Isoisäni kuoli 1994 ja mitään ei silloin jaettu, lapset vain maksoivat perintöveron. Isoäitini jäi asumaan lapsuuskotiimme, johon hänellä oli leskenä asumisoikeus (oli asunut puolisonsa kanssa siinä koko ajan). Isovanhemmillani oli asunto myös kaupungissa yhdessä tyttärensä ja tyttären miehen kanssa. Kuitenkaan he eivät siinä pystyneet asumaan. Heillä oli 60 % omistusoikeus, tyttärellä & miehellään vain 40% . Sitä eivät lähteneet myymään vaikka tiesivät ettei isoäitini pysty siinä koskaan olemaan, eikä velkaakaan enää heillä ollut. Ja isoäitini maksoi pientä osuutta yhtiövastikkeesta, kun tyttärensä sitä oli vaatinut.
Nyt sitten isoäitini kuoli alle kuukausi sitten ja perunkirjoitus perinnönjakoineen on edessä. Kuten arvata voi, tilanne on hyvinkin riitainen 3 lapsen kesken.
Kaupunkiasuntoa eivät siinä kaikki ajat asustaneet tätini ja miehensä eivät suostu myymään, eikä perikunnan osuutta ostamaan.
Ja kotipaikasta tulee kanssa kärhämää. Sinne pitäisi tehdä remontteja. Ja kotipaikka on ainakin äidilleni ja minulle erittäin tärkeä. Meillä kahdella vähävaraisella eläkeläisellä ei ole kuitenkaan sitä vara lunastaa kokonaan itsellemme. Äitini sisko aikoo sen myydä todennäköisesti ulkopuoleiselle ja enoni tahtoisi ostaa paikan itselleen ja testamentata pojalleen. Tosin ulkopuoleinen tarjoaisi sellaisen hinnan, ettei sitä enoni eikä äitini pystyisi kilpailemaan, eikä ostamaan lapsuuskotiamme itselleen. Ja tällöin ei olisi enää minulla ja äidilläni oikeutta asua / olla siellä kuin tähän asti olemme voineet olla perikunnan paikalla.
Nyt kysynkin, voiko tällaisessa kuolinpesä kiinteistössä yksi osakas vastustaa myyntiä, ettei se menisi ulkopuoleiselle? Pakko kuitenkin tehdä hinta-arviot yhteisestä kaupunkikiinteistöstä että yhteisestä lapsuudenkodistamme ennen perunkirjoitusta.
Nyt sitten isoäitini kuoli alle kuukausi sitten ja perunkirjoitus perinnönjakoineen on edessä. Kuten arvata voi, tilanne on hyvinkin riitainen 3 lapsen kesken.
Kaupunkiasuntoa eivät siinä kaikki ajat asustaneet tätini ja miehensä eivät suostu myymään, eikä perikunnan osuutta ostamaan.
Ja kotipaikasta tulee kanssa kärhämää. Sinne pitäisi tehdä remontteja. Ja kotipaikka on ainakin äidilleni ja minulle erittäin tärkeä. Meillä kahdella vähävaraisella eläkeläisellä ei ole kuitenkaan sitä vara lunastaa kokonaan itsellemme. Äitini sisko aikoo sen myydä todennäköisesti ulkopuoleiselle ja enoni tahtoisi ostaa paikan itselleen ja testamentata pojalleen. Tosin ulkopuoleinen tarjoaisi sellaisen hinnan, ettei sitä enoni eikä äitini pystyisi kilpailemaan, eikä ostamaan lapsuuskotiamme itselleen. Ja tällöin ei olisi enää minulla ja äidilläni oikeutta asua / olla siellä kuin tähän asti olemme voineet olla perikunnan paikalla.
Nyt kysynkin, voiko tällaisessa kuolinpesä kiinteistössä yksi osakas vastustaa myyntiä, ettei se menisi ulkopuoleiselle? Pakko kuitenkin tehdä hinta-arviot yhteisestä kaupunkikiinteistöstä että yhteisestä lapsuudenkodistamme ennen perunkirjoitusta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pesänjaot ovat usein vaikeita ja luopuminen omaisuudesta on vaikeaa vaikka ei koskaan oikeasti olis edes omistanut kiinteistöjä vaan käyttänyt vaan niitä.
Testamenttia voitais käyttää enemmän helpottamaan näitä ikäviä jakotilanteita.
Pesässä ei yksi voi koskaan määrätä jakoa.
Mikään jako tai myyminen ei omin voimin onnistu jos yksikin osakas vastustaa. Yleensä siiis päädytään pesänjakajn tekemään riitaisaan ja kallliiseen pakkojakoon. Toisaalta jos antamasi tiedot pitävät paikkansa on kaikilla osakkailla myös hyvä syy jättää pesä jakamatta eli nykytilanne jäisi tavallaan roikkumaan. Luvassa varmasti mielenkiintoisia aikoja