Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia258 aloitusta · 7599 kommenttia
- Tuokin voi olla kysymyksessä. Ruuansulatukseni on todella hidas ja kipukohtaukset tulevat melkein aina öisin, mutta eivät joka yö. Kipulääkkeet auttavat. Odottelen nyt lähetettä.
- Minä jäin tuota doulaa fundeeraamaan.
Kautta aikojen ihmiset ovat osanneet kuolla ilman maksettua apua.
Tai siis, kirkkohan se on ollut aina kuolevia päivystämässä, että jos he jättäisivät kuitenkin omaisuutensa kirkolle, eikä lapsilleen. Siis rikkaiden kuolevien, köyhien kuolema ei ole ollut koskaan mikään kirkkoakaan kiinnostava asia.
Onhan se tietysti käytännöllinen asia kun on joku joka neuvoo ja tukee ja pitää kädestä, monilla se voisi olla joku läheinen tai oma lapsi (perillinen) joka valvoo että lähdöstä tulee rauhalline ja hyvä kuolevalle myös.
Minulla on kovin ristiriitaisia ajatuksia kuolindoulasta. - Kyllä omaan kotiin on aina mukava palata, etenkinkun mies ja hänen poikansa olivat imuroineet ja pesseet lattiat, hoitaneet kukat ja kasvit ja ei mikään ole sen mukavampaa kuinpalata siivottuun omaanhuusholliin :))
Toin yhden ikävän jutun tuliaisiksi enkä oikein käsitä miksi: vaikuttaa että jo vuosikymmeniä ultraäänessä löydetyt sappikiveni olisivat alkaneet taas ärtymään. Herään öisin kovaan kipuun runtalastan alla ja jouduin käymään akuutissa hakemassa apua. Sain särkylääkkeitä ja lähetteen kuvaukseen, nyt on olo parempi ja särkylääkkeet tehoavat. Ruokavalionihan oli juuri siellä erityisen terveellinen, se kuuluisa välimerendieetti, ei paistettua, ei käristettyä ei rasvaista ruokaa, oliiviöljyä, kasviksia ja meren eläviä, voikohan sinisimpukoiden ahmisesta saada sappikivet liikkeelle.
Tänään hoidellut kukkiani, aamu on viileä mutta aurinkoinen. Sain vihdoinkin kaktukset uuteen multaan amppeleihin ja voimaantumaan omenapuun oksille kiikkumaan. Keräsin pari kasvihuonekurkkua ja kourallisen kypsiä kirsikkatomaatteja. Munakoisot kukkii, muistuttaa kovasti sukulaisensa perunan kukkaa. Perunakin kukassa, saattaa olla jo uusia perunoita omasta takaa kohta pöydässä.
Demeterille, korppikselle, MdK:lle, Elianalle ja Hillalle: jne kaikille Keikkukseen kirjoittaville: kyllä tuntuu taas kivalta ja kotoisalta lukea arkielämän tapahtumista ja elämänmenosta. Kesä on sukulaisvierailujen, perhejuhlien, tapaamisten ja iloisen yhdessäolon aikaa, , nautitaan nyt näistä päivistä täydellä sydämellä!
Hyvää viikonloppua kaikille! - En minäkään itseäni oikein vanhukseksi vielä hahmota. Kaikki aistit toimii, kroppa ja jalat, muisti hyvä ja elämäni sujuu aika samaan tapaan kuin kymmenen vuotta sitten, paitsi että nivelet ovat kankeammat, tasapaino hiemanhuonontunut ja vauhti hidastunut.
Teen suunnilleen samoja asioita päivittäin kuin kymmenen vuotta sitten, hoitelen kasvihuonettani, kukkapenkkejäni, kurpitsamaatani. Teen huushollin kaksikerroksisessa talossa, laitan ruuan ja pesen pyykit.
Katson itsenini 'vanhukseksi' kun tarvitsen muiden apua käytännön asioiden hoitamiseen päivittäisessä elämässäni, kun minusta tulee liikuntarajoitteinen, näköni tai kuuloni heikkenee merkittävästi, muistisairaus alkaa tai muuten tarvitse jatkuvaa tukea eikä ole ihan varmaa että jos sittenkään.
Monet ikäihmiset (minua kymmenen vuotta vanhemmat) ovat vielä pirteitä ja virkeitä, ajan tasalla kaikesta ja kirjoittelevat täällä palstallakin kannanaottoja ajankohtaisiin asioihin. Valmiudet eivät ole sanottavasti rapistuneet. Ikä ei todellakaan ole vain numeroita, mutta jokainen vanhenee yksilöllisesti eikä tarvitse mitään etikettäjä määritelläkseen oman ikänsä tai kategoriansa. - Kävimme lounaalla kulman takana tunnetussa Melafumon osteriassa elikkä kalaravintolassa, jossa söin elämäni parhaat sinisimpukot,. Lokaalin seiniä koristivat punaiset liput, sirpit ja vasarat ja Che Guevaran kuvat, pöydillä olli samanhenkiset paperipöytäliinat. Musiikki oli vallankumouksellista Bella Ciao.ta ja Bandera Rossaa, Venceremos ja Fischia il ventoa, Väki lauloi mukana ja pulska ravintolan omistaja istui yhdessä nurkassa ja laski rahojaan.
Kiinnostava konsepti miten vallankumouksellisuudella rikastutaan.
Livorno ns. punainen kaupunki, satamkaupunki ja työläisten kjaupunki, jossa muureihin kirjoitettuna ilmaisee mitä kadun mies ajattelee Melonista ja hänen oikeistohallituksestaan. Italian kommunistipuolue sai alkuunsa aikoinaan täällä. Ei kaikki ole kuitenkaa punaisia täällä, vaan kukkivilla vuorenrinteillä asuvat varakkaat elävät rauhassa kenenkään heitä häiritsemättä
Asuimme boutique-huoneistossa lähellä satamaa, , ikkunat Piazza Vente di Settembrelle, jossa työttömät, suuri osa maahanmuuttaneita istuskelivat penkeillä päivittäin. Etupäässä miehiä, Itä-Euroopan maista, paljon romanialaisia ja albanialaisia, latinalaisamerikkalaisia myös. Vaimot töissä, miehet maleksivat kadulla ja seurustelivat keskenään. Ei heistä ollut koskaan mitään haittaa meille. - Kyllä, rivit sekaisin :)
Lääklärit, terveydenhoidon ammattilaiset, vanhusten ja lasten hoitajat, terapeutit, jne. kuuluvat ihan sinne ensimmäiseen riviin.
(Minun simultaanikapasiteetti on aivan olematon. En osaa puhua jollekin ja kirjoittaa samalla kertaa. En osaa syödä purkkaa,ja ajaa polkupyörää samalla aikaa. En osaa vaihtaa kielistä toisiin nopeasti vaan piuhat menee ihan sikinsokin aivoissani.) - Kaikki ammatit jotka kannattavat yhteiskuntaa: opettajat, lastenhoitajat palomiehet/naiset, lää...kaikki työ on arvokasta jos se hyödyttää jollain tavalla muita, lista on aivan liian pitkä.
Olisi melkein helpompi luetella ammatit joita en suuresti arvosta, koska ne keräävät vain rahaa omistajan omiin käsiin eivätkä hyödytä muita ihmisiä.kärit, ja kaikki terveydenhoidon ammattilaiset, - Yksi elämä ei tahdo riittää tähän kauniiseen maailmaamme tutustumiseen. Niin paljon nähtävää, niin paljon koettavaa, niin paljon aistittavaa! Nyt olen ja senikäinen että pitemmät matkat saavat jäädä (tempus fugit) ja paljon jää näkemättä, aivan liian paljon. Mieheni ei pidä matkustamisesta ja autollakin mieluimmin vain lyhyitä matkoja, Suomeen tai Lappiin siskonsa luokse.
Tiedän että paljon on minulta jäänyt näkemättä, mutta maailma onaivan liian suuri minulle.
Tytär ja hänenperheensä tekevät pari ulkomaanmatkaa vuodessa, nyt lähdössä Koreaan. Lapsenlapset ovat matkustaneet pienestä pitäen, Etelä-Amerikka, USA, Eurooppa, Kauko-Itä kohteina, Euroopan kaupungit jo tuttuja,. Minulla ei ollut varaa eikä mahdollisuutta ja vaikka olenkin asunut ulkomailla, turismi on ollut rajoitettua.
Vanhaa sanontaa toistaakseni, kyllä matkustaminen avartaa . - Satuimme juuri oikeaan aikaan ja pääsimme osallistumaan Pyhän Giovannin eli Juhannuksen viettoon Toscanassa. Livornon viereisellä kukkulalla Montenerossa oli markkinat ja juhlat kirkon edessä olevalla torilla. Olimme menneet sinne katselemaan kukkulalta avautuvia upeita maisemia, kimmeltävä Välimeri, vihreät ja kukkivat vuorenrinteet ja valkoiset villat, jo matka parkkipaikalta vuoristoratavaunulla ylös kirkolle oli viehättävä. Päädyimmekin sitten Juhannushumuun ja soittoon ja katutanssiaisiin.
Seuraavana päivänä Firenzessä satuimme myös Juhannuksen viettoon Duomon torilla, oli upea paraati ja torvisoittoa, keskiaikaispukuja ja loistoa niin että häikäisi. Tulipahan sekin koettua. Me vietämme pakanallista juhannusta, poltamme kokkoa ja teemme taikoja juhannusyössä (ja kaikkea muuta mukavaa siinä sivussa) ja kutsumme juhlaamme Johanneksen juhlaksi. - Olet oikeassa, vain osan aikuisuuttani, sen nuoren aikuisen osuuden, ne seitsemäntoista vuotta elämästäni, jotka olin poissa ja nuorena jaksaa matkustella enemmän. En ole koskaanollut kiinnoistunut lomakohteista enkä massaturismista ja sitten kun palasin Pohjolaan olen käynyt vain muutamissa Etelä-Euroopan turistrysissä, Englannissa ja tietenkin Suomessa, jossa vietin kaikki kesäni kun äiti oli vielä elossa. Minulla ei ole mitään laajaa kokemusta matkustelusta turistina.
Mutta ei minun jokaiseen sanaani kannata silleen takertua. Yritän välittää jotain asiaa, jotain ajatusta, jotain käsitystästä jostain ja jos se tulee ilmi, niin pikkuvirheet saatte antaa anteeksi. - Synttärionnittelut täältäkin päivän sankarille, vaikka en tahdo koskaan muistaa kenenkään syntymäpäiviä ellei Facebook niiistä muistuta Ihan lähiomaisten synttärit muistan ulkomuistista,
Pilvinen ja viileä aamu Daalajoen alavirralla; sadetta luvassa ja kyllähän kasvimaa ja pihanurmi, se apilapelloksi muuttunut, nauttivat ja ei tarvitse olla kastelemassa joka päivä. Sadettajan voisi toki laittaa kuivimpaan aikaan, mutta ei kovin pitkäksi aikaa; kesävesi tulee joesta pumpattuna kaivoon, josta se sitten tulee meidänkin raanaan ulkoseinässä, mutta kaivo tyhjenee, jos kaikki naapurit kastelevat ruohomattojaan samaan tyyliin kuin kaupunkilaiset; ja pumppu voi mennä jumiin. Näin on käynyt edellisinä kesinä joskus ja naapuri joka hoitaa kesäveden saannin ei ole iloinen kunjoutuu korjauttamaan pumpun tai ostamaan uude. Syystäkin.
Palasin kotiin täynnä uutta energiaa , mutta kroppa on reagoinut nyt johonkin, en tiedä oikein mihin, ehkä vain muutokseen ruokavaliossa, mutta jouduin käväisemään eilen akuutissa ja sain lääkkeitä ja lähetteen sappikivien kuvaukseen. Kipu ylävatsassa onnyt hellittämässä ja olen nukkunut ensimmäistä kertaa hyvin matkan jälkeen, Olen syönyt terveellisesti, välimeren dieettiä yksinkertaistettuna sukulaisperheessä: pastaa ja pestoa, riisi/tonnikalasalaattia, ihania, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Tomaatitkin maistuivat taivaallisilta, Toscanan kaalit olivat kauden varhaissatoa ja etenkin punakaali rapeaa ja herkullista, ja sitten tietenkin ravintoloissa äyriäispatoja ja kalaa.
Mietimme tässä miehen kanssa jos ostaisimme kahvikoneen joka vaahdottaa maidon ja joka tekisi espressoa, macchiatoa ja capuccinoa jauhamalla ensin pavut ja sitten myös tietysti tavallista kahvia, niissä voi valita vahvuuden ja minä tykästyin kovasti italialaiseen kahvinjuontikulttuuriin ja kotona keitän kahvia täyden pannun neljä kertaa päivässä koska vaikka itse en juo kuinpari kolme kupposta päivässä, niinmiehet täällä juovat kahvia koko päivän. Idea olisi että jokainen tekisi oman kahvinsa, kone tekee 1.2 kuppia ja saisi sitten säädellä jokainen mieleisekseen. Olisihan se pieni sijoitus, niitä on parista kolmesta sadasta eurosta ainaa kahteen tuhanteen euroon saakka saatavilla,m vilkuilin eilen hintoja.
Jalkapalloa olemme tuijottaneet kaiket yöt silmät suorakaiteen muotoisina. Katselemme myös suomalaista sarjaa nimeltään Petos, jossa Ville Virtasen poika näyttelee pääosaa. Ei kauheen hyvä,
Ensi viikolla tulevat varmaan maalaamaan talon ulkoseinän puuosia, räystäiden ja erkkerin alta ja maalaamaan katon. Ullakko on jo käyty eristämässä sillä aikaa kun olin matkalla. Metsäänkin pitäisi ehtiä katsomaan onko tullut kantarelleja, ehkä kuitenkin odotellaan että tulee lisää kosteutta maahan. - Minulla jalat vielä toimivat, mutta tasapaino ei ole paras mahdollinen. Kankeat nivelet ja kaihileikkaukset (akryylilinssit) ja tasoerot ovat vaikeita. Rappuja kun nousen tai lasken joudun pitämään kiinni kaiteesta. Ne kuusikymmentä kivirappuaskelmaa katutasosta asunnon ovelle olivat rankkoja, mutta joka päivä menivät nopeammin.
Edellisellä reissulla lensimme Bolognaan ja sieltä junalla Livornoon. Arvelin etukäteen vuorten ylittämisen olevan huimaavan kaunis kokemus, mutta Punainen nuoli mennä hurahti tunneliin heti Bolognasta lähdön jälkeenja kaksi tuntia myöhemmin tuli ulos lähellä Firenzeä. Se vuorten näkemisestä. - Minulta on jäänyt kokematta ja tutustumatta niin moneen upeaan eurooppalaiseen maahan kun vietin nuoruuteni ja suurimman isan aikuisuuttani seikkailemassa rapakon toisella puolella.
Nyt alkaa olla jo vähän myöhäistä ja matkustamine on hankalampaa. Olen aina ollut "varmajalkainen kuin vuorikauris", kuten sanonta kuuluu, mutta nyt minuua talutettiin kahden raavaan miehen toimesta äkkijyrkkiä kallioita ja kiviä ja alas rannan uimapaikkaan, jossa oli syvää, kirkas vesi ja ihanat maisemat, mutta en kyllä onnistunut menemäänveteen saakka, niin paha paikka se oli vanhalle ihmiselle. Mentiinsitten toiselle rannalle, jonne oli helppo päästä, oleanderit kukkivat täysiin rantapromenaadilla ja puistossa, ja sukulainen ja poika auttoivat kivikkojen yli syvään veteen. Uimakengät olivat siinä tosi tarpeelliset, koska ranta olikivikkoinen. Mutta pulikoimme todella puhtaassa, kirkkaassa ja lämpimässä Välimeressä, kaikki neljä hyvän tovin ja palasimme vielä samaanpaikkaan seuraavana päivänä.
Kävimme uimassa aikaiseen aamulla, ylös klo 7, sitten "baariin", jolla nimellä he kutsuvat kahviloita, croissantille ja caffe machiaitolle ja sitten, puoli yhdeksältä viimeistään mereen. Vesi oli lämmintä, mutta viileämpää kuin ilma ja kirkasta.
Tuo Italian kiertomatka esim. junalla voisi olla mahdollinen vanhempanakin. Varata päivä pari, Rooma, Napoli, ja sitten Calabriaan ja Sisiliaan joka pysähdykseen, nukkua hotellissa ja ajella taksilla pitempiä matkoja. Kadonnutta nuoruutta haikailen kunjalat kantoivat koko päivän mäkeä ylös ja alas, nytkin vanhana vielä tuli askelmittariin uusia ennätyksiä päivittäin.
Espanjassa sanotaan että se mitä on tanssittu, kukaan ei saa sinulta pois. Tämä koskee myös matkustelua. - Kieroajelu veneellä satam-aluella ja kanaaleissa oli tosi mielenkiintoinen. Siinä meitä kyysitettiin 32-asteisessa auringonpaisteessa, kello kuusi illalla moottoriveneessä, johon oli lastattu penkeille noin parikymmentä turistia ja opas kertoi italiaksi ja ebglanniksi rakennuksista niiden historiasta. Livornon historia ulotuu pitkälle varhaiseen keskiaikaan, jolloin se oli pieni klastajaien kylä, mutta sittemmin siitä tuli Toscanan ja Medicien satmakaupunki, erittäintärkeä kaupunki Firenzen ruhtinaille, jotka rakennuttivat linnakkeita, palatseja ja kauppakortteleita Livornoon.
Sataman rannassa on patsas jossa Toscanan ruhtinas Ferdinand I Medicin jalkojen juuressa on neljä mustaa orjaa, kahleissa. Ne symbolisoivat ruhtinaan voittoa osmannien valtakunnasta ja ja patsas symbolisoi kaupunginhistoriaa ja on nimeltään Neljä mauria. (Cuatro moros)
Juutalaisia tuli koko joukko kun heidät karkoitettiin Espanjasta ja he otettiin vastaan ja saivat valita vapaasti asuinpaikkojaan, päinvastoin kuinmonissa muissa katolissa Euroopanmaissa, joissa heidät pakotettiin gettoihin. - Oli kyllä todellakin intensiivinen ja mieleenpainuva kokemus tämä Italianmatka, Koska matkan tarkoituksena oli pääasiallisesti tavata ns."omia ihmisä", lasteni vanhin serkku, joka avioitui 17 vuotta sitten italialaisen miehen kanssa ja he ovat asuneet Italiassa siitä sakka, niin pojalleni tavata tätä serkkua, jonka hön tuntee hyvin lapsuudesta Kolumbiassa mutta on tavannut vain kerran sen jälkeen viisitoistavuotta sitten sisarensa häissä täällä Ruotsissa, oli erityisen tärkeää ja minulle yksi suurimmista syistä miksi halusintehdä tämän matkan juuri poikani kanssa.
Kävimme toki turistinähtävyyksissäkin, Frenzessä, Pisassa ja Livornossa, uimassa Välimeressä, veneajelulla Livornon satma-alueella , linnoituksilla ja Pienen Venetsian kanaaleilla. Taide-ja kulttuurianti on ollut niin suuri että kaikkea ei voi oikein edes sisäistää näin lyhyessä ajassa. Onneksi poikani on aina ollut kiinnostunut historiasta, taiteista, kielistä ja uusista elämyksistä, joten hänelle tämä matka oli vieläkin tärkeämpi. Itselleni toinen reissu edesmenneen mieheni veljentyttären luo Italiaan. edellinen neljä vuotta sitten sisareni kanssa ja ensimmäistä kertaa kaksikymmentä vuotta sitten Veronaan, Venetsiaan ja Lagi di Gardalle.
Matkusteluni Euroopassa on ollut varsin vähäistä ja varsinaista turismia vain muutaman kerta, Yhdistän mielelläni ystävien ja sukulaisten kanssa tapaamiset kaupunkiturismiin, en ole mikään rannoilla makoilija tai turistikrääsän kotiinhinaaja, eikä juhliminenkaan ole ollut motiivi matkustamiseeni.
Teen aloituksen tästä matkasta erikseen, en mitään varsinaista matkablogia, koska kaikki tuntevat ja tietävät Italian paremmin kuin minä, mutta voin tuoda palstalle omia havaintojani, tuokiokuvia Toscanasta. - Roomassa oli 36 astetta ja Colosseumia ihailevan turistijoukon päälle ruiskutettiin kylmää vettä, näytettiin Italian telkkarissa. Paikoitellen oli ollut 38 astetta, mutta Livorno on meren rannassa ja merituuli vilvoittaa. Mutta joo, kyllä täällä Pohjolassakin olemme saaneet osamme Afrikan lämpöisestä ilmasta. . Tulemme näkemään että tämä lämpötilojen nousu tulee jatkumaan ja että eteläeurooppalaiset tulevat viettämään lomiaan tänne Pohjois-Eurooppaa.
- Heh, elossa ollaan ja taas kotona. Italian ennätyshelteestä huolimatta. Firenzessä oli 34 astetta mutta mentiin aikaiseen aamujunalla ja istuskeltiin sitten kun olimme katsoneet kaupungin suurimmat nähtävyydet lounaalla ravintolassa joka ei ollut ilmastoitu, mutta pirskotteli kivasti pienenpieniä pisaroita kylmää vettä kattotuulettimista.
Livornossa oli 32-34 astetta kaikki päivät ja askelmittari juhli konfettisateella mun uusia kävelyennätyksiä kuusi päivää peräkkäin. Eli kunto nousi joka päivä helteestä huolimatta ja siihen edesauttoi meidän vuokra-asunto 60 suurta kivirappua ylös kolmanteen kerrokseen ilman hissiä.
Nyt tepsuttelen paljain jaloin kotona valkoapilaniityllä, joksi kotipiha on muuttunut. Kivaa. - Kotona taas, terveisiä Cosimo di Mediciltä.
Mukavaa olla kotona taas. Kirjoittelen lähipäivinä matkablogia tänne. - Jos jatketaan sitten taas jalkapallosta, kun kerran luonneanalyysit on tehty.
Eilen katsottiin kolme matsia ja Ruotsi otti rökäletappion Hollantia vastaan. Ansaitusti. Puolustus vuoti kuin seula ja maalivanhti ei taipunut mihinkään suuntaan.
Norsunluunrannikon miehet laittoivat Saksalle kampoihin ihan viime minuuteille saakka. Tasapeli olisi ollut ansaittu.
Juomapaussit ovat puhuttaneet. Keskellä päivää ulkona pelatessa saattaa olla ihan aiheellista pitää pieni paussi, mutta Houstonissa katetulla stadionilla, +20 asteen lämmössä?
Mainospaussi pikemmin. - Kai se on sama trendi Suomessakin, urheilutoimittajat tekevät tosi-tv ohjelmaa ja luovat sisältöä itse omilla jutuillaan ja keksinnöillään sen sijaan että keskittyisivät vain pelitilanteen seuraamiseen. Se harmittaa, etenkin jos itse on rheilusta kiinnostunut ja haluaa asiallista selostusta ja kommentointia. Toimittajat tuovat liikaa esille itseään, oma ego on liian suuri. He tekevät työtä siellä studiossa eivät itselleen vaan katsojille.