi missään muualla. Kuitenkin kaipaan uskovien yhteisyyttä, keskusteluja (jopa hyvää väittelyä) ja kokemusta Jumalan läheisyydestä. Tiedän että todennäköisesti joudun helvettiin, niin monta kertaa minut on sinne tuomittu. Tiedän myös että useimmat meistä sinne joutuvat, ainakin mitä on uskominen joidenkin käsityksiä. Sinne sitten vain on mentävä. En voi mitään muuta kuin luottaa että Jumala on Hän joka sen lopulta kuitenkin päättää.
Pelastusta luvataan sieltä ja täältä. Ihmiset lupaavat ja uskonnot lupaavat. Heihin on vain niin vaikeaa luottaa. Luvataan paljon hyvää, kunhan vain ensin tekee jotain, millä todistaa heille omaa uskoaan. Eikö sekin tavallaan ole aika maallista?
Joten edelleen rukoilen Pyhän Hengen johdatusta jokainen aamu. Kuten eräs ateisti totesi, että kummallinen tuo Pyhä Henki kun se kertoo kaikille ihan eri asioita. Luotan kuitenkin siihen että Jumala on valinnut minulle sen tien mitä kapinoinnistani ja tahdostani huolimatta tulee kulkea. Jostain syystä siihen ei tunnu kuuluvan evankeliointi tai edes saarnaaminen. Vaikka aikoinaan parikin seurakuntaa rukoili minun uskoon tuloni puolesta, että tulisin heille puhujaksi. Se nyt vain ei ollut se Jumalan valitsema tie.
Mitenkä te olette pohtineet tätä?
Siinäpä kysymys johon ei löydy yksinkertaista vastausta. Toisinaan sitä rukoilee ja tahtoo tapahtuvaksi yhtä sun toista. Mitään ei tapahdu. Päin vastin, tulee vain enemmän esteitä ja mutkia. Sitten miettii että onko uskoni vain niin heikko vai onko sittenkin niin että Jumalalla on vallan jotain muuta varalleni. Kumman tien valitsen?
Jatkanko edelleen rukoilua ja pyrin olemaan vahvempi uskossani, kyllä se tapahtuu. Vai jätänkö kuitenkin kaiken Jumalan käsiin ja kuljen mieli avoimena jotta huomaan, mitä tietä minun tulee kulkea? Ehkä se ei ollutkaan sitä mitä tahdoin, mutta se vie paremmin siihen suuntaan joka on sopivampi.
Mielestäni se oma tahto ei poistu, vaan sitä tulee itse käyttää. Siksi se meille on annettu, jotta sitä käyttäisimme. Oma tahto on kuitenkin sellainen että me voimme sitä myös itse ohjata. Ihminen on joka on itse itselleen se tärkein, käyttää tahtoaan vain itseään varten. Se joka huomioi läheiset, käyttää tahtoaan myös heitä varten. Pyhän Hengen vaikutus voi olla myös vuoropuhelua sen oman tahdon kanssa.
Sanotaan että maallisuus, eli ihmisiä eläminen muiden ihmisten keskellä on jotain, mitä uskovan ei pidä tehdä. Kuitenkin olemme hyvin maallisia, tarvitsemme vaatteita, ruokaa ja asunnon. Ilman noita muita se ei olisi mahdollista. Jos pyrimme elämään niin, ettei noilla muilla ihmisillä olisi mitään vaikutusta elämäämme, me sairastumme vahvuuteen. Pyrimme kaikessa olemaan muita enemmän, parempi ja näin eristämme itsemme muista. Se taas lienee rakastamisen vastakohta?
Totta on että itsekin kaipaan kirkolta noita hengellisiä asioita. Pidän tilaisuuksista joissa saa rauhoittua ja olla Pyhän Hengen vaikutuksen alaisena. Koska olen ihminen, pidän myös niistä rituaaleista, jotka auttavat tuon mielentilan saavuttamisessa. Koen kuitenkin että ne ovat vain rekvisiittaa, ei itsessään olennaisia. Erityisen paljon pidän ortodoksisen kirkon palveluista, etenkin sen musiikin tähden. Luterilaiset virret eivät vain saavuta sitä samaa. Maallista mutta samalla hyvin hengellistä.
Samoin kaipaan kirkolta juuri sitä, että tulo sinne on helppoa. Minusta ei koskaan varmaan tule niin hyvää ihmistä, että tulisin hyväksytyksi missään muualla. Kuitenkin kaipaan uskovien yhteisyyttä, keskusteluja (jopa hyvää väittelyä) ja kokemusta Jumalan läheisyydestä. Tiedän että todennäköisesti joudun helvettiin, niin monta kertaa minut on sinne tuomittu. Tiedän myös että useimmat meistä sinne joutuvat, ainakin mitä on uskominen joidenkin käsityksiä. Sinne sitten vain on mentävä. En voi mitään muuta kuin luottaa että Jumala on Hän joka sen lopulta kuitenkin päättää.
Pelastusta luvataan sieltä ja täältä. Ihmiset lupaavat ja uskonnot lupaavat. Heihin on vain niin vaikeaa luottaa. Luvataan paljon hyvää, kunhan vain ensin tekee jotain, millä todistaa heille omaa uskoaan. Eikö sekin tavallaan ole aika maallista?
Joten edelleen rukoilen Pyhän Hengen johdatusta jokainen aamu. Kuten eräs ateisti totesi, että kummallinen tuo Pyhä Henki kun se kertoo kaikille ihan eri asioita. Luotan kuitenkin siihen että Jumala on valinnut minulle sen tien mitä kapinoinnistani ja tahdostani huolimatta tulee kulkea. Jostain syystä siihen ei tunnu kuuluvan evankeliointi tai edes saarnaaminen. Vaikka aikoinaan parikin seurakuntaa rukoili minun uskoon tuloni puolesta, että tulisin heille puhujaksi. Se nyt vain ei ollut se Jumalan valitsema tie.
Mitenkä te olette pohtineet tätä?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ihan vihjeeksi, kukaan ei jaksa lukea näin pitkiä vuodatuksia varsinkin kun tämän voisi tiivistää muutamaan riviin:
"Miten erottaa Pyhä Henki ja oma tahto toisistaan?
Minä näen että Pyhän Hengen vaikutus on vuoropuhelua oman tahdon kanssa. Tulisiko minun jatkaa rukoilua niiden asioiden puolesta, jotka tahdon tapahtuvan
vai tulisiko luovuttaa ja jäädä Pyhän Hengen johdateltavaksi?"
-No, eihän ollut niin vaikea. Keskustelupalstoille ei kirjoiteta esseita vaan lyhyitä ja ytimekkäitä kommentteja perusteluineen, jotka ovat tiivitä. Myöskään perusteluja ei kirjoiteta esseen omaisesti vaan ajatusviivoin.
Kiitoksia kirjoitusohjeista. Se kuitenkin lienee jokaisen oma tyylillinen ominaisuus kuinka kirjoittaa?
Toisinaan teen noita lyhyitä aloituksia, mutta kokemukseni mukaan niitä sitten saa täydentää kuitenkin. Ajattelin vain jo etukäteen laittaa ne.
Niin, mitä sinä olet pohtinut tämän asian tiimoilta?
Parahin mummomuori,
Tässäpä pohdintojani:
" Toisinaan sitä rukoilee ja tahtoo tapahtuvaksi yhtä sun toista. Mitään ei tapahdu."
- Eikös kaiken pitäisi tapahtua Kaikkivaltiaan tahdon mukaan joka tapauksessa. Jos rukoilet tapahtuvaksi jotain, tapahtuuko silloin sinun tahtosi, eikä Jumalan tahto? Pystytkö rukouksillasi ohjailemaan ja muuttamaan Jumalan tahtoa? Toisaalta, jos et pysty, ovat rukoukset hyödyttömiä, koska joka tapauksessa tapahtuu niin kuin on Jumalan tahdosta tapahtuakseen. Oletko tätä tullut miettineeksi?
"Mielestäni se oma tahto ei poistu, vaan sitä tulee itse käyttää."
- Tällöin ei Jumalan tahto tapahdu, vaan vapaa tahtomme ylittää Jumalan mahdollisuudet, ja hän jää sivustaseuraajaksi. Vai onko niin, että joissain pikkuasioissa voimme käyttää vapaata tahtoamme, ja isot ovat Jahven käsissä? Missä menee silloin raja?
" Pidän tilaisuuksista joissa saa rauhoittua ja olla Pyhän Hengen vaikutuksen alaisena. Koska olen ihminen, pidän myös niistä rituaaleista, jotka auttavat tuon mielentilan saavuttamisessa. Koen kuitenkin että ne ovat vain rekvisiittaa, ei itsessään olennaisia. Erityisen paljon pidän ortodoksisen kirkon palveluista, etenkin sen musiikin tähden. "
- Kumpiakos sinä nyt sitten kaipaatkaan. Rituaaleja ja rekvisiittaa, vai jotain muuta? Erityisestihän sinuun vetoaa juuri rituaalit? Mitä muuta kirkonmenot ovatkaan? Jos pelkkää Pyhää Henkeä haluat, niin eikö se voisi tulla tupsahtaa muutenkin, vaikka vessanpöntöllä istuessa? Vai kuunteletko kuitenkin mieluummin gregoriaansta kirkkolaulua suitsukkeen tuoksussa. Leijaileeko se Pyhä Henkikin mielummin kullansäihkeessä resitaatiota kuunnellen?
" Tiedän että todennäköisesti joudun helvettiin, niin monta kertaa minut on sinne tuomittu. Tiedän myös että useimmat meistä sinne joutuvat, ainakin mitä on uskominen joidenkin käsityksiä. "
- Olisikohan saatananpalvonta sinulle sitten paremmin sopiva katsomus. Valmistaisi sinua tulevaan paremmin?
"Luotan kuitenkin siihen että Jumala on valinnut minulle sen tien mitä kapinoinnistani ja tahdostani huolimatta tulee kulkea. Jostain syystä siihen ei tunnu kuuluvan evankeliointi tai edes saarnaaminen."
- Mikset voi ajatella valitsevasi tiesi itse, mikä se sitten onkaan? Miks sinun pitää odottaa, että joku henkiolento kuiskuttaa sinulle mitää pitää tehdä ja pitääkö mennä pitämään saarnoja vai ei? Miltähän tuntuisi ottaa ratkaisut omalle vastuulle eikä etsiä ohjausta milloin puolueesta, milloin seurakunnasta, milloin vastauksia antamattomista henkiolennoista.
Niin, mitenkä muuten itse olet ratkaissut nuo? Vastailen nyt omasta puolestani.
”Vai onko niin, että joissain pikkuasioissa voimme käyttää vapaata tahtoamme, ja isot ovat Jahven käsissä? Missä menee silloin raja?”
Käytämme jokainen päivä useita kertoja sitä omaa tahtoa, eli joudumme valitsemaan. Valintoja ohjaa se meidän arvomaailmamme ja oma tahto tai sitten joudumme ajelehtimaan muiden tahojen mukaan ellemme osaa päättää. Johdatukseen liittyy tämä ehkä vähän pelottavakin puoli. Milloin se kokemamme johdatus onkin muiden ihmisten tekemiä valintoja meidän itsemme puolesta?
”Kumpiakos sinä nyt sitten kaipaatkaan…”
Kaipaan kumpiakin. Koska itse olen työelämässä, en pääse kirkkoon niin usein kuin ehkä haluaisin. Työn jälkeen olen väsynyt ja kaipaan sitä rauhaa ja hälinän saa parhaiten asettumaan noin, kuten mainitsin. . Juuri näin ajattelenkin että Pyhän Henki on läsnä ihan missä vain.
”Olisikohan saatananpalvonta sinulle sitten paremmin sopiva katsomus.”
Hmm, jostain syystä jotkut uskovat tarjoavat tätä mieluummin kuin rakkautta tai armoa. En tiedä miksi, mutta yhä edelleen sanon, kiitos ei! Olen siis aika sitkeä uskossani : )
”Miltähän tuntuisi ottaa ratkaisut omalle vastuulle eikä etsiä ohjausta milloin puolueesta, milloin seurakunnasta, milloin vastauksia antamattomista henkiolennoista.”
Juuri näin tulee tehdä. Vastuu on aina itsellä sillä se on vapauden kumppani. Siksi on hyvä olla tietoinen niistä tekijöistä jotka vaikuttavat omiin ratkaisuihin. Se taas tarkoittaa että myös muita tulee kuunnella ja sitten tarkoin pohtia mitä niistä opetuksista aikoo noudattaa ja miksi.
"Niin, mitenkä muuten itse olet ratkaissut nuo? Vastailen nyt omasta puolestani"
Parahin mummomuori,
Mitenkö olen ratkaissut? Kysymyksesi oli kai tämä:
"Kuinka erottaa itsessään se mikä on Pyhän Hengen johdatusta ja mikä sitä omaa tahtoa?"
Minä olen ratkaissut asian siten, että minulla ei ole minkäänlaista jumaluskoa, eikä uskoa pyhiin eikä pahoihin henkiin, joten ei tarvitse yrittääkään erotella niiden johdatusta omasta tahdostaan. Mitään ongelmaa ja kysymystä sen suhteen minulla ei siis olekaan.
Mitä taas vapaaseen tahtoon sinänsä tulee, niin meillä ei itse asiassa ole mitään keinoa selvittää, onko meillä todellisuudessa vapaata tahtoa, vai eikö. Kaikki voisi olla yhtä hyvin ennalta määrättyä, myös se, mitä pidämme omina valintoinamme. Mutta mitenkään emme voi tietää onko vapautemme todellista vai näennäistä.
Ok, ymmärrän paremmin kannanottosi. Tässä kohtaa olen samaa mieltä,
”Mutta mitenkään emme voi tietää onko vapautemme todellista vai näennäistä.”
mutta lisään sen verran, että kyllä siitä voi myös tulla tietoiseksi kun ensin ymmärtää kuinka meihin pyritään vaikuttamaan ja kuinka ihminen vaikuttuu.
Epäilemättä, mitä hengellisemmäksi suhteensa Jumalaan kokee, sen helpommin menee sekaisin se maallinen elämä, sattuma, syy-seuraussuhde, Jumalan johdatus jne.
Onko se tarkoituksellista irsepetosta, jopa ulospäin 'feikkaamista' vai vilpitöntä uskoa on toinen asia, molempia varmasti löytyy.
Mummomuori, kiitos puheenvuorostasi!
Käyt tärkeää pohdintaa siitä, mikä on oma tahto ja mikä Jumalan johdatusta. Ei kai siihen yhtä oikeaa vastausta ole, kuten sanot. Itse ajattelen, että Jumala tietää elämämme kulun, mutta ei päätä siitä meidän puolestamme. Ihmisellä on vapaa tahto ja mahdollisuus päättää omista asioistaan ja sitä mahdollisuutta pitää ihmisen käyttää. Tällöin ihminen tekee myös toisinaan vääriä valintoja, lankeaa ja katuu. Mutta silloin aina myös oppii jotain. Pohdinta on usein myös moraalista arviointia, mikä on missäkin tilanteessa oikein ja mikä mahdollisesti huonompi vaihtoehto.
Minusta on hienoa kuunnella ja lukea pohdintaa, jossa epäröidään. Sitä ihmisen elämä on. Ei kenenkään elämä ole etukäteen tiedossa, eikä valmis, vaan tässä yhdessä kasvamme ja elämme toisiltamme oppien. Omaa sydäntään on hyvä kuunnella. Se on sitä omaa tahtoa, mutta miksei myös Jumalan johdatusta.
Meri-Anna
teologi
Mummomuori sanoi :
Joten edelleen rukoilen Pyhän Hengen johdatusta jokainen aamu.
_________________
Pyhää Henkeä ei rukoilla missään kohden Raamattua vaan Jeesusta / Jumalaa.
Pyhä Henki on se Jumalan Sinetti meissä - totuuden Henki joka kääntää katseemme Jeesuksen / Jumalan
puoleen.
Hän tekee työtään meissä joka hetki jos annamme siihen luvan.Aina välillä pitkänkin ajan päästä
sitä huomaa positiivisia muutoksia tapahtuneeksi äkkiarvaamatta.
Rakkauden osoittaminen lähimmäiselle on Jumalalle uhraamista ja tuollaiseen tilaisuuteen on tietenkin
tartuttava , kun se kohdalle tulee - se on aina valintatilanne.Kun lähestyt tuolla lailla Jumalaa niin Hän lähestyy sinua.
Oma ristisi näytetään sinulle vähitellen , mutta aktuelleissa tilanteissa pitää toimia.
Niin menetellen alkaa Jumalan läsnäolon tunto voimistua ja ei ole enää tarpeellista kysellä mitä tekisi missäkin tilanteessa.
Rukoile siis JUMALAN johdatusta edelleenkin ja luota Häneen.
Siunatkoon Jumala Sinua edelleenkin mummomuori!
____________________________________________________________
PS.
Et ole ehkä itse sitä niinkään pannut merkille , mutta kirjoitustesi sisältö on kokenut muutoksen.
Nykyään tunnustat uskoa avoimesti.
Totta tarkoitat, että rukoilen siis suoraan Jumalalle tai Jeesukselle mutta tuon Pyhän Hengen koen olevan läsnä toki muulloinkin.
En ole pannut merkille, sillä en koe että sisällöt olisivat sen kummemmin muuttuneet. Ehkä kukaan vain ei ole alittanut merkille, etten ole tuonut omaa näkemystä kovinkaan usein esiin. Enemmän olen keskittynyt ymmärtämään ja aukaisemaan (ehkä joistakin ikävällä tavalla) niitä sisältöjä joita tänne on kirjoitettu. Ihmisellä vain onnin kiire tulkita kaikki oman tunteensa mukaan?
”Nykyään tunnustat uskoa avoimesti.”
Jos tuo nykyään on noin pari vuotta sitten, niin kyllä. Olen joihinkin ketjuihin kertonut varsin avoimesti, mutta ehkä ne vain ei ole sattuneet sinun silmiisi.
Pertsa, en voi olla linkittämättä Turusen pohdintaa aiheesta;
http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/06/lakkasivatko-pyhan-hengen-armolahjat.html
Shrink sanoi :
Pertsa, en voi olla linkittämättä Turusen pohdintaa aiheesta;
_____________
En minä missään tapauksessa armolahjoja kiistä - eiväthän ne ole mihinkään häipyneet , mutta Pyhä Henki on myös tuo
sinetti jolla Herran omat sinetöidään ja se saadaan jo uudestisyntymän yhteydessä.
Missään kohden Raamattua ei rukoilla Pyhää Henkeä - Jumalaa ja Jeesusta kylläkin.
Ehkä en ymmärrä mitä meinaat??
Ihmiselle on annettu aikaa varten ymmärrys / järki ja se on sitä varten että sitä käytetään ja se ei ole tyhjän tilan täytteenä.
Hypoteesit voi unohtaa, sillä jos suunnistaa tai elää kuvitelmien perusteella, hukassa on.
Täh? Mielestäni asia on erittäin helppo, sillä jos elät Jumalan sanassa, elät myös Jumalan tahdon mukaista elämää. Kirjoituksestasi jäi pois se kohta, oletko itse antanut elämääsi Jumalalle. Jos et, kaikki yrittämisesi on hyödytöntä; et voi löytää Jumalaa itsesi tai tekojesi kautta, sillä se teko jonka Jumala ihmiseltä vaatii, on Jumalan armon vastaanottaminen elämääsi. Jumala
ei tee mitään väkisin. Jos sinä rukoilet jotain, joka on myös Jumalan mieleistä, se tapahtuu.
Minun mielestäni jätä kaikki Jumalalle. Hän vastaa, jokaiseen kysymyksesi henkilökohtaisesti. Jos tahdot Pyhän Hengen johdatusta päivittäin, sinun tulee antaa elämäsi kritukselle.
Älä nyt pahastu mutta haluan tarkentaa tämän kohdan:
”…oletko itse antanut elämääsi Jumalalle.”
Mitä se mielestäsi noin käytännössä tarkoittaa?
Omasta puolestani voin vastata että kyllä, mutta en missään yleisötapahtumassa.
Tämä tarkoittaa sitä, että oletko antanut elämäsi Jumalalle, eli oletko sydämestäsi tehnyt uskonratkaisun Jumalan puoleen. Sanot, että kyllä, jolloin
se rittää, sillä joka tunnustaa Jeesuksen herrakseen ihmisten edessä, sen Jeesus tunnustaa lapseksensa Jumalan edessä. Sillä suun tunnustuksella pelastutaan, ja sydämen uskolla tullaan autuaaksi. Mitään suurta yleisötapahtumaa siihen ei vaadita. Minä luulen, että sinulla puuttuu seurakuntayhteys, joka auttaa sinua kysymyksissäsi. Tällä tarkoitan, että eivät ihmiset itsessänsä voi auttaa, vaan missä kaksi tai kolme on kokoontunut Jeesuksen nimessä, Hän on myös läsnä. Jumala toimii seurakuntansa kautta. Se, että Jumala ei toteuta kaikkia rukouspyyntöjäsi, kuten ei minullekkaan kaikkia, on Jumalan tahto, johon meidän vain on alistuttava. Tämä ei tarkoita sitä, että Jumala ei vastaisi rukouksiin, sillä jokaiseen rukoukseen Hän vastaa, aina vastaus ei ole ihmiselle mieleinen. Minä luulen, että sinä olet kasvamassa, ja kasvun jälkeen ymmärrät, että Kristuksen tie kirkastuu kirkastumistaan. Kaikki ne maalliset asiat, joita sydämesi nyt himoitsee, tulevat osoittatumaan sinulle turhiksi, vaikka sinä Jumalan kädestä osan tulisitkin saamaan. Tällä tarkoitan sitä, että jos tahdot, ja jaksat kulkea Jumalan polkua, kaiken sinä tulet saamaan, mutta se ei ole Jumalan tuntemisen verralla mitään. Yhteyttä Jumalaan ei voi verrata millään maallisilla asioilla, eikä millään asioilla. Jumalaa suurempaa ei ole, siis pysy
Hänessä, (että Hän aikanansa sinut korottaisi.) Suluissa merkitty on Raamatun lause vanhasta testamentista, joka kyllä pitää paikkansa, mutta
ei maallinen korskeuden himo saa olla syynä Jumalan tuntemiselle, vaan Jumala itse, sellaisena kuin Hän on.
Taikausko on taikauskoa ja ihminen on perin kyvykäs pettämään itseään.
Sulla on normivajakkiin nähden ongelman se että kuulut siihen puolikkaaseen possesta joka on keskimääräistä älykkäämpää.
Äly ja jeesususko eivät korreloi.
Olisiko mahdollista, että kun jumalasta puhutaan kaiken alkuna ja loppuna, siitä, että jumala on kaikki asiat, niin jumala on jokainen johdatus jota elämääsi tulee, eikä erillistä maaillista johdatusta ole olemassakaan.
Ajattele asiaa näin, johdattaako jumala sinua valitsemaan pöytäsi paikan talossa, minkä auton ostat, tai kenen kanssa menet naimisiin? Vai onko tämä kaikki sitä "maallista johdatusta"?
Mitään teleologista päämäärää ei ole, koska se on itsessään paradoksaali; Mikä on sen päämäärän päämäärä?
Se on aivan sama mitä sinä elämäsi aikana täällä maan päällä teet, koska teet sen minkä teet kuitenkin. Epäröit tai et epäröi, mitään toista vaihtoehtoa ei ollut, koska sinä olet kasvanut sellaiseksi joksi olet kasvanut joistain syistä. Toiselle valinta on helppo, toiselle ei, mutta ei sillä ole mitään merkitystä, koska jumala tietää kaiken, ja hallitsee kaikkea. On vain nykyään alettu ehdotella, että josko jumala ei tiedäkään kaikkea mitä ihmiset tulevat tekemään, mutta tämä johtuu siitä, että koko jumalkuva on väärinymmärretty. Jumalahan ei tiedä yhtään mitään, koska tieto ei ole käsite joka sopii jumalalle, aivan kuten vihaisuus tai harkinta. Ne ovat sanoja ihmisille, konsepteja, joita ei kuitenkaan voi erottaa kokonaisuudesta mitenkään, koska jokainen osa on yhteydessä johonkin toiseen. Mikään määritelmä ei ole täsmällinen, koska mikään määritelmä ei ole partikulaari, vaan osa kokonaisuutta. Silmäsi ei itke, vaan sinä kokonaisuudessa itket, sinä et hengitä, vaan hengität puiden kanssa. Sinä et ole elossa, koska mailma on "elotonta materiaa", jonka tuloksena olet sinä, ja sinun veljesi omena, joka riippuu puussa, putoaa, ja maatuu. Ero teidän välillänne on, että sinä olet jokseenkin tietoinen siitä mitä tapahtuu. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisit tärkeämpi kuin esimerkiksi omena, koska omenallakin on sinuun jokin vaikutus, ja sinulla omenaan, ja yhdessä olette jotian, joka lopulta on "jumalan" käsite. Kaikkeus. Ja samalla tavalla ihminenkin leijailee kun kukan siemenet leijailee ilmassa.
Jumala on siis kaikki. Me olemme osa jumalaa myöskin. Jokainen teko jonka teet on jumalasta. Jokainen Charles Mansonin tekemä teko on myöskin jumalasta. EI ole mitään erillisiä johdatuksia, vaan ne kaikki erilliset "alemmat jumalat" ovat osa sitä yhtä suurta. Taisi idän uskontojen mukaan olla brahman nimeltään, en nyt tarkalleen muista. Mikä on hyvä, jos kukaan ei tiedä pahaa? Mikä on musta, jos ei ole valkoista?
Sanat eivät riitä kuvaamaan maailmaa, maailma on .
Kun kauan sitten jotkin munkit harjoittivat väittelyä, heillä oli kilpailu siitä, kuka pystyy kuvaamaan tyhjyyttä, olemassaolemattomuutta. ja yksi munkki voitti kaikki muut. Hän ei sanonut yhtään mitään. Samalla tavalla, kun joku kysyy, mikä on jumala, tai mikä on maailma, ei siihen voi vatata mitään, koska maaila on suuri verkosto kaikkea, eikä mikään sana riitä siihen, tai ainakin sen loputon selittäminen on kuin pitkä viesti keskustelupalstalla :p
Voimme vain luoda konsepteja sanoilla, jotka jotenkin epätäydellisesti kuvaavat maailmaa. Et voi ikinä tietää mikä on saatanan leikkiä ja mikä taas on pyhänhengen liikutusta, koska olet vain ihminen, ja saatana on käsite, ja maallisuus on käsite, jonka joku on luonut. Se pointti siinä kaikessa järkevästi pääteltynä on, ettet sinä voi tietää, eikä sinun tulekaan tietää. Niin kauan kun haluat tietää, jahtaat häntääsi. Jos luulet tietäväsi, et luultavasti tiedä, etkä voi tietää tietäväsi, sinun tulee vain olla mukana ja tehdä parhaasi, tia sittne olla olematta mukana tai olla tekemättä parastasi, tai kaikki siltä väliltä. Ihan fatalistiseksi ei tarvitse ruveta, mutta sekin voi olla vaihtoehtona.
Saatanaakin kannattaa kuunnella, mitä jos saatana onkin oikeassa? Täytyy alkaa erottaa määritelmät todellisuudesta, todellisuus on, määritelmät ovat luotuja asioita, ei todellisia. Voisi ajatella vaikka niin, että jos se epäilys on oikeassa, sitä voidaan kutsua hyvän johdatukseksi, ja jos taas epäilys on väärässä, sitä voidaan kutsua saatanan johdatukseksi, mutta etukäteen sitä on mahdoton tietää.
Tämä ehdottaisi sitä, että kun teet mitä tahansa, niin perustele se itsellesi järkevästi asioilla joita voit tietää. Ja tietämättömyyskin on vaihtoehto muiden joukossa. Valitsemattomuuskin on. Paikallaan olo. Tekemättömyys. Jeesus otti 40 päivää aavikolla kun ei tiennyt mitä tehdä.
Kumman auton ostat? Käännynkö vasemmalle vaiko oikealle? Mistä sinä voisit tietää, et voi tietää kaikkia lopputuloksia. Joten ehkä kaiken tämän takana on oppi päästää irti. Lopettaa kontrolloinnin halu ja antaa olla. mennä mukana ja ottaa mikä tulee vastaan, koska mitään mitä kuolema ei sinussa korjaisi ei voi sinulle tapahtua.
Elä nyt, koska millään täällä ei ole mitään väliä, se kaikki viedään sinulta pois joka tapauksessa, koska et ikinä omistanut mitään, maailma omisti sinut. Se mihin pöytäsi jätät tai mikä auto jää perinnöksi ei ole sinun ongelmasi, eikä ne ole ongelmia ollenkaan. Mitä on tässä ja nyt on se mitä sinulla on, koska huomenna sitä ei välttämättä enää samalla tavalla ole.
Mitä varten ihmisellä on järki / ymmärrys jos sitä ei saa käyttää..??
Uskon varassa ei voi suunnistaa, se on kuin katselisi tyhjää.
"Mitä varten ihmisellä on järki / ymmärrys jos sitä ei saa käyttää..??
Uskon varassa ei voi suunnistaa, se on kuin katselisi tyhjää."
Ajattele asiaa näin;
järksi loistaa tietyn matkaa, mutta hämärtyy kauemmas, tulevaisuutta on lähes mahdoton ennustaaa, joten järjelläkään ei saa muutakun hetkellistä helpotusta, erittäin viisaalla järjellä saa ehkä pitempiaikaisia haluttuja vaikutuksia, mutta sen pitempiaikaisen järjen suunnitelman ulkopuolista maailmaa ei taas kykene näkemaään, eli mihin se teko tai teko sarja taas johtaa, ja mitä siitä syntyy.
Järki on työkalu, muttei päämäärä tai mitenkään sen erikoisempi työkalu kuin voimakaan esimerkiksi on. Tai ulkonäkö. Ulkonäkö ei kuitenkaan ole luultavasti maailman tarkoitus tai päämäärä, eikä samoin järkikään, tai järjellisyskään. Suurin osa eläimistä ei ole ollenkaan "järjellisiä" ja silti hengailevat täällä ja kukoistavat. Osa paremmin kuin ihmiset.
Sitä saa siis käyttää, mutta jos joku väittää, että se on se, millä kaikki nähdään, ei tiedä tarpeeksi tietämättömiä tekijöitä. Järjellä saadaan jotain aikaiseksi, muttei se itsessään muuta tee kun auta olemisessa. Tai vaikeuta sitä joissain tapauksissa :p
Sanonpa vain että sinun pohdinnoistasi pidän todella!
Näitä täytyy ihan tosissaan jäädä miettimään…
Kiva kuulla :) Että mietityttää siis, ja olisin erittäin tyytyväinen jos edes vähän ymmärrät mitä haen takaa, olin sitten väärässä tai hakoteillä, tai ehkä jopa oikeassakin :)
Viesteistäni tulee yleensä kovin pitkiä, yritän viritellä sanojani vielä, instrumentin tavalla :) Katsotaan jos tarpeeksi kauan kokeilee josko ne oikeat sanatkin alkaisi löytyä paremmin.
" larethi, järki on työkalu.. "
ja sellaisena haluaisin sen olevan, sillä siten voi matkan varrella tarkistaa minne ollaan matkalla, mitä uhkia on tulossa ja jos vaara uhkaa, suuntaa voi muttaa.
Usein usko ankkuroidaan menneisyyteen ja nykytoiminta halvaantuu.
Moni herätysliikke ei uskalla menneisyydestä luopua, sillä menneisyys pidetään niin jumalallisena, niin koskemattomana ettei sitä uskalleta käsitellä ja silloin ollaan tekemisissä taikuuden kanssa.
Hengellisen toiminnan on perustuttava myös rationaaliseen ajatteluun, sillä muutoin edessä on tuhon tie.
Usko kantaa niin kauan kun siihen jaksaa uskoa, sen jälkeen on kysymysten vuoro.
Menneisyydestä voi ja saa oppia, muuta se ei saa hallita
Samaa mieltä.
Noista uhista saa taas toisen aiheen aikaiseksi, että mitkä ovat uhkia ja mille. Mutta järjellä voi saada aikaan kaikenlaista haluttua tai ymärrystä, ja järjenvastaisuudella saa aikaan kaikenlaista muuta.. Järkeäkin oppii kunnioittamaan kun huomaa mitä järjenvastaisuus on.
Usko yksinään on täysin avutonta. Enkä oikein edes osaa käsittää miten kuitenkin näin suuri liike kuin nykykirkko osaa ratsastaa sellaisella pelkästään. Oman lähikirkkoni alttarilla on kullattu Jeesuksen patsas, jossa lukee jotenkin näin että "Pyhitetty olkoon he, jotka eivät näe, ja silti uskovat."
Mielestäni aivan käsittämätön lause, ei kristinusko tuohon mielestäni perustu, ainakaan niin paljoa, että se olisi kullattuun patsaaseen, alttarin pääaiheeseen, tarpeellista kirjoittaa. Sehän täysin sanoo, että tulkaa tänne, lampaat, ja uskokaa kaikki mitä teille sanotaan. Ei KUKAAN käyttäydy tuolla tavalla, ei kukaan. Yhtäkään ihmistä en tiedä joka on aikuisuuteen eklänyt ja uskoo kaiken mitä näkemättä.
Tämän tyhmyys on siis selvää, mutten voi käsittää, että se olisi kirkon pääkohtana. Jos olisin kirkkoherrana siellä, poistaisin välittömästi moisen tekstin, ja kullattukin patsas on jotain aivan muuta kuin mihin kristuksen opit perustuu..
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, väsy, pari juomaa, ja muutenkin keskittymisen puute tekee tehtävänsä...
Mummomuori, hyvää pohdittavaa meille kaikille..........
Uskon siihen, että Pyhällä Hengellä on "keinot" saattaa asia meidän tietoisuuteen, rohkaisenkin sinua; kuuntele rukouksessa Jumalan ääntä, Hän tietää, mikä meille on hyväksi.
-luota siihen.
Ihmismieli haluaisi kertoa Jumalalle toivelistan, jotka olisi hyvä ensin toteuttaa...
Ne eivät ilmeisemmin kohtaa Jumalan suunnitelman kanssa....
." etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen Rakkauttaan, niin kaikki muu teille annetan "................
-tässä järjestyksessä ?
hyvä kirjotus:)